Tylsää?

Hiljalleen laittauduin töihin, aamukahvipöydässä lueskellen, kauppalappua pitkään kirjoitellen, … vaikutti hyvin levolliselta, totta puhuen vähän turta olo. Meikkasin huolellisesti, mietin samalla, miten päivän luentopätkän aloittaisin. Sitten tuskainen vaatteiden etsiminen: kolmannet kelpasivat – ja sitten koko päivän töissä oli sellainen ”remontoimaan menossa” -olo. Farkut ja virttynyt villatakki oli ehkä sittenkin se huonoin harkituista vaihtoehdoista. No, ihan sama.

Rutskuilla-22

Töissä vähän kuin puoliunessa,  … kirjoittelin vastauksia sähköposteihin, jäin kuuntelemaan opiskelijoiden jutustelua käytävässä, ja yhtäkkiä tuli ihan hurjan vanha olo. Tein tenttikysymykset, etsiskelin avaimiani, totesin, että eväänä olleesta omenasta ei tullut kuin paha mieli – huono oli, pahaa, appelsiineja olisi voinut syödä toisenkin. Kuuntelen kun pari kandilaista käy purkamassa ahdistustaan.

Luento – tai paremminkin parituntinen opinto-ohjausinfo sujui, heräsin tähän maailmaan, minustahan on mukava luennoida, mutta tavoistani poiketen hyvin rauhallisesti sain tietoa jaettua, kysymyksiin vastattua. Ei mitään suuria intohimon, vaahtoamisen pätkiä, levollisesti asia eteni, mikä tuntui mukavalle. Ja se vanhan olokin meni ohi. 🙂

Kävin tiedekunnassa, olisin kysellyt, joko professuurilausunnot ovat tulleet, tänään kun oli määräpäivä niille, mutta en löytänyt ketään, kuka olisi tiennyt.

Niin tahtoo nykyään yliopistolla käydä aika usein, – sikäli kuin opiskelijoita on uskominen. Sanoivat, ettei juuri kukaan tiedä muusta kuin juuri ja juuri omasta jutustaan. Arjesta ja käytänteistä ei tiedä juuri kukaan. Taitaa se niin olla.

Sähköposteista voisin kertoa…

… ja ennen kuin ryhdyn tätä liki flegmaattista päivääni tähän enempää sepustamaan, lopetan. Tylsäksi käy tämmöinen!

Huomenna aprillipäivä! Kerron aprillista! Sen historiasta. Se ei ole tylsää se. Siispä huomiseen, hyvät ihmiset!

Rutskuilla-21

Kesäaikaan siirryttyä rutskuilla

Kesäaikaan siirtyminen ei ole urputuksen paikka, päinvastoin. Nyt sisäinen kelloni on samassa ajassa virallisen kanssa. Jo pari viikkoa olen itsekseen heräillyt viideltä, kuudelta viimeistään, vähän niin kuin tuntia liian aikaisin. Nyt olen maailman tahdissa. Jostain lehdestä, nettisaitilta luin kolumnin, jossa kirjoittaja totesi, ettei tunne aiotakaan, jonka mielestä kellojen siirtely on hyvä tai edes siedettävä juttu. No minusta se on. Ainoa mikä tässä kesäaikaan siirtymisessä riepoo, on, että tässä häviää tunnin vuorokaudesta. Niitä kun ei ole ollenkaan liikaa ja nyt ”ite-eestään” tunti häipyy. Okei, saahan sen syksyllä takaisin, mutta ilman korkoja. 😉

Kesäajan aloitin aamusella lähtemällä rutskuille Hietasaareen ja Nallikariin. Olosuhteet moiselle erinomaiset. Rutskuilla oltiin aina pentuna. Rutskuilla voi olla keväisin ja syksyisin. Onko sellaisia, jotka eivät ole olleet? Varmaan kaikki ovat olleet, eri nimellä vain. Rutskuilla lienee vain Oulun murretta, mitä se on muualla Suomessa?

Rutskuilla-13

Rutskuilla-19

Rutskuilla-16

Klikkaamalla kuvat isommiksi, näet miten kaunista voi olla. Siellä kontallani kuvailin ja tunsin itseni ihan tavattoman älykkääksi. Rannoilla oli monta lintujen tarkkailuporukkaa (tuttukin pulputtamassa… 😉 ), ja luulen kuulleeni että joku poppoo oli jo peipon nähnyt. Voikohan se olla mahdollista? ”Puoli kuuta peipposesta …” Ehkä kuulin väärin.

Minä en lintuja tunne, enkä kuvaa… jäitä ihailin. 

Rutskuilla

Rutskuilla-2

Rutskuilla-3

Rutskuilla-4

Rutskuilla-5

Rutskuilla-6

Rutskuilla-7

Rutskuilla-8

Rutskuilla-17

Meren jäältä Hietasaaren metsätaipaleille. Reilun kuukauden päästä tälle reitille ei allergisen nenäni kanssa ole asiaa..

Rutskuilla-9

Pitkästä aikaa kääpä-kuvausta (ks. asiasta enemmän) . Aika laaja yksilö löytyi.

Rutskuilla-10

Nämä ihan perinteisiä, enemmän kuvassa kiinnittyy ns. bokehiin, jonka onnistuin tallentamaan. Niin halusinkin. 

Rutskuilla-11

Kevään valo sinänsä on ilon aihe.

Rutskuilla-12

Puutarhan kautta vielä ajelin kotiin. Iltapäivällä yrtti- ja ruokapuuhia, huoltoa kaikenmoista. Pari ruokakokeilua, palannen asiaan.

Rutskuilla-20

Tieteenteon opettelua ja lähiruokaa

Siinäkö se lauantai meni?

Meni se. Seminaaripäivä vei. Kovin ovat erilaisia tohtorikoulutettavien aiheet, aikeet ja aivoitukset. Siinäpä se on, siinäkin, työni rikkaus: ihmiset, historia ja ajatteleminen. Oppiminen ja ohjaaminen, niistä molemmista saatava ilo ja onnistumisenkin tunne.

Sitä ei ehkä kokematon ymmärrä, eivätkä ehkä vielä kaikki tutkimustyönsä alkutaipaleella olevat hoksaa, kuinka tärkeitä ovat ne hetket ja tilanteet, joissa omat, kuukausikaupalla yksin puurtamisen aikana kehittyneet ajatukset, argumentoinnit ja niiden auki kirjoittaminen on tuotu muille luettavaksi ja kommentoitavaksi.

Se vertaistuki: ”- Ai, en olekaan ainoa, jota tämä puuha ahdistaa? – Hienoa, olen saanut sanotuksi mitä halusin. – Aivan, tuo mitä sanoit, voisi todellakin olla hyvä näkökulman laajennus… jne.”

Tutkijankammiosta ulos uskaltautuminen luo vuorovaikutusta, jolla on ajatteluun ja uuden löytämiseen kehittävä vaikutuksensa. Hyvä sellainen.

Olen vakuuttunut että jokakeväisen kaksipäiväisen seminaarin anti on tärkeä … Jos minusta on kiinni, perinne jatkukoon. Kaikkine riitteineen.

Iltapäivän lopulla Lasaretista suoraan kaupungille, ja Sokeri-Jussiin. Tänään oli aikaa juhlia nuorenparin synttäreitä. Olivat valinneet ruokapaikaksi Sokeri-Jussin, jossa parhaillaan vierailevana tähtenä lähiruokalähettiläs Markus Maulavirta.

Menu oli aika rustiikkinen, mutta mikäs sen paremmin Sokeri-Jussiin ja lähiruokaan sopisikaan. Chef Maulavirta oli itse paikalla, ja kävi sekä pää- että jälkiruoan myötä juttelemassa pöydässä. Yhdessä totesimme, että onneksi ”Nouvelle cuisine” pienine piperryksineen on aika lailla ”förbi”. Me testasimme sekä kuhan että poron ja me kaikki olimme erinomaisen tyytyväisiä.
http://www.sokerijussi.fi/pdf/sokerijussi-mmmenu.pdf

Maulavirta Sokeri-Jussissa

Maulavirta Sokeri-Jussissa-2

Maulavirta Sokeri-Jussissa-3

 

Maulavirta Sokeri-Jussissa-6

Poislähtiessä tyventä. Merkillisen varhaista kevättä. Sinisen sävyjä. Väsy. Kylläinen. Lauantai-ilta. Vapaailta. Levollinen olo. Siitä huolimatta että tiedän, että sunnuntai ei tule kestämään iltaan asti.

Tultiin porukalla meille, tyttärelle Meksikoon viesteilimme, yritimme saada kadehtimaan mukavaa ”live”kanssakäymistä, vihjata että tulisi pois. Tulisi kotiin. No, ei vielä rientänyt matkatoimistoon hankkimaan lentolippuja Suomeen.

Maulavirta Sokeri-Jussissa-4

Maulavirta Sokeri-Jussissa-5

Maaliskuunkin on kohta mennyt. Haittakse? – Ei haittaa, ei. 

Näissä maisemissa, näissä tunnelmissa

Miten liittyvät yhteen nämä kuvat ja

Erilainen työpäivä

Erilainen työpäivä-2

Erilainen työpäivä-3

… ja Pohjanmaan asutuksen synty, Kainuun vähäväkisten elämä 1800-luvulla,  Suomen ja Japanin kauppasuhteet II ms:n jälkeen, lestadiolaisuuden julkisuuskuva 1960 – 1985 ja paljon muuta (ainakin minun mielestäni mielenkiintoista)? Miten kuvat ja nuo teemat liittyvät yhteen?

Liittyvät yhteen siten, että noista kaikista aiheista keskusteltiin kuvien maisemissa, Oulujoen rannalla Lasaretissa. Oli historian tohtoriseminaaripäivä. Stålhberg-salissa päivä kului joutuisasti. Meitä oli melkein parikymmentä. Vietin työpäivän ajatellen, keskustellen noista aiheista, – ja miettien.

Miettien kaikkia tohtorikoulutettavia, ja sitä, miksi ovat hommaan ryhtyneet? Mikä ajaa nuoria ja vähän vanhempia ihmisiä ryhtymään vuosiksi (humanistisen, käytännöllisesti katsoen palkattoman) tutkimustyön pariin?

Erilainen työpäivä-4

Koetin reflektoida omaan tutkijanuraani? Miksi minäkin joskus tuohon ryhdyin? Vieläpä aikana, jolloin ei mitään erityisiä ohjaus- ja seminaarisessioita ollut, ei tukea, ei tutkimusyhteisöllisyyttä? Vaikea muistaa, ymmärtää  tai ehkä ei sittenkään niin vaikea muistaa: oli vaan niin hienoa ekana, itse, löytää, kirjoittaa, hoksata, tehdä tiettäväksi, havaita ongelma ja ratkaista se. Saada aikaiseksi, pystyä siihen, tehdä ja suorittaa, löytää vastauksia. Ehkä senhetkisessä positiossani odotukset olivat sellaiset, etten edes kyseenalaistanut, onko minun tehtävä tai onko minunkin mahdollista tehdä väitöskirja.

Olisiko tässä ajopuuteorian paikka? – Siis että ajauduin tekemään väitöskirjan? Ehkäpä juuri niin. Ajopuu, mutta ei haaksirikko. 🙂

Työhön liittyvä, yleistä hilpeyttä aiheuttanut, juttu on yliopiston tietojärjestelmissä oleva työtehtävieni määrittely. Minun kohdallani ”virkamäärittelyssä” lukee näin:

Virkasuhteen määrittely

Koskapa työsuhteeni tila on tällä hetkellä tuo ”aktiivinen” on otettava huomioon, että huomenna seminaari jatkuu ja että minulla on heti aamusta kommenttivuoro, joten on ryhdyttävä kommentoinnin viimeistelyyn. Ei auta olla ”Lepäävä”. 😀

Helppoa, simppeliä kalaruokaa

Viikonlopuksi kalaruokaresepti hakusessa? Tässäpä olisi.

Kun palasimme pohjoisesta jokunen viikko sitten, ehti automatkan aikana radiossa tulla ainakin viisi kertaa Yhteishyvä-lehden mainos: lohimedaljongit ja avokadotahna. Minä annoin periksi, ja päätin, että hyvä on, kokeillaan. Pehtoori kävi kaupassa, minä tein salaatin ja tahnan. Medaljongit pannulle ja ruoka valmista.

_MG_0257

Ainekset  (4 annosta)
600 – 800 g lohifileetä
1 tl suolaa, mustapippuria
2 rkl öljyä
Avokadotahna:
kypsää avokadoa
1 dl Bulgarianjogurttia
1 tl raastettua piparjuurta
1 rkl sitruunamehua
0,5 – 1 tl sambal oelek -chilikastiketta
suolaa
koristeeksi tilliä ja katkarapuja

Valmista avokadotahna. Kuori ja halkaise avokadot ja poista kivi. Soseuta avokadot haarukalla painellen tai sauvasekoittimella. Lisää joukkoon muut aineet. Leikkaa fileeseen 3 cm:n päähän reunasta viilto nahkaan saakka. Leikkaa 3 cm:n päähän uusi viilto, joka irrottaa palan fileestä. Leikkaa samaan tapaan lisää paloja. Taita palat auki niin, että nahka jää sisäpuolelle. Paista medaljongit kypsiksi miedohkolla lämmöllä. Mausta suolalla ja pippurilla. Koristele tillillä ja halutessasi katkaravuilla. Tarjoa avokadotahnan kanssa.

Ei mitään maailmojakaatavia makuelämyksiä, mutta ihan hyvää lohiruokaa, vähän vaihtelua tavalliseen.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kalaruokaa-2Äsken sitten söimme ruoan jonka ohje kulkee nimellä ”Heikon hetken kalalohdutus”.

Sikke Sumari nimeää kirjassaan tämän ruoan noin, mutta minä ehkä vaihtaisin nimen jotenkin siten, että ”Nopeasti arkisenoloista, mutta erinomaista kalaruokaa”.

2 kuhafilettä
voita
1 purjo viipaleina
½ sitruunan mehu (ehkä vähän vähempikin olisi riittänyt)
1 tlk ranskankermaa
suolaa ja pippuria
nippu tilliä
nippu rakuunaa (jota ei tuoreena nyt ollut, siis purkista 1 – 2 tl)
Reissumiestä

Sulata voi kasarissa/pannulla, kuullota purjot. Lisää paloitellut kalafileet. Anna kiehua 10 minuuttia. Kalan kuuluukin hajota palasiksi. Lisää loput aineet ja kiehauta nopeasti. Paahda leipä.

Pehtoori oli löytänyt sellaista uutta (?, noh ainakin meille uusi tuttavuus) kuin Tumma Reissumies. Vähän makea, saaristolaisleipämäinen. Sitä paahdettuna kuuluu tarjoilla ohessa. Sumari suosittelee oheen olutta, sen skippasimme, mutta tein lisäksi  vihersalaattikipolliset. Ja nälkä lähti vallan hyvin, hyvänmakuisella kuhalla ja erinomaisen nopea ruoka oli tämä.

Kalaruokaa

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Jos haluat kuhasta jonkin sofistikoituneemman, juhlallisemman pyhäruoan, niin vanha kunnon Myllärin kuha eli Kuha Meunier on siihen tarkoitukseen tavattoman hyvä vaihtoehto.  Toissa talvena se oli meillä aika tiuhaan tarjolla. Ohje ja kuva on blogissani TÄÄLLÄ ja linkitänpä vielä yhden ”vanhan” meillä ihan hurjan usein syödyn kalaruoan ohjeen: Ahvenfileet dijon-sinappikastikkeessa. Ne ON hyviä. Nekin. Kalan syönti kannattaa aina.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Töissä paistoi aurinko. Ja lamppasi opiskelijoita. Kuinkahan monta? Kymmenen? Enemmän. Mutta myös aurinko. Huoneeni on sellaisen valopihan puolella mistä ei näe oikeastaan mitään, eikä lokakuun alun jälkeen siihen muutettuani ole vielä kertaakaan aiemmin auringon säteet yltäneet ikkunoistani sisään. Tänään ylsivät. Ilahduttihan se. Auton mittarissa +6 C kotiin ajellessa. Sekin tuntui hyvälle.

Duunissa

 

Joutilaita iloja

Minulla on kirja, jonka nimi on ”Joutilaita iloja”. Sen takakannessa, esittelyssä lukee näin:

Joutilaita iloja on ylistys pienille arjen iloille ja erinomainen vasta-annos nykypäivän kiireiselle elämäntyylille.  Joutilaita iloja esittelee sata yksinkertaista ajanvietettä ja todistaa, että parhaimmat asiat elämässä, kuten nuotion sytyttäminen, putoavien lehtien pyydystäminen, ikkunasta tuijottelu, unelmointi tai nokosten ottaminen, ovat todellakin ilmaisia!

Jostain syystä etsiskelin kirjan tänään hyllystä, siis oikein etsin, en vain törmännyt siihen. Ehkäpä se, ettei ollut mitään sovittua, että olin varsin aikaisin kotona, että lukemiset unohdin (= ihan tahallani jätin) töihin, olivat syynä siihen, että oikein kävin miettimään, mitä ”joutilaita iloja” harrastelisin. Katselin kirjan lukuja, jotka esittelivät sata yksinkertaista ajanvietettä ja melkein kaikkien kohdalla ajattelin, että juuri noita teen (osaan tehdä, maltan tehdä) mökillä, mutta joita en niinkään täällä Napapiirin rajan, jota tavan takaa kutsunkin stressirajaksi, eteläpuolella ymmärrä harrastaa.

Kun oikein olen tässä yrittänyt, niin jotain kuitenkin: olen maannut pilates-rullan päällä ja katsellut tämän työhuoneeni kirjahyllyjä, ihan vain katsellut. Antanut silmiin sattuneiden kirjojen selkämysten viedä muistoihin. Koska tänään olin taas luvattoman aikaisin hereillä ajattelin, että otan nokosetkin. Noh, kymmenen minsaa jaksoin yrittää. Keitin teetä, mitä en kyllä juuri koskaan tee. Iltaisin ainakaan. Eikä se maistunut. www-sivujen teko (etusivu on jo uusi KLIKS, alla kuva siitä) ja kutominen olisivat minulle joutilaita iloja, mutta yritän nyt löytää jotain uusia.

www satokangas.fi

 Onko hyviä ideoita, joutilaita iloja… ?

Erilainen tiistai

Ei ihan tavallinen tiistai. Päivän saldo:

1) Norjasta puhelu: entinen opiskelija oli merkinnyt minut työhakemukseensa suosittelijaksi, – siinäpä sitten sujuvasti norjaksi suosittelin. No en norjaksi, vaan englanniksi, jota toisessa päässä osattiin suunnilleen yhtä paljon kuin minä osaan norjaa. Toivottavasti entinen opiskelija kuitenkin työpaikan saa.

2) Kertakaikkinen tyrmistys siitä, miten opiskelijat (= yksi opiskelija) voi sähköpostissa kirjoittaa.

3) Viettämättömiä synttäreitä: Juniori on 23 v. Ehkä paras työkaveri puolivuosisataa. Yhdet kuusikymppisetkin tänään. Onnittelut sinne pakomatkalle.

4) Pitkä mukava keskustelu viehättävän puolalaisen vaihto-opiskelijan kanssa. Kulttuurista, historiasta, perhekäsityksestä, diskurssianalyysistä metodina, uskonnosta, uskonnoista, eikä meistä kumpikaan ymmärtänyt tätä Suvivirsi-kohua.

biblianhistoria

5) Yhdet parkkisakot äidin silmälääkärikeikalla, mutta turha rahanmeno kompensoitui kun menimme taas Stockan Vintille syömään: ei ollut turhaa rahanmenoa se. 😉 

6) Kehysriihen tuloksia odotellessa: jos yliopistoindeksi edelleen jäädytetään, niin syöksykierre syvenee. Kuulin että Helsingin lääkiksessä jo on ostettu opiskelijoille iPadit ja opetus hoidellaan niiden kautta. Varmaan kätevää sellaisellakin ”käsityö”tieteenalalla kuin lääketiede. Jospa minäkin jo huomenaamulla harjoittelisin ja pitäisin metodiluennon täältä kotisorvin ääreltä vaikka Skypen välityksellä. Näistä yliopistomaailmaa jäynäävistä synkeistä näkymistä huolimatta meidän oppiaineen toisenkin professuurin haun eilen päätyttyä tilanne on se, että hakijoiden määrä siihenkin on 14 hakijaa. Tähän minun nyt hoitamaani oli 15 hakijaa, ja niistä pitäisi näinä päivinä tulla asiantuntijalausunnot. Niitä odotellessa, ja todella toivoessa ne myös pian tulevat.

7) Sain vihdoin tehtyä yhden, ainakin vuoden suunnittelemani, lausuntopohjan. Vuosi vuodelta joudun kirjoittamaan enemmän lausuntoja opiskelijoiden anoessa jatkoaikaa (nykyisin kun opinto-oikeus on voimassa vain seitsemän vuotta) ja tähän asti olen tehnyt sen joka kerta erikseen, lausuntoni laatinut ja käsitykseni kirjannut, mutta nyt on valmis pohja johon voin suunnilleen ruksitella kommentit. Voin hyvin edulliseen hintaan myydä tämän ”tuotteeni” muille tarvitseville.

8) Ihana, ihana kevään valo. Ei julma helmikuun valo, vaan maaliskuisen illan kauniit varjot, valot.

Hiljaisempi ilta

10a

Jihuu! Tietokone toimii! Pehtoori & Asematukihenkilöni kaksissa miehin vaivojaan säästämättä (toki olivat luonnollisesti myös lounastaneet) käyttivät tänään sorvini ”merkkikorjaamolla” ja diagnoosi: vahingoittunut usbi-portti oli tehnyt oikosulun. Ei siis sen vakavampaa. 65 euroa, mihin hintaan sisältyi päivityksiä ja putsauksia. Olen helpottunut.

10

 

Tänään kuusi tuntia peräjälkeen (pari luentotaukoa sentään) opetusta. Sellainen syö naista. Ja kun viimeiset kaksi olivat vielä klo 16 – 18 niin voitte arvata, että aika lailla tyhjenee meitsin pakki.  Opetus on fyysinen suorite.

Kriisinhallintaa ruoan keinoin

– Nythän on sunnuntai alkuiltapäivä, miten selviät illan ja yön yli?, kysyi asematuki/tukiasemahenkilöni kun hänelle soitin puolen päivän jälkeen. Kriisinhallinta-apua kun tarvitsin! Ja kuinka hän tiesikään kysyä oikean kysymyksen: kuinka selviän? – No en mitenkään!

Eikä ole kyse enemmästä tai vähemmästä kuin siitä, että olen saanut tietokoneeni totaalisesti jumiutettua.

Kävipä nimittäin niin, että eilen hankin kolmen teran (tarkoittaa todella ISOA) ulkoisen kovalevyn, ja asentelin sen, siirtelin ja tallentelin tiedostoja, onneksi kaikki!, olin ihan tolkuttoman tyytyväinen, että osasin kaikki kytkennät tehdä, ja vielä siististi, piuhat piilossa: uudet ja vanhat kuvatiedostot tulisivat säilymään suunnilleen mahdottoman kauan, ja olisivat kätevästi jatkuvasti käytettävissä.

Puolille öin eilen ehtoolla näitä hommia tein, – ajatuksena, että tänään sitten alan hyödyntää kuvien käyttöä, päivittää www-sivuja etc. Jopa tehdä töitä (huominen opetus!! -oikeesti huoli siitä!!), laatia paistinkääntäjille kaunis jäsenkirje, tehdä muutama kuvistani tilattu onnittelukortti, etc.

Ja miten käy aamulenkin jälkeen kun istahdan koneelle? Se on jumissa. Totaalisesti jumissa. Vierotusoireet alkoivat välittömästi… 🙂

Kun sitten ei  ollut muuta mahdollisuutta oli tehtävä töitä ja kirjeitä tällä pikkuisella, vanhalla (6 v. lienee maailmaa kiertäneelle pikkuläppärille oikeasti pitkä ikä) koneella. Ja torjuttava vierotusoireita tekemällä hyvää ruokaa. Nuoriparikaan kun ei päässyt syömään, päätin tehdä ruoan ihan omaan makuuni [onneksi pehtoori on hyvin kaikkiruokainen].

Joskus ravintolassakin tilaan näin: kaksi eturuokaa ja jälkkäri. Siispä parsaa ja parmankinkkua, sitten ”pääruoaksi” Toast Skagen eli se  tanskalainen katkarapuleipä ja jälkkkäriksi sitrus-vaniljakreemi-rahka. Jonka gourmet-tasolle nosti sen kanssa nautittu limoncello-tilkka.

1 (Custom)

Tänään keittiön eturuoat eivät olleet mitään pieniä piperryksiä ja jälkkäristä olisi riittänyt neljälle.

Mutta emme valittaneet.

2 (Custom)

3 (Custom)

5 (Custom)

4 (Custom)

Takatalven jälkeen

Kuinka tuntuukaan hyvälle kun on vuodenajat säiden puolesta taas paikoillaan. Ohut lumikerros, joka eilen ja toissayönä satoi loi vaikutelman, että on ollut oikea talvi, joka tänään lähti hiipumaan kohti kevättä. Linnut lauloivat aamulla, vesi lirisee räystäillä, seinänvierustoilla on lämmin, oli aurinkolasien aika, untuvatakki oli lenkillä ihan liikaa, taivas sininen ja korkealla. Ajatukset harhailivat jo tulevassa, jo keväisinä. Kovasti toivoin näkeväni joutsenia, turhaan.

Meranrannassa

Sulassa näkyvä heijastus  – kummasti pidän tästä kuvasta.
Nyt taitaa olla taas se kerta kun kuvat kannattaa klikata isommiksi.

Meranrannassa-3

Meranrannassa-7

Meranrannassa-4

Hauras lumi-jääpinta lohkeilee kauniisti.

Meranrannassa-5

Sorsat ihan sen näköisiä kuin miettisivät uskaltaisiko sulaan astua.

Takana näkyvät minulle kovin tärkeät Ilo-kivet.

Meranrannassa-6

Vesi jo noussut jäälle.

Meranrannassa-2

Edellinen kuva photoshopin säätöjen jälkeen muuttui sisustuskankaaksi.

Varjoista ja valoista

Varjoista puhutaan useimmiten tummana, ikävänä, surullisena asiana: ”Asioilla on varjopuolensakin”, ”kadun varjoisella puolella”, ”varjojen valtakunta”, ”se heitti asiaan varjonsa” — sitä minä vaan, että ei ole varjoa, jollei jostain tule valoa. Töistä tullessa takkahuoneen verhon varjossa näkyi – varjo?

varjo

Ei, vaan minä näin tässä auringon. 🙂 Pyryisen, takatalvisen puolivuorokautisen jälkeen kevätaurinko näyttäytyi varjon kautta hyvin lupaavana.

Ensimmäisenä kevätpäivänä olen täällä jälleen ja vihellän ikkunan alla. Yksi vuosi kuluu nopeasti!                  

                                     – Nuuskamuikkunen (Taikurin hattu)

IMG_0006

Kyllä, kyllä minulla on ikävä. On taas niin suuri ikävä esikoista.

No mutta, … kevätkään ei tuo lasta kotiin. On ajateltava muuta.

Itse asiassa en tullut töiden jälkeen suoraan kotiin, vaan Teknologiakylän kautta. Siellä kun on fysioterapeutin vastaanotto. Ja hyvän fysioterapeutin onkin. Viikko viikolta olkapääni voi paremmin. Ja kotiin tullessa kokonaisvaltainen hyvinvointi lisääntyi, sillä pehtoori oli tehnyt ruoan valmiiksi. Paistettua siikaa ja perunoita, riesling lasissa. Ei valittamista. Kerrassaan päinvastoin. 

Viikonloppu alkanut siis vallan hyvin.

Ajatuksetonta surffailua ja Facebookissa notkumista tässä harrastellut. FB:ssa on nyt ”in” finngenerator, jolla voi löytää ”sisäisen suomalaisensa (inner finn): kokeilehan

http://www.visitfinland.com/campaigns/finngenerator/public/en/

Generaattori antoi minulle nimeksi Meri Rinne. Ei niin huono. Merta ja tuntureita rakastan, niiden rannoilla ja kupeilla vaellan ja kuljen. Niin ajattelin huomennakin tehdä, tuntureille ei pääse, mutta merenrantaan. Viikonlopun ohjelmassa on – paitsi niitä ainaisia lukemisnippuja – ulkoilua ja kaikkea muuta tavanomaista.

Ja sitten www-sivuremppaa. Viikolla asettamani kysely blogin kuvien suurentamisesta keräsi kiitettävästi vastauksia: 40! Ensinnäkin mukava nähdä, että teitä ”siellä jossain” oikeasti on ja toiseksi kyselyn tulos motivoi laittelemaan kuvia myös isommiksi klikattavaksi.

kuvien suurentamiskysely

 

Vain viidennes vastaajista ilmoitti, ettei koskaan klikkaile kuvia isommiksi. Ja yksi teistä kertoi, että ”monet kuvat päätyvät tietokoneen taustakuviksi”. Mukava. 😉 Näyttäisi siis siltä, että on hankittava lisätilaa ja toisaalta ajattelin kyllä tyhjennellä edelleen noita www-sivuja, perkata vanhoja matskuja pois.

Kevään tullessa…

Ei määräänsä enempää

Kuppi kaatui, mitta tuli täyteen, hihat paloi, käämit kärähti, … Ei mitään kertakaikkista hermostumista, mutta on tässä viime aikoina tavallista tiuhempaan vaan tullut törmätyksi juttuihin, joista nyt on kertakaikkiaan saatava tilittää ja tylyttää. 

Nyt tulee siis vuodatus ja urputus, joten kannattaa klikkautua muualle, jollei valittaminen kiinnosta. 🙂 

Aina on ollut opiskelijoita, jotka eivät oikein tajua, että vaikka on jonkinlainen akateeminen vapaus – edes rippeet siitä jäljellä – ei yliopisto ole mikään paikka, jossa heille räätälöidään soppelit suoritustavat ja toiskelpoisista syistä myönnetään helpotuksia tai erioikeuksia. 

Tiedän ja ymmärrän, että opiskelijoiden on käytävä opintojen ohessa töissä, mutta! Työssäkäynti ei ole peruste vaatia erityisjärjestelyjä ja helpotuksia: ”Voinko suorittaa vain kuusi seminaarikertaa kymmenestä, kun mullon aina joka kolmas viikko iltavuoro”? – No et voi, kun ne kymmenen kertaa viidestätoista on pakollisia – kaikille. Opintovaatimukset tarkoittaa vaatimuksia. Ja ne on kaikille samat. Piste.

”En millään päässyt sinne opinto-ohjausinfoon (joka ei olekaan pakollinen), mutta voisitko näyttää mulle ne diat ja kertoa niinku mulle tärkeät pointit?”
– No en voisi. Minun ”ohjauspiirissäni” on noin 60 – 80 opiskelijaa, joita nämä infot koskevat: ei voi antaa mitään räätälöityjä ”yksityistunteja”, sitä paitsi ne kaikki diat on oppiaineen etusivulla ja lähetin niistä tiedon kaikille opiskelijoille.
– Ai lähetit vai? Jukra, mä ku en paljo ehi sähköpostia lukea. 

Ensimmäisenä työpäivänä joululoman jälkeen puhelu: ”Mun poikakaveri sai meille überhalvat lennot Taikkulaan, enkä sitten voikkaan tenttiä sitä viimeistä aineopintojen kirjapakettia tammikuussa vaikka jo ilmoittauduin [ja johon yo-lehtori oli jo tehnyt kysymykset], ja kun kuitenkin haluaisin kandipaperit ennen pääsiäistä, kun lähden vapulta jo kotipuoleen töihin, niin etkö vois suunnitella mulle jotain esseitä – vaikka, niin voisin suorittaa silleen. Laita vaikka sähköpostiin ne aiheet, niin voin jo reissussa valita ja panna aiheen muhimaan, vaikka.” – En, kun se opintojakso suoritetaan kurssilla ja tenttimällä tietyt metodikirjat, jotta voit mennä graduseminaariin. Vaikka.

Eräänä loppukevään maanantaina (jolloin yo-lehtorin pöytä on täynnä tarkastettavia pääsykoepapereita ja kanditöitä) tulee sähköposti: ”Kun en millään ehtinytkään [koko lukukausi oli aikaa] saada sitä gradua aikasemmin kansiin  ja kun niiiiiin tarviiiiiiin ne maisterin paperit jo seuraavassa publiikissa, että voisin hakea sitä kirjastonhoitajapaikkaa, jossa olen ollut harjoittelijana, niin tarkastaisitko sen [liki 100-sivuisen] gradun ja tekisit lausunnon perjantaiksi… Pliis! Kiitti paljon etukäteen! ”

”Mun tarttee tehdä jatkoanomus opinto-oikeuden ylläpitoon ja samalla tarvin sossuun todistuksen, että opiskelen kesällä. Ja meidän [meidän?] pitäis kai tehdä sinne Kelalle se hopsiki? Sopisko että tulen vaikka huomenna käymään ja hakemaan? ”
– Ei sovi, minä jään huomenna kesälomalle.
– Millä minä sitten kesän elän?

~~~~~~~~~~~~~~~~

_MG_4540

Tällaisia, tämänkaltaisia juttuja on vuosien varrella tullut ja ollut. Nuo ylläolevat olen ”soveltanut, sepittänyt”, yksikään ei ole ”yksyhteen” tosi, mutta voisi olla, ja ärsyttävämpiäkin on. Ja joka viikko jotain lieviä erityisjärjestelyjä anelevia. Usein voidaankin joustaa. Silloin kun se käy helposti eikä aseta opiskelijoita eriarvoiseen asemaan, silloin kun se on reilua. Olen oikeasti aika joviaali näiden suoritustapojen kanssa, mutta oikeudenmukainen pitää olla. Joten kyllä tällaiset joskus oikeasti jurppii.

Ja nyt kun olen päässyt tähän urputtamisen makuun, niin minua ärsyttää myös tavarataloissa kaikki ihmiset jotka jäävät liukuportaiden yläpäähän miettimään mihin päin lähtisi, ja portaista tulevat ovat aika vaikeassa paikassa.

Nekin ihmiset riepoo, jotka menevät kuppilan tiskille ja ryhtyvät siinä miettimään, ottaisivatko munkin vai korvapuustin, ottavatkin pitkän pohdinnan jälkeen sämpylän, ryhtyvät kaivamaan lompakkoa ja korttia esille, ja sitten hoksaavat, että sittenkin haluavat mansikkawienerin ja palaavat takaisin pullavitriinille, palauttavat sämpylän takaisin, ottavat wienerin, ja sitten päättävätkin maksaa kolikoilla ja ryhtyvät laskemaan niitä, kunnes huomaavat, etteivät ne sittenkään riitä, ja sitten maksavatkin kortilla. Ja sen jälkeen menevät taas jonossa vastavirtaan hakemaan lautausliinoja ”kun viineristä kädet aina tuhriintuvat”.

Mikähän muu minua vielä ärsyttäisi, tämä suoltaminen kun kummasti helpottaa. ; )

Kaikkea hyvää ja hermoilematonta loppuviikkoa, ihmiset! Huomenna on jo perjantai.

_MG_4540 b

 

Työstä ja siihen orientoitumisesta

Työ. Ensinnäkin on yliopiston meneillään olevat yt-neuvottelut, oppiaineessa meneillään olevat kahden professuurin haut, joihin lähes kaikki kollegat hakevat ja siten kilpailevat toistensa kanssa, lisäksi on toimikunnat ja neuvostot, joissa olen jäsenenä, joissa vietän viikottain useampia tunteja ja joissa päätetään monenlaisista työyhteisöä koskevista asioista ja joissa on monia hyvin työ- ja uraorientuneita ihmisiä. Tänäänkin oikein katselin niitä kaikkia (mies)professoreita ja naisjohtajaa, joiden kanssa olin kokoustamassa, kuinka he olivat täynnä työtään. Tekisi mieleni lisätä ´ja itseään´, mutta se ei koskisi suinkaan kuin ehkä yhtä, joten en sano.

Opiskelijoille annan vinkkejä ”työllistävistä” sivuaineista, mietitään porukalla työuria ja sitä, mitä niiden saavuttamiseksi pitäisi tehdä. Sitten poika miettii, mistä saisi jonkin (toisen) ammatin autoilun lisäksi ja tytär katsoi parhaaksi muuttaa Meksikoon saadakseen koulutustaan vastaavaa työtä. Minäkin vietän taas enimmän osan hereilläoloajasta työn parissa, ja tänäänkin viihdyin ja nautinkin duunaamisesta. Niinkin paljon, että tulin kantaneeksi yhden nipun taas kotiinkin. Kehityskeskusteluja varten ja niissä täytyi miettiä tehtyjä töitä ja tavoitteita työssä.

Ja minä vaan mietin, että milloinhan ne lopettaisi? Työt siis. Ansiotyöt. Itse asiassa aika hassu sana tuo ”ansiotyö”.

Yhä useammin löydän itseni surffailemasta ammattikorkeoiden sivuilla ja tutustumassa valokuvaajan ammattitutkinnon suorittamismahdollisuuksiin. Ja hyvänen aika, kyllä minulla olisi niiiiin paljon kaikenlaista tekemistä. Muutakin kuin ansiotyö.

Mutta minnehän päin tässä suuntautuisi työssään, – –

suunta

 

Olen toivoton!

Tulin puoli viiden kieppeissä töistä kotiin. Nälkäisenä. Hyvin nälkäisenä.

Tunti sen jälkeen olin valmis istumaan koneelle, ja ”viimeistelemään” huomisen palauteluennon; mapillinen harkkoja on luettu, arvosteltu, oltu aika pettyneitä oppimiseen, muutamia helmiä joukossa kuitenkin, Power Point – diasulkeiset liki valmiina (16 ”pohja”diaa), joten olisi vain etsittävä harkoista hyvät ja huonot esimerkit, koostettava arvostelutaulukko, vastaisen varalle koottava muutama asia, joista sanoisi erityisen painokkaasti (niin kuin nyt senkin, että ”Lukekaa nyt, hyvät opiskelijat, tehtävänanto ennen kuin ryhdytte kyhäämään 3 – 5 sivun esseetä!),  jotta taas saisi opintoja edistettyä ja ohjattua.

Ja?

Ja nyt powerpointteja on 23, ja paljon tärkeää on vielä kirjoittamatta. Ja kaiken muun hyvän lisäksi tosiasia on se, että minun taas pidettävä vähän torso luento, lyhennettävä 5 – 10 minsaa lopusta, lopetettava heti puolen jälkeen, koska koko iltapäivän kestävä koulutusneuvoston kokous kampuksen toisessa päässä alkaa tasalta, sinne matka luentosalista oman huoneen ja vessan, ehkä take away -kahvin noukkimisen kanssa vie about 14 minuuttia. Siis olisi ryhdyttävä opetusta supistamaan!

Ja sitten luettava vielä viimeiset tänään! (argh! – miksei niitä matskuja voida toimittaa viikkoa ennen!) tulleet kokouksen matskut.

Valoa kansalle!

valoa kansalle

Miten minä muka kuvittelen sitä osaavani opiskelijoille jakaa kun en omia tekstejäni osaa edelleenkään pistää sopivaan pakettiin!

Kuvien suurentaminen – onko sillä mitään merkitystä?

Keväthän tuo väistämättä aina merkillisen tarpeen järjestellä huushollia, kaappeja, putsailla ja siistiä paikkoja. Minulla kevätsiivouksen yksi ulottuvuus on tämä sorvi: kotitietokonetta ja www-sivustoja tekee mieli järjestellä, ja nyt viikonloppuna vähän tuotakin hommaa tein. Ja kävinpä pitkästä aikaa tarkastelemassa, mitenkäs minun www-hotellista vuokraamani tila riittää vai joko se alkaa käydä ahtaaksi? Minun blogijuttuni, keittokirjani, matkakertomukset ja luentomateriaalit kun eivät missään pilvellä olekaan, vaan tukevasti sjr:n hotellipalvelimella.  Ja mitä näenkään: vuokraamastani 15Gt:n tilasta on enää kuudennes tyhjänä. Pian tulee raja vastaan kuvien liittelyssä blogiin.

SIIS: jostakin täytyy ruveta raivaamaan vanhoja matskuja pois tai säästämään tai muuttaa koko nettisivustoni jonnekin pilven päälle, mutta kun tuo jo seitsemän vuotta vanha sopparini SJR:n kanssa on pelannut pääsääntöisesti aika hyvin ja on vallan edullinen, en viitsisi ryhtyä mihinkään muuttopuuhiin.

Yksi mahdollisuus olisi pienentää julkaisemieni kuvien kokoa. Siispä nyt kysynkin sinulta, parahin blogini lukija, valokuvausharrastukseni seuraaja, käytätkö mahdollisuutta klikata kuvat isommiksi? Teetkö sitä koskaan, joskus, vain silloin kun erikseen asiasta mainitsen? Onko kuvien suurennusmahdollisuudesta mitään iloa? Vai katsotko kuvat juuri sen kokoisina kun näytölle ilmestyvät?

Voisitko vastata, olisin iloinen. Kyselyn tulos vaikuttaa ratkaisuun, jonka teen tämän kuvien julkaisun kanssa. Siis vaikuta.

Ja tämän äänestys on laillinen, toisin kuin eräät viime aikoina järjestetyt äänestykset.

 

 

 

 



Vihdoinkin oikeasti maaliskuu

Taivaankansi korkealla, sininen. Aurinko, varjot silti pitkiä, pakkastakin. Metsäpolulla lunta, hyvin vähän, tosin, – merenrannassa vielä talvinen tuuli. Mutta punaiset posket ja reipas mieli lenkiltä palattua.

 

Pehtoori oli ilmoittanut tekevänsä pääruoan (italialaisia lihakääryleitä), joten minä sain keskittyä lisukkeisiin, Festan keittiön kevyeen kevätsiivoukseen, yrtteihin ja jälkiruokaan. Ja kuvaamiseen. 😀 (entäs jos klikkaisit kuvat isommiksi? Ehkäpä kannattaisi. :))

Sunnuntaisafkaa

Sunnuntaisafkaa-3

Sunnuntaisafkaa-4

Tämä oli hyvää! Kaksi kevätsipulia varsineen, kaksi valkosipulin kynttä murskattuna, kurkku kuutioina (otin siemenet ja ”litkun” keskeltä pois), kahdeksan aurinkokuivattua tomaattia palasina ja sitten desi, pari turkkilaista (vai kreikkalaista?) jukurttia, hvyin vähän suolaa ja mustapippuria. Siis yksi tsatsikin versio. Liharuoan seurana maistui meille kaikille ihan erinomaisen hyvin.

Sunnuntaisafkaa-5

Pikkulisukkeet tarjolle Italian lipun väreissä…  Ruoka on myös visuaalinen juttu.

 

Näitä syödessä muistelimme, mitä Juniori muisti meidän Thaimaan (Hua Hin 1998) matkasta, jolla taidettiin eka kertaa passion-hedelmiä nähdä/syödä. Mitä tuolloin ekaluokkalainen poika muisti matkasta nyt? Muisti uima-altaan, hotellin edustan ja apinat ja sitten äitinsä sairastamisen [toisella lomaviikolla olin petipotilas, tutustuin Hua Hinin sairaalaan, ja kirosin oman äyriäisviehtymykseni: vihersipukat, jotka ovat lilluneet useammankin tunnin kookosmaidosssa, pitäisi rutinoituneen matkustajan osata/ymmärtää kiertää kaukaa. Pitäisi.]

Sunnuntaisafkaa-9

No mutta kotona hedelmiä. Keväällä ne maistuvat, ja niiden seuraksi taas oli yksi pavlova-versio koetteilla hedelmien seuraksi. Ei vieläkään sellainen että reseptiä postailisin, mutta eiköhän ennen pääsiäistä. 😀


Kesäruokaa ja talvipyöräilyä

Mozzarellaa, tomaatteja, prosciuttoa, basilikaa, patonkia, pecorinoa,  – kaikkea italialaista ostin aamusella Stockalta. Ihan hurjasti teki mieli italialaista ruokaa, salaatteja. Basilika tuoksuu niin keväälle, Italialle, hyvälle. Oisko tuo Italia-fiilis riippuvainen päivämäärästä? Maaliskuun 15. päivä. Aivan, palkkapäivä, mutta myös maaliskuun idus, jolloin Gaius Julius Caesar murhattiin. Onpa käyty murhapaikalla. Tai ainakin toisella niistä, jossa sen on väitetty tapahtuneen. Syötiin pizzaa siellä. 😉 Uutena vuonna 2006.

italial-4

italial-5

Ja ihan linjassa italialaisten makujen kanssa päätin yhtäkkiä kalatiskin edessä, että haluan koettaa tehdä turskaa. Ostin fileen. Annos ei ole kaunis, mutta hyvää tuli. Toiset kaksi palaa paistoin voissa, pannulla maustoin runsaalla sitruunamehulla, ruususuolalla, tillillä, valkopippuriripauksella ja toiset kaksipalaa leivitin, ensin pyörittelin jauhoissa, sitten kananmunassa, sitten painelin pintaan emmental-raastetta. Ja paistoin voissa. Molemmat hyviä, jälkimmäinen liki erinomainen. Samalla pannulla paistelin kevätsipulia ja kesäkurpitsaa. Pehtoorikin piti.

italial-6

Ristiriitaisia nämä maaliskuun päivät ovat, kevättä, talvea, takatalvea, …

Meillä on syreeneissä jo silmut!

italial-3

Ja kävin pyörälenkillä! En todellakaan ole mikään talvipyöräilijä, vaikka sellaisia Oulussa (ja perheessä: tytär kun polki kouluun, töihin ja yliopistolle monta vuotta kesät talvet) onkin. Tyttären pyöräilystä tulikin mieleen kertomansa juttu tammikuulta. Olivat olleet isolla porukalla sunnuntaina liikkeellä, ja ulkoilun kohteena Monterreyn joku iso puisto (esikoinen sanoi, että vähän tuli mieleen Villa Borghese Roomassa), ja yhtäkkiä tyär huomaa kavereidensa kanssa jonottavansa jonnekin, ja pian selviää, että lippuluukulla peritään 50 pesoa (n. 7 €) ja miksi? – Pyörävuokrasta! Rahalla (joka on Meksikon hintatasolla paljon) sai ajella tunnin pitkin poikin puistossa. Ei ollut suomalainen, oululainen lapsi oikein ymmärtänyt moisen aktiviteetin mielekkyyttä ja hintaa. Hänelle kun pyörä on ollut kulkuväline, ja sillä ajaen on säästänyt onnikka- ja/tai bensakuluissa, mutta Meksikossa piti maksaa, että sai ajella tunnin ympyrää.

Maaliskuun talvisuudesta kertoo se, että nyt sataa lunta, ja sain viimeisteiltyä säärystimet, jotka olen telkkaria katsellessa kutonut. Huomenna lenkille uusien kanssa. Jos on lunta. Ei säärystimiä voi kurakelillä pitää!

italial-2

 

 

 

Keharit perjantaina

Taivas on tähdessä. Pakastuu. Alkaa vaikuttaa maaliskuulta.

Vielä enemmän tuntuu perjantailta. Tuntuu perjantailta kun päivän on oikein huhkinut: kehityskeskusteluja varten tein lanketteja! Koko halavatun päivän täytin lanketteja. Kehityskeskustelut ok, mutta lanketit!! Kaikenkarvaiset tietojärjestelmät ovat enemmän kuin rasittavia. Eivätkä ainakaan helpota olemista, elämistä, vaikka niin kai niiden pitäisi.

Töiden jälkeen, aika pian töiden jälkeen juniori tuli kyytsäämään vanhempansa viininmaistiaisiin: oltiin ilta Iskossa. Riesling ja syrah teemana ja jokerina cabernet sauvignon. Mutta hyvien viinien jälkeen kaikkein eniten pidin pavlovasta. Oli kuulkaa pikkuisen! jalostuneempi ja onnistuneempi versio kuin se minun mökkikyhäelmäni. Kalorit? Ei, ei tässä ole kaloreita,… ne on siellä kaapissa, ettekö muista. 🙂

pav

Mutta kuten sanottu TGIF ja huomenna jotain enemmän…

 

Päätösten äärellä

Alku oli hyvä. Ei kiirettä, ei liian aikaisin kotoa lähtemistä. Seesteinen aamiainen, kevyt, millä on päivän fiiliksessä merkitystä. Kotoa ja työhuoneesta kannoin sylykselliset kirjoja palautettavaksi kirjastoon; luento on ohi, päivitetty, kirjat nyt tarpeettomia.

Pitkä tovi aamukahvilla työkavereiden kanssa. Vain kahvilla, ja lounastauolla riitti iso, ihana appelsiini ja proteiinijukurtti. Sen jälkeen kuitenkin jo hain kuppilasta ”ylimääräisen” cappuccinon, jota ei voi juoda ilman säällistä sokerimäärää. Kolmeksi olikin jo äidin kanssa aika optikolle, joten en ehtinyt mitään välipaloja töissä mussuttaa.

Menimme Stockan vintille syömään tanskalaiset katkarapuleivät; niistä pidän kovasti. Mistähän siellä katkikset hommaavat, kun ne ovat niin erinomaisen hyviä? Ihan kuin Tanskassa. 😉 Leipään kuuluu myös majoneesia, paljon, hyvää, sekä kananmuna, paksu leipäviipale, toki myös vihreää. Kieltäydyn sentään isosta vadelmakakkupalasta, jollaisen äiti halusi.

Illansuussa kotiutuessani sitten repesi. Valion Aino-jäätelö ”Samettinen nougat” vei, ja nyt olen halkeamispisteessä.

1377532_10151633590895168_4368373_n

Ja kun juuri tälle illalle olin suunnitellut järjesteleväni vaatekaappini. Pistäväni UHF:lle/Pelastusarmeijaan pienet ja kulahtaneet paitapuserot ja farkut. Nyt ei päälle mahdu MIKÄÄN! Enhän minä kaikkea voi kierrätykseen viedä!

Asialle on tehtävä jotain. Minä vaan jo mietin, että mikähän on se pettämättömän perusteltu (teko)syy, jolla huomenaamulla sallin itselleni taas laiskottelun ja autolla menemisen töihin. Sitä miettien palaan vaatekaapin ääreen: tiedättekö siellä selvästikin asustelee kaloreita, jotka syövät vaatteita pienemmiksi! Onko muilla sellaisia?

kalorit

Suosituksia

Selatessani kuva-arkistoja, samalla miettiessäni tämän päivän postauksen aihetta, silmiin sattui monia kuvia, jotka olen ottanut ajatuksella ”laitan tästä joskus blogiin”. Ja tässä näiden kuvien saattelemana kaikenmoisia suosituksia.

_MG_0196

Pari, kolme viikkoa sitten törmäsin Festan jääkaapissa limoncello-pulloon, joka on ylivuotista. Viime kevään omatekoisesta, ei sentään ”kotikeittoisesta” sitruunaliköörisatsista on jäänyt yksi pullollinen, mitä ei todellakaan yleensä tapahdu, vaan kesäisin ne muutamat pullolliset nautitaan pois, tarjotaan vieraille, käytetään kakuissa tai jälkkäreissä.

Viime kesän kaikki isommat kestit menivät niin Meksiko-henkisesti, että italialainen limoncello on jäänyt jemmaan. Ja jos se on yleensä erinomaista jo muutaman kuukauden makuuntumisen jälkeen, niin nyt se on kyllä ihan erinomaisen, ylivertaisen oivallista. Siis on aika tehdä omatekoinen sitruunalikööri kesän helteisiä juhlia varten.

OHJE ON TÄÄLLÄ

Limoncello

hillat

Toinen vanha suositukseni on sekin omatekoinen kehitelmä: hillamisu.

Siitä olen puhunut täällä useinkin, ja nyt sen tekee ajankohtaiseksi se, että Radio Novalla oli helmikuussa sellainen ”Etsitään nonnaa” -kilpailu. Vappu Pimiä kehotti lähettämään italialaisia reseptejä ja osallistumaan niillä kilpailuun. Tuota skabaa varten värkkäsin yhtenä viikonloppuna oikein erillisen www-sivun.

No kisamenestystä ei tullut, mutta kun tästä kovastikin tykätystä ohjeesta olen nyt oman sivunkin tehnyt, niin linkitän sinne. Suosittelen, jos pidät hilloista (lakoista) niin pidät varmasti tästäkin: http://www.satokangas.fi/Keittio/Hillamisu.html Tai jos et pidä, niin ei voi mitään. 😉

 

Sitten kuvieni joukossa oli tällainen pahvitölkkiviinin kuva. Eräisiin juhliin jouduin valitsemaan tömppöviiniä ja tällaisen sitten – poikkeuksellisesti, meillä kun noita ”lootia” ei yleensä harrasteta – hankimme kotiinkin. Ja se on kyllä tavattoman hyvä, lempeä, silti ryhdikäs punaviini. Tätä ei saa pulloissa. Mutta jos tarvitset ”yleispunaviinin” pahvipaketisssa niin muista tämä.

tölkkiviini

Sitten yksi soppa. Tämäkin on ollut täällä aiemmin, mutta kun on niin hyvä aasialainen, kevyehkö, nopea, helppo hyvä nuudeli-kana-keitto ja kun sitä vastikään tein ja oikein kuvan arkipöperöstä olen ottanut, niin suosittelenpa taas. Sen ohje on täällä: kana-kookosmaito-nuudelikeitto

nuudelisoppa

Luvan kanssa tähän loppuun liitän yhden ruokaohjeen, jonka sain tänään sähköpostiini seuraavin saatesanoin

Pullet pork on entisen missin sanomana sou laast seeson.. Joten eiköhän tehdä Pullet beef:fiä. Vaatii pitkästi aikaa, mutta ei niinkään työtä. Ja aina kun tehdään ruokaa hitaasti, muistakaa varata jotain hyvää ruuanlaittoruokaa.

Nyhtöpossu eli pullet pork on tosiaan ollut viimeisen vuoden ihan hurja hitti blogeissa ja lautasilla. Nyt tämän ”nyhtönaudan” ohje on samoilla linjoilla. En ole vielä testannut, mutta ohje alla.

Kukako minulle tämän ohjeen postitti? Paistinkääntäjä-ystäväni Antti on Viskaalin kaupan myymäläpäällikkö ja hän näitä ohjeita suunnilleen kerran kuussa postittelee. Ihan mukava reseptejä Antti on posteillut. Ja hän sanoi, että saan mainostaa hänen postituslistaansa täällä Temmatussakin. Siis jos haluat reseptipostilistalle, laita sähköposti osoitteeseen antti.pirttikoski at viskaalin.fi ja kerro liittyväsi listalle niin homma on sillä selvä.

 

Pullet beef

n. 1 kg naudan etuselkää
2 sipulia
2 porkkanaa
karkeaa merisuolaa
mustapippuria
vettä
aikaa riittävästi

Hiero etuselän pintaan reilusti merisuolaa ja kääri liha tiukkaan pakettiin tuorekelmulla. Anna lihan olla huoneen lämmössä n. kaksi tuntia. Pyyhi suola pois ja ruskista liha kevyesti joka puolelta. Ripsauta pinnalle pippuria maun mukaan. Laita liha vuokaan ja lisää vettä n. kolmasosaan lihan korkeudesta. Liha uuniin n. 115 asteeseen reiluksi tunniksi. Ja lisää paloiteltu sipuli ja porkkana.  Jatka paistamista vielä n. 5-6 tuntia.

Maustekastike

1 dl siirappia
1 dl sokeria
½ dl punaviinietikkaa
½ dl soijakastiketta
1 chili, pieneksi silputtuna
3 valkosipulin kynttä murskattuna
1 dl tomaattisosetta
1 dl vettä (tai paistolientä lihan viereltä)
suolaa

Lihan paistuessa keitä kastike valmiiksi. Pilko chili ja valkosipuli ja laita kaikki aineet suolaa lukuunottamatta kattilaan. Keitä miedolla lämmöllä n. tunti ja tarkista suola. Kun otat lihan pois uunista, niin nosta liha puhtaaseen astiaan ja kaada kastike päälle ja anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

 

Sälää ja Rauhalassa

Asioilla on tapana kasautua. Pienillä asioilla ja isoilla asioilla.

Tänään on ollut pienien asioiden purkupäivä töissä. Tenttikysymysten tekoa, tenttien tarkastamista, kirjeitä, palautteita, kehityskeskustelupapereiden täyttämistä, infon järjestelyä, kollegan diasarjan kommentointia,  kurssikirjojen tilaamista, seminaariohjelmien päivitystä, nettisivujen päivitystä, kirjeenvaihtoa esitarkastajien kanssa, huomisen kokouksen esiteltävänä olevien asioiden valmistelua, … sälää, paljon sälää. Mutta eihän se tuollainen paljon rasita. Kasaantumaa on tullut purettua.

Koivu

Illan vietimme Rauhalassa. On vuosikokouksia ja on vuosikokouksia. Piti oikein tarkistaa, mikä talo Rauhala on ollutkaan: sehän rakennettiin 1890-luvun alussa kun nahkatehtailija Karl Robert Åström, jonka hauta on muuten melkein isäni haudan naapuri”korttelissa”, kuoli. Karl Robertin leskelle Clementinelle piti rakentaa oma ”kartano”. Clementinen jälkeen Rauhalaa asui  heidän poikansa Hemming Åström.

Hänen tyttärensä (vai sittenkin serkkunsa?) puolestaan rakennutti Kiikkusaareen piparkakkutalona tunnetun Oulun ensimmäisen lastentarhan, joka pari vuotta sitten tuhopoltettiin. Noihin tienoisiin liittyen olisi paljonkin tarinoita, niistä joskus jonkun sinne suunnalle suuntautuvan kuvausretken jälkeen lisää…

Lätäkköaika – pintoja

Paluu kustannuspaikalle sujui ilman isompia yllätyksiä; vähän siten, että onko viikkoa tullut poissa oltuakaan. Ehkä keskittyminen kuitenkin oli tavallista parempaa. Ja vähän sellainen ”kääritäänpä-hihat-ja-hoidellaan-hommat-alta-pois”. Noh, parin kokouksen/palaverin jälkeen moinen tarmonpuuska jo ohi: tavallinen hiljalleen puurtamisen meininki oli jälleen tosiasia. 😉

_MG_0281 (Custom)

Eiliseltä kuvausretkeltäni vielä kuvia. Ollaan taas lätäkköajassa. Kuvaaja kyykkii kuvaamassa heijastuksia ja veden eri olomuotoja ja hieman tupisee, että ei ollut makroa mukana, vaan normizoomilla (24 – 105 mm) koetti näitä luonnon muokkaamia tekstuureja, kuoseja, pintoja, luonnon arkisia yksityiskohtia kuvailla. Ei tarvi mennä aarniometsiin tai savanneille: lätäköt ja rapakotkin ovat kauniita. 🙂

Edelleen olen sitä mieltä että miehen suvun käytössä ollut sukunimi Rapakko olisi ollut aika hyvä: ajatelkaa nyt Reija Rapakko! Olisi aika lailla rispektiä jo nimessä, eikö? Ottasinkohan taiteilijanimeksi sen? (Heh, minkä taiteen? kysyn vaan!)  Mutta siis; eilisiä kuvia (klikkaa isommiksi näet kuinka pieni voi olla karulla tavalla kaunista).

_MG_0302 (Custom)

_MG_0310 (Custom)

_MG_0316 (Custom)

_MG_0320 (Custom)

_MG_0337 (Custom)

_MG_0344 (Custom)

_MG_0345 (Custom)

_MG_0358 (Custom)

_MG_0363 (Custom)

vaaleampi

_MG_0369 (Custom)

_MG_0383 (Custom)

_MG_0343

Merkillistä kevättalvea kuvaamassa

Sisäinen ajantaju, henkilökohtainen vuodenaikakello on sekaisin. Jos on luonto väärässä ajassa, niin yhtä lailla on sekaisin myös pohjoisesta palannut kaupunkilainen, joka luulee että pääsiäinenhän se tuli Lapissa vietettyä. Pääsiäisen jälkeiseltä näyttävät tiet, rannat, raitit. Linnutkin lauloivat aamupäivällä kuin pääsiäisen jälkeen. Se laulu kuulosti keväiselle, tuntui hyvälle.

Yön myrsky oli tyyntynyt, – joskin merenrannassa sitten kuitenkin tuntui vielä pureva tuuli. Olipa hyvä kävellä, ei luistanut, ja parempi olen kävelemään kuin hiihtämään. Möljällä, Nallikarissa, Hietasaaressa paljon uutta. Ei kylmä, enempi vähempi urheilullinen viikko takana, joten jonkinlaista liikkumisen riemuakin ilmeni, paljon kuvauskohteita ja kevääntuntua.

Yön unetkin hälvenivät ulkoilmassa. Mietin kyllä vielä lenkilläkin, että miksi minun on nähtävä niin paljon unia (muitakin kuin painajaisia) Meksikosta? Olenhan toki käynyt muissakin maailmanäärissä ja paikoissa kuin Meksikossa, joten miksen voisi välillä nähdä unia vaikka Etelä-Afrikasta, Italiasta, Maltalta, Kiinasta, Marokosta?  Tai miksen voisi unissa tolskata jossain ihan uusissa kulttuureissa ja paikoissa: vaikka Mauritiuksella, Argentiinassa, Japanissa, inuiittien luona tai Irlannin nummilla – pakkoko sitä on vähintään kerran viikossa Meksikossa seikkailtava?! Eivät unet ainakaan vähennä alakuloa tyttären ikävän suhteen.

Mutta siis. Nalskussa. Otin paljon kuvia, ja muistin jostain lukeneeni, että kuvasta tulee taideteos kun sillä on nimi. Niinpä sitten mietin kovasti nimiä räpsäyksilleni. 😀 . Enkä kummoisia keksinyt, vaikka kivaa kyllä oli.

3_2014 Nallikarissa, Hietasaaressa-3 (Custom)

 Upoksissa

3_2014 Nallikarissa, Hietasaaressa-4 (Custom)

Ei perässähiihtäjä, vaan yksinluistelija

3_2014 Nallikarissa, Hietasaaressa-5 (Custom)

 Vappubrunssia odotellessa

[Rempattuun/uudelleenrakennettavaan Nallikarin ravintolaan
voi jo tehdä varauksia vappupäivän brunssille.]

3_2014 Nallikarissa, Hietasaaressa-6 (Custom)

Länsituuli

3_2014 Nallikarissa, Hietasaaressa-8 (Custom)

Kesä kaukana

3_2014 Nallikarissa, Hietasaaressa-9 (Custom)

Yhä ylos

3_2014 Nallikarissa, Hietasaaressa-12 (Custom)

Ei vielä

3_2014 Nallikarissa, Hietasaaressa-13 (Custom)

Laajat kaaret

Mörrimöykyn talvipesä

Mörrimöykyn talvipesä

3_2014 Nallikarissa, Hietasaaressa-11

Liian aikaisin?

 3_2014 Nallikarissa, Hietasaaressa-10 (Custom)

Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.

Kummasti nuoren (eihän hänestä koskaan vanha ehtinyt tullakaan) Uuno Kailaan runo tulvahti mieleen,  tuota kuvaa ottaessani, tulvahti mieleen näinä epävakaina päivinä.

Kovin on vielä hienoinen tuo railo…

 

 

 

3_2014 Nallikarissa, Hietasaaressa-2-2 (Custom)

 Hietasaareen on tehty ulkoilureiteille kohennuksia, viitoituksia. Siellä kuljin.

3_2014 Nallikarissa, Hietasaaressa-3-2

Tuolla reitillä otin paljon myös ”pintakuvia”, tekstuureja, tai siis … en osaa selittää. Jäitä, olkia, oksia, säästelen ne kuvat huomiselle, tulevalle viikolle kuvituskuviksi. 

Mutta tähän vielä viime vuoden kuukausikuvalle jatko-osa: ”siilojen tuho ja nousu” – alkaa näyttää aika hyvältä, eikö?

3_2014 Nallikarissa, Hietasaaressa

3_2014 Nallikarissa, Hietasaaressa-2 (Custom)

Ja sokerina pohjalla: meidän kilpuri on herännyt. Elmerillä oli neljän kuukauden unien jälkeen kevätkylvyn aika. Ruoka ei vielä maistunut, mutta kovasti jo janotti. Vain 10 % painosta (= 55 g) oli talven hibernaation aikana häipynyt.

3_2014 Nallikarissa, Hietasaaressa-14 (Custom)

”Papukaijanokka” pitäisi jo hioa, viilata, mutta eipä taida minusta siihen olla… Noh, katsotaan tässä…

Paluumuuttajat

Tuntui aika sopivalta lähteä tänään pois Hangasojalta. Yöllä oli satanut räntää. Aamulla ovelta näytti tältä.

Paluu-2

Meillä oli tarkoitus lähteä niin myöhään että mentäisiin Rovaniemellä lounaalle (Monte Rosaan jota olemme kuulleet kehuttavan), mutta kun olimmekin jo klo 9.18 autossa valmiina lähtemään, olimme Napapiirillä jo puolelta päivin eikä todellakaan vielä nälkä.

Tosin heti kohta matkaan päästyämme näytti että saattaa kulua aikaa ennen kuin päästään kulkemaan. Juuri kun tulimme paikalle (vain yksi auto ennen meitä) oli rekka luisunut ensin oikealle sillan kaiteeseen ja sitten poikittain Vuotson kanavan (yhdistää Lokan ja Porttipahdan tekoaltaat/järvet) ylittävän sillan tukoksi. Ihan linkussa oli iso venäläinen rekka. Kuski tuli autosta, silmin nähden kiroili, ja soitti jonnekin… Onneksi sillan oikealla puolen menee pyörä- ja jalkakäytävä, joten pääsimme sitä kautta jatkamaan matkaa.

Paluu-3

Sodankylään asti kurja sohjo keli, vedensekaista räntää satoi, joten päätin keskittyä harkkamappiin, jota lueskelin. Minulle kun tämmöinen keli tuo ikäviä muistoja nuoruusvuosilta. Kohtuullisen pahan metsäänajon tein ihan omaa kokemattomuuttani ja hölmöyttäni.

Kutturan jälkeen (Custom)

Niinpä sitten itse asiassa lueskelin koko matkan, sillä pehtoori lupasi ajaa, ja minä sain monta tuntia tehdä hommia.
Ja räpsiä kännykameralla kuvia.

Sattasjoella (Custom)

Sodankylään tullessa tie jo sula, mutta vesiliirron vaara ei ollut mikään vähäpätöinen juttu.

Sodankylään tullessa (Custom)

Sodankylässä näyttää kuin olisi ukkonen tulossa.

Sodankylä (Custom)

Rovaniemi kaikkea muuta kuin kaunis Napapiirin talvikaupunki.

Rollo (Custom)
Iissä, hautausmaan (joka on muuten Suomen ainoa oleva edelleen käytössä oleva saarihautuumaa) kohdalla jo sinistä taivasta, aurinko paistoi, tie sula ja kuiva. 

Iin hautausmaa (Custom)

Kotiin (puhtaasen sellaiseen! meillä on käynyt S. poissaollessamme, ah onnea!) oli hyvä tulla.

Pihalla auton oven avatessa kuuluu humina, isompi humina kuin tunturissa, kuin olisi ison kosken tai valtameren äärellä. Tuuli on kova, kohisee, humisee. On vaikea tietää, mikä vuodenaika on. Pihalla kun näkyy nurmi. Usein hiihtolomalta tullessa katoilta on tullut lumet pihalle, kulkuväylille ja niitä saa ensin raivata. Ei tänään.

Eikä tänään eikä huomennakaan tule nuoret syömään.

Paluu

Muutoinkin ollut ihan hurja ikävä tyärtä, ja nyt se tuntuu taas isosti. Eihän esikoinen moneen vuoteen ole meidän kanssa hiihto- tai pääsiäislomilla Lapissa ollutkaan (useimmiten lomat paisteli Hesellä hampurilaisia ja/tai teki kandia tai jotain sen sellaista), mutta sitten usein järkkäsi niin, että oli kotiuduttuamme kotikotona syömässä. Ei nyt. Mutta eilen (viime yönä) sain Meksikosta whatsApp-viestin: loppiaisena toistamiseen lähettämäni marraskuun (!!!) mökkituliainen (= kortti, arpa, pieni saamelaiskäsityökaulakoru) oli tullut perille. Siellä alkaa San Pedron posteljooni oppia, missä meidän lapsi asustelee. Eikä mennyt kuin kaksi kertaa kaksi kuukautta! 

 

Mökkipavlova ja shoppailuja lomareissulla :)

Käsittämättömän lämmin. Olisi ehkä kannattanut sittenkin mennä mäkeen, eikä hiihtämään. Minun ”automaattivoitelemattomat” tai pitopohjasukset tai voiteluvapaat tai whatever sukset ovatkaan, eivät olleet ihan parhaimmillaan reilusti plussakelillä. Noh olipahan vastusta – vastusta alamäessä ja myötätuulessakin. Noh, ei ihan sentään, mutta ei kyllä ollut mikään lentävä kelikään. Harvoin minulla on hiki, mutta tänään pari tuntisen hiihtolenkin jälkeen oli!

1

Auringossa + 15 C.

Mökkielämään on tänään kuulunut hyvää ruokaa: tryffelipastaa ja mökkipavlova. Ensimmäinen purkki (neljännes siitä) Laitilan uustuotetta ”tölklkivalkuaisia” tuli testattua pavlovaan.

eggo_valkuainen_500g_näköispakkaus

 

http://www.laitilankanatarha.fi/tuotteet/proegg-valkuainen  Pavlovassa oli pieniä mökkivirityksiä: kenellä on mökillä ekstempore maizenaa ja valkoviinietikkaa?! No ei minulla ainakaan. Ajattelin että nou hätä, käytän kastikesuurustetta ja sitruunaa. No eiväthän ne ihan moitteetta toimineet korvikkeina, mutta valkuaiset vispautuivat erinomaisesti, tuli kiiltävä marenkimassa. Eikä maussa ollut vikaa. Leikkaamista ei voi väittää rapsakaksi. Mutta no problem – kehitellään. Uskon että tuo tuote tulee olemaan keittiössäni usein.

Marenkipohjan päälle levittelin sitruunarahkaa viriteltynä kermalla ja likööritilkalla. Ja sitten sitä pistaasihunajaa jota koko viikon on käytetty milloin missäkin yhteydessä.

1-4

1-6

Tämän viikon muutamista muistakin ruokajutuista voisin mainita. Parina päivänä alkuruokana olen tarjonnut poronvasanmaksaa ja (Pentikin) Karpalokonjakkihyytelöä. Vaikuttaa ja maistuu ihan gourmetilta, ja on tavattoman edullista. Eikä vaadi keittiössä puuhastelua.

Pieniä herkkuja_-3

Maanantaisella Ivalon reissulla törmäsimme S-amarketissa venäläisten ruokien hyllyyn: eipä sellaista ennen ole täällä päin nähty. Edullista ja vähän erikoista oli tarjolla. Majoneesia ja makrillia useampaakin merkkiä. Ja hapankaalta – yllättikö ketään?  Kertoo siitä että venäläisiä turisteja ja mökkiläisiä on täällä nykyisin jo paljon.

1-2-4

1-9

Pari euroa maksava granaattiomenakastikepullo oli ostettava. Maistelimme broilerin ja lehtipihvin kanssa: ei ollenkaan huonoa. Päinvastoin, vähän kuin balsamicon ja (herukka)hyytelön välimuoto.

1-7

1-2-2

Toinen uutuus, jota ei suinkaan ostettu S-marketista, vaan kukkakaupasta oli ruususuola. Ruohonjuuren sivuilla siitä lukee näin: ”Hienojakoinen, ruusunpunainen kristallisuola on terveellinen valinta! Ruususuola-kristallisuola louhitaan käsin Bolivian vuoristosta. Ensimmäisen luokan tasalaatuiset Ruususuolakimpaleet valikoidaan huolella ja työstetään käsityönä ja pilkotaan pienemmiksi, lopuksi huuhdotaan ja jauhetaan. Nimi Ruususuola, tulee punertavasta väristä, joka syntyy mm. mangaanista ja raudasta.” Sen sanotaan olevan ekologista ja reilusti tuotettua jne. Olemme nyt viikon maistelleet monessa yhteydessä, ja hyväksi havainneet.

Kukkakaupasta (Ivalon Taimituvassa kannattaa ehdottomasti käydä jos kylille satut) sitten myös kukkakimppu: ruskan värisiä galloja. Ihan mökin verhoihin sävytetyt.

1-3-2

Tänään jo olivat vähän rupsahtamassa.

1-2

Mutta eipä sillä väliä. Nyt jo keräillään kamppeita, aamulla loput pakataan, kotiin lähdetään. Ai niin, yksi maanantain shoppailukierroksen löytö. Itävaltalainen grüner veltliner Kamptal-viini; hienostuneelle maistuu minun suussani, mineraalinen, silti hedelmäinen.

1-3

Oikein hyvä viini nyt lasissa. Hyvää viikonloppua! Pitkästä aikaa sen voi aloitella levänneenä. 😉 

Pirttipäivä Myötätuulessa

– Mikset nukkuisi jos kerran yöunetkaan ei katoa päiväunosten vuoksi?

Miksenpä tosiaan? Pehtoori kehotti syötyämme menemään (taas!) päikkäreille, – minähän menin – kuten olen tehnyt joka ikinen päivä täällä ollessamme. Ja kuinka se on ollutkaan mukava vartiksi, puoleksi tunniksi kamarin erinomaiselle sängylle torkahtaa. Alan olla vallan erinomaisesti levännyt.

Arktinen myrsky? Siitä olemme eri mieltä. Minun mielestäni tänään  (ja jo viime yönä) on ollut arktinen myrsky: on tuullut, on satanut välillä jäätävää tihkua ja alijäähtynyttä vettä, välillä tuiskunnut lunta, välillä muuten vain tuullut hirmuisesti. Pehtoorin mielestä on ollut jotensakin tavallinen hiihtolomakeli. Minusta sikälikin poikkeuksellinen maaliskuun alun sää, että ei ole ollut hirmuisia aamu/yöpakkasia. Kymppiviikolla kun täällä on tapana, että joutuu odottamaan puolille päivin yöpakkasen ( – 28 – 20 C ei ole mitenkään tavatonta) lauhtumista jotta voi lähteä ulos, mäkeen tai ladulle. Nyt ei ole tarvinnut odotella. Mutta silti en tänään ole lähtenyt mihinkään.

Minun mielestäni täällä on ollut sellainen keli, että olen voinut ihan hyvällä omallatunnolla hoidella sisällä niitä juttuja, jotka ovat tekemättöminä aiheuttaneet huonoa omaatuntoa: gradu on luettu ja arvosteltu, paistinkääntäjien sivustoa olen päivitellyt (eläköön toimiva nettiyhteys!!) ja pitkän jäsenkirjeen olen laatinut, sähköpostiliikennettä ja muitakin työjuttuja olen hoidellut. Siten siis oikein kelpo pirttipäivä ollut. Jo vain on ollut hyvä päivä.

Aamu alkoi smoothiella: kiwi-banaani-proteiinijukurtti-sitruunamehu-sitruunamelissa-minttu. Tähän asti paras.

nesteytystä

Uusi tuttavuus tällä lomalla on ollut valmiiksi savustettu valkosipuli: ostimme Oulusta (Välivainion K-market) jo lähtiessä. On ollut hyvää kermaviiliin murskattuna savukalan kanssa, hyvää uuniperuna/porkkanalohkojen kanssa uunissa muhien, hyvää lehtipihvin kanssa pannulla makua antamassa. Suosittelen.

Pieniä herkkuja_-4

Edessä leffailta vai Siiri Magga-Miettusen elämäkerta kakkosen loppuunlukeminen? Ehkä leffa – saisin samalla kudotuksi säärystimet valmiiksi. Loma kun loppuu, eikä niillä todellakaan ole käyttöä kaupungissa : ) — mutta, mutta saisinpa senkin jutun valmiiksi. Eilen katsottiin Haute Cuisine -elokuva. Sekin niitä rainoja, joita oli tarkoitus ja aie käydä kaupungissa teatterissa katsomassa, mutta oli muka joku syy, ettei ehditty, viitsitty, haluttu. Nyt on sekin katsottu. Kannatti. Hulppean näköisiä ruokia, jos kohta juonikäänteet eivät niitä vauhdikkaimpia olleetkaan. 😉

 

Laajakaista? – ei vaan Hajakaista

Pieniä herkkuja_

 

Tiedättehän, aamuksi smoothie (tänään eilistä parempi), vähän töitä, hiihtämään, saunaan, ruokaa, leposet, vähän töitä. Nyt bloggauksen vuoro.

Ja siihen ei enää kulukaan koko iltaa kuten usein aiemmin, vaikka liittäisin moniaitakin kuvia! Meillä on täällä toimiva, ei mikään salamannopea, mutta joka tapauksessa kesken kaiken simahtelematon, nettiyhteys. Vaikka nyt tuulee, tuulee kovasti, vaikka vähän pyryttää, vaikka Saariselän alueella on sentään jonkinmoinen sesonkiaika (= mahdollista ruuhkaa tietoliikenneyhteyksissä) niin meidän netti pelittää! Yesh!

Tätä ennenhän olen kokeillut kaikki Suomen operaattorit, kesäkeleillä bloggailen pihalla, työsähköposteja on joskus käyty autolla nelostien varressa lähettelemässä, – kaiken kaikkiaan kaltaisellleni nörtiille tämä nettiongelma on ollut ropleemi ja mökkielämänlaatua olennaisesti heikentävä tekijä. Naapurimökeissä netit pelittää, mutta tämä meidän möksä on vähän notkelmassa, jossain hitsin katveessa, mikä on tehnyt mokkuloiden ja kytkyläppärin kanssa liikennöinnin vaikeaksi.

Yhdeltä tutulta (kiitos JJ) saimme vinkin firmasta, joka luo yhteyksiä myös haja-asutusalueille, laajakaistojen ulottumattomille kairoille.

antenni

Siis nyt meillä on Hajakaista. Asentaminen ei ollut ihan ongelmatonta pehtoori on viettänyt eräänkin tunnin antennin ja sen johdon asianmukaisessa, turvallisessa, siistissä asentamispuuhassa (Ivalosta koetettiin hakea jatkoantennijohtoa, turhaan) ja minä olen säädellyt iPadia ja läppäriä, soitellut ko. firman ”helpdeskiin” (jossa on puhuttu suomea eikä datistien slangia), mittaillut nopeuksia ja sen sellaista.

Ja meinasi hieman hymyilyttää kun ennen tänne tuloa, kun tuo kuvissa näkyvä pikku antenni ja modeemi (vai reititinkö sen nimi lienee?) saatiin (huom. tuotiin kotiin) ja sähköpostitse tuli liittymän asennus- ja säätöohjeet (eivät ehkä ihan selkeimmät mutta kyllä niillä homma oli mahdollista saada toimimaan) ja sitten sen sähköpostin lopussa luki, että  ”Jos tulee ongelmia yhteyden löytämisen kanssa, voimme katsoa tukiasemille kompassisuuntia. Soitto tai sähköposti meille, niin katsomme suunnat.” Kerrassaan loistavaa: nimenomaan ollaan hankkimassa uutta antennisysteemiä juuri siksi kun yhteydet EI TOIMI, eikä sähköposteja voi lähetellä. Siis miten ihmeesä pistellään sähköposteja ja kysellään yhteyden luomisesta? Noh, ei mikään iso juttu ja nyt toimii. Vielä täytyy Oulusta yksi piuha tuoda ja vähän säädellä (johtuu lähinnä kytkyläppäristä ei tästä kaistajutusta), mutta jo nyt meillä on täällä oma wlan-verkko! Eikä edes maksa mahdottomasti.

antenni-2

Kuvien liittämisen nopeudesta ja helppoudesta riemastuneena yksi eilen harjoituksena kännykällä ottamani panomaaraotos (klikkaamalla suurenee). Näitäkin nyt voi liitellä! Näitä ja paljon muita! Nyt minä voin muuttaa tänne möksällä pidemmäksikin aikaa…. 😉

antenni-3

 

Laskiaistiistai hiihdellen

Aurinko! Tänään on paistanut aurinko, hanget ovat kimmeltäneet, suksi on luistanut, ruoka on maistunut., antenni on asennettu, [töitä ei ole juurikaan tehty, ] – tänään on ollut hyvä päivä. Smoohtiet aamiaisella.  Hmmmm…

Laskiaistiistai

Ajattelin ensin hiihtäväni vain Rönkönlammelle, mutta poroaidalle asti hyvinkin jaksoin, ja takaisinkin – tietysti. Mennessä ei juuri muita hiihtäjiä näkynyt – olin sen verran aikaisessa [ei oikein vielä lomaunirytmiä ole 😉 ] – eikä aurinkoakaan,

Laskiaistiistai-9

Laskiaistiistai-10

palatessa jo sinistä taivasta, muutaman kerran puiden varjot kimmeltävällä hagella, aurinko jossain.

Laskiaistiistai-2-2

Kunhan pääsin mökin pihaan niin jo paistoi.

Laskiaistiistai-7

Laskiaistiistai-3-2

Pehtoori lähti kun minä tulin; ihan samasta syystä kuin emme Oulussa lenkkeilekään kaksistaan, ihan samasta syystä emme hiihdäkään kimpassa – minä olen niin paljon huonokuntoisempi, etten ala verenmaku suussa skabaamaan miehen kanssa. Ei pehtoorista olisi mukava vatuloida minun vuokseni; siis käymme erikseen ja hyvä niin. Patikointi sopii samaan tahtiin, mutta ei lenkkeily eikä hiihtäminen.

Sauna kuului pävään. Niin kuin täällä aina.

Laskiaistiistai-3

Eikä  pieneen mieleenkään tullut pulahtaa puroon.(Varjokuva? Piiloselfie? 🙂 )

Laskiaistiistai-8

”Uusi” ruokakin tuli sovelletuksi. Paistelin broilerin filesuikaleita oliiviöljyssä, suolasin (ruususuolalla!), sivelin makealla tulisella sinapilla, sitten loraus ruokakermaa pannulle, juuri ennen tarjolle tuomista silputtua basilikaa ja pippuria. Vaikeahan tämä oli, mutta kyllä kannatti. 😉 Ne hiihtäjät tarvitsemme protskua. 😀 Ja hiilareiden tarve tuli tyydytetyksi laskiaispullilla.

Laskiaistiistai-4

 Laskiaistiistai-6

Laskiaistiistai-5

 

Iltapäivällä ja nyt vuorossa lukemista ja surffailua (voi miten nopea yhteys meillä onkaan! Kerron siitä huomenna.)

Ehkä joku elokuvakin vielä ohjelmassa, olisi kutomistakin. Toissailtana katsoimme ”Kekkonen tulee”. Erinomainen elokuva näissä maisemissa katsottavaksi. Mie niin tiiän tämän pohjoisen maailmanäären ihmisten mentaliteetin; jo vain Kekkosta on täällä odotettu ja vieläkin kaivataan.

Nyt pakastuu: on jo -10 C, koko päivän ollut pari pakkasastetta, auringossa jo tuntunut lämpö. Näkyisiköhän revontulia, pilviä ei ainakaan paljoa ole… pitääpä tarkkailla.

Kiireistä on loma. 🙂

Mökkimaanantai

Hiihtoloma. Hiihtolomalla kuuluu hiihtää.

Lunta-3-4

On myönnettävä, että aamulla en ollut mitenkään erityisen riemastuksissani ladulle lähdössä. Ajattelin, jotta äpöstämistähän se minulla kuitenkin on, varsinkin näin talven eka kerralla. Että on kylmä, kuuma, väsy tai lipsuu, pahimmassa tapauksessa noita kaikkia. Että pieni lumisade tekee hiihtämisestä ikävää, että olkapää ei kuitenkaan kestä. Ja mitä vielä! Olipa mukava hiihtää, sopivasti kampetta, ei väsyttänyt eikä lipsunut. Olkapäälle teki hyvää lykkiä.

Lunta-2-5

Ja mikäs se on hiihdellessä kun on näin modernit monot!

Nämä oli vaan pakko ostaa kun kesällä kävin Limingassa iki-ihanassa Pivis-vanhantavarankaupassa. Kympin noista maksoin, ovat ihan sisustuselemetti meidän mökissä. Juuri tuollaiset minulla oli kansakoulussa, ja kouluunhan usein hiihdettiin.

(Minulla olisi ladulta ja päivän muista highlighteista kuvia, kännykameralla otettuja, mutten saa niitä tänne siirretyksi. Hmph! – ti klo 9.15 onnistuinpas!)

Lunta-15

Lunta-2-6

Puolenpäivän saunan jälkeen lähdimme Ivaloon. Edelleen nettiantenniasioiden parissa päivää vietetty, muitakin asioita, Ivalon Taimitupa on vekkuli kauppa. Kerron ja kuvailen tässä joku päivä ostoksiamme; siellä kun myydään paljon muutakin kuin kukkia.

Lunta-3-5

Kävimme myös Ivalon isossa S-marketissa: siellä kun on valikoima hitusen parempi kuin tuossa meidän Kuukkelissa, joka kaikesta huolimatta mainostaa itseään ”Pohjois-Suomen suurimmaksi tavarataloksi”. Minun terveysviikkoani varten (heh!) kävimme hankkimassa yrttejä, jotka ovat esimerkiksi sellaisia, joita Kuukkelissa ei  juuri tapaa.

Lunta-4-4

Illansuussa pehtoori viimeisiä Laanilan muuttoapuja hoiteli, ja minä siivosin mökkiä. Ennenkin olen sanonut, että tämmöinen 65 neliötä on niin hyvä asumis- (ja erityisesti SIIVOUS)tilavuus. Pyykkiä ja muuta sellaista, jota ei tule hoidetuksi silloin kun on mökillä on seuraa. Kaksin ollessa näitä huoltotoimenpiteitä hyvä suoritella.

Lunta-14

Ukraina, Krim, Venäjä — ? Kaukana kavala maailma.

Nyt tästä keittiön ikkunasta näyttää tuolta. On rauhallista.

Huomenna voi miettiä menisikö laskiaistiistain kunniaksi mäkeen, ehkä sittenkin ladulle kun kerran oli niin mieluista tänään, ja lukisiko arvosteltavana olevaa gradua vai sittenkin Arjen historian harkkoja, tekisikö ruoaksi siikaa vai sienikeittoa. Näin suuria asioita täällä Hangasojan varressa voi pohtia.

 

Lunta

Hiljaista, mutta touhukasta.

Historioitsija Peter Englund on kirjoittanut kirjan ”Hiljaisuuden historia”, jossa hän kertoo kuinka voi, joskus, hyvissä olosuhteissa, halutessaan kuulla lumen satavan. Minä olen tänään kuullut. Tänään on ollut – 1C. Yöllä oli satanut muutama sentti lunta. Pihapiiri ja metsä puuterinen.

Pihalle siis, – heti kun olimme tunnin, pari, kolme yrittäneet saada (uutta)  nettiyhteyttä toimivaksi. Pehtoori asensi antennia, minä yritin datailla, laitella asetuksia. Hetken sähköposti ja netti muutenkin toimi, mutta se kyllä vaati kovaa yrittämistä! Jossain vaiheessa pehtoori haki kamerani, räpsi kuvia ja nauraa hekotti, että vaimonsa on tullut mökille rentoutumaan: vaati kuvan julkaisemista täällä. Joten melkoisen tupinan jälkeen liitän sen tähän (sikäli, mikäli onnistuu… ). Montako mahdollista (!) nettiyhteysvälinettä löydät kuvasta?! 😉

loman alussa

Reilusti ennen puoltapäivää annoin periksi, lähdin pihahommiin (lumityöt ja kuvailua), iltapäivä meni muuttoapupuuhissa Laanilassa, illansuussa pehtoori jatkoi edelleen antenniprojektin parissa ja minulla huki lämmitellä sauna.

Nyt väsy. Ehkäpä leffailta.

Mutta tässä kuvia lumesta, joka taitaa olla aika harvinaista herkkua vähän joka puolella Suomea. Täällä sitä on. Lapioitavaksi, lingottavaksi, kolattavaksi, harjattavaksi, nautittavaksi, kuvattavaksi asti.

Lunta-4-3

 Männyllä on säärystin?

Lunta-5-3

 Purolle reitti selvä. Saunavedet sieltä.

Lunta-6-3

Lunta-2-4

Mökin lähistöllä asustelee metto, on nähty se monta kertaa. Purolle mennessä hangessa tämmöiset jäljet; pehtoori sanoi, että ovat sen metson jäljet, siipien kärjet jättäneet jäljet. En rohkene epäillä.

Lunta-7-2

Purovesi kirkas; heijastaa kauniisti kelon naavaiset ja lumiset oksat.

Lunta-8

Lunta-9

 Notskipaikkaa en vielä lapioinut.

Lunta-3-3

Autokin ihan puuteroitu.

Lunta-2-3

Juniori ottaa aina tällaisia kuvia. Nyt minäkin yhden. 😉

Lunta-10

Siinä se on: maailman paras sauna. Eihän sitä ole koolla pilattu.

Lunta-11

Mökkitie pehmeän valkoinen.

Lunta-12

Metsäkin lumessa.

Lunta-13