Kalkkiviivoilla dopingin voimin

Kalkkiviivoilla ollaan; helmikuu alkaa olla selätetty (tämän kuukauden ja duunien jälkeen pelkkää helppoutta tiedossa 😉 ), loma aluillaan!

Piti mennä kävellen töihin tänään; keksinkö edes kunnollista tekosyytä autolla menemiselle? En keksinyt, en. Lisäksi aamujumppa joka romahtaneen, ahtaan olkapään kuntoutuksen aikana pitäisi tehdä, jäi väliin, ja eväätkin palasin autotallin ovelta takaisin sisälle tekemään, muistin vasta siellä, onneksi edes siellä; eihän nyt ilman eväitä duuniin. Ja niinpä  volkkariini vallan, suhteellisen myöhään, istahdin ja muutaman minuutin duunimatkan kustannuspaikalle hurautin.

Heti kun ei ole tolkuttomasti touhua, niin alkaa lerppuilemaan. Tein kaikkea pientä, keräilin luettavaa tulevalle viikolle, tentitkin vastoin tapojani jätin tarkastamatta. Alan oppia? Pari sovittua ja sopimatonta (heh!) meetinkiä ja sitten tiedottamista: sekä tekemässä että kuuntelemassa. Tällä yliopiston kriisivaiheella on minulle ehkä enemmänkin vaikutuksia kuin ensin osasin ajatellakkaan. Tulette vielä kuulemaan!

yölamppu 1

Kalkkiviivoilla lukee otsikossa – eikös lähtöalueellakin ole kalkkiviivat? Lähdössä ollaan; pitäisi pakkailla. Lämpimästä kylmään? Tai ainakin merkillisestä helmikuusta Lapin talveen. Ah, onnea. 

Tämän sään puolesta erikoisen helmikuun jälkeen erikoista on myös se, että mökille lähdössä en hillittömästi odota pitkiä, [kuutamosta huolimatta] levollisia yöunia. Miksenkö? Koskapa univajetta ei tavallisiin sydäntalviin verrattuna ole. Noh? Melatoniinin voimin viime yönäkin nukuin seitsemän tuntia ihan heittämällä. Melarest 1 mg takaa minulle täyden kuun tulosta ja lievästä ylikierrosvaiheesta (sitä aiheuttamassa vaikka nyt vaikka tohtoriseminaari tai keskustelu etelän kollegan kanssa) huolimatta levollisia unia. Kiitos Koivu ja systeri suosituksesta, melatoniini rulettaa!

yölamppu 2

Mutta tiedättekös, mihin melatoniini ei auta? Se ei auta seikkailullisiin uniin, eikä paljoon puhumiseen. Minulla on täyden kuun aikaan myös poikkeuksellisen vauhdikas unimaailma ja poikkeuksellisen puheliaat päivät, eikä melatoniini näitä juttuja ollenkaan tasaannuta. Harmi! Harmi, sanon minä. Mutta yöunien yhtäjaksoisuuteen ja pituuteen se vaikuttaa: nukun paremmin. Nukku-Matista on tullut minun kaverini. Ei tarvitse yökausia yölamppuja sytytellä ja sammutella.

yölamppu

Reissuvihko

 

IMG_9529

Minulla on mökin ja kodin väliä kulkeva pieni vihko, reissuvihko, johon kirjaan niitä juttuja, joita pitää muistaa seuraavalla kerralla viedä mökille. Useimmiten vihkoon kertyy tällaisia merkintöjä:

uusi lapio

samppoo [Kuukkelin samppoot kun eivät minulle kelpaa]

    lyhtykynttilöitä [oikean kokoisia ei mökin lähikaupassa ole]

vaahtokarkkeja

  pesulassa käytetty matto

varalamppuja

kuramatto

uudet sormikkaat

allergialääkkeet

musiikkia tai leffoja

sienikori 

pultteja lumilinkoon

oliiviöljyä

Meindlit

Siis sellaisia tuotteita tai tavaroita, joita Saariselältä tai edes Ivalosta ei tahdo löytyä. Esimerkiksi tietttyjä ruokatarvikkeita, tiettyä merkkiä. Tai tavaroita/vaatteita/urheiluvermeitä, joita ei ole sekä mökillä että kotona vaan jotka pitää muistaa tarpeen vaatiessa tuoda/viedä jompaan kumpaan suuntaan.

Meindl

Tämänkertaisten viemisten takia, ja ettei menomatkalla tarvitse ruuhkaiseen Rollon Citymarkettiin pysähtyä, kävimme kimpassa kaupassa. Ja muutoinkin olen noita vähäisiä vermeitä jo kokoillut. Mutta, mutta … reissuvihossa on yksi ongelmallinen juttu: olen viimeksi mökiltä lähtiessä uudenvuodenpäivänä kirjannut vihkoon ”laihdu tai osta uudet sisä/olohousut”. Kummallinen muistiinpano! Laihdu? Ja juuri kun paistoin meille neljä pellillistä pikkupullia vietäväksi mökille ja pakkaseen.

Laihdu? Kaikkea sitä tulee kirjanneeksikin. Tiedän kyllä tämän taustalla olevan jutun. Minulla on mökillä kahdetkin mukavat kevytverkkarit tai sellaiset vuorettomat urheiluhousut, jollaisia tykkään hupparin tai villapuseron tai jonkun vanhan tunikan kanssa pitää möksällä. Kolmannetkin ovat, mutta ne alkavat olla ihan puhkikuluneet, kerrassaan kulahtaneet, eivät ainakaan vieraiden läsnäollessa pidettävät. Mutta onhan minulla ne kahdet? Onhan ne. Mutta ne eivät ole mukavat. Ne on ahtaat. Siis  ”laihdu tai osta uudet”. Ja minä en ole tehnyt kumpaakaan.

Ehkä pidän sitten pyjamapäiviä mökillä. Tai sitten vain ulkoilen kaiket päivät. 🙂

Helmikuu ja hommat hupenee

Tavattoman intensiivisen työpäivän jälkeen – kuitenkin ihan normiaikaan – kotiin ajellessa aurinko paistaa lempeästi puiden runkoihin ja latvoihin, tiet ovat sulat, kotipihalla laatoitus jo ihan jäätön, lumeton. Lämmintä. Helpottunut olo; helmikuu alkaa olla ohi.

Viimeinen Arjen historian -luento tänään (noh, harjoitusten palautus -luento, mutta se on eri juttu :)) ja kun luentoni oli osana niin sanottua ”Luentorallia” oli tänään kuulijoita lukioista ja muista oppiaineista. Ylioppilaskunta näitä juttuja järkkäilee, keräsivät palautettakin, lupasivat tehdä minulle koosteenkin siitä, mutta yksi näistä ”ei omista” kävi jo luennon jälkeen kiittelemässä ja sanoi, että olipa mielenkiintoista ja hyvin pidetty  luento, ”vaikka en historiasta paljon piittaakaan”. Yesh! Semmoisesta tulee hyvä fiilis.

Ja vaikka yliopistolla oli sellainen yyteettein aloittamistunnelma, ei koko iltapäivän kestäneessä koulutusneuvoston kokouksessa ollut mitenkään tappiomieliala. Ei olla jääty tuleen makaamaan. Kovasti keskusteltiin ja suunniteltiin. Kyseenalaistettiin ja kehitettiin. Mutta vaikka melkoinen kokouskonkari olenkin, on näiden neuvoston kokousten jälkeen aina (nyt oli toinen kerta ;)) melko puhki. Siellä kun on oltava skarppina, pysyttävä valppaana. Ehkä iän myötä turnauskestävyys näissäkin asioissa heikkenee.

Kävimme äsken Juniorin ja kihlattunsa huushollissa; kävin tekemässä ”kaappi- ja tupatarkastuksen” autotalli yms. -remppojen jäljiltä, – pehtoorin projektejahan ne paljolti ovat olleet. Hyvältähän siellä näytti. Ja perheen koirista tämä miehinen! osapuoli alias Unski alias Unto Kaappinen oli tiitteränä. 😉

K5

 

Työpäivä yliopistossa

Työpäivä yliopistossa.

Mitäkö ihmeellistä siinä on?

Oulun yliopistossa moni miettii nyt, että kuinka kauan on työpäiviä. Iltapäivällä yliopiston johdon järjestämässä ”Missä mennään” -tilaisuudessa kerrottiin se, mistä on huhuiltu jo viime vuoden lopulta lähtien: YT-neuvottelut alkavat ensi viikolla. Koskevat 1700 henkeä ja 130 henkilötyövuotta pitäisi säästää henkilöstömenoissa tänä ja ensi vuonna. Neuvottelut ovat osa ”talouden tasapainotusohjelmaa, jonka tavoitteena on löytää vuositasolla 5,5 miljoonan euron säästöt vuoden 2015 loppuun mennessä”.

Linnanmaalla-2

Yyteet eivät koske humanisteja. Tasapainotusajasta huolimatta meidän oppiaineessa pistettiin nyt se toinenkin professuuri auki, eikä professuuria suinkaan eläköitymisen myötä jätetä täyttämättä kuten isoissa tiedekunnissa vastaavissa kohdin tehdään ja tullaan tekemään. Säästöjä toki meillekin tulee, mm. sijaisia ei palkata, mikä merkinnee ensi vuodeksi ainakin sitä, että me viisi yo-lehtoria tehdään kuuden hommat – noh, sehän on kätevää kun tekemistä on muuten niin hintsusti. 😉 Mutta eiköhän tuo vuosi mene (”sopeutetaan” vai miten se termi menee), mutta henkilökohtaisesti tämä talouden tervehdyttämisohjelma koskee minua ehkä eniten toimenpideohjelman  tämän kohdan vuoksi:  ”tuloksellisuuden parantaminen opetus-, koulutus- ja tutkimustoimintaa tehostamalla”.

Ensinnäkin pahoin pelkään tämän väistämättä johtavan koko yliopistossa annettavan opetuksen ja koulutuksen laadun heikkenemiseen: ”pienemmillä resursseilla on tehtävä parempaa tulosta” -yhtälö kun näyttää näin humanistin matikalla aika suoraviivaisesti johtavan siihen, että määrällä korvataan laatu. Ei hyvä.

Ja toisellakin tavalla asia koskettaa. Muistanette kun joulun alla kerroin tulleekseni nimitetyksi tällaiseen KLIKS  Sen myötä seurasi sitten jäsenyys myös tiedekunnan koulutustoimikunnassa sekä aineenopettajakoulutuksen johtoryhmässä. Siis kaikilla mahdollisilla tasoilla joudun osaltani suunnittelemaan ja tekemään ”opetuksen ja koulutuksen tuoton tehostamista”. Paljon palavereita, yritystä, monenmoisista periaatteista ja ideoista luopumista? Aika näyttää.

Nyt on kuitenkin vielä huominen luento koetettava saada viimeisteltyä ja valmisteltava osaksi yliopiston laadukasta tutkimukseen perustuvaa opetustarjontaa. 😉

Linnanmaalla

Puhelinmarkkinointi

puhelin

Tänään sen sitten tein: puhelinmarkkinoinnin kiellon työkännyyn. Aika vähän siihen on lehtimyyjien ja muiden helppoheikkien puheluita tullut, mutta kun tänään tuli kaksi sain vihdoin aikaiseksi ja soitin puhelinmarkkinoinnin estoon.

_MG_0453 (Custom)

”Asiakkuusmarkkinointiliitto pitää yllä ns. Robinson-rekisteriä, jota jäsenyritykset (yli 600 yritystä eri toimialoilta) ovat sitoutuneet käyttämään toiminnassaan. Tämä puhelintarjonnan rajoituspalvelu rajoittaa kaupallista puhelintarjontaa. Soita palvelunumeroon 0600 13404 ma-pe klo 8-18 (puhelun hinta 0,39 €/min +pvm), johon ilmoitetaan nimi, numero ja osoite. Kielto tulee voimaan viimeistään yhden kuukauden kuluessa ilmoituksesta ja on voimassa kolme vuotta kerrallaan.  Lisätietoja Robinson-palvelusta Asiakkuusmarkkinointiliiton kotisivuilta.”

Minulla kännyssä ja meillä lankapuhelimessa tämä on ollut voimassa jo useita vuosia: pitää vaan muistaa aina välillä uusia. Sen kyllä aika äkkiä hoksaa milloin on sen aika: puhelinrumba alkaa aika pian kuin tuo kolme vuotta tulee täyteen.

_MG_0452

Ei muuten ole mistään museopuhelimesta tuossa kuva. On meidän eteisestä, meidän lankapuhelimesta. Meillä kun on sellainenkin vielä. Ja keitetäänhän meillä kahvikin vielä pannulla, eikä Moccamasterilla.

Me kun ollaan vähän vanhanaikaisia. Minä varsinkin, joissakin asioissa varsinkin. Niin kuin nyt siinä, että mielestäni fiksu ja asiallinen keskustelu on töksäyttelyä parempi tapa kommunikoida ja saada asiat sujumaan. Sen verran vanhanaikainen olen.

Vähän tyhjäkäyntiä

Huhtikuuko? Siltä ulkona tuntuu. Enpä muista ennen helmikuun vesisateisella lenkillä kastuneeni niin perusteellisesti kuin tänään aamupäivällä tein.

Mutta tekemisissä ei tunnu huhtikuun draivi, sillä on ihan liian paljon juttuja jotka ”pitäisi”,  mutta joita ei ole tullut tehneeksi. Pojan kanssa sentään suunniteltu tämän tulevaisuutta, ja olivat sitten kihlauttunsa kanssa tuossa syömässäkin. Tulin tehneeksi niin paljon ruokaa, ettei tarvinne enää kuin lämmitellä tämän päivän safkoja ennen hiihtolomalle lähtöä.

Kaappien tyhjennys sapuskoja

Pitkästä aikaa pöydässä tuo Susannan katkarapu-salaatti. Sen ohje on Riemusta ruoanlaittoon -keittokirjassa (s. 25). Tämä on muuten ehdottoman hyvä ruoka jos sinulla on meno nyyttäreille tai piknikille. Hyvin tykätty ruoka. Buffet-pöydässä erinomainen, patonkia tai paahtoleipää oheen. Hyvää on tuo ruusu-kaali-pekoni-herkkukin, jonka päälle nuoripari ei oikein ymmärtänyt (kaaliruoat eivät ole oikein in)  joten minulle jäi eväsruokaa yllin kyllin.

Kaappien tyhjennys sapuskoja-2

Mökille lähdöstä puheenollen: sinne onkin jo kova ikävä. Ehkä jopa hiihtämistä vähän kaipaan, rinteeseen sitäkin enemmän. Ja vain oloa. Ja pitkiä yöunia.

Osoituksena ja todisteena siitä, ettei ole ollut kovin säkenöivä päivä tänään on, että etsin vanhoista kuvakansioista kuvia Olympoksesta. Olen siellä ollut minäkin, en olympialaisissa, mutta Olympoksessa. Ja oikein matkanjohtajana: historian laitoksen Kreikan ekskursio 1. – 14.8.1982. Urheilullista on… 😉  [eikä mitään itsekritiikkiä kun tämmöisiä julkaisen!]

1982 Kreikka II_185

Näitä talvikisoja tuli kyllä seurattua yllävänkin paljon: sijaistoiminnan kaipuuta? Heh, tiedä häntä.

Ja näiden olympialaisten päätöspäivänä vielä kerran Hubertus. Youtubessa on hänen suorituksensa http://youtu.be/ZQdNPYwK4-U Sotshissa. 

Blini- ja lättykestilauantai

Oli sitten joku halavatun kuningasidea lähteä aamulla lenkille ennen kuin aurauskalusto oli ehtinyt olla liikkeellä! Tarpominen pienessä umpihangessa oli tietysti kunnonkohottamisen kannalta erinomaisen hyvä juttu, mutta enpä voi väittää erityisen nautinnolliseksi liikuntakokemukseksi tunnin tepastelua hillittömässä lumipyryssä ja 5 – 15  sentin paksuisen lumikerroksen peittämillä jalkakäytävillä. Noh, sikäli hyvä tuo aikaisuus, ettei ainakaan ollut ruuhkaa kävelyreiteillä: ei todellakaan kukaan muu ollut yhtä kahjo kuin meitsi, että lauantaiaamun pyryyn itsensä aamukahdeksalta hiissaisi.

Varhain liikkeelle lähdöllä oli kuitenkin perusteensa: vakaa aikeeni kun oli ollut käydä Poroferiassa kuvailemassa ja tapaamassa tuttuja pohjoisesta ja piipahtaa äidinkin luona, mutta enhän minä mitään ehtinyt. Kävipä nimittäin niin, että riemastuin laittelemaan ruokaa: ryhdyin oikein tosissani vierailulle tulevalle lapsiperheelle hankkimaan ja laittamaan tarjottavaa. Kuten tapana on ja kuten sanonta kuuluu: lähti vähän lapasesta.

Blinejä ja lettuja olin luvannut tarjota. Tarjosinkin. Muutaman viikon takaisessa työkaverin synttäri-illassa olin blinien paistovastuussa  ja hillittömästi minua häiritsi, kun blineistä ei tullut sellaisia kuin olisin halunnut. Tänään päätin kokeilla uudelleen, lähes samalla ohjeella (ohrajauhot vaihdoin tattareihin ja vehnäjauhoihin: puolet ja puolet), duunasin vähemmällä kiireellä ja paistoin kirkastetulla voilla. Sillä ON merkitystä.

Blini- ja lettukestit-11

Kirkastettu voi eli ghee

Sulata voi kattilassa ja anna sen seistä muutama minuutti.
Kuori pinnalle syntynyt vaahto pois. Kaada kirkas voirasva varovasti toiseen astiaan.
Pohjalle jää sakka, jolla ei kannata mitään paistaa.

 

 

 

Tein alla olevan ohjeen mukaan, ja rapeita ja sopivan rasvaisia tuli.

Blinit

2 dl haaleaa vettä
2 dl kermaa
25 g hiivaa
2 dl vehnäjauhoja
2 dl tattarijauhoja
4 dl kuumaa maitoa
1 tl suolaa
2 rkl sulatettua voita
2 keltuaista
2 valkuaista

Liota hiiva veteen, lisää kerma ja sekoita joukkoon jauhot. Laita taikinanjuuri yöksi jääkaappiin peitettynä. Ennen paistamista sekoita taikinaan kiehuvan kuuma maito, sulatettu voi, keltuaiset, suola. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele taikinaan. Paista hiljalleen kirkastetussa voissa. Näistä tuli rapeita!

Blini- ja lettukestit-4

Tarjoa mädin ja Roscoff-sipulin sekä vatkatun smetanan kanssa.

Blini- ja lettukestit-3

Noh tänään oli sitten yhtä sun toista muutakin lisuketta. Hangasojan varresta poimituista viimeisistä suolasienistä tein salaatin ja sitten vasemmalla on savuporo-raejuusto-creme fraiche (ja sekaan vielä pari teelusikallista piparjuuriraastetta! Se on se juttu!) -mössö tai oisko hienommin mousse. Hyvää sekin on. 

Blini- ja lettukestit-2

Löysin ensimmäistä kertaa Myrttisen suolakurkut! Smetanan ja hunajan kanssa olivat erinomaisia. Ja blinien kanssa. Ja sellaisenaan! Niissä ei ole etikkaa. Ne on hyviä, vaikken minä periaatteessa suolakurkuista ole piitannutkaan. Mutta nyt piittaan. 

Lapsille ja aikuisillekin oli lättyjä monin erilaisin tykötarpein ja päälle tietysti kahvit ja laskiaispullia,  valittavana oli joko mantelimassalla tai vadelmahillolla. Korvasivat hyvin synttärikakun.

Blini- ja lettukestit-10

Sisar uusperheineen lähti Iihin juuri ennen matsin alkua. Olihan jääkiekkoa ilo katsella. Tyttärelle ”whatsappeilin” reaaliaikaisesti ottelun kulkua, hän  kun ei sitä onnistunut Meksikossa saamaan näkyville. Minä en onnistunut näkemään Hubertuksen pujottelua, mutta sen taas lapsi oli Meksikon telkkarista (luonnollisesti) nähnyt. Oli ollut ”säälittävä”. DNF (Did Not Finish)  lukee tulosluettelossa. Joten eipä sillä sitten väliä.

Ja päivästä tuli sitten minulle todellinen telkkaripäivä (varmasti vuoteen olen nyt katsonut telkkaria eniten!!) kun katsoin Putouksenkin, – ja olen ehkä tylsä, mutta eipä minua juuri naurattanut.

Mutta ylpeänä voin kertoa, että paria sähköpostivastausta lukuunottamatta ei yhtään töitä tänään! Ei huono.