Nyt on aika purkaa maanantainen kysely 60-luvun muistoista, mielikuvista, tiedoista.
Tehtävänanto kuului näin: ”Kirjoita kommenttilokeroon kolme sanaa (tai sanaparia), jotka tulevat mieleen kuuskytluvusta. Ei haittaa, vaikka olisivat samoja kuin mahdollisesti edellisellä vastaajalla. Äläkä mieti liian kauan.”
Ja vastaavalla tavalla pistin eilisellä luennollani olleet reilut 40 opiskelijaa kirjaamaan lappusille, mitä heille tulee mieleen ja muistoihin, mitä tietävät 60-luvusta. Luennolla on pääasiassa fukseja ja kakkosia, joten suurin osa on syntynyt 1990-luvun ensi vuosina, ja noin kolmannes 80-luvun lopussa. Työkavereista suurin osa on syntynyt 60-luvulla ja täällä vastanneista enemmistö on 50-lukulaisia. 1940- ja 1970-luvulta on vain muutama vastaaja. Kaiken kaikkiaan minulla on noin 80 vastausta. Ja mitä tulokset kertovat.
Tässä empiriisen tutkimuksen kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen analyysi:
1) The Beatles oli asia, joka muistettiin/tiedettiin eniten: suunnilleen puolessa vastauksista se oli mainittu. Beatlesin lisäksi musiikki leimaa monen muistoissa ja tiedoissa kuuskytlukua: rock´n roll, Elvis, Fredi, Danny, Puhelinlangat laulaa ja yleisesti vain musiikki, mutta kukaan ei maininnut protestilauluja, mikä minua hieman ihmetytti.
2) 1960-luvulla eläneet mainitsevat autot tavalla tai toisella (Letukat, Skoda, autot, amerikanraudat aikalaisten vastauksissa, yksi pappa-Tunturikin mainittiin ja sitten opiskelijoilla, monellakin heistä oli mainittuna Kleinbuss, Hippiauto, ”oranssi pikkubussivolkkari” (mikä ehkä on elokuvien/tv-sarjojen vaikutusta). Myös reissaaminen maaseudulle ja telttailulomat olivat monien aikalaisten muistoissa.
3) Vastauksissa näkyy myös amerikkalaisen (nuoriso)kulttuurin ja muun USAan liittyvän rantautuminen Suomeen: Jamekset, Letukat ja Elvis, hipit, Kennedyn murha, kuulennot. Yhdysvaltojen ”vuoksi” myös Vietnam ja Kylmä sota (Tsekkoslovakian kriisi, Kuuban kriisi) liitetään 60-lukuun. Mutta nämä ovat enimmäkseen juuri 90-luvulla syntyneiden historian opiskelijoiden ”kirjanoppineisuuden tuotosta”. He ovat lukeneet 60-luvusta, eivät eläneet sitä.
4) Edellisen kanssa sama selitys käy myös siihen, miksi historianopiskelijoista enemmän kuin puolet mainitsivat Kekkosen, mutta yksikään 60-luvulla elänyt ei äkikseltään yhdistänyt Kekkosta 60-lukuun. Meidän fuksit ja kakkoset kun ovat vasta tenttineet ”Suomen historian perusteet” sekä ”Suomen poliittisen historian”, joten aika väistämätöntä on, että heidän tiedoissaan aika päällimmäisenä on Kekkonen, varsinkin jos asiasta kyselee Suomen historian proffa. 😉 Olisi ollut kiva nähdä, olisivatko naapuritiedekuntien opiskelijat pistäneet papereihinsa Kekkosta.
5) Muotiasioita ja ulkonäköön liittyviä asioita muistivat/muistelivat monet 40- ja 50-luvulla syntyneet naiset: ampiaispesäkampaukset, sukkahousut, minihameet, Marimekko, hippivaatteet, polvisukat vappuna, tennarit.
6) Vain satunnaisesti oli asioita, jotka kuitenkin muuttivat Suomea ja vaikuttivat monen arkeen nimenomaan 60-luvulla. Sellaisia olivat esimerkiksi kaupungistuminen, e-pilleri ja seksuaalinen vapautuminen, Ruotsiin muutto, lähiöiden rakentamisen alku, maaltapako, sosiaalipolitiikan monet uudistukset, keskiolut, opiskelijaradikalismi, rauhanliike.
MIKSIKÖ tällaisen kyselyn tein?
Luennollani puhun muistitiedosta historian tutkimuksen lähteenä ja mietin miten sen monimutkaisuudesta, vaikeudesta ja ongelmallisuudesta selittäisin opiskelijoille, ja silloin keksin tämän.
Muistitieto kertoo paitsi menneestä, myös siitä ajasta, jolloin muistellaan ja se kertoo myös muistelijoista. Muistitieto on riippuvainen siitä, onko muistelija itse elänyt tapahtumaa ja tehnyt osallistuvia havaintoja asiasta, josta kysellään. Muistellun asian ja muistelun välillä tapahtuneet asiat vaikuttavat myös siihen, mitä ja miten muistetaan.
Tässä minun ”tutkimuksessanikin” näkyy selvästi, että on sekä koettua, opittua että telkkarista katsottua (kolme opiskelijaa kirjoitti lappuseensa että tv-sarja ”Sydämen asialla” on ollut hänen tietojensa taustalla), kuultua (tämän opiskelijaporukan vanhemmat kun ovat enimmäkseen juuri 60-luvun lapsia) tietoa. Myös se, kuka kysyy ja miten kysyy, vaikuttaa. Luentosalissa opiskelijoille pamahti varmasti sellainen ”tenttiin vastaamismoodi” päälle ja täällä blogissa vastanneilla oli aikaa miettiä kauemmin… jne. Mutta kivaa oli! Ainakin minulla. Kiitos kaikille!
Oikeita tai vääriä vastauksia ei ollut, mutta lupasin, että ”jos vastaajia tulee yli kymmenen arvon kaikkien vastanneiden kesken yhden Vuorotellen-kirjani”. Vastaajia oli 18!! ja pehtoori suoritti arvonnan: hänhän vastasi kyselyynkin, mutta en tehnyt arvontalappua, mistä mies kyllä urputti ja aikoi tehdä reklamaation. Mutta kenellehän sen tekee, hyövääkö mitään? Ei, ei hyövää [hulppea sana!]. Ja voittajan lappu näkyy kuvassa oikeassa reunassa:
Siis voittaja (fanfaareja!!!) on KAIJA!!
Vuorotellen kirjan postittelen kunhan saan osoitteen.
ONNEKSI OLKOON!
Elävä arkiston (YLE) sivulla 1960-luvun radio- ja tv-pätkiin on tällainen johdanto
1960-luvulla Suomi harppasi ennätysvauhtia urbaaniin nykyaikaan. Entinen maatalouskansa muutti betonisiin lähiöihin ja napsautti televisiostaan auki ikkunan moderniin maailmaan.
Ihminen kävi avaruudessa ja lopulta Kuussa. Kodit varustettiin jääkaapein, pesukonein ja pölynimurein. Edistysuskoa varjostivat kuitenkin monet kriisit ja tragediat: Kuuban ohjuskriisi, rotusyrjintä, presidentti Kennedyn ja Martin Luther Kingin salamurhat, Vietnamin ja Biafran sodat, Tšekkoslovakian miehitys. Suomikin sai muistutuksen kylmästä sodasta, kun Neuvostoliitto vaati nootissaan sotilaallisia konsultaatioita.
Ulkomaan elävät olivat Suomessa vielä harvinaisia nähtävyyksiä, eikä nainen päässyt ravintolaan ilman seuralaista. Uudet, hämmentävät ajatukset ravistelivat kuitenkin perinnäisarvoja.
Pojat kasvattivat pitkää tukkaa Beatlesin innoittamina, tytöt pukeutuivat minihameisiin, abstrakti taide kummastutti, Hannu Salaman romaani loukkasi uskonnollisia tunteita, kulttuuriradikaalit mursivat seksitabuja, ylioppilaat kapinoivat, pasifistit kieltäytyivät asepalveluksesta, hipit olivat epäsiistejä, ja Eino S. Revon johtamassa Yleisradiossa hoilattiin viisuja yhteiskunnan epäkohdista. Köyhtyvän maaseudun protesti kanavoitui vennamolaisuuteen.
Median ja viihteen merkitys kasvoi huimasti. Ajan pop-idoleja olivat Danny, Kirka, Carola, Katri Helena ja monet muut. Hymy-lehti kohahdutti rohkeilla aiheillaan. Tv:ssä ja radiossa viihdyttivät Jatkoaika, Tarvajärven kilpailut, Spede ja G. Pula-aho, tietovisat ja Heikki ja Kaija. Lapsia ihastuttivat Kylli-täti ja Onni-klovni. Rallikuskit nousivat hiihtäjien, mäkimiesten ja keihäänheittäjien rinnalle autoistuvan Suomen uusiksi urheilusankareiksi.
Monia tuossa mainittuja juttuja oli sekä blogin vastaajien ja työkavereiden että opiskelijoiden vastauksissa.
Voi kuuntele tämä!! Ja tämä on vielä parempi! Entäs koko kaupungin VINSKI! Ja Ota Hota!
Kiitos hauskasta tehtävästä ja vastausten analysoinnista!
Tosin tälllainen tehtävä ei ehkä opiskelijoillle ole hyvä esimerkki muistitiedon käyttämisestä historiantutkimuksen lähteenä, koska he eivät ole itse eläneet 60-luvulla. Heidän ”muistamisensa” perustuu enemmän kirjaviisauteen. Minä olen ymmärtänyt, että muistitieto olisi eräänlainen ”todistajanlausunto” menneestä, jota myöhemmät tapahtumat muuttavat ja värittävät.
Tehtävänannon mukaan myös 60-luvulla eläneet ovat varmasti esittäneet omakohtaisten muistojen lisäksi kirjaviisautta, sillä tehtävässä ei pyydetty muistelemaan ”mitä itse koit”.
Tämä ”tieteellinen” tutkimus antaa varmaan eniten opiskelijoille, joille uskon Reijan osaavan analysoida ja aukirepiä saamansa vastaukset. Omalta kohdaltani, muistamisen kannalta 60- luvulla parhaat vuoteni eläneenä, vaikeutena oli julkituoda ne muutamat asiat koko kokemuksen kirjosta, jotka mielessä pyörivät. Kekkoset ja kumppanit olivat itsestäänselvyyksiä, eivätkä nousseet omakohtaisessa kokemisessa mitenkään esiin. Mielenkiintoista lukea vastauksia sekä mihin kyselyllä tähdättiin.
Kiitos! Tämäpä mukava yllätys! Kerrankin onni potki arvonnassa. 🙂
Huomenta Katri! Kommenttisi on erinomainen osoitus siitä, että tärkein tämän ”tutkimuksen” tavoite on saavutettu: se pisti miettimään, miten muistitietoa voi käyttää lähteenä ja mitä ongelmia sen käyttämisessä on.
Keskeistä on, MITEN informantit muistavat ja tulkitsevat kokemuksia, ei niinkään MITÄ he muistavat.
Muistelu on sekä menneen palauttamista (rekonstruointia, siis ”todistusaineistona” toimimista, ihan kuten sinä sanoit) mutta nykyhistorian tutkimuksessa yhä useammin sen tulkintaa. Viimeisen vuosikymmenen aikana on tutkittu hyvin paljon sitä, miten asiat KOETTIIN, miltä ne tuntuivat. Onhan se kokemus ja tunne ihmiselle ihan yhtä tosi kuin se, mitä todellisuudessa tapahtui.
Opiskelijoille tämä tullenee toivottavasti erittäin simppelisti osoittamaan, että muistitiedon kokoamisessa on hyvin paljon merkitystä sillä mitä, miten, missä ja milloin kysytään ja kuka ja keneltä kysyy. Tämän postaukseni otsikkokin on ”muistot ja mielikuvat”, jotka ovat ihan eri asia kuin mitä 60-luvulla ”oikeasti” (rankelaisittain, ammattislangia 😉 ) tapahtui.
Tavoitteeni opiskelijoille suunnatulla lappusten jakamisella oli nimenomaan saada heidät miettimään, ajattelemaan, ja oppimaankin. Olen aika varma, että ensi viikolla saamme luennolla aikaan hyvät keskustelut tästä. Ja se oli kyllä tarkoituskin.
Antti, mielenkiintoista tämä oli minullekin. Kekkosta ei todellakaan yksikään 60-luvulla elänyt, ei historioitsija eikä kukaan muukaan maininnut. Mikä osoittaa että ensimmäisessä mielikuvassa useimmille tuli mieleen jotain joka vaikutti omaan arkeen tai kokemusmaailmaan paljon. Arjen historia kun on lähellä meitä jokaista. Opiskelijoiden viime ajan arjessa Kekkonen on ollut tärkeä juttu: heidän kun on pitänyt tämän toimista ja tekemisista päivittäin jotain oppia ja opiskella. 🙂
Kiitos Kaija ihanasta kirjeestä. Tänään lähtee sinulle Vuorotellen-kirjanen. Onnea vielä!
Minulle tuli mieleen tässä muistamisessa se, että aloin Oulussa asuvana miettiä pohjoisen asioita (en esim. Vanhan valtausta) > Lyndon B. Johnson kävi Rovaniemellä 1960-luvulla, selluloosateollisuuden yhdistäminen maaltamuuttoon kaupunkitöihin oli nousevaa 1960-luvulla, ja Kennedy tuli varmasti marraskuun 2013 esilläolosta. Kaikkinensa MITEN muistan > halusin muistaa asioita, joita välttämättä Kennedyä lukuunottamatta muut eivät muistaisi, mutta kuitenkin ilman kummempia pohtimisia.
Näinhän se Taije menee: me muistelemme mennyttä omista lähtökohdistamme (jotka ovat itse kullakin hyvin erilaisia). Hyvä kun tämäkin tuli esille.
Varsinkin kun ei anneta valmiita lähtökohtia (kuten halusinkin tehdä) on vastausten kirjo mitä moninaisin.
Tuo sinun vastauksessasi ollut ”rahan haju” oli jännä. Minulle se on ”väitöskirjan haju” = Kemissä selluteollisuus tuoksuu joskus vieläkin; siitä muistan väikkärini teeman jossa isossa osassa on Kemin teollistuminen…
Muistitieto kertoo ehkä enemmän muistelijasta ja hänen ja ajastaan kuin siitä mihin muistelu kohdistuu?