Kollegoista ja töistä

Vaalipäivä. Tänään yliopistolla valittiin uusi hallitus, yliopistokollegio ja tiedekuntaneuvostot. Kollega hurahti hallitukseen. Erinomaista.

Äänestyksen lisäksi suunnilleen ainoa juttu, mikä ei liittynyt kandiseminaariin, oli oikein oikea lounas meidän uudessa Snellmanian ruokalassa toisen kollegan kanssa. Kannattaisi oikeastaan käydä useammin syömässä ruokalassa; siellä on hyvää ja halpaa ruokaa. Minä kun aina vaan Hesarin äärellä evääni mutustelen. Eväiden äärellä usein seurana ollut kollega muutti tänään perheineen Japaniin, joten siksikin syytä vähentää eväsruokailua ja siirtyä yliopistoruokalaan.

Kun iltasella lähdin töistä, oli ajatuksena ajella Stockalle, ostamaan pyhäinpäiväksi herkkuja itselle, äidille, nuorille, mutta enpäs sitten jaksanutkaan, vaan ajelin vain Linnanmaan markettiin. Ja kas! Olihan muutama sata muutakin ajatellut tänään ehtoolla käydä kaupassa. Ja minähän en marketeissa viihdy oikein muutenkaan, saatikka satojen muiden kanssa. Varsinkaan kun ei ollut selkeää visiota mitä ostaa. Mutta koetin pysyä rauhallisena ja hiljalleen edetä hyllyltä toiselle, tupisematta ja tuskastumatta, vain tyynesti tarpeelliset etsien. Mutta kyllä minä sitä vaan mietin, miksi ihmiset jää kärryineen seisoskelemaan, juttelemaan ja tukkimaan käytävät. Ja vain kolme päivää Madeiralta paluun jälkeen katsoin tarpeelliseksi ostaa purkillisen D-vitamiinia. Näillä mennään.

 

Loman lopulla-12

Yksityiskohtia

 Päivän aikana olen keskustellut paljon yksityiskohdista. Jatkanpa samoilla linjoilla.
Tähän kuvia levada-polkujen varsilta.

Loman lopulla-7

Alla joku rahapuun sukulainen?
Älkää minulta kysykö, hyvänen aika. Eikä pehtoorikaan tiedä. 😉

Loman lopulla-8

Pintakasvillisuutta. Sanoisin.

Loman lopulla-4-2

Tämä oli hieno. Jotain juuria?

Loman lopulla-3-3

Ja sama lähempää. Klikkaa isommaksi. Kaunis on.

Loman lopulla-2-3

Tässä juuria. Ei niin kauniita.

Loman lopulla-2-5

Ja eukalyptuspuista madeiralaiset eivät pidä ollenkaan.
Tässä on 12-vuotias puu. Kasvavat hurjaa vauhtia.

Loman lopulla-11

Sunnuntain postauksessa kyselin tietääkö kukaan mitä ne napin näköiset nappulat olivat.
Ne on eukalyptus-puun käpyjä.

Madeira VI 169 (Custom)

Hortensiat kasvavat villinä.

Loman lopulla-4-3

Loman lopulla-3-4

Kastanjapuita oli paljon, ja levadoilla näitä.
Ajattelinkin että voisi viikonloppuna laittaa kastanjoita.
Oiskohan Stockalla?

Loman lopulla-2-4

Loman lopulla-10

Loman lopulla-9

Matkan jälkeen on tekemistä

Nyt istahdin koneelle. Siis koti sellaiselle. Oikeastaan vihdoin.

Eilen Oulu – Helsinki lento lähti reilun tunnin myöhässä (suoranaisesti syynä ei ollut myrsky, vaan se, että lentäjiä odoteltiin; olivat jääneet Köpiksen kentälle jumiin ja tulivat sieltä vasta puolen yön jälkeen kuljettamaan meidän konetta). Siis olimme Oulunsalossa kahden jälkeen ja kotisänkyyn kaaduin kolmelta. Seitsemältä suihkussa, ja kahdeksan jälkeen töissä.

Loman lopulla-2-2

Kun 10 vuotta sitten tulimme Madeiralta oli minulla enää kaksi kuukautta Koneen säätiön vuoden apurahasta käyttämättä, väitöskirjan loppusuora ja virkaan paluu vuoden vaihteessa edessä, joten ilmoitin perheelle, että nyt menee kuukausi, ehkä jouluun asti, ettei minua paljon kotona näy. Lähden aamulla aikaisin, tulen kun ehdin, yön tunteina kotiin kömmin, joudutte selviämään kolmestaan, ehkä viikonloppuisin sentään kokkaan, mutta muutoin saatte pärjätä keskenänne. On aika pistää väikkäri lopulliseen pakettiin ja esitarkastajille lähetettävään kuntoon.

Loman lopulla-2

Itsenäisyyspäivän aattona olin hommani tehnyt, mapillisen tekstiä tiedekuntaan tarkastettavaksi jättänyt, kalpeana ja väsyneenä ajelin kotiin Stockan herkun kautta: ostin kaikkea hyvää, kokattavaa ja herkuteltevaa koko perheelle ja kun tulin kotiin, oli vasta tytär koulusta kotiutunut. Hihkuin hänelle, että ”ohi on”, nyt levätään ja herkutellaan koko viikonloppu. Ja mitä toteaa meidän sarkasmin mestari, tuolloin 14 vee esikoinen? Toteaa: ”Hyvä, tosi hyvä. Ollaan aina T:n kanssa tykätty pastasta, mutta kuusi viikkoa putkeen makaronia on jo vähän liikaa meillekin.” 😀 Pehtoori oli pitänyt pennut sapuskassa, mikäpä siinä.

Loman lopulla-5

Tuli tämä juttu vaan mieleen kun tänään palasin Linnanmaalle. Nyt ei edessä ole mitään noin massiivista rutistusta, mutta kyllä tässä perjantai-iltapäivään asti saa ihan intensiivisesti heräilläoloajan duunia tehdä. Tänään hoksasin että minulla taitaa sittenkin olla kaikenmoista hiljaista tietoa, – olipa monenlaista kyselijää aamupäivällä.

Sähköpostit hoitelin jo reissussa aina aamuisin – kuten periaatteenani on ja käytännön opettamana tiedän juuri noin parhaiten ja helpoiten sujuvan. Useimmat sähköpostiasiat kun pystyy hoitelemaan nopsasti etänäkin. Ei sitten eka työpäivä mene niitä purkaessa. Minusta sujuu helpoiten noin.

Duunista suoraan kampaajalle, ja kotiin tullessa oli mukava ylläri, sillä pehtoori oli tehnyt ruoan. Arvaattekos? Kyllä, spaghetti bolognese! Molto bene! Excellent!

Matkalaukku on nyt purettu, kuvat (vain noin 1000) koneelle siirretty, paperiposti aukaistu, – ja nyt lähden nukkumaan.

Loman lopulla-6

 (kuvat eilen aamulla meidän parvekkeelta… tuntuu kovin kaukaiselta jo nyt. ;))

Funchalista kohti kotia

Funchal – Madeiran pääkaupunki, jossa asuu enemmän kuin puolet koko saaren väestöstä, on erinomainen lomakohde sikäli, että se ei ole vain rantapaikka. Siellä on oikeaa elämää, siellä on portugalilaisia, tai siis madeiralaisia. Siellä kun asuu lomallaan, ei elä vain turistien keskellä. Ja monesta muustakin syystä se on hyvä lomakohde. Sana Funchal tarkoittaa fenkolia, yksi minun lempparijuureksistani, ja sitä oli paluulennolla ruoassa: peruna-fenkolimuussi, joka oli maustettu valkopippurilla ja rakuunalla. Se oli ihan tavattoman hyvää. Lento meni muutoinkin hyvin, ja ilolla kuuntelin kun heti lennon aluksi kuulutettiin, että meillä on myötätuuli ja että reitti kotiin kiertäisi Pyreneitten ohi. Siis myötätuulessa viiden tunnin lento, ilman isoja turbulensseja, hyvää lukuaikaa, kelpo sapuskaa. Ei huono.

_MG_6728 (Custom)

Hotelli the Cliff Bay hyvästeltiin kymmenen jälkeen ja siitä jäi kyllä hyvät fiilikset. Erityisesti aamiaisia sen  puutarhassa jää kaipaamaan… Ja aamiaisella, aurinkoisen, liki tyynen Atlantin rannalla totesimme, että Madeiralle voisimme tulla kolmannenkin kerran. Madeira on oivallinen lomakohde. Ei erityisen edullinen, mutta siellä on lämmin, se ei ole tolkuttoman kaukana, se on tavattoman kaunis saari, ja kuten sanottu, siellä on paljon erilaisia tekemisen mahdollisuuksia. Ja ne levadat.

Mutta toisaalta ei harmittanut lähteä kotiinkaan. Usein Hangasojalta on vaikeampi lähteä kohti kotia kuin tänään Funchalista :).

Lentokentältä sitten ostimme sen madeira-viinin viinikerholle, joka oli tarkoitus hakea Blandyn ”wine lodgesta”. Mehän kävimme siellä jo perjantaina, se on hieno paikka. Siellä on esittelyjä, maisteluja, museo, kaikenmoista. …

lisää bualia (Custom)

Blandy lodge – Kopio (Custom)

Pehtoorin syntymävuoden bual (puolimakea madeira maksoi 295 euroa, minun syntymävuoden vastaava 340 euroa – parempi vuosikerta ;)) . Niitähän emme ostaneet, emmekä jääneet maistelemaankaan;  (sercial (kuiva), verdelho (puolikuiva), bual (puolimakea) ja malmsey (makea, juuri se jota Suomessa kai eniten myydään ja nautitaan) on joskus tullut aika perusteellisesti testattua. Mielenkiintoinen kokeilu oli lauantaina kun Tokosin ravintolassa söin ananasta joka oli valeltu bualilla.

ananas _ bual (Custom)

Edellisellä (2003) Madeiran reissulla ostimme viinikerholle madeiran, jonka vanhin osa oli vuodelta 1845!! Aivan oikein: liki 200-vuotiasta se oli. Maksoihan se. Mutta meitä oli 10 henkeä maksamassa, -… ks. täältä kuinka tarkkaan mittailimme että kaikki saavat saman verran 😉 Nyt ei siis mitään noin hurjan vanhaa, mutta lentokentän Blandyn ”pikkuputiikista” hankimme taas yhden erikoisuuden. Terrantez on rypäle, jota ei enää Madeirallakaan (eikä missään viljellä) ja se on puolikuivaa makeampaa… siis ihan omanlaistaan. Ostimme aika vanhan: vuodelta 1976 on se.


_MG_6757 (Custom)

Nyt Helsinki – Vantaalla … oltu jo kolme tuntia. Työkaveri tupsahti iloksemme jutustelemaan. Ja vettä tulee mielettömästi. Ja myrskyn uhka painaa päälle. Päästäänkö lähtemään .. nyt koneen ilmoitettu lähtevän puoli tuntia myöhässä.  Alkaa olla puoliyö, ja huomenaamulla pitäisi olla duunissa –  … Soisin pääseväni jo kotiin.

 

Seikkailusunnuntai levadoilla

Tänään viimeisen kokonaisen Madeira-päivän aamiaispöydässä käymämme keskustelu (hieman lyhennellen):

Minä: – Varmaan lämpimin aamu koko viikolla, ihan tyventäkin. Mitäs tehtäis?

Pehtoori: – Mitä vaihtoehtoja on?

M: Onhan niitä vaikka kuinka paljon… Esimerkiksi retki Nunnien laaksoon.

P: Mehän oltiin siellä silloin 10 vuotta sitten.

M: No jos lähdetään merelle. Kolumbuksen Santa Marialla tehdään muutaman tunnin risteilyjä rannikolla tai sitten lähdetään laivamatkalle Porto Santolle [Madeiran sisarussaari jonne järjestetään päivän laivamatkoja]

P: Ei nyt mihinkään merelle.

M: No lähdetään shoppaamaan, täällähän on uusia isoja shopping centereitä vaikka kuinka monta ja ne on sunnuntainakin auki… Tuliaisia nuorelle parille …. ja Blandyn wine lodgessakin piti käydä ostamassa ne madeirat viinikerholle.

P: Blandy on sunnuntaina kiinni, etkä itekään halua shoppailee…

M: No vietetään oikein tuhannen löhopäivä, ollaan altaalla, luetaan, nukutaan, uidaan … kävellään lounaalle johonkin noista rannan pikkuravintoloista …

P: Ei nyt koko päivää voia vaan maata.

M: [miten niin ei voida, mietinpähän vain…] No entäs museoita? Täällon vaikka kuinka monta mukavan kuuloista: sokerimuseo, valokuvamuseo, madeiralaisten museo,

P: Ei nyt oikeastaan….

M: Siis levadoille?

P: No eikö tänne patikoimaan tultu.

M: No mihin mennään? Mikä reitti?

P: No jos se Levada do Norte, joka eilen piti tehdä, mutta vaihtui. Kolmisen tuntia koko turnee ja sitten altaalle?

M: Mutta kun luin, että siellä on vaarallisia paikkoja, eikä kaiteita. En taia uskaltaa, joten jos mentäis itäpuolelle Funchalia, noustais Telefericolla Montelle ja sieltä lähtee kahdeksan kilometrin helpoksi merkitty reitti. Yhteensä tulee sellainen 12 – 13 km….

P: Joo, siispä sinne.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja vartin yli yhdeksän lähdemme hotellilta, kävelemme kaupungin läpi köysihissille, jossa jonoa sunnuntaiaamuna.

Seikkailusunnuntai 0 (Custom)

Ja patikka 500 metrin korkeudelta kohti Curral dos Romeirosia alkoi.

Seikkailusunnuntai (Custom)

Hyvinhän se meni, erilaista kuin ennen on nähty, ihan napakkaa nousua välillä, mutta meri näkyi kauniina, aurinko paistoi ja kaikki hyvin.

Seikkailusunnuntai 2 (Custom)

 

 

Seikkailusunnuntai 1 (Custom)

Kylään saavuttua löydämme viitan Levada los Tornos.

Seikkailusunnuntai 8 (Custom)

Madeira VI 179 (Custom)

Ja patikka jatkuu… puolen tunnin jälkeen jo vähän tupisen että tämän piti olla helppo reitti, siksihän tänne… että olispa edes vähän kaiteita, – piakkoin jo huomaan käveleväni tipuaskelilla, joka lihas jännittyneenä, ja keskittyneenä, että jos horjahdan niin kaadun levadaan, en toiselle puolelle… mietin mihin pitää soittaa, jos sattuu jotain, välillä huutelen edellä tepastelevalle pehtoorille, ”menet sitten varovasti” … 

ja jyrkkäreunaisia, kapeita levadapätkiä vain tulee lisää.

Seikkailusunnuntai 3 (Custom)

Vähän jo mietimme, että ehkä tämä ei sittenkään  ole oikea reitti. Tunnelikin. Kuinkahan pitkästi tuota on? 

Seikkailusunnuntai 4 (Custom)

Opaskirjassa ei puhuttu mitään tunnelista, mutta meillähän on vankka kokemus niistä (torstaina elämämme ensimmäiset… ) Kun tunnelia onn menty ainakin viitisen minuuttia, eikä kaukana näkyvä valo paljon suurene, ja takana oleva vain hiipuu…  kävelimme varovasti, tunnelissa ei voi pudota,  . . kunnes kolautan pääni tunnelin kattoon, ja sitten todettiin, että ei, – ei sittenkään  mennä läpi [myöhemmin luemme että noin 12 minuuttia olisi kestänyt päästä läpi ja että edessä olisi ollut todella kapea kohta] ja käännyimme takaisin.

Ja kävelimme takaisin ne pari kilometriä, jotka olimmme siis harhaan menneet, ne pari kilometriä, josta opaskirjassa lukee ”keskivaikea”. Ei niinkään vaikea (vrt. La Comeran tai Kitzbühelin kovat nousut tai kiperät alastulot, mutta kaltaiselleni korkeanpaikankammoiselle aika pelottava).

Kuvia pahimmoista paikoista ei ole, – sattuneesta syystä!

Seikkailusunnuntai 5 (Custom)

Seikkailusunnuntai 9 (Custom)

Palattuamme Curral dos Romeirosiin hoksasimme että olimmekin lähteneet väärään suuntaan pieniä portaita… Siispä paluu alkuperäiseen suunnitelmaan ja kohti Camachaa. Osoituksena siitä että olemme oikealla ”helpolla ja suositulla reitillä” kuten opaskirjassa lukee, oli se, etttä reitillä oli muitakin liikkujia ja ”kioski” josta voi ostaa vettä ja banaaneja [olivatpa muuten erinomaisia banskuja].

Seikkailusunnuntai 6 (Custom)

Helppoa ja huoletonta oli seuraava reilu tunteroinen. Ehti ”rikkaruohoina” kasvavia hortensioita ja agapantuksia ihailla ja kuvata.

Seikkailusunnuntai1 (Custom)

Kuka tietää mitä nämä on? Ne on siis tämän päiväisen levadan varrella kuvattuja, eivät nappi- tai karkkikaupasta.

Madeira VI 165 (Custom)

Madeira VI 169 (Custom)

Ja kun pehtoorin kanssa liikutaan niin mitään turhia taukoja pidetä. Vaikka oli ”keskivaikeaakin”. Niinhän se meni kolme tuntia yhteen putkeen tepastellessa, ja hups! Olimme mitä viehättävimmässä Hortensia Tea Housessa.

Madeira VI 211 (Custom)

Pikku kannullinen sangriaa puokkiin ja ”home made skons” juuston kanssa olivat tarpeen ennen kuin lähdimme etsimään bussipysäkkiä, josta pääsisimmme takaisin Funchaliin. Löytyihän se. Ja puoli neljältä  – käveltyämme liki 20 km – olimme takaisin hotellissa. Onpahan oltu levadoilla. 😉

Illansuussa altaalle, ”kotiläksynäni” ollut gradu ja yksi kandityö tuli luettua, uitua vielä meressä, tänään oli ensimmäinen päivä kun rannassa oli vihreä lippu, aurinkoa vielä [vaikka eihän tämä mikään rusketusloma ole ollutkaan, väriä kuitenkin] ja nyt unta ja mietitään, millainen seikkailu kotimatka huomenna onkaan. On kuulemma pohjoiseen tulossa kunnon myrsky, – mitenhän lentoliikenne Ouluun? No katsellaan.

Leppoisa levadalauantai

Oli lähdettävä altaalta kun ruskeapohkeiset allaspojat keräilivät jo rantapatjoja, uinninvalvoja lähti rannasta, varjot pitenivät, valkohapsiset ennglantilaistyttökullat aikaa sitten poistuneet, äidit saaneet lastenaltaan polskijatkin jo suihkuun, kun enää vain muutamat kuparin-, liki ruosteenruskeiksi paahtuneet nuoret aikuiset nauttivat vielä ilta-auringosta… minun oli jo aika lähteä…  Pehtoori ei ollut tullut ollenkaan auringonottoon ja uimaan, – olimme hotellilla vasta neljän kieppeissä…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Aamullla kunhan olimme  nauttineet aamiaisen – ensimmäistä kertaa – ulkona, päätimme että levadoille lähdetään. Ihan sama, vaikka patikkakengät edelleen kohtuullisen kosteat. Lähdemme silti. Hyvä että lähdimme. 

Campanárion kylään päättyi noin seitsemän kilometrin helppo patikkamme, parissa kohtaa oli tiukka pudotus ilman kaiteita, mutta koetin olla kurkkimassa sinne. Atlantti näkyi kauniina lähes koko levadan ajan. Kukot kiekuivat, koirat haukkuivat, kotkankin näimme, kaksikin,  kastanjan piikipallerot kuin hiukseni (merivesi, aurinko, kostea tuuli tekevät luonnonkiharoistani vähemmän viehättävät!) välillä ihan hiljaista, ja sitten St. Martinezesin kylän kellonsoittaja kutsui paikallisia lauantaiaamun messuun todella kauniilla, ihan melodisella, pitkällä kellonsoitolla.

Oliko hieno patikka? – No oli!

6 (Custom)

10 (Custom)

9 (Custom)

13 (Custom)

8 (Custom)

7 (Custom)

21 (Custom)

22 (Custom)

5 (Custom)

4 (Custom)

Sekä vuoren rinteillä että altaalla, illallispöydässä ja aamiaisella ehkä vähän kummallisen kiitollinen olo, etuoikeutettukin, kovin iloinen siitä että tälllaisia päiviä saa elää ja nauttia. Olla ja liikkua.

Hortensiat kasvavat villinä, samoin pelakuut, joulutähdet,  kurpitsat kuivamassa talojen katoilla (miksihän?) … siinä me tepastelimmme ja oli lämmin (about + 18  – 20 C). Lauantaiaamupäivä. Hyvä olo. Patikointi on hyväksi.

Samaisella turneella myös piipahdus madeiralaisella hautausmaalla. Minullahan on tämä merkillinen hautausmaaharrastus. Kierrellä ja kävellä niillä. (ks. esim. Meksiko  ja Italia)

15 (Custom)

2 (Custom)

25 (Custom)

3 (Custom)

Kunhan alkuiltapäivästä palauduimme hotellille vaihdoimmme kengät ja vähän citympää vaatetta ja lähdimme vielä rantapromenadille: halusin kuvata tyrskyjä. Siis vaihteeksi kävelimme.

12 (Custom)

Lounaalle istahdimme  ja lohileipä madeiralaisittain oli vallan erinomainen, eikä rosekaan huonoa.

20 (Custom)

Ai niin ruoasta puheenollen, mitenkö meni eilinen Michelin tähden illallinen? Jo vain oli erinomainen, – tosin olemme kyllä parempiakin päivällisiä nauttineet, mutta palaan tähän vielä kuvien kera erikseen. Tällä pikkuläppärillä kun tämä ”kuvatoimitus” on kovin vajavaista, ja haluan näyttää kuinka kauniita annoksia  nautimme. Ja sitten äsken! Laiskuuttamme varasimme päivällä pöydän melkein hotellin portin pielessä olevasta ravintolasta [”siis ei lähdetä vanhaan kaupunkiin, – kävelylläkin rajansa”] pöydän. Emmekä todellakaan tienneet saavamme myös kabareen samaan hintaan! Ihan huikea paikka. kerronpa siitäkin toiste.

Madeiran makuja

Eilisen patikan jäljiltä patikkakengät käyttökelvottomassa kunnossa; edelleen ovat hyvin märät! Siispä city-päivä. VIhdoinkin onnistuimme nukkumaan kahdeksaan, ja aamiaisella päätimme että lähdetään kaupungille, vanhaan kaupunkiin kävellen ja kävelemään. Kirkossa, puistoissa, satamassa, pikkukujilla vaelleltiin kolmisen tuntia. Ja oli aivan erilainen ilmanala kuin edellisinä päivinä. Kuiva ja kirkas. Parikymmentä astetta. Oikein mukava kaupunkilomailma.

Iltapäivällä lähdimme viettämään allaselämää; ja mereenkin uskaltauduin uimaan. Hurjan ihanaa! Ei yltiösuolaista, uidessakin syvänvihertävää, virkistävän viileää, muttei kylmää.

Nyt (paikallista aikaa kuusi illalla) sitten odotellaan että päästään illalliselle. On varattu pöytä tämän hotellin ykkösravintolaan ”Il Gallo d´Oro”, joka on yhden Michelin tähden ravintola. Ainoa Madeirralla. Michelin tähtipaikoissa on käyty joitakin kertoja; kokemukset niistä hyvin ristiriitaisia, mutta katsotaan nyt tämä.

Ja madeiralaisesta ruoasta aioin kertoa anekdootteja: ihan ensimmäiseksi espada! Se on kala, joka elää noin kilometrin syvyydessä, kukaan ei ole koskaan nähnyt sitä elävänä, sillä kun kalastaja saa sen pintaan ja botskiinsa, on paine vienyt fisulta hengen. Se on ruma. Iso. Kuvat kauppahallista…

ruoka 4 (Custom)

ruoka 3 (Custom)

Traditionaalisin versio siitä tarjotaan banaanin kanssa; pehtoori söi siten maanantaina, minä scampien kanssa. Se on kuulkaa hyvää, mieto vaalea kala. Ja banaaninkin kanssa hyvää. 😉

madeiran ruoka (Custom)

Ravintoloissa tuodaan aina näytille ”päivän kalat” – kala ja äyriäiset ovat täällä kalliimpia kuin liharuoat. Melkein Suomen hinnoissa. …

ruoka (Custom)

Tässä on niitä lapaksia (limpits), joita olen jo kahdesti syönyt. 😉 Kolesterolit kohillaan, kaloreita ei kovastikaan. Jollei sitten nauti seurana paikallista valkosipulileipää Bolo con cala.

ruoka 7 (Custom)

Aina pöytään tuodaan tämmöinen korillinen lämmintä leipää jonka leipomiseen on käytetty bataattijauhoja ja välissä on yrtti-valkosipuli-voi- tahna. Ei tarvinne kertoa että hyvää on.

ruoka 9 (Custom)

Tämä on peikonlehden hedelmä, vähän kuin maissintähkä. Maistuu banaanin ja omenan sekoitukselle. Ei ehkä minun feivorittini.

ruoka 6 (Custom)

Ja sitten saaren kuuluisin liharuoka joka eilisen ravintolan ruokalistassa on numero 41. Suomennokset ovat riemullisia!

ruoka 10 (Custom)

Ja kuten huomaat iso annos erinomaista vartaassa kypsettyä naudanlihaa maksoi vain 13,10. Estepada tuodaan ihan omanlaisessaan telineessä pöytään. Ja ainakin eilen se oli erinomaista…


ruoka 12 (Custom)

Mutta nyt kohti gourmetia! Toivottavasti …

Laurisilva madeiralaisittain

Patikka laurisilvametsään oli se, mitä me halusimme tällä lomalla kokea. Levadat ovat osa madeiralaista arkea paikallisille ja lomanviettoa turisteille: siispä ilmoittauduimme kansainväliselle kokopäiväretkelle saaren pohjoisosaan.

Ensimmäiset levadat lienevät tehty jo 1500-luvulla; ideana kuljettaa pohjoisessa satava vesi alas, saaren eteläosaan  matalimmille alueille viini-, banaani-, kasvis- yms. viljelyksien tarpeisiin. Nykyisin levadoja on saarella jo noin 2000 km ja parinsadan kilometrin osalla on patikointimahdollisuudet.

Jo edellisellä Madeiran matkalla olin oppinut että täällä saattaa näin lokakuussa sadella. Ja tällekin päivälle säätiedotus lupasi sadetta ja myrskyä fifty-sixty mahdollisuudella. No se sitten sattui se sixty. Koko vajaan viisi tuntia kun laurisilvametsässä kävelimme satoi, välillä enemmän, välillä PALJON enemmän. Harvoin on niin litimärkä tullut oltua .

”Queimadas – Caldeiro verde” -reitti  (linkin takana kartta) on noin 12 km pitkä, se levada on tehty vuonna 1937  ja sen varrella oli neljä tunnelia. Onhan sitä tullut vuoria ja tuntureita huiputettua, ja maailman pisimmmässä maanalaisessa joessa uitua, mutta ei ennen vuoren alla olevissa tunneleissa kuljettua. Nyt mentiin neljän läpi. Yksi oli aika pitkäkin, ei ihan ryömiä tarvinnut, mutta matalaa ja pimeää oli. Reitiltä olisi päässyt Pico RUivollekin joka on Madeiran korkein huippu (1862 mpy) siellä nyt ei varmaan olisi nähynyt mitään. Meidän reitti kulki 800 m – 400 metrin välissä. Selkeällä säällä olisi varmaan näkymät olleet hienot. Paikoin oli kyllä tosi jyrkkiä pudotuksia, kapean levadan toiselle puolelle, onneksi oli nuo köysikaiteet sentään.

Madeira 2013_ torstain patikka laurisilva 096 (Custom)

Kaikkinensa laurisilvametsä ei ihan vetänyt vertoja vajaan parin vuoden takaiselle La Gomeran hienon hienolle patikalle (KLIKS), mutta lopultakin oivallinen päivä tänään oli. Vetinen, mutta hieno.

Hotellille palattua pohdimme ruokapaikkaa; Le Jardim, eikä huono valinta ollutkaan. Huomenna kooste tämän maailman äären ruokakokemuksista, kuvineen. Tuossa äsken illalliselta taksilla tullessa madeiralainen taksikuski totesi, että ”madam on huomattavasti ikäistään nuoremman näköien”… Ja mistähän tiesi ikäni? Ei mistäään… mutta on todettava että ei täällä ainakaan ole yrityksen puutetta olla kohtelias 😀

Kaikkien kuvien kanssa on nyt niin, että toiviosin voivani muokata niitä, mutta nyt teidän on tyytyminen näihin… Hieman oli ongelmia kuvia pienentämisessäkin. Hieman! Mutta eiköhän nämä nyt kerro päivästä jotain. Laittelen sitten kotona taas matkakotisivuille kunnon koosteetn

Kaksoisklikkamaamalla aukeavat suuremmiksi.

Madeira 2013_ torstain patikka laurisilva 031 (Custom)

Madeira 2013_ torstain patikka laurisilva 038

Madeira 2013_ torstain patikka laurisilva 056 (Custom)

Madeira 2013_ torstain patikka laurisilva 060 (Custom)

Madeira 2013_ torstain patikka laurisilva 074 (Custom)

Madeira 2013_ torstain patikka laurisilva 092 (Custom)

 

Madeira 2013_ torstain patikka laurisilva 117 (Custom)

Madeira 2013_ torstain patikka laurisilva 122 (Custom)

Madeira 2013_ torstain patikka laurisilva 124 (Custom)

Madeira 2013_ torstain patikka laurisilva 130 (Custom)

Madeira 2013_ torstain patikka laurisilva 136 (Custom)

Madeira 2013_ torstain patikka laurisilva 162 (Custom)

laurisilva 1 (Custom)

laurisilva 2 (Custom)

laurisilva 3 (Custom)

laurisilva 4 (Custom)

laurisilva 5 (Custom)

laurisilva 6 (Custom)

laurisilva (Custom)

 

Monte (504 mpy) huiputettu

Klo 6.20 on pimeää, – ja lämmintä.

Kahdeksalta jo näytti, että tulee kirkas, aurinkoinen päivä. Siispä päätöksemme lähteä kohti Montea ja Jardim Botanicoa vahvistui.

Lopulta meidän kahden hengen ”kokopäivä retken” reitti meni näin: hotellin aamiaisen kautta satamaan  – Fort St. Josen linnakkeen ”jämä” eli näköalapaikka satamassa – risteillyalus (Nowwegian Epic, joka näkyy kaikissa päivän merikuvissa) – kopio Kolumbuksen laivasta satamssa myös – kohti ja pitkin rantabulevardia – kauppahalli (ihan huikea!!)  Mercado des Lavratores

kaupunkipatikka (Custom)

 – rannasta köysikondolilla Montelle –

kaupunkipatikka 2 (Custom)

siellä kirkko – sitten puutarha (Jardim Botanico) – kävellen sieltä takaisin rantaan, jossa erittäin myöhäinen lounas  ja sitten taksilla (5,90 euroa/noin 3 – 4 kilometriä) hotellille ja uimaan altaalle. Ja ihan täysi ”työpäivä” yhdeksästä viiten tuossa kaikessa kului.

kaupunkipatikka 3 (Custom)

Ja kuinka olikaan mukava! Eihän se mikään aurinkoinen päivä lopultakaan ollut, – ennen kuin iltapäivällä. Jo satamassa ripsi vettä, kuten Madeiralla tuntuu aina välillä tekevän. Kun olimme kabinissa kohti Montea (tämä on tehty lastenkin kanssa ks. kuvat täällä) alkoi tihuttaa ja ylhäällä jo satoi.

Kunnolla satoi. Ja kymmenen minuutin päästä paistoi. Onhan hieno kuva? Itse tykkään …

kaupunkipatikka 4 (Custom)

Kirkon jälkeen katselimme kun turistit odottivat pääsyä korikelkkakyytiin. Ollaan se koettu.

kaupunkipatikka 5 (Custom)

Ei tehnyt mieli uudestaan. Kymmenen minuutin kelkkakyyti kivisiä katuja pitkin, –  aika hurjaa vauhtia mutta ei vedä vertoja Kaunispään pulkkakyydille; joten nyt jätimme tämän riemun väliin, ja kävimme toistamiseen (10 vuoden jälkeen) Jardim Botanicossa.

kaupunkipatikka 6 (Custom)

Ja siellähän se sitten tuntui oikein hienosti: se että ollaan lomalla. Loma on hyväksi, vaikkei perheessä enää muita ”syyslomalaisia” lisäkseni olekaan 🙂 Ja kuinka ollakkaan omakotiasujapoika ja meksikoonmuuttanuttytär viesteilivät juuri siellä ollessamme, … 😉

Kävely alas, takaisin kaupunkiin verraten lämpimässä säässä pientä hazardia, emme suinkaan olleet varmoja mistä sopivin, lyhin, kätevin reitti olisi kulkenut, mutta Funchalin esikaupunkialueita tuli hyvin nähtyä. Ja liikuttua!

kaupunkipatikka 7 (Custom)

Kyllä tiukka alamäki huomenna varmasti tuntuu lihaksissa.

Hotellille palattua mietimme merivesiuintia, tyydyimme merivesialtaaseen.

Ja sittten syömään: tähän lähelle. Saksalaiselta näyttävä ravintola, jonka naapuripöydässä venäläiset pitivät meteliä ja jossa söin yhdet elämäni parhaat ”prawns”. Ja minä olen niitä kuulkaa testannnut maailman monilla kolkilla. 😉

(Pahoittelen että tässä kuvia aika vähän … lomalaisella sen verran kiirus ettei ehdi sadoisa kuvista valita, muokata, julkaista 😉 Huomenna on aamuvarhain lähtö levadapatikalle, joten nyt unten maille. … )

Kävellen kalastajakylään, kävellen kalaravintolaan

Vielä pimeää kun heräämme. Eikä kahdeksaltakaan juuri mitään näe, sumua, tihkusadetta. Eilisiä kuvia, sähköposttit, netistä sääkarttojen tutkiskelua, vielä vähän matkatavaroiden purkua ja matkaoopaita lueskeltiin: mihinkäs tänään. Mitä tehtäisiin?

Ensimmmäiseksi tutustumaan tähän isoon hotelliimme, joka on kuuluisan Reid´s hotellin naapurissa. Kuvassa kallion päällä näkyvä Reid´s on kunnianarvoisa, yli satavuotias majapaikka, jossa mm. Churchill ja Ruotsin hovin jäsenet ovat majailleet. Siellä olisi tarjolla iltapäivisin ”Afternoon tea” ja tiedä häntä vaikka joku päivä sinne menemme. Puutarhakin kun kuulemma on tavattoman kaunis.

No kyllä meidänkin hotellissa on kaunista; aamiaishuoneessa sellaista brittiläistä hillittyä charmia. Ja brittejä. Niitä on paljon. Vaappujengiä sanoisivat meidän nuoret. Lisäksi vähän lapsiperheitä, mutta ei juuri murkkuikäisiä eikä nuoria näy. Taitaa koskea oikeastaan koko Madeiran turismia….

kaupunkipatikka (Custom)

Mutta meidän kaltaisillemme täällä on paljon. Ja aamupäivän sumusta huolimatta päätimme sitten lähteä naapurikylään, Camera de Lobos on 20 000 asukkaan kalastajakaupunki 7 kilometrin päässä tästä hotellistamme. Ja sinne vie hieno rantapromenadi. EU-rahalla tehty reitti oli mukava, hyvä verryttely ennen huomista ja ylihuomista vuorille nousemista. Merenrantareitit kun ovat minulle kovin mieluisia.

Monenlaista matkan varrella oli. Ja satoihan se sitten välillä ihan kunnolla. Mutta vaikka sää näytti hyytävältä, syksyiseltä, on sade kuitenkin lämmintä ja kamppeet kuivaa äkkiä. Sitä paitsi patikkapopot ja kuoritakki olivat hyvät olemassa.

kaupunkipatikka 1 (Custom)

kaupunkipatikka 2 (Custom)

kaupunkipatikka 3 (Custom)

kaupunkipatikka 4 (Custom)

kaupunkipatikka 5 (Custom)

kaupunkipatikka 6 (Custom)

kaupunkipatikka 7 (Custom)

Päästyämme kalastajakylään paistoi jo aurinko ja oli jo lounasaika. Istahdimme pienen aukion baariin, ja nautimme Nikitat. Kyllä nämä madeiralaiset hedelmäsmoothiet, joissa on tilkka kuohuvaa aina meksikolaiset clamatot voittivat. Kolme ja puoli euroa tuollainen tuopillinen tuoreista hedelmistä puristettua herkkua maksoivat.

kaupunkipatikka 8 (Custom)

Hotellille palatessa auringonpaiste vain parani, siispä altaalle. Meriveteen ei vielä uimaan, mutta oli sitä hieno katsella ja kuunnella. Meren tuoksu tuntea.

Illansuussa kuvien purkua ja tätä kirjoittaessa, parvekkeella. Ja sitten vaihteeksi kävelemään. Kävellen Funchalin vanhaan kaupunkiin. Syömään tietysti.

Rua Santa Maria on kuuluisa kymmenistä ravintoloistaan, ja siitä, että kapean kävelykadun varrella ovet ovat taideteoksia: niissä on runoja ja maalauksia. Kuvia on paljon, postailen niitä joskus.

Rua Santa Maria 2 (Custom)

Gavião Novo oli ravintola, johon me sitten istahdimme. Eikä vähempää eikä enempää kuin chefin spesialiteetin tilasimme: miekkakalaa, seabassia, scampeja, espadaa, pork fishiä (mitä ihmettä se on??), simpukoita ja lapaksia (ja täällä lapas ei ole lappilainen tapas a la Hangasoja, vaan grillattuja maljakotiloita kuoressaan, – olivatpas erinomaisia!)

Iso vati mereneläviä kahdelle!

Rua Santa Maria 3 (Custom)

Paluu Madeiralle

Kymmenen vuoden jälkeen olemme täällä taas. Madeiran lyhyen, lyhyelle kiito(jarru?)radalle laskeuduttiin aikataulusta myöhässä. Lähtö aamulla viivästyi melkein tunnin, eikä kovassa vastatuulessa (30 m/s) aikataulua saatu kurotuksi kiinni.

Me heräsimme Hiltonissa viiden kieppeillä ja olimme ajoissa Check-in jonossa, ja sitten turvatarkastusjonossa (tiedättekö, millaisen metelin vaelluskengät pitävät turvatarkastuksessa? Ihan kohtuullisen!). Yhteensä meni tunti noihin jonotuksiin, mutta jäi onneksi aikaa ostella uusi parfuumi (Armani, luonnollisesti. Summer code on kyllä hivenen pliisu… 🙁 ).

Noh kuuden tunnin  lento Thomas Cook´n kyydissä (Skandinavian Airlines, matkanjärjestäjänä Tjäreborg) sujui verraten helposti. Ja  onko myönnettävä, että palvelu pelasi paremmin kuin Finskillä? Ehkäpä.

Kahden kieppeillä paikallista aikaa (Suomen aikaa neljältä) olimme hotellissa. Cliff Bayssä ei ainakaan vielä ole valittamista. (Näkymä parvekkeeltamme kohti Funchalin keskustaa.)

Madeira 2013_21_10_2013 026 (Custom)

Ja kun tänne kerran on tultu liikkumaan, lähdimme kävellen kohti vanhaa kaupunkia = pari, kolme kilometriä suuntaansa. Istahdimme virvokkeille (madeiraa (Bual) pikku lasillinen!), tovin katselimme elämänmenoa maanantaisessa Funchalissa.  j

Kävellessä hoksattiin se kukkaloisto joka täällä on; tuntuu että kaikki kukkii. Mutta sille on vaatimuksensa: on myös oltava kosteaa. Montakohan vesisaderäpsäystä tänään on ollut? Kolme vai viisi? Mutta on lämmin. Vähän päälle + 20 C ja leppeä merituuli.

Madeira 2013_21_10_2013 055 (Custom)

Ja sitten paluu hotellialueelle (Lido) jossa viideltä tervetuloa/infomeetinki matkalaisten kanssa.

Monet jäivät syömään ko. paikkaan, me hotellille pikapesuun ja sitten etsimään ruokapaikkaa: ja käveltiinhän sitä taas reilu puoli tuntia ennen kuin palattiin tuohon hotellin kohdalla pääkadulla olevaan Casa Madeirense-ravintolaan.

cm2 (Custom)

cm1 (Custom)

cm (Custom)

Ja otimmehan sitten jotain peri madeiralaista: espadaa. Laittelen kuvia ja kerron joku päivä, nyt kun valvottuja tunteja on pian jo kymmeniä (20) ja käveltyjä kilometrejä lähelle kymmenen, on vain ryhdyttävä nukkumaan. … Huomiseen.

 

Lähdöllään

Hilton, Helsinki-Vantaa.

Tansseja katsellaan, tyttären Skypeä odotellaan, paljon on tänään ehditty.

Liki leppeä lenkkikeli, teki hyvää.  Kuu  ja aurinko korkealla yhtäaikaa.

Puolen päivän jälkeen ajeltiin Iihin; systerin koko uusperheen pääsimme tapaamaan. Ja sisareni leipomukset olivat vähintäänkin herkullisia; lohikukkosia pitää kyllä koettaa itsekin. Isompi juttu oli kuitenkin ihmiset. 😉

Mielettömän hieno auringonpaiste koko päivän.

Juniori vei meidät kentälle: alkoi tuntua lähdön tunnelma, iloinen sellainen.

Huomenna jo kuulumiset Madeiralta!

Lomalauantai

Hiljaista, pehmeää, unenomaista.

Yön tunteina valvominen [täysikuu, painajaiset, päänsärky] sai aikaan unien jatkumisen yli kahdeksaan. Siispä lenkille kun oli jo aika valoisaa. Metsässä yksin, rauhallisena, melkein kuin olisi Lapissa, tunturissa.

(kaikki kuvathan suurenevat klikkaamalla)

Lomalauantaina_-4

Merkillistä, että lehdet ovat yhtä aikaa keltaiset, kun maassa jo lumi. Taivas tummanpuhuva.

Lomalauantaina_-7

Lomalauantaina_-6

 Yksityiskohdat erilaisia kuin ennen lunta.

Lomalauantaina_-3

Lomalauantaina_-2

Lomalauantaina_-8

Lomalauantaina_

 

Puolelta päivin kaupungille ja tyttären asunnon vuokrausasioita. Reissuun lääkkeet ja muuta tähdellistä… Pikainen pyrähdys vaateliikkeissä osoitti, että olisi sopivan oloisia, mukavan näköisiä vaatteita, … mutta ei aikaa ryhtyä isompiin shoppailuihin. Mutta ihanan neuleen ostin.

0202035175931_1

 

Asioilta suoraan lounaalle. Sanotaan että ei ole ilmaisia lounaita, puhutaan pitkistä lounaista, työlounaat ovat yliopistomaailmassa työskentelevälle harvinaisia, liki tuntemattomia, mutta tänään oli etuoikeus saada osallistua ja nauttia huikea lounas. Ilmaiseksi, ja vähän kuin työlounaana. 😉 Hyvin vähän kyllä tuntui työltä. Ainoa mikä lounasta(kin) häiritsi oli tämä piinaava päänsärky.

Lomalauantaina_-10

 Ei kala-äyriäiskeitto tuosta enää parane. Ui jui…

Nyt on sitten pyykkiä pesty, silitetty ja vaatteita ja kaikenmoista tarpeellista pakattu, etelään lähdössä mekin.

Lomalauantaina_-9

Huomenna illalla lennetään Helsinkiin, maanantaiaamuna kohti Madeiraa.

Työviikon lopulla

Jopas tänään on ollut erilaisia fiiliksiä töissä, ja kotonakin.

En laskenut, kuinka monta, mutta monta opiskelijaa kävi. Monen monta. Ja jäin miettimään, että juurikin ne, jotka tarvitsisivat jelppiä, ohjausta, neuvoja eivät sitä halua, eivät ymmärrä tarvitsevansa ja/tai ottavat nokkiinsa neuvot. Ja sellaiset (joita on onneksi paljon) joille ohjaajalla ei ole paljon annettavaa, käyvät neuvoja hakemassa, tietoa hamuavat, palautteesta piristyvät ja aiheeseen paneutuvat. Sellaista se elämä on. Hyvässä ja pahassa.

Jotenkin tämä nyt vain kolahti: iltasatu, jonka ehkä sitten aikanaan näytän viimeisellä luennollani. 😉  http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/iltasatu_lammas_joka_soi_vain_kukkia_19401.html#media=19407

Iso ilo oli kun aamusella kävi kollega Helsingistä. Tunnemme jo vuosikymmenien takaa, hän on teologi, mutta historioitsijakin. Ja mikä parasta; hänessä on poikamaista virnettä, itselleen nauramisen kyky, hyväntahtoisuutta, paljon ahkeruutta, näkemystä, ei lainkaan katkeruutta, ei ilkeyttä eikä nurkkakuntaisuutta, päinvastoin: valmis auttamaan ja neuvomaan. Asiantuntemusta, omanarvontuntoa, mutta ei leuhka. [Siis kasapäin luonteenpiirteitä, joita kovasti arvostan.] Vallan mainiota juttuseuraa ja minulle avuksi nykyisessä pestissäni. Kovasti avuksi.

Ai niin, sehän on melkein [vain yksi gradu, muutama essee ja oman artikkelin oikovedokset repussa odottamassa merkintöjä] loma. Tulipa tämä syysloman alku ihan hurjan nopeasti: kaksi vuotta sitten tähän aikaan olimme matkalla Kiinaan, – onko vuorotteluvapaasta vain kaksi vuotta?, viime vuonna olimme kolmisin (tyär, pehtoori ja meitsi) Lontoossa, ja nyt? Nyt kokonainen syyslomaviikko edessä. Ja kysymys kuuluu: Onko loma ansaittu? – Hieman kyseenalaistan, liekö sittenkään ollut tarpeeksi toimelias syksy?

Loma aloitettiin kuitenkin [ansaittu tai ei]  ”perhepäivällisellä”: nuoripari kävi siika-kampasimpukka-hollandaise-bataattipyre-salaatti -safkalla ja höpöttämässä. Hyvä niin.

Juhlaviiniä ja arkiruokaa

Juttuhan on niin, että minä en oikein noita ”tömppöviinejä” suosi. Niissä kun on liian paljon, ja jos sellainen on avattuna, sellaisesta tulee helposti liruuteltua silloin kuin ei oikeasti olisi viinin aikakaan, sellaisen ollessa talossa joutuu juomaan samaa viiniä kauan, tömpöt eivät sovi kattaukseen ;), eikä niissä ole uutuuksia (kai ei ole?) testattavaksi, — jne. Eivät ole meidän suosikkeja.

Mutta tämä olisi eri juttu!!!

525083_10151363100927886_1174218932_n

Meillä oli kesäkuussa Playa del Carmenin All inclusive -hotellihuoneessa sellaiset hanat, joista sai tequilaa ja rommia huljutella ihan haluamansa määrän, – no ei meillä niiden pullojen pinnat paljon laskeneet, mutta entäpä jos olisi ollut tuollainen samppanjapönttö!? Kuvan näin äsken Facebookissa Hotelli- ja ravintolamuseon päivityksessä ja kyllä siihen katse kiinnittyi. 😉 Olisihan vaikka kalaaseissa käyttöä tuommoisella 🙂

benmargo

No mutta kun viiniasiaan päästiin, niin voisinpa kertoa viinikerhomme viime kertaisen maistelun muutamista ”löydöistä”. Teemana oli Etelä-Amerikka, joten brasilialaisia ja argentiinalaisia oli testattavana, ja pari niistä ylsi ylitse muiden. Toinen oli argentiinalainen valkoviini, joka on valmistettu Torrontes-rypäleestä. Kympillä sen voi hakea melkein mistä tahansa Alkosta. Kepeä, pirteä ja hedelmäinen lukee Alkon sivuilla. http://www.alko.fi/tuotteet/551557/ Hedelmäinen se kyllä on. Ja sopii kyllä varmasti wokki- ja kalaruokien kanssa. Ja vaikka ihan vaan lipittelyynkin.

Sitten toinen argentiinalainen viinisuositus, jota ei voi edulliseksi kehua, eikä se varmaan tule kauaa olemaan Alkon listoilla, joten jos hakisit sen jemmaan jouluviiniksi/lahjaksi? Tai hirvipaistille? BenMarco on monen rypäleen sekoite: Malbec, Cabernet Sauvignon, Tannat, Syrah, Petit Verdot, Bonarda antavat tälle vahvalle viinille maun ja voimaa. Talviviini ehdottomasti.

Sitten sellainen simppeli arkiruokaohje, melkein nolo, mutta kerronpa silti. Syntyi  taas kerran ”aineksista, joita nyt sattui kaapissa olemaan”.

Hillosipuli-broileri-pasta (kahdelle, jää seuraavalle päivälle lounas toiselle 😉 )

2 rkl oliiviöljyä
300 g maustamaton broileria suikaleina
1 prk smetanaa
½ prk (Lidlin) hillosipuleita (Barese, Berottone onions, – ovat muuten tolkuttoman hyviä sellaisenaan, moneen käyttöön)
mausteita (valkopippuria, chiliä, ripaus rakuunaa)

Oliiviöljy pannulle, sitten broileri, paistele viitisen minuuttia, mausta, lisää puolet smetanasta, anna kypsyä viitisen minuuttia, lisää hillosipulit, loput smetanat.

Tarjoile kastike al dente tagliatellen ja parmesanin kanssa.

Bueno!

 

Kohti talvea

 

talven tullessa

Leivinuuni lämpiämässä kun tulin äsken kotiin. Talvi? Ei nyt ihan vaikka kylmä onkin: aamuviiden jälkeen [kun tyttären kanssa tekstailimme ;)] oli -6 C. Leivinuuniin voisi laittaa puuron, ohraryynipuuron, aamuksi hautumaan. Se olisi hyvää, niinkuin olisi ruisjauhopuurokin. Tuli vain mieleen kun äiti kertoi ja kehui sitä sairaalassa saaneensa.

En muista, milloin olisin viimeksi syönyt. Tekisinköhän oikeasti sitä huomenaamulla? Haudutusaika takaisi sen, etten duuniin hipsisi ihan tolkuttoman aikaisin niinkuin tässä lähimenneisyydessä on tullut tehtyä. Säällinen aika duuniin menolle olisi kahdeksan. Minun keholleni, työtavoilleni, unentarpeelleni, (bio)rytmilleni, ajankäytölleni, keskittymiselleni – kaikin puolin paras aika mennä töihin on kahdeksan. Ei seitsemän, – tai puoli seitsemän!

Huomenna menen kahdeksaksi. Huomenna on seminaaripäivä. Ja tänäänkin kävi eräskin seminaarilainen neuvonpidossa. Yhdessä valmistuvassa kandityössä taitavat toimijoina olla pehtoorin esi-isät, sukulaiset ainakin. Miehen täysikaimakin kun ko. tutkielmassa esiintyy 1900-luvun alkupuolella. Mielenkiintoista.

Nyt vielä vähän lueskeltava, ja sitten alkaa Taivaantulet!  Odotukset on korkealla. Aurinko ei.

talven tullessa-2

 Kävinkö lenkillä? – En. Ja siitä olen itselleni vihainen, myrtsinä ainakin.

 

Näkemiin, pikkuinen!

Harhaan sua mä ohjaan, teet itse valinnan
en tahdo tietäs kaventaa kun nään sun kasvavan
sulta opin paljon ja riittää kun muistan sen
oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen

Mä muistan kun synnyit, tulit ja huusit niin
huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin
mä toivon että pärjäät yli yön huomiseen
oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen.

Lainaa vain, lainaa vain.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.

Maaritin live-esitys täällä
http://youtu.be/Sc3k2sI8XME

_MG_0047

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kyynelehdinkö aamuvarhain lentokentällä? – Ehei, hädin tuskin silmänurkat kostuivat.
Mutta palatessani oli tiensivuun pari kertaa pysähdyttävä, ryhdistäydyttävä, – eikä itkulle loppua näy…

Kalentereita ja päiviä

Kun tämä hammastahnatuubi on loppu, on jo varmasti marraskuu. Kahden viikon päästä kandiseminaarissa on enää kahdeksan työtä käsiteltävänä. Kun kaikki nämä hiukseni on sentti, pari kerrallaan jo leikattu pois, on vuosi jo kulunut, … Ennen reissua ehdin käydä vielä neljästi lenkillä. Siitä on melkein päivälleen 37 vuotta, kun olimme ensimmäisillä treffeillä. Kuusi allergiatablettia riittää vain viikonloppuun ja on tasan viikko siitä kun kävin ihotautilääkärillä.

kalenterit

kalenterit-2

Lasken aina kuukausia ja asioita eteenpäin. Viikkoja ja tapahtumia taaksepäin. Ajattelen, että niin ja niin monta päivää siihen ja tähän. On jo kulunut niin tai näin kauan tuosta ja tästä.  Kalenterissa en ole koskaan oikeassa päivässä: aina eteen- tai taaksepäin laskemassa.

kalenterit-3

Onhan tästä ollut puhetta ennenkin…

Hyvä on.
Mutta en minä menneisyydessä elä,
vaan unelmat edeltä käsin.
On minussa se vika.

(Juice Leskinen)

Ajan kerroksia

Aamun myrskyssä, vielä hämärässä merenrannassa, ei ollut mukana kameraa (kuvat eiliseltä aamulta), ei musiikkia. Välillä tuuli niin kova, vastainen, että vaikea edetä, keltaisia ”haavanlehtitrombeja” nousi aina yhtäkkiä, ulkoilman raikkaus tuntui menevän ihon läpi. Tummaa taivasta vasten tämä värikylläinen, erikoinen syksy näyttäytyi liki maalauksellisena. Välillä kuin piirretyissä. Epätodellinen olo. Hyvin epätodellinen.

alakulo

Todellisuus kyllä pian läsnä. Sairaalaan menin käymään; äiti – taas – siellä.

Pois tullessa ajatuksena käydä Kädentaito-messuilla, mutta jonot jo parkkipaikalle niin valtaisat, että totesin, ettei taida olla minulla aikaa … Kotona lukemista odottelemassa.

Ja iltapäivällä sitten ajelimme Muhokselle. Kummityttäremme vauvan kastajaiset tai ristiäiset, ihan miten niitä nyt haluaa nimittää. Kauniit nimet pienelle pojalle annettiin. Oli merkillistä pitää vauvaa sylissä. En muista, en todellakaan, milloin viimeksi. Ja pehtoorin kanssa todettiin – kun vieraiden lapsia, leikki-ikäisiä, katseltiin, ettei ole meidän lähipiirissä, ei suvussa, ei ystävillä pieniä lapsia. Niitä näkee nykyään hyvin harvoin. Hämmästyttääkö tuo? No ei.  Olikin tosi mukava kun meidät oli kutsuttu. Oli ilo.

alakulo-2

Nyt väsy. Hirmuinen väsy.

Sekavaa aikaa

Venähtihän se, että pääsimme ruokapöytään… Vaikka lähdinkin  töistä kovin aikaisin.

Eihän meillä yleensä perjantaisin ole ketään seurana. Kaksin syömme … useimmiten.

Maistelin ruisleipää, graavilohisiivua sen päällä. Mietin, miltähän ne maistuisivat, jollei olisi saanut niitä pitkään aikaan. Ei vaikka vuoteen? Makustelin ja mietin niin hiljaa, että en juuri kuullut, mitä ympärillä puhuttiin. Ajattelin, että pitäisi makustella ensi kesänäkin, samoin ajatuksin. Siinä puuhiiligrillissä paistettua entrecotea, meksikolaisia perunoita, pampoenmoes (eteläafrikkalaista kurpitsaa, nyt myynnissä, suosittelen ks. ohje) tehdessä ja syödessä mietin, että milloinhan seuraavan kerran tällä kokoonpanolla istumme ruokapöydän ääressä…

q-2

Ruokapöydässä oltiin koko perhe. Tyär ja Juniori tulivat. Katseltiin tyttären Meksikon kuvat, ennen kuin lähtee ottamaan uusia. Kaikenmoisia käytännön juttuja setvimme. Lettuja hillojen kera nautimme.

Samalla – taas – nousee pintaan ajatus siitä, että sehän oli eilen, vasta eilen, Oulussa, täällä meidän lintukodossa,  työkaverin tyttö, meilläkin käynyt, …  – hetken pysähdyn mietin, olihan se tänään kun töissä koulupuukotuksen uhriksi joutuneen tyttären isän kanssa juttelimme, … näinkö lähellä on väkivalta, uhriksi joutuminen, nuorten pahaolo, sattuma kohtalona?

Oma tytär sanoi, näetkös: Oulussakin voi sattua, ei vain Meksikossa … Kyllä, kyllä tiedän, että sanojensa tarkoituksena oli lohduttaa, että olisi pistettävä asioita järjestykseen, suhteutettava.

Samaan aikaan radiosta soi J. Karjalaisen ”Hän” (aika paha ajoitus!)  ja pian alkoi Vain elämää, jossa juuri tänään Laura Närhi ja tietysti ”päästän sut pois”.

Ja kaiken tämän keskellä on kaikkea. Aika paljon kaikkea. Meidän nuoret käyttää sanontaa ”se oli sekavaa aikaa”. Minäkin voisin nyt käyttää sitä: on vähän sekavaa aikaa… Taas kerran työ auttaa.  Ja ystävät.

q

 

Näytösväitöksessä

Kävinpähän äsken ”teatterissa” tai ainakin yliopiston Saalastinsalissa katsomassa näytösväitöksen. Se esitettiin ensimmäisen kerran keväällä 2008 yliopiston 50-vuotisjuhlavuonna, mutta ajankohta sattui olemaan minunkin juhlavuoteni, olimme juuri tuolloin tyttären kanssa Hainanin saarella ja Kantonissa (Guanzhou) Kiinassa, joten näkemättä jäi.

Ja muut, myöhemmät  näytökset ovat olleet suljettuja tilaisuuksia ja/tai Oulun ulkopuolella, joten en ole päässyt näkemään. Mutta tänään. Oli (kai) esimiehen emeritusprofessorin jäähyväisnäytös, joten oli viimeinen mahdollisuus päästä tämäkin taiteellinen nautinto kokemaan. Kyllä kannatti.

Eipä ole väitökset paljon 300 vuodessa muuttuneet. 😀

Scan0094

Näytösväitös esitteli akateemista väittelyperinnettä. Pääjuonena on P. N. Mathesiuksen väitös Upsalan yliopistossa. Näytelmä noudattelee 1700-luvun käytäntöjä ja Mathesiuksen väitöskirjaa, mutta vallan mainiosti on mukaan saatu viittauksia nykypäivään.


Näytösväitöksessä roolijako oli seuraava:
vas. yliopistonlehtori Timo Sironen (väittelijä eli P.N. Mathesius),
rehtori Lauri Lajunen (kustos) ja [emeritus]professori Jouko Vahtola (opponentti).
Kustoksen piikaa esittää näytösväitöksen kirjoittaja yliopistonlehtori Maija Kallinen. 

Rehtoria  lukuun ottamatta näyttelijät ovat  kaikki meidän käytävältä, historiatieteistä. Niin ja kuiskaaja on meidän uusi dekaani, ruotsin proffa. Jotta kovin on tuttua tuo porukka.

Enkä ottanut edes kameraa mukaan, joten oli mukava ja aika erikoista vain seurata tapahtumaa, ilman Canonin kanssa tuhraamista. 🙂

 

Iloton lahja

Hiljalleen

putoan

alas

–  en romahda, en loukkaa itseäni.

Mutta itken.

Alakulo valuu sateen kanssa hiljalleen, harmaana.

Ahistaa

Tekee oikeasti mieli heittää pienen särön saanut kakkuvati keittiön kiviseen lattiaan.

Kuvitella, että se helpottaisi.  Vaikka tietää ettei niin olisi.

On vain oltava. Mietittävä, vaikka töitä.

Niitä riitti tänäänkin, ihan jonoksi asti oli ovellani kävijöitä. Oikeastaan koko päivän.

~~~~~~~~~~~~~~

Pidän lahjojen hankkimisesta, antamisesta erityisesti.
Ja lentolippujen ostamisessa on aina sellaista iloista hyvää hyrinää,
malttamatonta odotuksen tunnetta.

Luulisi, että lentolippujen ostamisessa lahjaksi olisi paljon verrattomia vireitä,
onnen rippuja, odotuksen iloa ja kutkuttavaa kivaa kihelmöintiä.

Nyt ei ollut.
Ostin juuri esikoiselle lahjaksi lentoliput: Oulu – Helsinki – Lontoo – Dallas – Monterrey.
Lahjan saaja sai toissapäivänä työviisumin Meksikoon – ”toistaiseksi”,
ja äsken kiitti lentolippu-lahjasta.

Minua ahdistaa.

Lokakuisia juttuja

Vielä sunnuntaina työhuoneeni ikkunasta näkyi villiviinin lehdet, aurinko, lämpökin. Tänään ei enää.

mennyt

Pehtoori on putsannut pihan, leikannut pensaat ja villiviinit, haravoinut kaikkinaisen ylimääräisen … vaikka on toki koivuissa vielä keltaisia lehtiä. Tänään sumua, usvaa, aamuvarhain Linnanmaalle ajellessa ei näkyvyyttä juuri ollut. Keskipäivällä sumu nousi uudelleen. Teki mieli kovasti lähteä ulos kuvailemaan, mutta eihän se nyt niin vain onnistukaan.

JOs oli kesä huippu, niin ovat olleet myös syksyn keltaiset puut, oranssit pihlajat, iltojen lämpö, lounatuulet; ne ovat olleet jotain mitä Oulussa harvoin tässä määrin näkee.

Viime viikolla asettamaani kyselyyn on käynyt 32 antamassa vastauksensa. Kiitos siitä. Noin 10 % lukijoista ”jättää jälkensä” tuulisiin juttuihini. 🙂 Ja ”yliopistoelämä” ja ”ruoka ja viini” veivät kaikkein suurimmat ”äänisaaliit”. Kun oli mahdollista klikata vain yksi mahdollisuus oli eräs vastaaja keksinyt keinon vastata enemmänkin, ja hän klikkasi ”Other” ja kirjoitti vapaaseen kenttään ”kaikki”. Oivallista.

kysely

Liki viidennes lukijoista seurailee Tuulestatemmattua enimmäkseen reissuraporttien takia. Ja tuo syyslomakohteemme arvuuttelu saavuttikin melkoista vilkkautta. Rooma, Dublin,  Malta, Sisilia, Sardinia, Reykjavik olivat arvauksia. Vinkkinä olin täällä kertonut, että ennenkin on käyty ja että saarta kohti matkataan. Siis Madeiralle mennään. Kymmenen vuoden jälkeen sinne uudelleen. Syyslomalla 2003 oltiin siellä, ja silloin tietty lapset mukana.

sunnuntaikavelylla

58210029

Se oli ensimmäisiä reissuja, jolta tein perusteellisen matkaraportoinnin nettiin kuvineen ja juttuineen.    http://www.satokangas.fi/Matka/Madeira/madeira.htm

Edellisellä reissulla ei levadoille, patikkapoluille  menty, mutta nyt on haaveissa ainakin pari päiväpatikkaa Funchalista käsin tehdä. Viimeksi asuimme pääkaupungin keskustassa, mutta nyt olen varannut hotellin ranta-alueelta, kaupungin reunalta. Puolensa ja puolensa.

Mutta sinne on vielä aikaa. Vielä on paljon sitä ennen.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Hih! Ihan kuin yksi keskustelu tänään…

1378044_616692301714863_1522626019_n

Viranhakuprosessi etenee

Tänään päättyi hakuaika professuuriin. Oppiaineessa toivoimme runsasta hakua, arvelimme, että tusinan verran olisi hakijoita, ja (hieman epävirallisen tiedon mukaan) tänään klo 15 hakuajan umpeuduttua hakijoiden määrä oli 15. Aika hyvin.

Eikä ollut vähäinen se kollegojen määrä, joka tänään hakemuksiaan viimeisteli. Suunnilleen joka toisesta huoneesta käytävämme varrelta on Suomen ja Pohjois-Euroopan historian virkaan hakija.

historiatieteet

Sitten hakijoita on muutama Jyväskylästä, kolme Helsingistä, ja paria en tiedä…  

Minä en hakenut. No? Minä en halua professoriksi. … Ainakaan pidemmän päälle, joskin meneehän se tämä vuosi. 😉 Kai.

Pidän yliopistonlehtorin duunistani, – ja ihan vaatimattomuuttani voin todeta, että olen siinä hyvä. Ainakin parempi kuin mitä olisin professorina. Omassa virassani on minulle sopivasti hommia. Vaki-professorina pitäisi tehdä niin paljon enemmän tutkimusta, hankkia rahoitusta ja olla vähemmän tekemisissä opiskelijoiden kanssa… Sitä paitsi en aio enää olla yliopistolla kovin kauaa, en kovin moniaita vuosia.

Eikä vähäinen syy hakemattomuuteeni ole sekään, että millään muotoa en ko. virkaa tulisi saamaan. En millään. Hakijoiden joukossa on sellaisia (enimmäkseen miehiä), jotka ovat ehtineet, kyenneet, osanneet ja halunneet meritoitua paljon enemmän kuin minä, joten eipä olisi minulla mitään jakoa tuossa skabassa.

Mutta ei sillä väliä. Minulla ei ole koskaan ollut tavoitteena päästä professoriksi. ”Happamia sanoi …. ”?  – Ehkäpä niinkin, mutta en minä silti halua.

~~~~~~~~~~~~~~~~

autmn

Suoraan töistä ajelin ihotautilääkärille, joka totesi, että käsieni kevättalvesta asti jatkunut ”halkeilu” johtuu iästä; hyperkeratoosiin sain salisyylihappoa. Vanha olohan tästä kaikesta tulee. Huoh. …

Paistinkääntäjien kasarijuhlat

Reilut puolensataa rotissööriä aveceineen kokoontui eilen Lasaretin Aurora-saliin juhlimaan voutikunnan 30-vuotista taivalta.

Oliko onnittelumaljoja? – oli. Oliko kukituksia? – oli. Oliko lahjoja? – oli. Oliko puheita? – oli. Oliko pönötystä? – Ei, ei ollut. Oli tavattoman mukava ilta.

Ruokaa, ohjelmaa, erinomaista pöytäseuraa, kerrassaan erinomainen show, rokettirollia ja tanssia ihan kunnolla, storobo-valot ja ”Final Countdown”!

Kasarihenkiset pilheet olivat kertakaikkisen mukavat, hyvä letkeä tunnelma. Niin paljon tuttuja, ja minulla tietty kuvattavaa.

Oli ilo nähdä, kuinka porukka oli vastannut voutineuvoston haasteeseen, joka kutsussa oli muotoiltu näin:  ”Pukukoodi: 80-luku, ei pakollinen, mutta suotavaa. Käädyt.”

HU-16

Ottamiani kuvia ja juttua on PALJON lisää voutikunnan kuvasivulla KLIKS.

Me olimme pehtoorin kanssa kerrankin oikein myöhään. Puoli kahdelta vasta kotiuduimme. Monet lähtivät vielä jatkoille, mutta me olimme jo syöneet, juoneet, seurustelleet ja tanssineet niin, että oli hyvä liukua kotiin. 

Kuuden tunnin yöunet riittivät, oli hulppea aamu lähteä lenkille! Maailma oli keltainen! Ja edelleen merkillisen lämmin. Mukava juttu.

Iltaa kohti

Aamulla olin oikein reipas.

Ajelin Ainolan nurkalle, siellä kävelin, kuvailin pitkälti toista tuntia.

Läpi repaleisen lokakuun-5

Läpi repaleisen lokakuun

Läpi repaleisen lokakuun-4

Läpi repaleisen lokakuun-6

Kaupassa, Caritaksessa, haudalla ja sitten saunaan.

Iltapäivällä en sitten niin reipas ollutkaan. Kaikenmoista pientä kotityötä. Lukemista.

Ja nyt ollaan lähdössä kasaripilheisiin.
Vähän harmittaa kun en sittenkin panostanut kostyymiin ja kampaukseen.

Lueskelin äsken muiden juhlaan tulijoiden FB-päivityksiä,
ja siellä kuulosti kreppiraudat ja lurexit olevan kovasti in.

Minulla on tietty kuvaajan roolikin juhlassa,
jonne on tulossa kuutisenkymmentä paistinkääntäjää aveceineen,
joten odotettavissa on hulppeat iltamat, ja laittelen huomenna tännekin muutaman otoksen.

Oulun voutikunta 30 v.

 

 

Tänään näin

Suussa maistuu vielä tilli, silmänurkissa tuntuu nauru.

Pehtoori jäi tiskaamaan Festaan, nuoret lähtivät.

Sen kun töistä kotiin ehdin, kuorin perunat, porkkanat, palsternakat… ajatukset vielä päivässä. Vielä niissä vaikeissa hetkissä kun on sanottava opiskelijalle, että ´nope´, ei tämä aherruksesi nyt ole ihan sitä, mitä sen pitäisi. Olet mennyt metsään, et osaa, et ole kuunnellut, et oppinut, et tajua, et ole viitsinyt – tai että olen opettanut huonosti?

Nämä kaikki vaihtoehdothan ovat mahdollisia, eikö? Eikä ole noista mikään mukava vaihtoehto. Ei ole helppoa meitsille. Ei niin järin hilpeissä tunnelmissa noita juttuja tehdä.

Minusta on mukava kannustaa, minusta on mukava kehua, minusta on hienoa lukea, että opiskelija on ihan itse osannut tehdä niin kuin oli tarkoitus, erityistä mielihyvää aiheuttaa se, että hoksaan, että olen johdattanut jonkun itse hoksaamaan, miten juttu on tehtävä. Se on se kaikkein paras vaihtoehto. Mutta…

Usvainen aamu-8

Illalla paras vaihtoehto istua ruokapöydässä, nauraa, olla ajattelematta menneitä, saatikka tulevia.

Paras kun ei ajattelisi huomista, ei turhia.

Usvainen aamu-9

 

PS. minäkin katselin äsken telkkaria: vain elämää. Edellisellä tuotantokaudella hyppäsin mukaan – itkemään – vasta loppupuolella, nyt aion seurata koko ajan. Telkkarin ääressä tihuuttaminen on terapeuttista. 😉

 

Työhuoneessa viihtyen

Aamu-usvaa, – jotenkin vanha tunnelma kampuksen parkkipaikalla, Norssin urheilukenttä suorastaan höyrysi. Oli lämmin. Tai no ei ainakaan ollut kylmä.

Usvainen aamu-7

Usvainen aamu

Usvainen aamu-2

Sää siis mitä oivallisin vetäytyä työhuoneen lämpöön. Kunhan taas omaan huoneeseeni löysin. Joka toinen aamu olen muistanut kerralla mennä omaan uuteen huoneeseeni, joka toinen aamu olen tormannut sijaiseni – siis entiseen omaan – huoneeseen. Hajamielinen…. 😉

Oli oikein hyvä päivä tänään. Paljon lupaavia kandiaihiota puntaroitavina, ja hyviä neuvonpitoja opiskelijoiden kanssa. Joskin sitä taas mietin, miten voivat tulla palaveeraamaan, hakemaan ohjeita ja kyselemään, kun ei ole muistiinpanovälineitä mukana. Eikä varsinkaan niillä, joilla todella olisi ollut tarvetta kirjata ylös jotain. Mutta tämähän ei ollut mikään uusi asia. Ja alan jo uskoa, että asiasta sanominen ei auta. Ehkä on vain annettava heidän itse havaita, että ehkä sittenkin kannattaisi kirjoittaa ylös jotain. Tuppaapi unohtumaan muuten.

Usvainen aamu-5

Nyt kun olen kertonut yliopistoelämästä, joka tähän mennessä on eilisessä kyselyssä saanut eniten klikkauksia, voisin mainita jutusta, jonka voisi luokitella kategoriaan ”ruoka ja viini”. Huomenna kun on perjantai, ja olen tässä laatinut pehtoorille kauppa/hallilappuja voisin vinkata hyvän viinin teillekin: pitkästä aikaa Nugan. Erikoinen rypäle Durif on hyvä tuttavuus. Syksyn takkailtoihin erinomainen. Ja koskapa huomenna on savukalailta niin listassa on joko chileläinen Anakena Riesling tai pitkästä aikaa Torresin Las Mulas.

Vanhemmuus-kategoriaan liittyen voisin todeta, että tyär ei vielä ole lähtenyt, eikä poika jäänyt Tallinnan reissulla kiinni passittomuudesta. Siis huomenna saamme nuoret syömään. Tyär oli eilenkin. Kummasti yritän – kuin varastoon – saada oltua kanssaan paljon.

Reissut olivat kolmanneksi eniten kiinnostus-klikkauksia saanut osa-alue. Tässä on enää kaksi hektistä työviikkoa ja sitten kohti saarta. Arvannetko jo mihin?

”Valokuvaus” ja ”niitä näitä” -kategoriat ovat myös saaneet klikkauksia. Edelleen on mahiksia käydä oma mielipiteesi klikkaamassa.

2200

”Kuta pitempi vyö sitä lyhempi elämä!”

Terveydenhoitolehdessä todettiin näin sotien jälkeen. Olen tässä lueskellut gradun, jossa tutkittiin Terveydenhoitolehdessä annettua ravitsemusvalistusta vuosien 1934 – 1961 välisenä aikana. Jopas oli mielenkiintoinen tutkielma.

Tämän syksyn kandiseminaarisumassakin on terveyshistorian töitä useampiakin (KLIKS). Tuntuu olevan nyt historianopiskelijoiden kiinnostuksen kohteena ruoka, terveys, arki, lapset, ympäristö, ja sotakin, mutta sekin enemmän kotirintaman tai sodasta toipumisen historiana. Sopii minulle.

Tuota sotaa lukuunottamatta nämä Tuulestatemmattujen juttujenkin noudattelevat hyvin samoja aihepiirejä. Nyt kun olen postannut 2200 postausta, ovat niiden aiheet jakaantuneet suunnilleen näin:

(Nämäkin ”kuvat” suurenevat klikkaamalla.)

Aiheita

 

Reissupostausten määrää ei näy koska ne on eri listalla. Melkein 400 000 kävijää helmikuusta 2009 (mikä ei ole blogin aloitusajankohta, joka on syksy 2007) tähän päivään, 5500 kommenttia, ja päivittäin käyntien keskiarvo kasvanut näin tasaisesti.

graafi

Mikä sinua kiinnostaa? Klikkaa vain yksi vaihtoehto.