Täällä tuoksuu leipomukset. Vaikka eiliseen postaukseeni ei yhtään kakkuvinkkiä tullutkaan, oli sellainen kuitenkin työpöydällä odottomassa kun tulin töistä kotiin. Tänään kun oli siivouspäivä ja S. oli taas käynyt tekemässä kodistamme puhtoisen, oli hän jättänyt makoisan oloisen kakun ohjeen pöydälle. Nyt on pohja paistettu. Viikonloppuna laitan kuvan valmiista – ja ehkäpä ohjeenkin.
Lisää korvapuustejakin leivoin. Eivät ehtineet ihan jälkiruoaksi kun tyär oli syömässä. Kaikista maailman leipomuksista minä taidan pitää eniten korvapuusteista.
Olenkohan kertonut kun leivoin ensimmäistä kertaa korvapuusteja? Haluatteko kuulla? Kerron silti. Elettiin 1970-luvun loppua, ja olin vastikään muuttanut pois kotikotoa, abiturienttivuottani vietin ja poikaystäni (sittemmin tunnettu pehtoorina :)) tuli lauantai-iltapäivänä pari tuntia sovittua aiemmin luokseni riiaamaan. Minulla oli (muka) niin paljon lukemista, että oli pakko lukea. Poikaystävä ilmoitti, että hän voi lähteä siksi aikaa pesemään auton, jota äitini kanssa tuolloin vielä kimpassa ”hallittiin” (lue: minä käytin niin paljon kuin mahdollista), jotta minulla on rauha lukea.
No kun olin jäänyt yksin kämpilleni, minä mitään lukenut; oli huono olo, kun olin poikaystävän ”pistänyt pihalle” pariksi tunniksi. Niinpä päätinkin – lukemisen sijaan – leipoa korvapuusteja auton pesusta palaavalle. Leivoinkin, mutta kaunis ajatukseni pullantuoksuisesta illansuusta, jolloin voisimme mussuttaa lämpimiä korvapuusteja ja juoda kylmää maitoa sohvannurkassa samalla kun katsottaisiin ”Happy Daysia” tai ”Rakkaudesta Lydiaan”, ei onnistunut! Niillä puusteilla kun ois voinu tappaa jonkun! Ne oli niin kovia, että niitä oli vaikea edes kahviin toppaamalla saada syödyksi. Mutta minä yritin. Minä yritin.Sittemmin olen oppinut tekemään pehmeämpiä puusteja, mutta eivät ne ole parhaita mitä tiedän. Esimerkiksi Saariselän Kuukkelin korvapuustit ovat ihania, pidän myös Bistron valtavista, lähes pitkon kokoisista puusteista, jollainen yksi riittää hyvin kahdelle, kolmellekin. Tai sitten päivän pääruoaksi. 🙂
Nythän on korvapuustipäiväkin ihan lähellä. Parin viikon päästä, lokakuun neljäntenä on kansallinen korvapuustipäivä. Kansallinenpa hyvin! Ruotsistahan se piti tämäkin idea pölliä: siellä on ”kanellbullens dagia” vietetty jo 2000-luvun alusta, Suomessa kai vasta vuodesta 2006. Korvapuustiohjeita kyllä löytyy jo sotien välisen ajan keittokirjoista. Hmmm …
Täytyyhän kivikovat korvapuustit kerran tai pari elämässä leipasta! Minullakin löytyy siis kokemusta niin kovista kuin erittäin rumista puusteista, mutta ovatpa nuo vuosien varrella pehmentyneet ja vähän kaunistuneetkin 🙂
Luulen, että edellisen kirjoituksen kommenttiboksi on tyhjä siitä syystä, ettei kukaan keksi ehdottaa mitään, mitä et olisi jo kokeillut. Tai mitään, mikä voisi olla parempaa kuin jo hallitsemasi reseptit. Ruokaguruna elämisen varjoisampi puoli 😉
Ainakin nuo näyttää herkullisilta … nam 🙂 Muistelen, että pikkupoikana teidän juniorin tykkäsi kovasti pullasta, eiköhän sekin todista, että hyvää pullaa on saanut …
Voi Katri, en minä ole mikään ruokaguru, saatikka leipuri. Hallitsen kuule oikeasti aika vähän juttuja, mutta kaikkea ja paljon kokeilen. 😀 Kun itse teen melkein kaiken niin arkeen kuin juhlaan, niin joskus joku onnistuukin. Joten ei kannattaisi olla mitään angsteja reseptivinkkien jakamisessa. 😉
Hyvin muistat Mannu, pullasta on poika aina tykännyt. Joskin Jäälin mummun pullat on aina olleet parempia kuin meitsin. No ei juniorilla ole mitään pullaa vastaan vieläkään; siksikin noita puusteja lauantaiksi paistellut. 😉
Joo jotenkin on jäänyt nämä ”pullapojat” mieleen … nimittäin pari muutakin on juniorinne lisäksi 🙂 kummipoikamme O Hki:stä ja toinen kummipoikamme A Oulusta.
Lisäksi muistan, että teidän kummipoika J tykkäsi tiikerikakusta 🙂 … kyseiset herrat ei pienenä juuri muuta sitten kahvipöydästä halunneetkaan kuin sitä omaa herkkua 🙂
Mannu, pullapojat ovat kyllä luku sinänsä. Junioriahan kyllä syö mielellään kaikkea makeaa, osaa muuten itse tehdä aikas hyvää tiikerikakkua ;), mutta cheese caket ei maistu.
Kummipoika J:sta kuulinkin äidiltään viime lauantaina, että on avioitunut. Hyvä niin. 😉