Vaikka päivän töissä tuijottelin vastapäisen siiven seinää, sälekaihtimia, kirjahyllyä, näyttöpäätettä, Excel-taulukoita, Tilastokeskuksen tietokantoja, SVT:n pdf-tiedostoja [kuinka helppoa nämä nykyisin ovatkaan], tein power pointeja ja suolsin tekstiä, en ollenkaan pahoitellut kohtaloani. Päinvastoin. Unohduin noihin kaikkiin.
Ensi viikon esitelmä alkaa olla pääpiirteissään kasassa. Ainoa vaan, että minulla on luennossa vain tunti aikaa… ja tiedättehän … puhumista olisi kokonaiseksi luentosarjaksi… Hieman mielessäni kyseenalaistin, mitä järkeä lähteä Oulusta Rovaniemelle puhumaan tunniksi! Noh, olen luvannut.
Siispä ensi viikon ohjelmassa on karsiminen, supistaminen, kiteyttäminen… Hymyilipä yksi opiskelijoistani sarkastisesti kun kerroin tästä pienoisesta ongelmastani. — sanoi, että ”puhut niin paljon kuin ehdit, ja paljonhan sinä tunnissakin tunnetusti ehdit” … ettei olisi nuori mies kerrassaan soittanut suutaan… 🙂
Ja huom. paino sanoilla ”ensi viikon ohjelmassa karsiminen. Ensi viikon”! En todellakaan aio viikonloppua noihin käyttää. Tuntuu tosi mukavalle, että on edessä kaksi päivää, jolloin ei ole mitään pakollista. Ei mitään vapaaehtoista luvattua. Ei mitään.
Ja kun säätiedotuskin näyttää siltä, ettei ole ”pakko” ulkoilla, niin ajattelin harrastella oikein sydämeni kyllyydestä: ruokaohjeita, digikuvauskurssien tehtäviä, kotitöitä, siivoilua, lukemista [sain juuri äsken loppuun Hannu Väisäsen ” Taivaanvartijat”. Ehkä tästä pidin hänen kirjoistaan eniten. Onhan niissä aina se viehätys, että hän kertoo siitä Oulusta, siitä koulusta, jossa minäkin olen nuoruuteni viettänyt.
Meillä on ollut samoja opettajia, samoja ”kotiapotteja” ja ”baareja”. Olimme jopa yhtä aikaa samassa koulussa ja hänen osin omaelämäkerralliset romaaninsa ovat siten hyvinkin ”tuttuja”. Mutta siis: tästä pidin ehkä eniten. Se on seesteisin, levollisesti kirjoitettu, luulisin. Siinä on nuo Siena musta-valkoiset Duomon raidat tärkeitä. Minä niitä hämmästelin Sienassa, mutta eihän se tähän kuulu], talvivaatteiden poispakkausta, veroilmoitusta, nuorelle parille kokkailua [uusia ohjeita on jo keittiössä], kaikenmoista vapaa-aikaa tiedossa. Hyvillä mielin, melkein rallatellen aloittelen viikonloppua.. .
Ruoanlaitosta puheenollen: meilläpä alkoi grillikausi tänään. Pehtoori kaivoi pihagrillin esiin, ja paistoi meille pihvit. Minä löysin kaapista hienon jasmin-riisipaketin. Kaunista, vihertävää, makoisaa riisiä oli tuo.
Ja hunajamelonista ja Kolatun Wilhelmiina-juustosta pähkinöiden kera tuli oivallinen lisuke.
Täten julistan grillikauden alkaneeksi!
Nautinnollista, maukasta, leppoisaa – VAPAATA viikonloppua!
Kiitos, Katri. Kiitos samoin. 😉