Polttopuut eivät ole leikin asia!

Kolme kuutiota klapeja Pehtoori liki yksin ne pihalta liiteriin työsti. Minä satsasin enemmän kelojen siirtelyyn liiterin ulkoseinustalta liiterin sisätiloihin.

liiteri

Nämä puuasiat eivät kuulkaa ole mitään pikkujuttuja. Polttopuut, sekä tervaskelot että koivuklapit, ovat Iso Asia. Silloin kun Hangasojan mökkielämän ylimmäinen huoltaja ja huolehtija oli äitini, täällä oli liki joka vuosi pieni puusouvi. Onni ja Kulta-Jaska olivat hovitoimittajia ja  puiden pilkkojia. (Ks. Kulta-Jaskasta ja hänen merkillisestä elämästään ja ainutlaatuisesta asumuksestaan täältä (KLIKS))

Kun sitten kesällä 2005 teimme sisarusteni ja äitini kanssa mökkikauppoja elikkäs me ostimme heiltä Tuulentuvan ja vanhan Alatuulen, äitini suostui yhdellä ehdolla tekemään kaupat: a) hänellä olisi vapaa oikeus tulla tänne milloin haluaisi [kerran on saatu äiti tänne tulemaan] ja b) keloja ei saisi myydä kenellekään vaan ne kuuluisiviat vain tämän mökin nautintaan. Lupasimme. Ja kaikki nämä vuodet äiti on tasaisin väliajoin muistanut kysellä, että riittäähän puita ja etteihän niitä haaskata.

Ei ole haaskattu. On siirrelty liiterin ulkoseinältä toiselle, puuceesta liiteriin, liiteristä molempiin mökkeihin, ja kaikki nämä vuodet on polteltu takkatulta ja notskilla tulisteltu kaiket päivät kun täällä on oltu ja NYT! nyt vasta tarvitsi ensimmäistä kertaa siirtää ulkoa puita liiteriin sisälle.

(Allaolevassa kuvassa sama kohta liiteristä silloin kun liiteri tuli meidän haltuumme:
liiteriin mahtui juuri ja juuri sisälle.
Ja huom: ulkona oli siis lisäksi ihan mahdoton määrä puita!)

liiteri (2)

Ja vaikka kaikki nuo kuvassa näkyvät puut on jo aikaa sitten poltettu, keloja riittää arviolta vieläkin noin viideksi vuodeksi! Saunapuina käytettäviä koivuklapeja toki on pitänyt jo aiemmin hankkia jokunen kuutio.

Eikä tämä meidän mökki ole ainoa, jossa puuvarastot ovat kuin ydinsodan varalle. Puron toisella puolella on mökki, joka on yhden Hangasojan vanhimman, ”alkuperäisasukkaan” mökki. Mökki on  nyt jo yli ysikymppisen miehen – tervaskanto itsekin. Eikä ole kuin muutama kesä sitten, kun hänen pihalleen tuli tukkirekkalasti. Siis ei mitään valmiiksi pienittyjä klapeja, vaan puolen sataa tukkirunkoa, joista itse sahaillaan ja hakataan haloiksi. Mikäs siinä – nuori mies! Monta muutakin mökkiä on vuorattu polttopuilla, saunojen seinustoilla on komeita motteja. Jotta sota-ajan lapsia on äitini lisäksi täällä muitakin. Vai mistä muusta moinen hamstraaminen voinee johtua?

Näissä puuhommissa mekin siis tänään. Muiden muassa. 

Tässä on se vanha legendaarinen Alatuuli, joka sitten purettiin tämän nyt jo kuusi vuotta täyttävän Myötätuulen alta pois. … ja sitä EI pistetty polttopuiksi, vaan runkohirret myytin pois toisaalle pystytettäväksi.

alatuuli_sateessa

114_1455

4 kommenttia artikkeliin ”Polttopuut eivät ole leikin asia!”

  1. Kyllä! Sota ja alitajuntaan jäänyt pelko pula-ajasta selittänevät pyrkimystä mittaviin puuvarastoihin. Jos lämmityksessä tukeuduttiin pelkkään puuhun, toiminta toteutti vain sananlaskua ”Vara on viisautta..”

    Mutta kyllä kelon polttaminen on silkkaa luksusta! Vaikka keloa ei voi lukea uusiutumattomaksi luonnonvaraksi, on keloutuminen prosessina sen verran hidas, että arvopuusta on kyse.

    Koska lähiruoka on trendikästä, uskottelen itselleni, että lähipuun polttaminen (hyyshållimme leivinuunissa) on myös trendikästä.

    Kommenteissani lienen joskus taannoin kerskunut taloudessamme poltettavan lähipuun (hankintasäde nx10 m) lajikirjolla, mutta kerratkaamme vielä: terijoensalava, tuomi, syreeni, siperianhernepensas, vuorimänty, punaherukka, joulukuusi, omena, kirsikka, koiranheisi. Nyt pakkasten paukkuessa lähipuiden leivinuuniin luovuttama lämpömäärä on kuitenkin niin olematon, että olemme turvautuneet Bauhausin puutarjontaan.

    Poltin niitä tänäänkin kaksi uunillista, ja puiden muoviverkkopakkauksesta löysin nimilapun: BJÖRKVED*.

    Nomen est omen.

    *Ettei vain Ruåtsista?

    Vastaa
  2. Kära Björkved ;)! Taitavat meidän vuosikertatervaskelot olla enemmän lähipuita kuin sinun Bauhausin verkkopussipuusi. 😀

    Vaikka totta puhuen nykyisin ainakin tänne alueelle kaikki rakennuskelot tulevat Venäjältä.

    Vaikka sota-ajan ”vara on viisautta” -aikakaudella emme olekaan eläneet, niin kyllä nyt on turvallinen olo kun liiterissä on polttopuuta ainakin seuraaviksi viideksi vuodeksi.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.