Perjantaita ja guacamole

Luentoa tehdessäni, yhtäkkiä tajuan, että se riojalainen viini, jota joskus syksyllä täällä kehuskelin, viini, joka on nimeltään QP, tarkoittaa äpärän äitiä.

Perjantain-viini-porolle

Siis mitä ihmettä?

Minäpä kerron:  1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla aviottoman lapsen synnyttäneiden naisten kohdalle merkittiin kirkonkirjoihin qp (kvinnperson = ”naisihminen”? ja avioton lapsi sai kirkonkirjaan merkinnän oä (=oäkta = avioton), mikä pysyi hänen statuksenaan – kuten ehkä nykykielenkäyttö sanoisi – aina ripille pääsyyn asti.

Avioliiton ulkopuolisen ”äpärän” [kuten 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kirkollinen kirjaamistapa kuului]  synnyttäneen naisen kohdalla kirkonkirjoissa merkintä qp tai yleisimmin gp säilyi vaikka hautaamiseen asti, jollei nainen avioitunut. Kirkollinen vihkiminen ”pelasti” qp-merkinnältä. Ja miten merkittiin aviottoman lapsen siittäneen lapsen isä? No ei yhtään mitenkään, tietenkään.

Mutta siis: gp tai QP, joka tapauksessa kirjoitusasu vanhoilla käsialoilla näyttää hyvin samalta… siitä se assosiaatio kai tuli… Edelleenkin viini on hyvää. Suosittelen.

Päivä on siis mennyt aamupäivällä (kotona!) luentoa tehdessä ja iltapäivällä kaupungilla kahdessa palaverissa: kanditöiden tilaustöiden merkeissä.

Kahden kokouksen välissä oli 40 minsaa aikaa ja niinhän minä käytin tilaisuutta hyväkseni ja ampaisin Stockan Herkkuun kuvitellen, että olen siellä jotenkin ”off-season”. Mutta siellähän oli about sata muutakin töistä karannutta, kokousten välillä piipahtajaa, vuorotyöläistä, eläkeläistä, muuten vain perjantai-iltapäivänä vapaana olevaa… Siinä ja siinä että ehdin sieltä ajoissa arkistolle.

Kokouksen jälkeen olin kotona poikkeuksellisen ajoissa, hyvissä ajoin ennen neljää, ja nälkä hirmuinen.

Ainekset lohi-avokado-wasabi -salaattia (ohje täällä) varten olivat hankittuina (lue: pehtoori oli myös käynyt kaupassa) mutta kun salaattiin kuuluu laittaa avokadoa viipaleina, ajattelinkin tällä kertaa hieman varioida.

Löysin Safkaa-kirjasta myös nopean guacamole-ohjeen, ja kun tytär nyt on Meksikossa, on minun jo paluutaan varten harjoiteltava meksikolaisen keittiön herkkujen kokkaamista (tai ihan muuten vain ;)),  joten aloitin tekemään ko. ohjeen mukaan salaatille lisuketta, mutta niinhän siitä sitten tuli oma variaatio. Tämä oli jo aika lähellä sitä jumalaista guacamolea, jota saimme neljä vuotta sitten Rosa Mexicano -ravintolassa NY:ssä.

Guacamole-2

Tätä voin suositella erityisesti paistetulle lohelle; leikkaa lohi ohuiksi viipaleiksi, kuumenna paistinpannu todella kuumaksi, ”vuoraa” pohja suolalla ja paista lohiviipaleita minuutin verran puoleltaan. Tarjoa em. salaatissa, tai muuten ja oheen tätä:

GuacamoleNopea guacamole  a la Rantapelto

1 valkosipulinkynsi
½ punaista chiliä (siemenet poistettuina)
1 tl karkeaa merisuolaa
2 kypsää (kaupassa on ready to eat -merkinnällä varustettuna, osta niitä) avokadoa
2 rkl oliiviöljyä
1 limetin mehu

Pilko mortteliin valkosipuli ja chili, lisää joukkoon suola. Pusertele tahnaksi ja lisää joukkoon yksi paloiteltu avokado, oliiviöljy ja limetin mehu. Murskaa ja sekoita tasaiseksi.

Leikkaa toinen avokado palasiksi ja sekoita massaan. Jätä palaset ”sattumiksi”, älä soseuta. Maistuu leivälläkin, mutta sopi erinomaisen hyvin paistetun lohen kumppaniksi. 

 

Huomenna on – tehtävä töitä – mutta myös antiikkimessut ja pääsee ulos syömään!!  Ja skype!!

2 kommenttia artikkeliin ”Perjantaita ja guacamole”

  1. Äpärä, sanahirviö! Vanha kunnon ”lehtolapsi” on kyllä tahdikkaampi. Viinin nimeksi sopisi ”LL”.

    Äpäre*? Meillä landella lehmät vietiin heinänteon jälkeen ”äpärikköön” syömään. Tämä oli hasardia, sillä lehmät voivat saada ´puhallustaudin´. Tuore apila ym. sai aikaan epänormaalin käymisen eläimen vatsastossa. Tämä laajensi pötsiä, kun kaasut eivät päässeet sieltä pois -> lehmän olemus pullistui, ´puhaltui´. Seurauksena voi olla poloisen kuolema.

    Onko tällä jotain tekemistä guacamolen kanssa? Ei! Nyt tuli uusi ennätys asian vierestä kirjoittamisessa.

    *Heinän jälkisato, odelma

    Vastaa
  2. Aiivan, Koivu hyvä, kirkkoherrat eivät olleet kovin tahdikkaita väestökirjanpitoa ylläpitäessään. Lehtolapsi nimessä on melkein jotain hellyyttä ja romanttisuutta, mikä ei vanhaluterilaisella Suomen maaseudulla moraalinvartioijoille sopinut puhuttaessa avioliiiton ulkopuolisista sukupuolikontakteista. Ja on muistettava että avioiliiton ulkopuoliset suhteet olivat Suomen rikoslaissakin kielletty 1920-luvun lopulle asti. Siis vielä satavuotta sitten.

    Guacamole ja äpäre eivät äkikseltään ole ihan saman asian ydintä, mutta väliäkös sillä. Taas olemme oppineet jotain uutta. Kiitos siitä 😉

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.