Sateista ja perinteinen glögimaaottelu

Olen tehnyt tänään toki muutakin kuin oppinut aika lailla css-kieltä. Siis koodaamaan. Ainakin muokkaamaan blogin ulkoasun uudeksi. Siinä tärväytyikin kyllä aika lailla aikaa. Artikkeliakin taas vähän yritellyt. Ruokaa en ole laittanut; pehtoori paistoi pihvit. Oli nähnyt jossain ruokaohjelmassa uuden tavan ja kokeili  – kunhan vähän 🙂 kannustin. Hyviä tuli. Hurjan hyviä.

Tytär ei ehtinyt  kanssamme pöytään, mutta autoa palauttaessa ilmoitti ovenpielessä, että ”tulisin kyllä sitten sunnuntaina syömään”. Niin ilmoitti veljensäkin, kun lomille palautui ja piipahti. Silmä mustana – ”noku vähän ryynättiin ja tetsattiin ni sattu vyösolki tuohon silmään, mutta enempi kävi ku putosin Rasin [vai Masin – en ole varma] kyydistä olka edellä .. ” Kyllä on maanpuolustus kovaa touhua. Hyvä kun tulevat sunnuntaina. Taidan tietää mitä teen; molempien herkku on poronkäristyslasagne! Ja jälkkäriksi jotain jouluaiheista jo …

Me olemme – hillittömästä vesisateesta huolimatta – kaksistaan järjestäneet perinteisen Suomi – Ruotsi -maaottelun. Lignell Piispasen Loimu-glögi versus ruotsalainen  Blossan vuosikertaglögi.

Viimevuotinen Blossa jäi testaamatta kun sitä ei Suomeen tuotu, eikä kellään ollut Haaparantaan asiaa. Monena vuonna Blossa on meistä ollut parempi, mutta kuinkas nyt kävikään?

Tänä vuonna ruotsalaisen vuosikertaglögin päämauste on kahvi, periaatteessa hyvä idea, eikä glögi ole huonoa, se ei edelleenkään ole liian mausteista, eikä liian makeaa, kuten monet tuppaavat olemaan, mutta nyt maku jäi meidän molempien mielestä merkillisen ohueksi.  Sen sijaan Loimun neilikkainen ja karpaloinen maku oli mieluisampi. Glögillisempi [karmea sana], olematta tönkkiä. Sitä paitsi sellainen merkittävä asia kuin pullon väri ja koristelu oli tänä vuonna Loimulla paljon kauniimpi.  Liekö näin positiiviseen Loimu-suhtautumiseen ollut syynsä myös sillä, että se oli lahjaksi saatu [kiitos ja kumarrus Savon suuntaan], mutta joka tapauksessa tänä vuonna Suomi voitti äänin 2 – 0.

Ehkäpä lähdenkin lämmittelemään toisen mukillisen – Loimua siis – , myrskyä odotellessa!

2 kommenttia artikkeliin ”Sateista ja perinteinen glögimaaottelu”

  1. Täytyy tunnustaa, että minä olen herännyt Blossa-villitykseen vasta tänä jouluna, kun monessa blogissa on siitä puhuttu. Täytyy siis varmaan ostaa pullollinen vuosikertaa – ja ehkäpä vertailukaveriksi Loimua. Kauniita ovat molemmat pullot!

  2. Osta ihmeessä molempia. Molemmat ovat kyllä hyviä. Ja ei haittaa vaikka glögipullo on muutaman viikon aukikin, joten hyvin voi yhtä aikaa avata molemmat ja testata. Loimu on aika vahvaa, joten siinäkin se poikkeaa tavallisista. Pieni herra Hakkarais-mukillinen (yllä) voipi olla soppeli annos. 😉

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.