Lista

Lista arkipäiväisyyksiä ja niistä poikkeamisista:

Kuntosalilla oli erinomaisen valoisaa (olenhan kertonut, että salin automaattinen valojärjestelmä sytyttää valot nyt kesäaikaan siirtymisen jälkeen  vasta klo 6.23), sillä aurinko paistoi aamulla tehdashalliin tehdyn salin ikkunoista kauniisti, – valottomuus ei tänään haitannut.

Söin aamiaiseksi muroja. Sitä en todellakaan yleensä tee. Ja sitten unohdin eväät kotiin ja kävin ostamassa biologian puolen Julinia-ruokalasta salaatin, – ja suklaan. Siis siinä se treenin sitten hyöty hupeni.

Töissä poikkeuksellinen perjantai: läsnä ei juuri ketään, joku harhaileva haalarihahmo, muutama tentistä palaaja. Mutta sähköposti liki tukkeuttumisen partaalla. Sen lisäksi että tänään pari dead-linea, joissa olen vastaanottajana, menin aamusella postittelemaan kaikille (about 300) historianopiskelijoille viestin kesäopinnoista, mikä puolestaan aiheutti sen, että sain kysymysryöpyn, johon vastaamiseen kului suuri osa päivästä.

Palaveri, jossa nauroin niin paljon, etten duunissa aikoihin. Kahden hengen palaveri kollegan kanssa tulee tuottamaan iloa muillekin. Hope so!

Minulla on – edelleen – ääni matalana. Siis tavallistakin matalampi. Paljon tavallistakin matalampi. Leppä syypää?

Minun ei tarvinnutkaan ostaa kukkia tänään. Pehtoori oli hankkinut.

Kävimme äidin kanssa ompelijalla: 80-vuotias äitini ei ole ”mikään rättityyppi”  kuten minulle ilmoitti ehdottaessani yhteen modistettavaan kamppeeseen silkkihuivia. Ja minähän olen rättityyppi: pidän huiveista, isoista, pienistä, villaisista, silkkisistä, liehuvista, hillityistä, kaulahuiveista, hartiahuiveista, asustehuiveista, paitahuiveista – pidän kaikenlaisista huiveista. Mutta siis, 80 v. ei tingi kun on kerran ainakin yhden lapsenlapsen (veljeni tytöistä nuorimman, ehkä ne meidänkin juniorin) lakkiaiset tulossa, silkit ja satiinit laitetaan nyt mittojen mukaan kondikseen. Meillä ei vielä paljon lakkiaisia stressailla. Jos tulevat sitten hommataan joku kiva uusi huivi ja leivotaan PALJON kakkuja.

Kävin Alkossa, kuten kymmenettuhannet muutkin suomalaiset tänään. Ostin kiinalaista punaviiniä, mitä en ole ikinä ennen (Suomessa) tehnyt.  Ja ostin samppanjaa. Se on huomisen teema. Kuplia kun opiskelijatkin toivottelivat niissä sähköposteissaan.

Ja vasta kahdeksalta pääsin katsomaan häitä. Koosteen rääpäisyn. Johtuiko koosteesta vai mistä, mutta minähän en edes juuri liikuttunut… ei kyyneltäkään. Ja Viccanin vihkiäisiä katsellessa kyynelvirta oli liki ehtymätön.

Enemmän minua kyynelehdityttävät nuo minun vappumuffinsit. Eivät oikein kuohkeilta näytä. Teen niille KOMEAN ja KORKEAN kuorrutteen. Nyt.

Vieraiden tuloa odotellessa

Vieraiden (ystävien) kutsumisessa kotiin on se hyvä puoli, että tulee ryhdistäydyttyä. Tulee vihdoinkin vaihdettua se kynnysmatto, joka on tammikuusta asti ollut varastossa, tulee vihdoinkin laitettua keväisemmät tabletit pöytään ja raivattua kynttilöitä vähän joka pöydän nurkalta pois. Tulee katsottua, että onhan eteisen kaapissa tilaa vieraiden takeille, ettei se ole täys omia toppatakkeja,  lenkkivermeitä ja vinkkeleitä ja sen sellaista asiaankuulumatonta.

Tulee mietittyä joku uusi resepti tarjottavaksi.  Tulee järjestettyä cd-levyt koteloihin ja oikeille paikoilleen. Uskokaa tai älkää uskalsin öljytä ruokapöydänkin. Ja huomenna käyn ostamassa leikkokukkia. Lautasliinoja minulla onkin, 🙂 .

Ei, ei ne ystävät tule meille tupatarkastusta tekemään. Tulevat viettämään meille vappuaattoa. Mutta itselle on niin paljon mukavampaa kun on vähän siistittyä. Ja parasta on, että tulevat.

Kevätkinkerit Kiimingissä ja Ylikiimingissä

Historiatieteiden palautepäivä on perinteisesti järjestetty vappuviikolla. On käyty Torniossa, Kuusamossa, kahdesti Rovaniemellä, Kemissä ja Keminmaassa, kahdesti Raahessa, Yli-Iin Kierikissä, Kajaanissa, Hailuodossa (kahdestikin?), Pyhännällä. Henkilökunnan ja opiskelijoiden yhteinen kevät/kotiseutu/palauteretki on ollut minulle aina jotenkin tärkeä turnee. Ensimmäiset 12 kertaa varmaan sen takia, että sen järjestäminen on ollut pääosin meitsin homma. Pari viimeistä vuotta olen ollut lähinnä vain vastaanottavana osapuolena, ja puolivirallisena valokuvaajana.

Historioitsijoita kun ollaan, on tälle palautepäivälle annettu nimi ”kinkerit”. Ja tänään päivän ohjelma kyllä kulki kovin kinkeriteeman mukaisesti. Lähdimme Linnanmaalta bussilla kohti Kiiminkiä, jossa tietysti ensimmäisenä kirkkoon.

Taidehistorian lehtori opasti meidät kirkon, sen arkkitehtuurin ja Mikael Toppeliuksen maalaaman alttaritaulun vaiheisiin ja vivahteisiin. Kirkko on viehättävä, kodikas. Ja alttaritaulussa lennokkaatkin osansa.

Kirkkotarhaan (hautakiviin) kului minulla tietysti tovi. Mielenkiintoisia löytöjä. Ja takaumia parin vuoden takaisiin taidehistorian ekskuun hulmahteli mielessä.

Kinkeillä on kirkonmenojen jälkeen ”kuulustelu” ja siirryimme kunnantalolle pitämään palaute- ja infopalaveria.  Hyvässä hengessä ja uusia ideoita herätellen jutustelu sujui, kovin vähän meitä vaan oli osallistumassa… Ja sitten pitopöytään. Näillä kinkereillä perinteitä modistettu, ja pitopöytä oli tietty ABC:llä.

Lounaan jälkeen kävimme O. Jauhiaisen museossa, jossa en ollut koskaan tullut käyneeksi, vaikka historiaprojekteja Kiimingissä on ollut useampikin.

Perusnäyttelyssä oli Jauhiaisen töitä, pienoispronssipatsaista pidin kovasti ja sitten vaihtuvassa näyttelyssä oli tekstiilisuunnittelijan ja kuvaamataidon opettajan koulutuksen saaneen taiteilija Kaisu Heikkilän töitä.

Enpä ollut hänestä aiemmin kuullutkaan. Mutta hänen työnsä kyllä ”pienuudessaan” ja herkkyydessään olivat minusta kivoja, koskettaviakin? Monista erilaisista materiaaleista työstetyt pikkuteokset erilaisia. Kuten tämä rautalangasta tehty ”Auringon kehräkin”.

 

Matka jatkui Koitelin koskelle, joka oli sitten edellisen käynnin (eksnaapurin isännän kanssa kävimme prätkäilemässä siellä jokunen vuosi (10?) sitten. Nyt Koiteliin on EU-rahalla tehty hienon hieno ulkoilualue. Ja kun sääkin oli suosiollinen oli meillä lussakka iltapäiväloppu siellä.

 

Reittimme koukkasi vielä Vesaisen patsaan kautta ennen kuin paluu Ouluun alkoi. Minulla oli ISO nippu luettavaa mukana, mutta nyt mietin, että uskoinko oikeasti bussimatkoillakaan mitään lukevani. Höpö, höpö. Omieni ja yhden loikkarin 🙂 kanssa höpöttelin.  Ja nyt on sitten nuo lukemiset tuossa vieressä. Huoh!

Makrokuva: kevään alku(ruoka)

Makroviikkojen haasteena on ”Kevään alkamista kuvaava makro. Voit ottaa kuvan sisällä tai ulkona, kunhan aihe sivuaa jotenkin meidän Suomessa vietettävää vappua tai kevään ensimmäistä päivää (1st of May), kuten ”vappu” muualla maailmalla tunnetaan!”

Meille parsa on varma merkki kevään alkamisesta. Parsa on meille kevätruokaa, vappuruokaa, arkiruokaa, juhlaruokaa — ihan kuten monille uudet perunat on juhannuksen merkki, meille parsa kuuluu vapun (vappuviikon) ruokapöytään.

Nyt kun tähän hätään ei ollut kotona tuoretta parsaa, tyydyin makrokuvailemaan uusia Tampereelta ostamiani lautasliinoja. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Ja sitten makrokuva pääsiäisenä tehdyistä parsoista ja bonuksena vielä reseptikin. Makrokuvattunakin on kaunista. Ja hyvää oli.

Tälle keväälle on kokeiltu jo kahtakin uutta reseptiä. Ja tässä  parsaa ja maissihiutaleita?

Parsa A la Corn Flakes

Ohje on uusimmasta Viini-lehdestä, ja vain hieman mukailin siitä.

4 annosta (me söimme kaksistaan ;))

2 l vettä
2 rkl merisuolaa
1 rkl sokeria
12 vihreää parsaa

Kuorrute

2 dl Corn Flakes –muroja
½ sitruunan mehu
100 g pecorino-juustoa
½ dl rypsiöljyä
2 rkl ruohosipulia hienonnettuna

Lisäksi voisulaa, jossa ruohosipulia runsaasti.

Kiehauta vesi, suola, sokeri. Kuori parsat.
Napsauta tyvestä kuiva kanta pois. Lisää parsat kiehuvaan veteen ja keitä rapsakoiksi. (4 – 6 minuuuttia)
Nosta keitetyt parsat kylmään veteen ja jäähdytä.
Murskaa murot ja sekoita kaikki kuorrutteen ainekset.
Asettele parsat uunivuokaan ja ripottele kuorrute niiden päälle.
Gratinoi kuorrute kuumassa uunissa. Valuta päälle ruohosipulivoisulaa…

Paluu

Kuin syksy. Vesisadetta, harmaata, kylmää, tuulta. Aamulla purolle katsellessa  mietin, onko tämä sama maanääri, jossa eilen menimme nukkumaan. Oli kuin vuodenaikakin olisi vaihtunut.

Peurasuvantoon asti satoi, reilusti. Rovaniemellä pilviverho jo rakoili. Matka sujui nopeasti, talvirajoitukset poistettu ja minulla lukemista. Partisaanien iskut Koilliskairassa ja paljon muutakin. Niin paljon, että nyt ahdistaa kaiken lukemisen määrä. Ja tekemisen. Kävin jopa kampuksella äsken, tenttikysymyksiä tekemässä, paperipostia aukomassa. Oli hyvä syy päästä pyöräilemään. Hyvä syy päästä ulos.

Poika piipahti. Johtavalla rengasmyyjällä tuntuu olevan töissä kohtuullisen hoppu.  Polvea ei rengasmyyjä ehdi pohtia.

Nyt ei irtoa… mutta  huomenna lupaan raporttia Ylikiimingin palautepäivä/kulttuuriretkeltä, osallistumisen makrohaasteeseen, ehkä ehdin kirjoittaa ihan huippureseptin, jolla teimme parsaa mökillä (yhtä paljon lappilaista mökkiruokaa kuin sinihomejuustogratinoidut etanatkin 😉 ) …  ehkä ehdin/opin purkamaan niitä hienoja video-otoksianikin. Heh. Ne on kamalia. Tiedättehän kotivideot, mutta minulla onkin mökki- tai mäki tai purovideoita. Heh! Ehkä ei kannata maailmanensi-iltaa isommasti mainostaa.

 

Kuukausilupa

Muistatteko, kun kansakoulussa oli kerran kuussa vapaamaanantai? Silloin kun oli lauantaitkin koulua, oli kerran kuukaudessa koulusta vapaa maanantai.. tänään on ollut sellainen. Kun ei vieläkään oikein voi ymmärtää, että on pääsiäinen, saatikka että on toinen pääsiäispäivä, ja kun ei kerran lähdetty ajelemaan kotiin, on tuntunut vapaamaanantailta.

Huoltopäivä on ollut. Aamupäivällä ”huolsin” kandiseminaarilaisia: luin tekstejään, annoin sähköpostitse palautetta (lue: hankin levollisen omantunnon kun ei lähdetty vielä tänään kotiin). Siivoiltu liiteriä, saunaa, mökkiä, pyöriä, vahailtu mökkiterassin kalusteita. Kuunneltu kun tulvaojan takana metso on pitänyt soidinkonserttiaan. Ääni tuntuu kuuluvan vierestä, mutta lintua ei näe, vaikka kuinka koetin katsella, kamera kädessä vaania. Ei ole meitsistä lintukuvaajaksi.

Ei käyty kylilläkään, ihan vain oltu mökillä. Ja mökkinaapurissa. Kävimme Nimilopun (naapurimökin mainio nimi) terassilla pääsiäiskahvilla. Ja sitten ”töitäkin” tehtiin. Historiaprojekti on tekeillä… Kyllä siitä vielä hyvä kirja aikaansaadaan. …

Lämmitelty saunaa. Osa blogivieraistani, jotka ovat jo pitkään pysyneet Tuulestatemmatun tuiverruksessa, ovat kuulleet ja nähneet legendaarisesta rantasaunasta paljonkin. Kuvia ulkoa kesällä ja talvella, aamulla ja kuutamossa on julkaistu, mutta tänään mukana laajakulma, ja lämmitellessä sitten vihdoin kuvasin tämän meidän ainutlaatuisen, ei niinkään koolla tai varustetasolla pilatun rantasaunamme

Ja sitten kuva Hangasojan paljon kuvatusta mutkasta (vrt. kuukausi sitten)

Jotta lumet sulaa täälläkin. eikä ihme, lämmintä on riittänyt.