Rippusia

Tänään olen viettänyt 1960-luvun arjessa koko päivän.   Kerron lauantaina miksi. 🙂

Ja illan olen ollut keittiössä. Olen mennyt kotisivullani rehvastelemaan, että 2.12. julkaisen uudet joulureseptisivut. Ehkä julkaisen, ehkä en. Ehkä julkaisen joulusivuN. Huom. yksikkö. Hilla-charlotta näyttää aika lupaavalle, vaikuttaa onnistuvan, mutta noista manteli-suklaa-leivoksista käyttäisin ehkä nimitystä ´kotoisasti kulahtaneet kolmiot´ tai jotain muuta vastaavaa.

***

Demografista tutkimusta työkseni harrastavana minua kummasti huvittaa tämä uutinen.

http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2010/11/1233964/kuusi-miljoonaa-laskijaa-selvittaa-kiinan-vakilukua

Yhdessä monista kesken olevista artikkeleistani pureuden samankaltaisiin ongelmiin. Mutta tarkastelussani on ehkä pikkuisen pienempi yhteisö.

***

Tiedättekö, miltä tuntuu kun silmänurkkiin tulee rypyt ilosta? Minun ryppyni ovat syventyneet tänään. Ilon rypyt.

Tietotekniikkaa – opiksi asti

Periaatteessa koko päivän olen ollut koulutuksessa. Puoleenpäivään asti hurahti Word 2010 -oppia saadessa. Nyt tahtoo sen version omaan koneeseensa! Ja mielummin huomenna kuin ensi viikolla. Kylläpäs siinä oli kaikkia hienouksia.  Vähän jo huolestun, että saattaapi taas lähteä minulla lapasesta. Että vastaisuudessa ovat prujut ja muistiot ulkoasultaan järeämpää laatua kuin hötöksi jäävä sisältö. Uutta Wordia voisi  käyttää melkein taitto-ohjelmana.

Olen virkaani kuuluvan atk-vastaavan tehtävien takia/vuoksi/ansiosta päässyt/joutunut osallistumaan eräällekin tietojenkäsittelyn kurssille. Voisin ihan mieluusti opiskella digitaalista mediaa lisääkin. Erilaisten härpäkkeiden ja ohjelmien, editoreiden ja medioiden käyttöä harrastelisin rutkasti enemmänkin kuin nykyisellään teen. Mistä insinöörimiehelläni on joskus jotain huomautettavaa…

Olen puolileikilläni, mutta pienesti tosissanikin, puhunut, että otan virkavapaata ja lähden jonnekin kansanopistoon suorittamaan jonkinlaista datistin tutkintoa. Oulun lähikunnissakin sellaista olisi tarjolla:  Torniossa pääsisi suorittamaan valokuvaajan ammattitutkintoa ja Haapavedellä on monimediatoimittajan linja. Ja Inarissa olisi vaikka mitä mukavaa tyrkyllä.

Yksi tuttu heittäytyi ja lähti Inariin Saamelaisalueen koulutuskeskukseen opiskelemaan artesaaniksi. Miehän voisin hakea sinne  kans: 120 ov:n datanomi-koulutus ja voisin asustella mökillä ja oppisin oikein kunnon nörtiksi. Voisin samalla opettaa matkailulinjalaisille Lapin historiaa ja kokkipuolen opiskelijoille kävisin vierailuluennoimassa ruokakulttuurin historiasta. 🙂 Vähänkö olis hieno juttu!

Harrastuneisuutta

Ei tarvitse lähteä Lappiin asti kuvaamaan kääpiä.  Normilenkillä, metsätaipaleella merenrantaan löytyi tällainen.

Menikin koko lenkki ihan vaan tepasteluksi – kuvasin taas niin paljon, että eipä siinä ehtinyt syke paljon nousta. Mielenkiintoista oli tarkkailla valonsuuntaa, ja marraskuisessa auringossa kuvaaminen toi yllätyksiä.

Samoilla asetuksilla etelään päin valo oli tällainen

ja pohjoiseen päin tällainen.

Meri on jo jäässä.  Pakkasta oli -17 C, mutta pitkästä aikaa oli tyven. Hieno sää ulkoilla.

Minulla kuitenkin tuskastuttavasti olivat huomiset ”läksyt” (ohjaajakurssille) tekemättä ja Kalevaan pikkuartikkeli murusina:  viimeistely vei ihan uusille tasoille. Alunperin ajattelin kirjoittaa jutun (lue: referoida toisten tekstejä) pikkujoulujen historiasta, ja sitten löysinkin ihan uusia juttuja,  – niin paljon, että voisin kirjoittaa asiasta ”oikeankin” artikkelin. Nyt ongelma on – taas kerran –  supistaa sivutolkulla olevaa tekstiä palstalle sopivaksi raapaisuksi.

Mutta ei auta: nyt toimeen sen kanssa!

Historia on hienoa!

CIA:n vakoojat Kostamuksessa, saamelaisten uskonto 1600-luvulla, keskustelu sosialisoinnista 1940- ja 1950-luvun suomalaisessa sanomalehdistössä, moottorisahan tulo Pohjois-Suomen metsiin ja sen vaikutus ihmisten elämään, isojako Lapissa, — ja minulle mielenkiintoisimpana torppareiden asema ja vapautuminen mikrohistoriallisen tarkastelun keskiössä, voimalaitosrakentaminen versus kalastaminen sodan jälkeisessä Pohjois-Suomessa ja 1800-luvun jälkipuolella papiston ”säätykierto”.

Professorin kanssa taas oltiin yhtä mieltä, jotta on meillä ahkeria tutkijaseminaarilaisia ja mielenkiintoisia tutkimustuloksia. On vaan niin hienoa katsella ja kuunnella, kuinka ihmiset ovat tutkimuksestaan innostuneita, sen tekemiseen sitoutuneita, intohimoisesti suhtautuvia. Muistaa hämärästi, että olen minäkin joskus tuollaista kokenut :)… Ja kyllä, kyllä minusta on hiton mukavaa kun voin/osaan edes jonkun neuvon antaa ja apua tarjota. Poikkeuksellisen paljon keskustelua, poikkeuksellisen paljon opittavaa itse kullakin.

Lasaretissa on mukava kokoontua pitämään seminaaripäivää (minun ei tarvi keitellä kahvia, ja ruoka on PALJON laatuisampaa kuin Linnanmaalla). Miljöö on kaunis – niin, ja historiallinen. Aamuvarhaisesta alkanut päivä hurahti historian havinassa.

Nyt käännös kotona ja illaksi eksnaapureiden luo. Tänään oleminen pelkkiä plussia.

Saldo plussalla

Päivän antia miettiessä ryhdyn kertaamaan tapahtumia swot-analyysin avulla, mikä väistämättä kertoo siitä, että olen ollut kasvatustieteen ammatti-ihmisten kanssa tekemisissä. Uups!

Iltapäivän Oma opettaja -koulutuksessa [oikeasti välillä mietin, mitä ihmettä minä siellä teen?] pohdittiin vahvuuksia, heikkouksia, uhkia, mahdollisuuksia … (you know:  SWOT-analyysi, Strengths, Weaknesses, Opportunities, Threats) ja nyt päivän kulkuni jäsentyy plussiksi ja miinuksiksi.

Kummat ensin? Miinukset, ne minä haluan ensin. Aina. Siten jää parempi mieli – kun on paremmat lopuksi.

– kylmä (Tuulestatemmattu pitää tuulesta, mutta ei viimasta)
– paljon tekemättömiä töitä, miten ehdin…
– Junioria en ole kunnolla nähnyt – pitkään aikaan. Paino sanalla kunnolla.
– huomenna on piiitkä työpäivä
– tekopyhät tyypit
– taas yksi hukattu tärkeä asia
– ei liikuntaa, eikä huomennakaan ehdi
– wlan ei toimi. Enkä tiedä missä vika. Rassaa moinen.

+ tiedekunnan tentinvalvonnassa oli lämmin. Yleensä 600-hengen luentosali L1 on hyytävän kylmä. Ja tentissä oli niin paljon tenttijöitä (reilusti yli 200) ja erinäisiä hässäköitä, että kaksituntinen valvonta ei käynyt puuduttavaksi.
+ tyttärellä on huomenna opiskelukavereidensa (kolme nuorta miestä ovat valinneet esikoisen ryhmäänsä… varoitin että älä yksin tee koko projektia … tuli vaan mieleen…) kanssa harjoitustöiden kasaamispäivä. Ja minä sain luvan leipoa ja kokkailla ahertajille evästä.
+ filopiiraat onnistuivat (ks. edellistä)
+ ei isommasti tarvetta särkylääkkeille
+ sisaren kanssa keksittiin yksi ylläri yhdelle ihmiselle 🙂
+ huomenna on tutkijaseminaari
+ me ei olla lähdössä reissuun, vaikka Finnairia uhkaa lakko!
+ löysin hyvän kirjan artikkelia varten
+ sähköpostiviesti
+ edelleen – aina vain – Rasmuksen musiikki (Show me an easy way out…) Tulee mieleen kesä ja rullislenkit lauantaiaamuisin. Liki sattuu kun kaipaus on niin vahva.
+ nieriä ja lakritsisuola olivat kuin olivatkin loistava yhdistelmä
+ jouluvalot. Pehtoori on niitä laitellut pihalle jo monta viikkoa, ja minä sytytin töissä kynttelikön.  Töissä on tunnelmaa 🙂
+ Wallace (palaan asiaan joulusivuilla)

Plussia enemmän kuin miinuksia. Hyvä päivä tänään.

___________________________

The Rasmus.
Nauti.

Toipilas

Toipilaana vietellyt pirttipäivää tänään.

Aamulla hammaslääkärissä sujui – säästän teidät  yksityiskohdilta – ja operaatio sai vakuuttuneeksi, että hampaan poisto oli oikea ratkaisu.  Ei ihan ongelmaton sekään. Mutta homman eka vaihe ohi, ja kipu kaikkoamassa. Olen hengissä. 🙂

Pentuna kouluhammaslääkärissä sai valita kiiltokuvia tai postimerkkejä, jos oli ollut kiltisti. Ei liene yllätys, että mie otin postimerkkejä. Niitä muka keräilinkin. ODL:ssä ei annettu postimerkkejä, lasku annettiin, mutta katsoin olleeni kuitenkin niin reipas, että kävin ostamassa uuden harmaan kasmir-villaisen poolon itselleni. Lämmintä vähän kaipaa, – pakkasen lisäksi viheliäinen  tuuli, joten enpä sitten iltapäivälenkille lähtenyt, vaikka vähän niin olin ajatellut.

Pehtoori on lämmitellyt leivinuunia ja olemme surffailleet matkasivuilla: ensi syksyn grand tour ollut hakusessa jo jonkin aikaa, ja nyt sitten tehtiin päätös ja matka on jo tilattu. Safarit ja Aasian monet kohteet ehdolla. Nyt on valinta tehty.

Joulukorttia olen myös suunnitellut, … Liikaa kuvia valittavaksi. Joskopa laittelisin niistä tänne Temmattuun sellaista joulukalenteria kuin viime vuonnakin oli. Oliskohan siitä iloa?

(Linkin takaa aukeavat kaikki viime vuoden joulukalenteripostaukset, klik )