Torstai. Olisi ollut valokuvatorstaikin, mutta aiheena ”silkkaa jazzia”, eikä minulla syttynyt kyllä minkäänlaista mielikuvaa. Ei minkäänlaista.

Aamusella oli sitä paitsi tavallista vähemmän aikaa ja tavallista täsmällisemmin katseltava kelloa sillä oli ehdittävä ajoissa hammaslääkäriin. Nyt vuosihuolto on taas kestetty.

Hammaslääkäristä livahdin suoraan arkistoon: tutkimusapulaisen palkkausasioissa ja 1800-luvun tullausluetteloita lukiessa. On oikeastaan ihme, kuinka paljon herkkuja Ouluun ja Kemiin on jo 1880-luvulla Pietarista tuotu. Ja viinejä. Rheinin viintä. Körsbärsvin. Bourgognen viiniä jne. Ja mausteita. Fenkolia, pippuria, timjamia jne. Ja sitten jäin miettimään, mitä on ultra marine. Sitäkin oli tuotu, suunnilleen yhtä painava (siis kevyt) paketti kuin mausteita. Mitä se on? Asiakirjat ovat ruotsinkielisiä, ja etsin arkiston vanhoista sanakirjoistakin mitä ultra marine on?

Minusta se on veneen nimi tai voisi olla joku purjehdusseuran nimi tai jotain. Ja värihän se on, mutta miksi väriaine (jauhe? maali?) oli tullausluettelossa ruoka- ja maustetarvikkeiden joukossa. Luettelossa kun kuitenkin oli erikseen rautanaulat ja mittavälineet ja sen sellaiset … Isoja eivät ole minun tutkimusongelmani tänään olleet.

Tavallista aiemmin kotiinkin. Tytär tuli syömään ja halusin kokkailla hänen herkkujaan. Insalata Caprese, sieni-sipulihakkelusta, parsaa ja parman kinkkua.

Ukkosen jyristessä, sään viiletessä ja reippaasti sataessa, samalla kun tytär lukee, höpättää, olen tarkastanut viimeistä nippua pääsykoepapereita. Itkeä vai nauraa? Poimin joku päivä parhaita paloja. Nyt lukemaan niitä viimeisiä…

7 Comments

  1. Ultra mariini on todellakin värin nimi. Ennen sitä tehtiin jauhamalla lasuurikiveä, josta saatiin värille tyypillinen väripigmentti. Olisiko yksinkertaisesti siksi mausteiden joukossa, etteivät tullaajat tienneet mitä se on tai luultavammin siksi, ettei jauhetta voitu luokitella omaksi ryhmäkseen. Ainoa lajiaan lähetyksen joúkossa? Aikoinaan kallis väriaine akvarellimaalauksessa, eikä ihan halpa nykyäänkään. Nykyään se tehdään pääasiassa synteettisesti. Jospa tuolloin ultramariinin siniseen käytettiin myös jonkin kasvin, siis yrtin tai mausteen väripigmenttiä. Olisiko tässä vastausta, miksi väri on luetteloitu mausteiden joukkoon?

  2. Huomenta akvarellimaalari :)! Päättelysi vaikuttaa varsin oikeaan osuvalta. Jauhepussi kuin jauhepussi niin mausteiksi vaan…

  3. Väriaine tuntuu järkevältä selitykseltä, mutta kokeilin kuitenkin sanomalehtihakua – heikolla menestyksellä. ”Non plus ultra” -nimisiä savukkeita ja sikareita myytiin (ja mitä sitä heikompilaatuisempia polttamaankaan) ja ”Ministere imperiale de la marine” oli jättänyt Valtionrautateiden haltuun lootan miekkoja. (A. Lindgren puolestaan lootan kiviä, joka oli arvokkaampi kuin miekkalaatikko!)

    Lähteet: Mikkelin Sanomat 25.02.1888, Uusi Suometar 31.01.1879

  4. Kaisa, hyvä pointti yrittää sanomalehtihakua… Minun ei nyt sitten tarvitse sitä yrittää kun sinä kerran jo teit… 😉
    Eiköhän siis uskota että ultra mariini oli tuolloinkin väriaine, jauhe, joka tulilkamarilla vain tietämättömyyden vuoksi luokiteltiin mausteiden joukkoon. …

  5. Grüße aus Prußen! Oikeasti; kotiuduin hiljattain ex-Preussiin (Berliini, Potsdam) suuntautuneelta matkalta.

    Miten se sitten liittyy päivän blogiaiheeseen? Löyhänpuoleisesti, mutta kuitenkin: Preussista päästään kansakoulun vesivärien preussinsiniseen ja ultramariininsiniseen.

    Väriselitys Railatertun ja Kaisa Kyläkosken kommenteissa on mielestäni uskottava. Ehkä preussinsininen oli vähemmän haluttua pigmenttiherkkua. Mutta miksi muut värit puuttuivat tykkänään? Löytyisikö joltakin tullauslistalta myös karmiininpunainen, sinoberinpunainen, kadmiuminkeltainen ja krominkeltainen?

  6. Kiitokset Preussin terveisistä, Koivu.
    Tullauslistalla oli jokin joka voisi olla tuo kadmiuminkeltainen.
    Miten sinä voit muistaa nuo kansakoulun vesiväripaletin värinappien nimet?? Kunhan ko. tiedostojen äärellä taas olen, tarkastelen noita nimekkeitä tarkemmin… ehkäpä siellä tosiaan oli muitakin värejä kuin tuo ultramariininsininen.
    Hassua, mutta minusta siinä nimessäkin on jotain kiehtovaa: ultramariininsininen. Siitä tulee mieleen loma, kesä, meri, aurinko, valo, kaikkea hyvää …

Jokainen kommentti on ilo!

You might also enjoy: