Puoleltapäivin tuli sitten Magga traktorin ja lumilingon kanssa, olin pihalla pikkulingon kanssa minäkin.

Magga: – Moro! On tullu lunta! Mitenkäs sie tuon tien oot tänne päässy? Eilenkö tulit?
Meitsi: Eilen tulin. Just ja just pääsin. Oli melkonen keli tulla.
- Oliko se pakko eilen lähtiä ajamaan? Semmosseen kelliin… Oulusta asti. Tulikkos sie yksin?
- Olihan se kurja keli. Ku mie aattelin, ettei oo rekkoja jos pyhänä ajelen, ja kun minulla on tässä pääsiäisen alla tämä oma retriittini. Yksin saan olla muutaman päivän kun tulen ennen muita.
- Jaaha. Siehän oot Railin tytär? Mie oon tainnu kysyä ennenki, mutta ku oot niin samannäkönen…
- Oonhan mie. Niinhän ne monet sannoo, sieki oot sanonu ennenki.
- Ja eilen piti tulla. Tänne lummeen. Mie kyllä jo oon tarpeekseni tästä saanu. Ei oo ollu vuosikymmeniin näin paljo.

Siinä rupatellessamme minua rupesi yhtäkkiä hymyilyttämään. Yhtäkkiä siinä pyryssä tuli mieleen, miltä Magga näyttäisi sellaisessa arabimiesten kaavussa ja huivi päässä; semmoisessa kuin esimerkiksi oli meidän dyynirallin (vajaa kolme viikkoa siitä vasta on??!!) kuskeilla? (klikkaile) Mitä jos Lapin mies kääntyy yhtäkkiä muslimiksi? Onko lumitöissäkin oltava kauhtana päällä? Tarkenisiko? En puhunut ajatusteni harharetkistä Maggalle mitään, toivottelimme vain hyvät pääsiäiset ja hommat jatkui.

Magga käynnisti traktorinsa, minä oman lingon. Olen ollut täällä vuorokauden ja koko ajan on satanut. Yölläkin oli tullut lunta varmasti kymmenen senttiä lisää. Päivän on ollut melkein kymmenen astetta pakkasta, ja pyryttänyt. Ei ollut edes kiusausta lähteä mäkeen.

Aamupäivän luin ahkerasti – pääsykokeisiin. Aivan: pääsykokeisiin, historian pääsykokeisiin. Niinpä. Ei, en aio pyrkiä, vaan on minun vuoroni olla pääsykokeen tarkastaja tänä vuonna. Enkä ole pääsykoekirjaa (Pohjoismaiden historia) aiemmin lukenut, joten nyt on luettava. Kysymykset ja mallivastauksetkin ajattelin samaan syssyyn täällä sorvata, – jos suinkin lumitöiltä ehdin.

Iltapäivän olen tehnyt lumitöitä. Vaikka jo eilen illallakin niitä toistatuntia puskin on tällekin päivälle riittänyt hyötyliikuntaa: lingolla, kolalla, lapiolla, harjalla.

Purolle asti tein (otsikkokuva viime pääsiäisenä otettu ja tässä tämänpäiväinen otos). Itse asiassa ei paljon puuttunut että kääntäessäni raskasta linkoa olin vilahtaa selälleni puroon. Jää ei varmaan olisi kantanut Jää oli kyllä kuitenkin rikottava; saunalle vedet kannettava. Sinne kohta lähden…

Kylilläkin ehdin äsken käväistä. Lehden ja leipää hakemassa ja varaamassa kylpylästä huomiseksi hierojan. Huomenna ehkä menen mäkeen, ehkä en.

Ja ensi yönä aion nukkua: viime yönä paljon painajaisia, liikenteestä, kouluajoista, monia kummallisia ja olkavartta särki kovasti. Eikä silti unta kuutta pidempään riittänyt.

Nyt lopetan valittamisen ja lähden saunaan. Lumityöt sinne kun on tehty