Puutteenperä pakkasessa

Aamupäivällä matkalla hautausmaalle pysähdyin kuvaamaan rautasillan kupeeseen: joki höyrysi pakkasessa, Puutteenperän koivut auringonpaisteessa kuin pitsiä…  Kaunista ja kylmää…. Olisiko tässä se kuukausikuvan kohde? Puutteenperä kerran kuussa?

Mikä on Puutteenperä? Puutteenperä syntyi 1880-luvulla, jolloin Ouluun oli vasta avattu (1886) rautatieyhteys. Rautasilta yhdisti kaupungin ja silloisen kaupunginrajan takaisen Tuiran. Kaupungin rajantakana oli vähäväkisten parempi asua kuin kaupungissa, sillä siellä verot olivat pienempiä ja rakentaminen vapaata. Puutteenperälle nousi työläisten mökkikylä kun  Åströmin nahka- ja tiilitehtaan väki rakensivat sinne kotinsa. Eikä Åström ollutkaan mikään pieni työllistäjä: Åströmin tehtaissa valmistettiin ennen ensimmäistä maailmansotaa suurin osa Venäjän armeijan tarvitsemista saappaista, valjaista ja remmeistä, joita ”hevosvetoisessa” armeijassa todella tarvittiin.

Puutteenperältä työläiset saivat  kulkea rautatiesiltaa pitkin mökkiensä ja työpaikan väliä maksamatta siltamaksua. Siltamaksu oli vähän alempana olleilla (ja vieläkin olevilla) jokisuiston silloilla, mutta ei Puutteenperän viereisellä Rautasillalla,  kaikkien maksettava. Jokisuun sillat olivat ”Rupulaakin” (Bro Bolag eli Silta Osakeyhtiön) omistuksessa ja rupulaakimaksu oli kaikkien maksettava.  Siltamaksua perittiin rupulaakin silloilla yhtä lailla pyöräilijöiltä kuin jalankulkijoiltakin vuoteen 1919 asti ja hevosajoneuvoilta ja autoilijoilta aina vuoteen 1930 asti (hilikku = 25 penniä/suuntaansa). Kaupunki järjesti kyllä jo vuonna 1883 kaikille Tuiran puolelta kaupungissa kansakoulussa (Tuirassa ei vielä kansakoulua ollut) käyneille lapsille vapautuksen siltamaksusta. Ja olennaista oli, että Puutteenperältä pääsi tehtaille ja kasarmille töihin maksamatta mitään.

1970- ja 1980-luvulla Puutteenperän vanha mökkiasutus häipyi lopullisesti ja alueesta (nyk. oik. nimi Lehtoranta) tuli yksi Oulun varakkaimman väen asuinsijoista. Halutuimmat ja kalleimmat tontit 1970-luvulla olivat tuon kuvassa olevan pakkaskoivikon takana.

Ehkä otan Puutteenperän kuvauskohteekseni…?

2 kommenttia artikkeliin ”Puutteenperä pakkasessa”

  1. Hei
    Ei ole Puutteenperästä (Oulun) netissäkään kovin paljon tietoja. Tämän puutteen perässä olen blogissasi. Olemme muutama vuosi sitten kokoontuneet Puutteenperän penskojen kanssa. Tuohon tilaisuuteen keräsin vähän itsekin sekä historiatietoa että kuvamateriaalia entisestä asuinympäristöstäni. Pitempään on ollut mielessä, että Puutteenperän materiaalia pitäisi kasata kokonaisuudeksi, johon kaikki kiinnostuneet voisivat osallistua.
    Tekstisi asiallinen ja viimeistelty sävy pisti silmään; sille löytyi hyvät perusteet nettisivuiltasi. Tyylikkäät sivut, hienoa kuvamateriaalia, kadehdittavan paljon matkoja!
    Hyvää kevättä
    Terv Kari Parkkinen

    Vastaa
  2. Hei Kari,
    mukava jos tekstistä oli iloa. Tekstini on melkein suoraan omasta artikkelistani pari vuotta sitten julkaistussa kirjassa “Oulun vuosisadat”.

    Siellä on vähän enemmän tuosta Tuiran synnystä. …

    Nettisivut ja tämä bloggailu ovat aikaa vievä harrastukseni, harrastus josta kovasti pidän. Aina vaan parempi jos siitä on muillekin iloa….

    Kevättä sinullekin, ja kiitos vielä palautteesta.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.