Kokouksia koko aamupäivä. Uudella kokoonpanolla – hieman erilaista. En jaksa enää innostua. En edes opetuksenkehittämisestä. En vaikka se uudessa ja vanhassa kokoonpanossa on usein meillä ollut enemmän naistentöitä.
Iltapäivällä koetin kehitellä vain omaa opetustani: koetin hankkia lisää tietoa. Tulitikkutehtaiden tytöistä, pumpulifröökynöistä ja taaplaajanaisista. Teollisuuden alkuvaiheen naistyöntekijöiden elämää ja työtä ei voi myötäelää. On tyydyttävä vain tietämään siitä jotain.
VERLAN pahvitehtaan Marian tarina (tiedot Verlan kotisivuilta) on yksi monien joukossa: Marian työura alkoi jo pienenä piikatyttönä Pietarissa, mutta hänen uransa Verlan tehtaalla kesti vuodesta 1884 vuoteen 1936. Suurimman osan ajasta hän työskenteli pahvin lajittelijana. Marian pitkä, sitkeä työrupeama ei ole Verlan historiassa niinkään poikkeuksellinen kuin hänen toimenkuvansa. Maria punnitsi puoli vuosisataa pahvia samassa [!] lajittelusalin työpisteessä. Pari askelta vasemmalle, pahvi kuivaamosta tulleiden kasasta punnitukseen. Pari askelta oikealle, punnittu pahvi omaan pinoonsa.
Tämä Marian yksivakainen askelkuvio jätti hänen jalanjälkensä lajittelusalin jykevään puulattiaan punnituspaikan kohdalle. Maria jäi eläkkeelle 77-vuotiaana. Tuohon aikaan (1930-luvulla) ei eläkkeelle päässyt niin vain jos oli vielä työkykyinen, ja eläkkeet olivat pienet. Naiset pääsivät yleensä eläkkeelle alle 70-vuotiaina, mutta Maria jätti työnsä tehtaalla vasta 77-vuotiaana.
Miksi vasta silloin? Halusiko hän tosiaan punnita pahvia vielä ne viimeisetkin 10 vuotta? Oliko se hänen ainoa mahdollisuutensa? Eikö hänellä ollut sukulaisia tai muuta elämää kuin työ? Millä ja miten hän olisi elänyt jos olisi lopettanut aiemmin…
Kesällä kävimme Verlassa. Kuvassa (klikkaa isommaksi) on Marian työpiste.
Dzi:ʒəs Maria (Mə´ri:ə), miksi en tiedä Verlasta mitään!?
Klikkaudun Verlaan. ”Maailmanperintökohde Verla sijaitsee Kouvolassa, Kymenlaaksossa.”
Kouvola/Karjalan Prikaati, varusmiespalvelusta 1963-64 vain parikymmentä kilometriä Pahvi-Marian työpisteestä etelään! Miksi korpraalit, alikessut, vääpelit, luutnantit tai herra majuri; kenraalimajuri Holger Krogeruksesta puhumattakaan, ei kertonut tästä mitään?
Klikkaus Google Mapsiin. Tuohikotti, Vuohijärvi, Pahkajärvi: talvisia junakyytejä, pitkiä hiihtomarsseja pimeässä, pataljoonan koukkaus tiettömässä kalliomaastossa. Läheltä on liipannut!
Jos astuisin armeijan harmaisiin kesällä 2010, käyttäisin iltalomat ja viikonloppuvapaani toisin kuin 47 v sitten.
Ja tiedätkös;: kaiken muun hyvän lisäksi Verlassa on vielä viehättävä viinimyymälä jossa myydään kotimaisia tilaviinejä mutta ennen kaikkea kotimaisia liköörejä ja kultasuklaan ihania suklaaherkkuja.
Meille sattui hulvattoman hyvä opas, joka teki työnsä intohimolla ja sehän tietää hyvää.
Pihapiirissä on monta viehättävää käsityöverstasta jne. ja tehdasmiljöö tiiliarkkitehtuureineen on maailmanperintökohteen arvoinen. Mutta ei se sitä ollut vielä sinun armeija-aikanasi.
Luentoni www-sivuilla on muutamia kuvia Verlasta … Mestarin huoneessa on jotain hienoa….