Itsekritiikin syövereissä

Eilinen paistinkääntäjien vierailu on ohi. Itsearviointi on ollut tiukkaa ja tarpeellista: ruoka oli hyvää – ja välttävää! Ja tiedän että yleensä pystyn hyvään – ja muutamien onnistumisten kautta erinomaiseen! Eilen kaikki oli keskinkertaista. Paitsi ne kampasimpukat ja palsternakkapyree! Ne olivat juuri ja juuri välttäviä!

Opin paljon uutta: Festaan on hankittava valurautapannu ja palsternakkapyrettä ei koskaan – ei koskaan! – kannata tehdä hyla-maitoon! Oikeastaan mikään ei epäonnistunut totaalisesti, mutta mikään ei ollut läheskään sellaista kuin normisuoritukseni on. Hitto! Voisin analysoida – kuten olen päivän tehnytkin – missä ne ratkaisevat jutut menivät pieleen, mutta turhaanpa niitä julkisesti rupean ruotimaan.

Vieraat olivat mukavia, kohteliaita ja saivat kaikesta huolimatta nälkänsä lähtemään. Viihtyivät puoleen yöhön ja ilta meni ihan mukavasti. Minä en vain oikein tunne onnistuneeni – ja hitto että se harmittaa! Mutta katseet seuraavaan kauteen!

Positiivista on, että eilisen kokkauspäivän ja tämän siivous-, ulkoilu- ja puuhailupäivän aikana – ollessani poissa tietokoneelta – olkavarsi voi paremmin kuin aikoihin.

5 kommenttia artikkeliin ”Itsekritiikin syövereissä”

  1. Hei, Reija!

    Jäitä hattuun! Sitä kun on itse aina se ankarin tuomari! Vieraasi ovat varmasti nauttineet pöydän antimista muun tarjonnan ja puitteiden ohessa.

    Ja kuten kolleegani monesti sanovat näissä meidän hommissa: ” olen ainakin yrittänyt parhaani”, niin varmasti sinäkin.

    terveisin Taije

    Vastaa
  2. Sukuvika:)
    Uskon, etta vieraat ovat olleet taydellisesti tyytyvisia ja nauttineet illasta ja ruoasta ja seurasta.
    P.S. En ole itse mikaan kokki, joten kaytan ”onnistuu-aina” menuta,( eika ne aina onnistukaan ) mutta tyytyvaisyys tulee pari paivaa myohemmin, jolloin tuntee, etta kylla kannatti!

    Vastaa
  3. Meillä kotona ruokaa tekevillä on usein ongelmallista, se että vertaamme ruokiamme ravintolakeittiöiden tuoteisiin. Vaikka keittiömme olisikin sieltä paremmin varustellusta päästä, niin se ei tehoiltaan ja varusteiltaan pysty kilpailemaan ravintolakeittiön kanssa. Siksi usein turhaudumme isommalle joukolle ruokaa tehdessämme ja tulee ihmetyksen tunne siitä miksei tämä olekaan samananlainen kuin ennen. Onneksi jokainen työssään ruuan kanssa tekemisissä oleva kyllä tunnistaa tämän ongelman.
    Minun mielestäni ruoka oli onnistunutta ja ennen kaikkea ilta tunnelmaltaan todella mukava. Minä ainakin olisin ylpeä tuollaisesta suorituksesta.
    –Kari

    Vastaa
  4. Irma, luottamuksesi lämmittää.

    Kari, kiitos. Iso kiitos ”synninpäästöstä”.

    Mutta: kun ei ollut kyse siitä, etten olisi ennenkin kokannut isolle – ja isommallekin – porukalle paljon makoisampaa ruokaa kuin lauantaina tein. En voi panna välineistön tai minkään muunkaan syyksi. Kaikissa oli jokin pieni puute, virhe. Mutta oppimista tässäkin: on oltava nöyrempi eikä kuvitella onnistuvansa ”varmojen” kanssa … Mutta ihana jos viihdyitte. Meistä oli hienoa että tulitte.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.