Juuri nyt kotityöhuoneeni ovelta näyttää tällaiselta. Muutoin aika hyvä päivä tänään.

Sunnuntaisin säällä on enemmän merkitystä kuin muina päivinä. Nyt sataa, on kylmä, aamulla lenkillä oli viheliäinen maatuuli. Rannassa oli ankeaa (kuvaa klikkaamalla näet mikkelin harmauden paremmin). iPodista musiikkia – isolla – jotta viitsisi kiertää koko tunnin lenkin. Paleli. Valvominen tuntuu.

Syksy ei yleensä minua hetkauta,  mutta nyt tuntuu, että mikkelinpäivä on todella jonkun jakson päätös. Satovuoden? Ihan sama, jokin taitekohta tuntuu olevan menossa kaupunkilaisellakin.

Keskiajalla tiedetään  käsityöläismestareiden tarjonneen kisälleilleen ryypyn mikkelinpäivän tienoilla, kun pimenevien iltojen valoksi piti ensimmäisen kerran sytyttää kynttilä: silmänkirkastusryypystä on lähteissä vielä esimerkiksi 1700-luvun Turusta mainintoja.

Tyttärellä särki tänään silmiä, mutta en mitään ryyppyjä rupea tarjoilemaan. Ruokaa tein ja tarjoilin. Pari tuntia tärväsin keittiössä, eikä tulos minusta kummoinen ollut.  Pari tuntia olen tärvännyt luennonkin kanssa: ainoa ongelma on – taas kerran! – että materiaalia on liikaa…  Huomenissa kuitenkin työpäivä, joten säälle sama. ; ) Kyllä tämä tästä.

Mitä kaikkea voikaan tehdä välttääkseen maanantain opetuksen valmistelua? Ensinnäkin voi nukkua puoliyhdeksään! No jotta sellainen onnistuu, on yöllä valvottava pari tuntia miettien kaikkea tähdellistä, tavatonta, ahdistavaa, tahattomasti sanottua ja sanomatonta, tarkoituksella tehtyä ja tekemätöntä. Yövalvomiset olisi kiellettävä lailla!

No niin: kun siis nukkuu tolkuttoman myöhään, voi skipata aamulenkin ja lähteä kaupungille asioita hoitamaan. Lue: ostamaan ruokaa. Hallista iso kuhafile. Nuoriso kun oli ilmoittanut etteivät tule syömään (muuttoaikeissa oleva esikoinen lähti ystävänsä kanssa Haaparannan Ikeaan, juniori ja tyttöystävänsä keilaamaan ja kaupungille pizzalle tms) niin kokkailin kahden hengen kynttiläpäivällisen, sisilialaista kuhasta. Taidanpa sillä sapuskalla osallistua lokakuun ruokahaasteeseen…

Ennen ruokaa ja sen tekemistä pihahommia. Kesäkukat menivät toissayön pakkasessa, jotta aika surkean näköisiä olivat: feng sui kaukana meidän pihasta ja kasvimaalta. Siispä pari tuntia pihalla puuhastellen. Ohessa lisäsuorituksia pyykin hoidosta ja sen sellaisesta. Sitten siis syömään. Ja sitten: apua! – mitähän sitten suorittaisi? Josko ekskukuvia värkkäilisi? Vaatekaapin päivittäisi: lämpimiä kamppeita esiin? Jääkaappi olisi järjesteltävä. Pullataikina onkin jo nousemassa….

Niin ja olenhan tehnyt tänään myös vähän uuden tietokoneen asennuksia. Uskokaa pois, että olen aika haka näissä tietokonejutuissa. Heh! Uskokoon ken haluaa…

Juuri niitähän sitä olisi taas maanantaina tarkoitus opettaakin… Niinpä! Josko huomenna opetuksen valmistelua?

Kriisi. Töissä kriisi. Historioitsijana tiedän (luulen tietäväni?) että uusi tilanne aiheuttaa aina kriisin. No ainakin meillä töissä uusi tilanne on aiheuttanut kriisin, mikä on erinomaisen harvinaista. Hyvin harvoin joudun aamuisin lähtemään vastentahtoisesti töihin. Tänään, eilisen jälkeen,  jouduin.

Ei olisi tänään kannattanut kriiseillä etukäteen: ihan kelpo työpäivä, joka iltapäivällä huipentui arkeologian lehtorin läksiäisseminaariin. Napakka parituntinen seminaari, jossa arkeoastronomia oli meitsille täysin uutta ja sai kiinnostumaan. Silloin joskus esihistoriallisena aikana kun itse arkeologiaa suorittelin ja kaivauksillakin haittona olin, ei moisesta ollut tietoakaan. Mielenkiintoista. Pehtoorikin oli seminaarissa mukana: onhan hänkin yhden päivän kaivauksilla ollut. Löysi ko. kaivauksilla suunnilleen ainoan väärennetyn (kuningatar Kristinan aikaisen)  kolikon.

Seminaarin jälkeen olisi ollut tarjolla vielä kuohuviiniä ja kahvia kollegan eläköitymisen juhlistamiseksi, mutta mehän pehtoorin kanssa riensimme kotiin.

Ei muuten kiirettä,  mutta kotona nuoriso odotti einettä ja meillä oli jotain mielenkiintoista varattuna ruoaksi:  pieni pala karhua. Oulun Stockalla on nyt myynissä  karhua, ja sitähän meillä oli fileestä palanen.  Raskimme ostaa kokonaista 100 g neljälle hengelle: 25 g/lautanen. Johan sillä hyvinkin nälkä lähti . Ei, ei lähtenyt mutta oli mukava testata. Ja miltä maistui? Riistalta, murealta, voimalliselta. Olisipa sitä ollut enemmän!   (Tämäkin kuva suurenee klikkaamalla.)

Tänään muutoin levollinen perjantai. Rästitöitä olisi nyt illaksikin, ja kaikkea tekemistä viikonlopuksikin riittäisi, mutta olkoot! Otan kirjat ja vetäydyn nojatuoliin, oliskohan pehtoori jo sytyttänyt takkatulen?

Valokuvatorstain haasteena kosto. Kansallisarkistossa säilytettäviin tuomiokirjoihin on kirjautunut eräskin kosto. Klikkaamalla kuvaa näet vanhan hienon tutkijasalin suurempana.