Kansallista koko päivä, leppoisaa koko ilta

Helsingin aamu aukeni aurinkoisena. Aamupäivän kohteena Kansallisarkisto. Siellähän oli opastusta oikein stereona, mikä ei välttämättä taannut tuplahyvää suoritusta. Kansallisella linjalla jatkettiin, iltapäivän kohteena Kansallismuseo. Siellä oli kelpo opas. Ja tänäänkin kuten koko tämän reissun ajan paras ekskuporukka ever. Suunnilleen.

Lapponia Helsingistä Ouluun puoli neljältä. Kuusi tuntia junassa ei edes isommasti rasittanut. Kandiseminaaria junassa? Maisterihopseja? Hulppeita juttuja. Puolin ja toisin suunsoittoa. Opiskelijoilla vauhdinottoa fuksisuunnistukseen … Lukemista ja leppoisaa matkantekoa. Filiaali piti huolen etten joutunut huonoon seuraan.

Oulussa pehtoori ja raekuuro vastassa. Huomenna lokakuu.

Työpäivä näinkin

Sota-arkisto, Työväen arkisto ja Suomenlinna, sen museo ja laajakangasesitys ja koko saari tämän päivän kohteina. SArk:ssa oli uusi opas, ja huolimatta suhteellisen useasta vierailusta ko. arkistossa, opin tänään uutta. Aamu alkoi siis auringonpaisteella ja vierailulla Sota-arkistoon. Sieltä Työväen arkistoon, jossa puolentoista tunnin intohimoisen ja impulsiivisen esittelyn jälkeen minulle jäi keskeisenä, uutena tietoa se, että arkiston nettisivuilla olevia kuvia saa käyttää luennoilla. Erityisen hyvä juttu.

Lounastauolla käveskelin. Iltapäivä meni Suomenlinnassa. Siellähän voisi olla kauemminkin. Varsinkin jos sää suosisi: alkuosan suosi, loppuosaa ei.  Haluaisin joskus olla siellä irrallisena koluajana, yksikseni. Kuvaamassa ja kiertämässä.

Suomenlinnassa ”pakollisen” ohjelman jälkeen puolet porukasta lähti kaupungille, museoihin? Shoppaamaan luulen. Mutta oli mukava, että puolet lähtivät mukaan Kustaanmiekalle asti. Tummansininen sadekuuron jälkeinen, toista edeltävä, taivas loi mahtavan kontrastin vaahteroille, bastioneille, kimmeltävälle merelle. Kylmä tuuli ja sade tulivat sittenkin äkkiä, reipasta vauhtia tepastelimme lauttarantaan, jossa oli kova tuuli ja aikaa seuraavaan lauttaan reilusti yli puolituntia, joten noudatimme taidehistorian ekskun perinteitä (perinteet vain harvojen tiedossa, ;)) ja vetäydyimme Panimon suojiin. Reilusti viiden jälkeen hotellissa palelevana: mitähän tekis?

Kunnolla vaatetta ylle, kamera mukaan, kuvaamaan Helsinkiä ja nuorisolle tuliaisia hakemaan. Nälkä. Lounaskin kun oli jäänyt Kluuvikadun Fazerin latten ja pienen makean varaan, joten sallin itselleni suuren ilon ja hienon illallisen. Toinen kerta Postresiin. Appenzellerravioli, Pohjanmeren ruijanpallas ja mariacrumble – sanat eivät riitä. Minä joka en edes  kovasti jälkiruoista piittaa olin lähes häkeltynyt. Ei, ei ollut edulllista, mutta kaunista, maukasta, makumuistoja hivelevää. Oi, kuinka ihanaa.

Paljon kävelyä, hyviä opastuksia, rento ja reipas opiskelijaporukka, Suomenlinnan kiehtova tunnelma ja kuvauksellinen miljöö, uusia asioita opittavana, hyvä ruoka. Hyvä päivä.

Arkistoekskursiolla (vol. 12)

Liekö olen koskaan nukkunut niin hyvin junassa kuin viime yönä? Sillä on  iso osansa siinä, että päivä meni hyvin, – hyvin helposti. Toinen tärkeä tekijä oli, että Helsingissä on tänään ollut lämmin, liki kesä. Hieno. Kansalliskirjastossa tuttu opas, pyynnostä. Turhaan ei tullut pyydettyä: esittely oli jälleen kerran enemmän kuin normi, se oli humanistinen, historiallinen, syväluotaava. Maanantaiaamusta huolimatta. Sen jälkeen oli vaikeaa pistää paremmaksi, mutta SKS:ssakin opimme uutta ja juttu hoitui. Lounastauolla jätin syömisen vähemmälle: kävely torinrannassa, hallissa, läpi Katajanokan olivat lounasnautintona. Ei huono.

Katajanokalla Ulkoministriön arkiston edustalla istuimme opiskelijoiden kanssa katukiveyksellä ja mietimme, kuinkahan kauan kestää, että meidät humanistipolot  häädetään pois CD-autojen ja liituraitamiesten edestä. Ei häädetty. Pääsimme kierrokselle ihan normaalisti.

Ilta vapaata. Soittaako ystäville? Ehkä huomenna. Tänään vain piipahdus ostoksilla, ja Akateemiseen, vaikkei ollut tarkoitus, tai no… sinnnehän sitä. Syystä tai toisesta. 🙂 Olen ostanut viisi (vain?) kirjaa tänään … Ja syömään? Niinpä. Yume. Taas. Hyvää. Taas.

Ruokajuttuja

Pitkästä aikaa tänään on ollut oikea ruoanlaittopäivä. Kotiruokaa.  Kolme edellistä päivää on tullut syötyä ulkona, joten kotosalla kokkailu maistui.

Torstaina olitiin sisaren kanssa lounaalla ristorante Toscanassa, jossa ruoka oli kyllä hyvinkin hintansa (yhdeksän euroa) väärti. Pasta oli oikeaoppisesti keitetty ja katkarapu-kapris-chili -kastike oli sopivan tulista, makoisaa kerrassaan. Ristorantesta käveleskeltiin kauniissa syysauringossa vielä läheiseen italialaista designia kauppaavaan sisustusliikkeeseen. Hetken Rooma-fiiliksia, mutta iltapäivä arkistossa palautti arkeen ja Ouluun heti kerralla.

Perjantaina olin myöhäisellä, mutten pitkällä, lounaalla Matalassa. Veimme oppiaineen porukalla esimiehen tasavuotissynttärinsä merkeissä syömään kun hän ei muuta juhlintaa sallinut harrastettavan, saatikka juhlakirjaa koottavan. Rotissööriydestäni oli iloa, joskaan lounaan pääruoka ei ollut odotusten – aika korkeiden sellaisten – mukainen. Kummasti tuli 70-luvun ravintola-annokset mieleen. Ja eilen illallinen (lounas)ravintola Koksissa oli lounasravintolamainen: ei suuria makunystyröiden hellimisiä havaittu. Ruoka (maa-artisokkakeitto, puronieriä ja punaherukka-juustokakku) oli hyvää, muttei muuta.

Kaikilla kolmella kerralla ruokaseura olikin ruokaa parempaa.

Eilen toteutettiin paistinkääntäjien ideaa, jonka mukaan ”järjestön toiminnassa korostuvat ammattilaisten ja harrastajien vuorovaikutus”. Harjoitettiin vuorovaikutusta, tutustuttiin uusiin ihmisiin. Ruoasta ja kaikesta siihen liittyvstä (matkailu, viini, etc) keskusteleminen on ylivertaisen mukavaa. Yksi monista eilisistä keskustelun aiheista oli nieriän ja raudun ero? Mikä se on? Vainko etelä-pohjoissuunnassa oleva kielellinen ero? Vai onko kysymys eri kaloista? Wikipedia ja muutama muu googlaustulos antavat ymmärtää että kyseessä on yksi ja sama kalalaji, mutta missä menee sitten nimityksen maantieteellinen raja? Suunnilleen kai Napapiirin pohjoispuolella puhutaan raudusta, ja vain raudusta (jonka kantasana lienee saamea). Ja Itä-Suomessakin on rautua?

Seuraavatkin kolme päivää olisi taas ulkona syömistä. Lähtö yöjunalla Helsinkiin. Minä ja 24 opiskelijaa. Tällä kertaa en pääse satunnaiseksi matkailijaksi, vaan on oltava ope. Laskeskelin jotta kahdestoista kerta tämä turnee toteutettavana. Pitäisi mennä rutiinilla. Mutta mihinhän huomenna iltasella Helsingissä menisi syömään? 🙂

Väreistä voimaa

rullistelu_kielletty

Pitkällä lenkillä. Päivänsankari töissä, veljensä tyttöystävän luona, illaksi mennään pehtoorin kanssa rotissööri-illalliselle, joten minulla ruoanlaitostakin vapaapäivä. Aikaa piitkäään lenkkiin. Kameran ja itsen ulkoilutuspäivä. Väreistä ja raikkaasta tuulesta voimaa.

Rullistelemaankin olisi vielä tehnyt mieli, mutta tuuli, yön jäljiltä märät asfaltit ja liukkaat lehdet tekivät siitä turhan riskaabelia.

Varsinkin Pikisaaren ja Hietasaaren silloilla tuuli oli voimakas. Aukaisi arkistopölyn tukkimat röörit ja sai posket punaisiksi. Tuntui ihan juhlalle.

sillalta

Kotipihalla työhuoneen seinustan villiviini on yksi lempparikasveistani pehtoorin puutarhassa. Vain talvella se on tylsä, näin syksyllä kauneimmillaan. (Klikkaa kuvia, värit näkyvät paremmin.)

villiviini2

20 vuotta sitten

20 vuotta

Kaksikymmentä vuotta sitten olin haravoinut kaikki lehdet pihaltamme. Kaksikymmentä vuotta sitten tein koko päivän omenahilloja: isäni oli tuonut meille kilokaupalla omenoita ja minä tein niistä hilloa ja sosetta.

Kaksikymmentä vuotta sitten 25.9. oli maanantai ja toivoin kovasti, että mies olisi tullut töistä ennen aikojaan. Tuli sitten neljältä niinkuin yleensäkin, ja lähdimme Nallikariin lenkille.

Kaksikymmentä vuotta sitten oli melkein yhtä lämmin päivä kuin tänään.

Tänään on melkein 21 vuotta siitä kun kävin viimeisen kerran lapsettomuusklinikalla.

Klikkaamalla kollaasi suurenee ja näet pienet isompina.

Valokuvatorstai: Tasan

Haasteita riittää: syyskuun ruokahaasteen äänestyksen alun (ks. alla, edellinen postaus) lisäksi tänään vielä valokuvatorstain haaste.

Haasteena tasan. Tähänkin ruokaa: direktiivin mukaiset tasan samankokoiset, identtiset munakoisot… (klikkaa kuva suuremmaksi)

tasan