Syyskuun ruokahaaste: Lapsuuden paras kotiruoka

Elokuun ruokahaasteen äänestys päättyi viime yönä,  ja  niinhän siinä sitten kävi, että Hillamisu- reseptini voitti – tosin arpaonnenkin siivittämänä.  Kiitokset Herkku ja koukku -blogin pitäjille, kaikille äänestäjille ja muille haasteeseen vastanneille. Erityisesti Vellipoika ansaitsee kiitokset hyvästä vastuksesta.  🙂

Voitto myös velvoittaa. Siispä katseet tulevaan kauteen: nyt olisi julkistettava syyskuun haaste!

pasta

Osallistuminen

Ruokahaasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt (blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi). Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi. Ruoka voi olla pääruoka, jälkiruoka tai leivonnainen, jotain sellaista, mitä  kotona tehtiin. Äidin, isän, mummon tai vaikka naapurin tädin tekemää kotiruokaa, joka oli parasta herkkua lapsuudessa.

keittokirjaTuunaa äidin lihapullat omalla tavallasi, oletko muokannut mummon makaronilaatikon moderniksi, miten olisi siskonsuklaaruudut tekemien suklaaruutujen new edition? Vai haluaisitko kehitellä kalapuikot gurmeeksi, ehkä perheen paras pastaruoka vol. II tai postaa kisaan pyhänä tarjotun paistin resepti? Ideana on lapsuuden parhaan kotiruoan reseptin uusi tuleminen!

Näissä haasteissa on ollut hyvä tapa ilmoittaa ruoan alkuperäisen reseptin lähde; hyvää tapaa on hyvä jatkaa — jos suinkin mahdollista.

Haasteruoka tulee postata 1.-23.9.2009 välisenä aikana. Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen URL tämän jutun kommenttilootaan. Ari on tehnyt oivallisen ohjeen, jolla linkki omaan blogiin ja osallistuvaan haastepostaukseen onnistuu kätevästi. OHJE

Ilmoittautuminen päättyy 23.9.2009 klo 24:00, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossani. Järjestävänä osapuolena jäävään itseni äänestyksestä.

Äänestys

Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan 24.9.2009, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä. Äänestysaika päättyy 30.9.2009 klo 24:00. Jos äänestyksen päättyessä useammalla postauksella on yhtä korkea äänimäärä, valitsee onnetar voittajan. Syyskuun ruokahaasteen voittaja julkistetaan 1.10.2009.

paisti

Lokakuun ruokahaaste

Syyskuun 2009 ruokahaasteen voittaja järjestää lokakuun 2009 ruokahaasteen. Aiheen valinta, säännöt ja aikataulu ovat hänen päätettävissään.

_________________________________________________

ÄÄNESTYS ON ALKANUT TÄÄLLÄ

Installointi ja Grand diner

Eilen oli kapitulin kohokohta: juhlallinen installointi Oloksen Polar Centerissä ja juhlaillallinen sen jälkeen. Puolitoistatuntinen installointi sujui Turkin valtavouti Mohammad Hammamin lyödessä meidät ritareiksi. Meitä uusia käätyjen saajia ja vanhoja, jotka saivat arvonmuutoksen, oli yhteensä yli puolensataa. Miekan heilutukset sujuivat mallikkaasti. Monia oma vuoro näytti kovastikin jännittävän, minulla päällimmäisenä sellainen juhlava olo, ei jännitys. Lapin voutikunnan ja Lappi á la carten voimakas kehittäjä Tapio Sointu luopui vuosikymmeniä jatkuneesta voudin tehtävästään ja häntä muistettiin monin tavoin, lisäksi hänen tyttärensä ja poikansa saivat käädyt, ja puheiden  ja kaiken sellaisen myötä minulla  (ja monella muulla) oli ripsivärit vaarassa. Hyvin kaikki kuitenkin meni.

Kaikki muu hyvin mutta minun kamerastani oli muistikortti hotellihuoneessa (400 metriä matkaa, vesisade, soratie ja korkkarit estivät kipaisemasta ja hakemasta) tietokoneessa. Ei siis kuvia! Installoinnissa ei omia kameroita saanut edes käyttää, mutta muusta illan kulusta olisi ollut hienoa ottaa kuvia. No muutama läsnäollut lupautui minulle omia kuviaan toimittamaan.

Installoinnin jälkeen lämpiössä oli Moet & Chandon tarjoilu. Miehet smokeissa ja naisilla toinen toistaan kauniimpia pukuja. Silkki kahisi, parfyymit tuoksuivat, puheensoriaa paljon. Onnitteluhalauksia, puhelimet piippasivat onnitteluja (mikä tuntui mukavalta, joten kiitos niistä), salamavaloja, jotain yhteistä tunnetta melkein käsinkosketeltavana.

Juhlaillallinen yhteensä 250 Rotisseur-jäsenelle ja heidän seuralaisilleen alkoi klo 20.

Olen syönyt kerran elämässäni kahden Michelin-tähden ravintolassa, muutamissa yhden tähden ravintoloissa, kymmeniä kertoja hienoissa fine dining -ruokapaikoissa Suomessa ja ulkomailla. Enkä koskaan ole syönyt niin hyvin kuin eilen päivällisellä. (Ehkä Helsingissä Postres ja Demo ja Kuopiossa Musta lammas ovat jättäneet makumuistoihin yhtä lähtemättömän jäljen.) Viiden ruokalajin illallisen kohokohtia olivat Kuningasrapukeitto ja kuningasrapu-fenkolisalaatti ja pääruoka oli Sallan Villiporo kahdella tavalla mustapippuri-lakritsikastikkeessa ja minivihanneksia. Suurenmoista!

Toisin kuin akateemisissa juhlissa (vertasin koko ajan tapahtumaa promootioon) Rotissöörien päivällisillä puheet eivät keskeytä puheensorinaa ja ruoasta nauttimista, vaan ilta sai soljua ruokalajista toiseen omaa vauhtiaan. Nautintoa ei turhaan keskeytetä.

Kello oli reilusti yli puolen yön kun Oulun voutikunnasta iso osa  siirtyi  Kotaan jatkoille. Vielä yhdet samppanjat nautittuamme lähdimme pehtoorin kanssa sateiseen yöhön ja nukkumaan.

Tänään vielä yksi hieno ruokatapahtuma: brunssi. Vielä jaksoin maistaa kuningasraputerriiniä, poronakkeja ja poropateeta. Jääkellarin lohta oli vielä saatava ja hillat – lapin juustoleipä -klassikosta oli tehty jotenkin uudenlainen versio, joka minulle maistui.

Yhdeltätoista hyvästelimme Oloksen. Matka kohti Oulua sujui nopeasti. Juttuseuraa riitti vielä tänäänkin. Ruoka yhdistää. 🙂

Haaveiden ei ole tarkoitus olla realistisia, niiden on tarkoitus kantaa… Minun yksi haaveeni on nyt realisoitunut. Se on kantanut matkalla tähän, ja eiköhän se kanna harrastuksessa eteenkin päin.

Paistiinkääntäjien kanssa nauttimassa ja oppimassa

Eilinen ilta Diner Amical Pallastunturilla oli äärimmäisen muistettava. Tunnelma välitön, ruoka vastaansanomattoman hyvää, tutustuttiin uusiin ihmisiin, molemmat rotissööri-kumminikin olivat paikalla, ja yksi vanha tuttukin tavattiin. Pehtoorin lapsuuden ja nuoruuden paras kaveri, toki myös minun tuttuni lukioaikoina, vaimoineen kuuluvat Lapin voutikuntaan  ja vietimme heidän kanssaan ison osan ajasta. Oivallista.

vouteja

Pallakselta palasimme Oloshotellille puolen yön aikoihin, jollon pehtoorin kanssa päätimme jättää jatkot porovorscmakkeineen väliin ja lähdimme  mökkihuoneistoomme. Turnauskestävyys ei ole ammattilaisten tasoinen. No aamiainen sitten maistui. Mm. Lapin perunarieska ja jääkellerilohi ja metsämarjapannacotta pitivät nälän juuri ja juuri pois ensimmäiseen ruokarastiin asti.

piknik

Bussilla menimme Jerisjärven kalamajoille, 1700-luvulta asti säilyneet kalamajat hienoja, patikoitiin katsomaan nuotanvetoa, en ole koskaan ennen nähnyt. Saaliina vain yksi hauki mutta muuta evästä oli onneksi piknikille varattuna.

Aamupäivän ja alkuiltapäivän ulkoilun aikana sain monta vinkkiä Myötätuulen vieraita ja oman perheen kekkereitä varten. Mutta nyt ei ehdi kirjoitella enempää… On lähdettävä valmistautumaan.

Ritarillisesti teidän kapitulikirjeenvaihtajanne Olokselta..    R.

Käätyjä ja niiden ”arvot” näkyvät tuolla: klikkaa.

Tuossa alla on sellaiset, jotka minä parin tunnin päästä saan… 😉

Dame de la Chaine

Lainaus Rotissöörien sivuilta:

Rôtisseurs on ranskalainen, kansainvälinen gastronominen järjestö, jonka päämaja on Pariisissa. Järjestö toimii n. 100 maassa ympäri maailman. Järjestön ydin on gastronomiassa, ruokakulttuurin vaalimisessa, ruokailutapojen kunnioittamisessa, kansallisen keittiön kunnioittamisessa ja sen kehittämisessä. Järjestön tavoitteena on maailmanlaajuisesti saattaa yhteen gastronomiasta kiinnostuneet harrastelijat ja ammattilaiset. Ruokailuun liittyy olennaisena osana myös juomat; viinit, vedet, viinat ja oluet.

Oloksen kapituli

Olemme Oloksella. Aamuyhdeksältä lähdimme Oulusta Lasaretin pihalta bussilla kohti pohjoista. Kaikkiaan lähtijöitä kolmisenkymmentä.  Suurin osa meille ennen tuntemattomia. Paitsi että monet heistä tiesimme koskapa olimme käyneet heidän ravintolassaan syömässä. Melkein kaikki siis ruoka-alan ammattilaisia tai heidän puolisoitaan. Mikä reissu siis?

Tälle reissulle on juonteensa. Yksi niistä oli tammikuussa. Minulla oli testi: illallinen.

Jo sitä ennen oli ollut kaikenlaista… Ja keväällä tuli Ranskasta päätös: minut on hyväksytty Paistinkääntäjien jäseneksi.

sinettiPaistinkääntäjien veljeskunnan Suurkapituli järjestetään Oloksella elokuun viimeisenä viikonloppuna 28.-30.8.2009. Järjestön Suomen historian aikana vuodesta 1963 alkaen tämä on kahdeksas Lapin kapituli. Nyt ruokatapahtuma kerää 250 innokasta osallistujaa eri puolilta maata. Kapitulin tärkein osa on juhlallinen installointi eli uusien jäsenten ritariksilyönti. Uusia jäseniä Olos Polar Centerissä installoidaan noin 60.

 

 

Ja minä ole yksi noista ritariksilyötävistä!

Huomenna on ns. Grand Diner, jota ennen on tuo juhlallinen installointi. Silloin pitää olla puvut ja protokollat hanskassa. Tänään – ihan kohta – lähdetään ns. Diner Amical iin. Ruokalista alkaa näin:  Blini, mätejä ja graavattua kalaa, Sallan villiä poroa vartaassa, … Pallaksen grllistä Meri-Lapin karitsa-sieninakki, savuhauki-rapunakki, hirvikarajanmarjanakki …. et cetera. Ja itse asiassa jo koko päivä on syöty. Bussimatkalla oli eri ravintoloiden keittiömestareiden järjesteämiä pieniä välipaloja.

Keskustelut liittyvät ruokaan ja juomaan, ja taas ruokaan. Tietokilpailuja ruoasta ja etiketistä, arvontoja. Äkkiä tutustui uusiin ihmisiin. Ilmakin parani mitä pohjoisemmas tultiin. Nyt paistaa aurinko.

Tämä sopii minulle. Kavaljeerillakaan ei vaikeuksia.

 

_________

Perjantai 28.8.

12.00–17.00 Ilmoittautuminen Lapland Hotel Oloksen vastaanoton yhteydessä.

16.00–17.00 Suomen Paistinkääntäjät ry:n vuosikokous.

18.00 Yhteiskuljetus Dîner Amicaliin Lapland Hotel Pallakselle (25km).

23.30 Ensimmäinen paluukuljetus Olokselle, jatkot Polar Kodassa.

Lauantai 29.8.

7.00–9.30 Aamupala Hirsiravintolassa.

9.00–15.00 Ilmoittautuminen Lapland Hotel Oloksen vastaanoton yhteydessä.

9.45 Yhteislähtö Keimiöniemen kalapirteille. Retki sisältää maastolounaan ja tapaamme mahdollisesti vaikutusvaltaisen yllätysvieraan.

14.30 Voutikuntien välinen kilpailu Oloksella Polar Kodan läheisyydessä. Kilpailun jälkeen After Ski ja palkintojen jako Polar Kodassa. Paras After Ski -asu palkitaan.

16.45 Installointiharjoitus Olos Polar Centerissä.

17.30 Installointi Olos Polar Centerissä.

18.45 Installoitavien kuvaus.

19.00 Kunnanjohtajan tervehdys ja samppanjatarjoilu Olos Polar Centerin lämpiössä.

19.30 Siirtyminen illalliselle Hirsiravintolaan.

20.00 Grand Dîner

24.00 Jatkot ja yöpala Polar Kodassa.

Sunnuntai 30.8.

9.00–11.00 Brunssi Hirsiravintolassa

Juhla alkaa

30Kahvimukin vieressä aamulla kortti: 30. Ikäänihän tässä juhlitaan? No niinpä!

On kolmekymmentä vuotta siitä kun kihlauduimme. Kuukauden Euroopan telttamatkan jälkeen ajoimme Travemündessä Finnjetiin, jossa iltasella vaihdoimme Bad Segebergistä edellisenä päivänä hankkimamme sormukset. Minun sormustani oli pitänyt suurentaa, miehen pienentää. Sellaista se silloin oli.

Neljä vuotta kihlautumisen jälkeen tänä samaisena päivänä avioiduimme. Kätevää, muistaa molemmat päivät – tai sitten ei kumpaakaan … Pehtoori muisti tänään – niin kuin kaikkina näinä vuosina vuosina – molemmat.

Tänään alkoi juhlaviikonloppumme. Olisi aika ryhtyä pakkaamaan. Näillä mennään …

puku

Ompelijani on aarre! Eikä kavaljeerissakaan ole valittamista. (klikkaa niin näet puvut isompina.)smokki

Valokuvatorstai: Jatka kuvasta

Valokuvatorstaissa lukee tänä aamuna näin:

”Haasteemme on allaoleva kuva. Katso kuvaa, jatka tarinaa. Mitä tulee mieleen?”

tuttipoyta

Ja heti, väistämättä minulle tulee mieleen: tutti ja lähtö. lakkiaiset ja lähtö …

Lapset lähtevät erilaisista pöydistä erilailla eri iässä.

lakkiaispöytä

Ja tarina jatkuu… lapset palaavat. Mökin nuotiopaikan pöydän ääreen nuoret tulevat takaisin…

tulilla

(kuvat suurenevat klikkaamalla)

Oulun murteela hyvin sanottua

Häslinki päivä. Hyväntuuline häsyäminen oli päivän meininki. Kummallisiaki asioita oon joutunu selevittää. Ja sitte iltapäivälä töisä sattu kätteen kirijahyllystä Anneli Hämäläinen-Piiraisen ”Aforismeja Oulun murteella”. Voi mahoto ku oli hyvin kitteytetty monia tämän päivän juttuja. Ku ite en ossaa nui hyvi sanua niin lainaampa tähä muutaman:

Rojektit ja seurannat
tuheroittavat monta
työpäivää mutta täyttävät
monta ittettuntua ja
arkistua

Tuulestatemmattuun tämä kolahti kummasti:

Tuuletuksesa aina joku
vilustuu mutta
tunkkasuuvesa kaikki
kittuu

Tämähän me tiijetään:

Tiimiporukka ei kauvan
kato hyvällä silimällä
sosiaalisesti kyvytöntä
nerua

Erityisesti tykkään tästä:

Elämä on jottain aivan
muuta ku
aineenvaihunnallinen
tappaus