Lapissa kaikki on toisin

Aamuvarhaisella purolla kasvojenpesulla katselen kun iso, lihava pupu mutustaa viereisellä mättäällä jotain. Päivällä seistessäni saunapolulla – puhuen kännykkään äitini kanssa – porot tepastelevat ohi katsellen kummeksuen. Äsken kävin metsässä hakemassa oksia pöytien koristeeksi, oli lämmin (iltakahdeksalta +21 C) ja aurinko paistoi vielä korkealta (klikkaamalla kuva suurenee). Pieni tuulenväre, ei ääntäkään. Ollaan pohjoisessa, ollaan Lapissa. Tällaista ei ole muualla. En minä ainakaan tiedä, että olisi. En minä nyt muuta kaipaakaan.

sauna-iltavalossa

Tänään vielä työleiri. Pehtoori ajoi aamusella Ivaloon hakemaan multaa. Kivihommien viimeistelyä ja siistimistä on riittänyt. Minulla tänään eilistä kevyempi päivä: leipomista, marinointeja, valmisteluja, ikkunoiden pesua (”Lapissa kaikki on toisin”, kuten Eino Leino runoilee, elikkäs täällä minä(kin) pesen ikkunoita). Molempien mökkien vuosittainen ikkunarojekti on hoideltu. Väleistä en viitsinyt, mutta eipä täällä sillä lailla sotkeennukaan kuin kaupungissa.

Mökkinaapureita läheltä ja kaukaa piipahti kahveilla, piipahti jutustelemassa. Työleirissämme oli parin aurinkoisen tauon paikka.

Tekeminen on tuntunut hyvältä. Puuhastelua, ei pakkotekemistä. Silti nyt perjantain ehtoolla on viikonlopuntuntu. Heittäydymme nyt turisteiksi, lomalaisiksi. Äsken jo lomalaisten illallinen. Poronfile grillissä, marinoituja mozzarelloja, bataatti-sipulilisuketta. Ei vaadi paljon mutta käy kurmeesta. Ja merkillinen St. Emilion -viini. Merkillinen koska etiketistä ei etsimälläkään löydy tuottajaa. Alkon luettelon kautta arvelemme, että tuottaja on Yvon Mau. 13 euron viini. Nuori (2007). Ja kerrassaan oivallinen, ei mitään kitkeryyttä, ei napsumista hampaissa, ei liikaa tanniineja, puhdas, yksinkertaisen hyvä viini. Työleirin lopettajaisiksi passeli :).

Huomenna Amerikan serkku ja miehensä Ivalon kentällä puolen päivän jälkeen. Sitä odotellessa.

Rojekti yhdessä

Yöllä satoi. Satoi paljon. Puoli viideltä heräsin kun sade ei enää vain ropissut mökin kattoon vaan rummutti, piti jo meteliä. Sade ei kestänyt kauan mutta jäin hereille. Enkä nukahtanut, joten sade ehti alkaa uudelleen. Mietin. Mietin ja olin huolissani. Kuuntelin sadetta. Mietin. Tuntui flunssaiselta. Taas satoi. Paljon. Rännit romisivat. Ja sitten heräänkin – kello on yhdeksän! Yhdeksän!

Koko päivän oli pilvistä, aamupäivällä satoi vähän lisää. Käytiin kaupassa, järkkäiltiin kaikkea valmiiksi vieraiden varalle ja sitten puolelta päivin päästiin tekemään ”rojektia”. Pitkästä aikaa yhdessä tekemään rojektia.

Sanotaan, että ihmisen kehoon jää jäljet kaikesta. Että on sellainen tunnejälki. Tänään tämä tuli mieleen kun kärräsin pari kuutiota märkää hiekkaa, muutaman kymmenen kottikärryllistä kiviä ja sitten vielä eräänkin satsin liuskekiviä. Minulla on tunnejälki kärräämisestä. Pehtoorin ja minun vuosikymmeniä (33 vuotta!) kestäneessä parisuhteessa kärrääminen on jättänyt minuun tunnejäljen. Kärrääminen on mun juttu, pehtoori toteuttaa, on tarkka, viimeistelee, tekee, ja minä kärrään – hiekkaa, multaa, kiviä, kuntaa, soraa, milloin mitäkin. Kuuden tunnin kärräämisen jälkeen saatoin sanoa, että en jaksa enää, … olo oli väsynyt mutta tyytyväinen. Yhdessä tehtiin, eikä paljon puhuttu, tehtiin kuitenkin.

liuskeet

Välillä nautimme savurautua joka etelämpänä tunnetaan nimellä nieriä. Istahdimme nuotiopaikalle. Ei paistanut, mutta ei satanutkaan. Tyven. Kostea. Moni voisi luulla että oli sääskiä, mutta ei ollut. Ei. Hyvä juttu. Ja taas homma jatkui… Nyt on pihapiiriä maisemoitu ja sisäänkäynnit uusittu (vrt. eilinen kuva), terassia vähän laajennettu.

Nyt on aika mennä nukkumaan.

Mökkiviikonloppu

Ajelimme iltapäivällä pohjoiseen, mökille. Matkalla vähän rekkoja (lama ja kesä) mutta paljon poroja, yksi vasa oli jo vaarallisen lähellä jäädä alle. Tankavaaran jälkeen, muutaman kymmenen kilometrin matkalla, varmaan yhteensä kymmeniä… Ja yksi kotiporo odottamassa portailla!

poro1

Täällä on merkillisen vihreää. Mökillä on usein kauniita ruskan värejä, häikäisevän kirkkaita hankia, kainoa kevään vihreää mutta nyt kuntta on hurjan vihreää, koivuissa on isohkot, vihreät lehdet, heinä kuntassa on pitkää ja vihreää, sammal ja jäkälät vihreitä, minun pyhät pihlajani kauniin vihreitä… Vihreää ja valoisaa on! Rauhallista ja leppoisaa on. Hyvä täällä on. Ihan parasta, kuten nuorisolla on tapana sanoa.

On vielä loma, on vielä aikaa olla Lapissa. Ja pidennettyyn viikonloppuun täällä tuo iloa kun saamme vieraita. Kaukaa vieraita.

Erinomaisen Tärkeä Asia

kuistiEdellisellä, jo edesmenneellä esimiehelläni, emeritusprofessorilla oli aina paljon Erinomaisen Tärkeitä Asiota. Hänelle niitä olivat mm. (huom. mm. !) Pähkinäsaaren rauhan raja, tupakan riittävä määrä, kirjeenvaihto (paperinen, ei sposti!!), bibliofiiliset harvinaisuudet, Pohjois-Suomen asutushistorian selvittäminen, hyvät suhteet tiettyihin kollegoihin, Albigenssisodat, reissaaminen jne. Nyt en kuitenkaan ajattele mitään näistä Erinomaisen Tärkeänä Asiana.

Tänään – eilisen jälkeen – minä muistan ja tiedän, että Erinomaisen Tärkeä Asia on se, että on ystäviä. Vietimme eilisen ystävien kanssa. Matkalla Pudasjärven Livolle. Ja päivän ja illan vietimme ystävien kanssa, ilman mitään isompaa ohjelmaa.

Punaisen mökin pihapiirissä nautimme heinäkuisesta maaseudusta, auringosta. Pienestä liikkumisesta, suuresta, herkullisesta tarjoilusta. Tarvitaanko muuta? Ei tarvita. Yllin kyllin meille annettiin.
hillajaadyke

__________

Tänään kaikkien asioiden päivitystä. Piha, keittiö, kirjeenvaihto, pankkiasiat, apteekki, pyykki, nuoriso, kuntoilu, … Kaikkea näitä, ja kaikki nämä vaativat vielä tekemistä ja kaikki jatkuu. Mutta mitkään näistä (paitsi nuoriso) eivät ole Erinomaisen Tärkeitä Asioita.

Webbailua ja loman loppusuoran alku

Häthätää ehdin käydä aamulenkillä ennen sadetta. Lenkin jälkeen sade salli istahtaa koneelle, jossa olen suunnilleen koko päivän systerin ja miehensä vierailua sekä ruoanlaittoa lukuunottamatta sitten ollutkin. Katalonian matkan maisemissa olen päivän viettänyt, palannut muutaman viikon takaisiin lomapäiviin. Siispä matkasivusto on nyt jotensakin valmiina:
http://www.satokangas.fi/Matka/Katalonia/index.htm
Kuvat eivät ole niin hyviä kuin olisin toivonut, mutta eiköhän niistä jotain Katalonian lomaviikkomme vaiheista välity.

Lomatunnelmien merkeissä onnenrippuja myös ajatuksesta että vielä on viikko lomaa. Huomenna mökkivierailupäivä Pudasjärvelle. Ja loppuviikosta mökille. Se kyllä on minulle kovin mieluista.

Hitaasti

Perjantai. Lämmin perjantai. Aamuinen lenkki ilo tehdä luistellen. Etelätuulella, iPodin säestäessä pitkiä rauhallisia potkuja… Voiko kaupungissa loma-aamua paremmin aloittaa.

Päivä pihalla. Siivoten, luututen (jos nyt tehtäisiin talo minä hankitsisin tarkkaan, kannattaako laittaa valkoiset ikkunalaudat!), istutellen, kitkien, suunnitellen. Istuen ja miettien. Tyttären kanssa jutellen, pojan kanssa ohimennen huudellen…

Uusia reseptejä kokeilin – kalaasit lähenee… Kesän ruokajuhlaan tarjottavia koettelin… Huomenna ehkäpä postailen jotain kuvia ja resehtejä. Pehtoori ja tytär ainakin pitivät nuudeli-tonnikalavirityksestä.

Illan päälle vihdoin Katalonian kuviakin ryhdyin työstämään – matkasivua varten. Kummallisen verkkaista tämä lomalaisen aikaansaanti. Muutama enemmän kuin mukava keskeytys (systerin puhelu ja ystävien piipahdus) kuvaeditoinninlle!

Nyt jatkuu Qstockissa olevien nuorten kanssa tekstailu ja pienoinen huoli… Nukahdan minä, välillä. Toivottavasti. Mutta kyllä festariviikonloppu saa hieman herkäksi ja huolestuneeksi. Montakos vuotta omasta ensimmäisestä Kuusrockista onkaan?