Järjettömän väsynyt tänään. Rikki, puhki, poikki.
Hyvää tässä päivässä on lämpö, hiirenkorvaiset koivut.
Kalevaan annettiin opiskelijoiden kanssa haastattelu meidän uudesta Havina-lehdestä. Havina on historian opiskelijoiden verkkojulkaisu, jossa julkaistaan opinnäytetöistä tiedejuttukurssilla tehtyjä populaaritieteellisiä artikkeleita. Linkin takaa löytyy ensimmäinen numero. Kalevassa aiheesta julkaistaneen juttu tulevana viikonvaihteena. Täytyy Kuukkelista käydä lehti ostamassa, jotta voi kirota kuvaa, johon jouduin mukaan… Siis ostamassa Kaleva kaupasta? Tarkoittaa sitä, että huomenna lähdetään mökille. Ah, onnea! Jo ajatus tekee hyvää.
Parahin Havistelija; Dearest Editor-in-Chief!
Mainio journaali! Kolme ensisilmäyksellä kiintoisinta:
(1) ”Arvon mekin..”
Historiapainotus on vahva, tietenkin. Mutta entä ne muut tämän päivän ”kirkassilmät, silkohapset”, Elisa Aaltolan aatesiskot/veljet?
(2) ”Koti ja Karjala..”
”Karjalan Kannas on vaikein paikka,
Karjalan Kannas on kunniapaikka.
Taistella Euroopan silmien alla,
vastata sortohon vapautumalla.
Kilpenä torjua, kalpana estää,
Uusikirkko seisoo, Kivennapa kestää.
Metsäpirtti auttaa, RAUTU on rautaa,
vielä ei kaiveta Karjalan hautaa.
Karjalan Kannas on teidän,
Karjalan Kannas on meidän!” (Eino Leino 1911)
(3) ”Ja linnun laulua…”
Rachel Carson oli ravistelija, profeetta, edelläkävijä. Hän avasi (lopullisesti) minunkin silmäni. Päästyäni kirjan viimeisen sivun viimeiseen pisteeseen tiesin: Paluuta ei ole, uusi ”viherpipertäjä” on syntynyt.
PS Muuten – mihin on kadonnut Havin Palmu- saippua kauppojen hyllyiltä? Siinä olisi Havinaa…
Hyvä Koivu, hienoa että pidit journaalistamme. Kommenttisi jälkeen luen artikkelin Rachel Carsonista uusin silmin…
Tiedätkös Palmu-saippuaa on ikävä minullakin. Se väri oli viehättävä.
Entäs Karjalan-ikävä? En ehkä ihan einoleino-tunnelmissa ole (minullahan Karjala on vain geeneissä – ei omakohtaisena kokemuksena), mutta matka Kannakselle on tavoitteena.