Kaikki päivät eivät ole hyviä. Tämä on sellainen päivä.

TämmösenäKIN päivänä Heli Laaksonen osaa runoilla asian sanoiksi:

“Joskus mää makka liikkumat paikalan

ja koita olla oikke hilja

ete aik huamasis munt

ja ruppeis viuhtoma taas ettippäi

ja vaatima munt ja fölisäs murhettuma – - ”

Sulkeuduin työhuoneeseeni ja koetin olla rauhassa. Ärsyynnyn tänään monesta asiasta, tuntuu että sanoista tulee mustelmia, silmiin sattuu ja matalapaine miltei silminnähtävä. Tässä torstaissa ei ole toivoa. Tämmöisiä päiviä on helmikuussa enemmän kuin koko vuodessa yhteensä. Tämmöisenä iltana jätän farkkupyykin silittämättä, piirakan leipomatta, lenkille lähtemättä, menen ja otan kirjan ja koetan olla, ettei kukaan “huamasis munt”.