Pulla ja vapauden ajan loppu

Jokaisen työpaikan ykköspuheenaihe tänään on varmaankin ollut kiperä kysymys ”hillo vai mantelimassa”. On kuulemma ikäkysymyskin; siis että aikuiset (ainakin makuaistiltaan aikuiset) pitävät mantelimassasta, lapset ja ”makuaistiltaan lapselliset” pitävät hillosta. No meillä on lapset aina tykänneet mantelimassapullista, ja niin olen minäkin. Ehkä se johtuu tavasta jolla äiti kotikotona pullat täytti, ja minä olen jatkanut tapaa. Elikkäs ei mätkäistä mantelipötköstä leikattua viipaletta pullan väliin, aivan kuin se oli joku hampurilaispihvi, vaan pulla halkaistaan, alaosaan kaivetaan kunnon monttu, pullan sisus ja mantelimassa muussataan haarukalla ja joukkoon sekoitetaan kermaa (vatkaamatonta) mössön notkistamiseksi. Tällä seoksella täytetään pullakraateri ja sitten päälle vaahdotettua vispikermaa.  Se on siinä.

laskiaispulla

Raja kannattaa näidenkin herkkujen syömisessä kuitenkin pitää. Ettei käy kuten Adolf  Fredrikille 1700-luvun lopussa: ahmittuaan 14 laskiaispullaa kuningas heitti henkensä. Toki hän oli syönyt yhtä sun toista muutakin samaisella aterialla. Jotta laskiaispullaan tiistaina 40 vrk ennen pääsiäistä 1771  se sitten loppui Ruotsin vapauden aika ja vuonna 1772 alkoi kustavilainen kausi. Tämmöistä pullantuoksuista historianhavinaa täältä tänään.

3 kommenttia artikkeliin ”Pulla ja vapauden ajan loppu”

  1. Vanhuus ja viisaus (?) – siispä mantelimassaa.

    Aadolf Fredrik oli kaikesta päättäen varsin (ruotsalaisen) liberaali paastoon laskeutuessaan. Koska hän ei ollut katolinen eikä ”pravoslavnyi”, hän siis siirsi maitoruoista luopumisen (pullien valmistus vaatinee aina maitoa) sunnuntailta tiistaille – tuhoisin seurauksin. Miten on, tämän päivän ”ruoččit”, nipistättekö tekin AF:n tapaan pari maitoisaa päivää paaston alun agendaanne? Kyllä kai Lutheruksen postillat pitävät pääsiäiseen valmistautumisen sisällään. Eller vad?

    Paastostikiira, 2. sävelmä: ”Aloittakaamme riemukkaasti paaston aika antautuen hengellisiiin kilvoituksiin./ Puhdistakaamme sielu ja liha./ Kuten ruoasta, paastotkaamme kaikesta himostakin ja eläkäämme Hengen hyveiden runsaudessa.”

    Etelärinteen perunapellosta, 350 m syntymäkodistani (haikarat viihtyivät tuolloin myös sairaala-alueiden ulkopuolella), löytyi 1950-l. alussa kupariraha. Kolikon toisella puolella oli kaksi nuolta ristissä, toisella puolella kruunun alla yhteen sulautuneet kirjaimet AF.

    Mitä mahtoi pitkien pellavien puolesta kelkkaillut Hänen Majesteettinsa AF:n alamainen tuumia, kun huomasi äyrinsä laskiaismäessä kadonneeksi?

    Vastaa
  2. Koivu, luuletkos että AF kävi Karjalan kunnailla pulkkamäessä?

    Henkistyttävää ja levollista paastonaikaa sinulle. Kerro, mikä on ”paastostikiira”. Stikiira?

    Vastaa
  3. Parahin TT! Hyvä R!

    Uskoakseni AF ei pulkkaillut kotikylälläni. Mutta (ks 1. kommenttini), mainitsemani rinteen mahd. kelkkailijat, mikäli kelkkailu tapahtui ennen v. 1771, olivat hänen ALAMAISIAAN. Perunapelto oli Ruotsia 1721 rajankäynnin jälkeen, ja (täpärästi) myös 1743 jälkeen.

    Stikiira on lyhyt kirkollinen päivän tai juhlan aiheeseen liittyvä veisu, joka sisältää vain yhden vanhatestamentillisen, yleensä psalmeista lainatun jakeen.

    Paastostikiira lauletaan sovintosunnuntain (= paastoajan alku) illan ehtoopalveluksen alussa.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.