Pulla ja vapauden ajan loppu
Jokaisen työpaikan ykköspuheenaihe tänään on varmaankin ollut kiperä kysymys ”hillo vai mantelimassa”. On kuulemma ikäkysymyskin; siis että aikuiset (ainakin makuaistiltaan aikuiset) pitävät mantelimassasta, lapset ja ”makuaistiltaan lapselliset” pitävät hillosta. No meillä on lapset aina tykänneet mantelimassapullista, ja niin olen minäkin. Ehkä se johtuu tavasta jolla äiti kotikotona pullat täytti, ja minä olen jatkanut tapaa. Elikkäs ei mätkäistä mantelipötköstä leikattua viipaletta pullan väliin, aivan kuin se oli joku hampurilaispihvi, vaan pulla halkaistaan, alaosaan kaivetaan kunnon monttu, pullan sisus ja mantelimassa muussataan haarukalla ja joukkoon sekoitetaan kermaa (vatkaamatonta) mössön notkistamiseksi. Tällä seoksella täytetään pullakraateri ja sitten päälle vaahdotettua vispikermaa. Se on siinä.
Raja kannattaa näidenkin herkkujen syömisessä kuitenkin pitää. Ettei käy kuten Aadolf Fredrikille 1700-luvun lopussa: ahmittuaan 14 laskiaispullaa kuningas heitti henkensä. Toki hän oli syönyt yhtä sun toista muutakin samaisella aterialla. Jotta laskiaispullaan tiistaina 40 vrk ennen pääsiäistä 1771 se sitten loppui Ruotsin vapauden aika ja vuonna 1772 alkoi kustavilainen kausi. Tämmöistä pullantuoksuista historianhavinaa täältä tänään.

