Loppiaiseemme on kuulunut jo toistakymmentä vuotta nyyttärit viinikerhon kanssa. Sellaiset oli eilenkin. Viinit olivat burgundista ja TANSKASTA (huh, huh). Ruokaa taas enemmän kuin riittävästi: sienikeittoa ja paahtoleipää, joki- ja kuningasrapuja smetana-tomaatti-juustohöystössä ja patonkia, Pouilly-Fuisse kastikkeessa lohta ja viinirypäleitä, Quiche Savoiard -piiras, punajuuricarpaccio ja avokadosalaatti, cassis-jäädyke ja marenkeja, ja lopuksi vielä comte-juustoa. Kun kymmenen ihmistä tekee kukin osansa (jo kotona) niin tämmöisen päivällisen koostaminen ei ole kohtuuton vaiva. Päinvastoin: kohtuullinen ellei jopa iso ilo.

Meillä oli paljon päivitettäviä kuulumisia, joulun viini- ja ruokakokemusten vaihtamista, sekä suunnitelmien tekoa tulevan vuoden tapaamisia ja maisteluja varten. Kaiken kaikkiaan syömistä, juomista ja puhumista moneksi tunniksi. Mutta huono oloni EI johdu siitä. Ehei.

Pelkään pahoin, että olen tulossa kipeäksi. Joko siihen vatsainfluenssaan, jota pehtoori on kohta viikon potenut – lähinnä vain öisin – tai flunssaan joka tyttärellä äityi anginaksi asti. Käytin tyttöä tänään lääkärissä, joka totesi, että jos tauti neljännen kerran noin ärhäkkänä tulee, on edessä nielurisaleikkaus.

Ainoa vaan, etten nyt millään ehtisi/voisi ryhtyä kipuilemaan ja sairastamaan. Siispä viinimarjamehua, c-vitamiinia, vain kevyt lenkki, sauna, lisää mehua, paljon pastaa, mukillinen glögiä, taas c-vitamiinia ja periksi en anna. Menen kohta pehkuihin ja herään aamulla terveenä. Yritän tehdä tästä vain asennekysymyksen.