Ciao, ciao, “Tuulestatemmattu”, parahin bambina!

Palaan vielä matkasi kynnyksellä TV-mieltymyksiisi ja kysyn:”Entäs (se) “Rooma”? Historiaa, mutta myös runsain mitoin väkivaltaa – ajan hengen (?) mukaisesti. But: olemmeko ihmiskuntana kovinkaan paljon muuttuneet noista ajoista?

Mitä parhainta lomaa itsellesi ja seurueellesi (tutti familia?)! Liitän loppuun filmilyriikkaa puolen vuosisadan takaa. -Palataan!

“Tu che amar non sai
Tu che amar non poi
Sei stregata dall’amor

Sono gli occhi tuoi
Freddi più che mai
Ma che febbre nel tuo cuor

Hai sulle labbra quei baci
Che non daì e che non vuoi
Nel desiderio che giammai si spegnerà.”

Caro Koivu! Rooma-sarjalta odotin paljon, katsoin puolikkaan ensimmäisestä jaksosta. Pasta! Riittää! Inhorealistinen hollywoodmainen kuvaus antiikin julmasta ja häikäilemättömästä Roomasta ei ole “mun juttu”.

Filmilyriikkasi äärellä olen taas kerran ihmeissäni: “Mistä sinä nuo kaikki osaat, löydät, muistat, tiedät… ” Ci vediamo a Seurahuone?

H. “Tuulestatemmattu”

Julmaa ja häikäilemätöntä (Rooma), kyllä! Luulen kuitenkin, että meitä monia historiaan (syvästi) vihkiytymättömiä sarja kiinnostaa nimenomaan toden tuntunsa vuoksi (olkoonkin hollywoodmaista). On helppo uskoa, että kai se tällaista oli.

Laulut ja lyriikka, netistähän*) näitä(kin). “Buona seran”, “Nel blu, dipinton”, “Chella llán”, “Mambo Italianon” ja “Ohé! Chi senten” kautta päädyin “Gelsominaan”, kun Sisiliastasi/Taorminasta kertovia veisuja en muistanut/tiennyt. Sitä en tiedä, miten tämän mainitun rallin suomennos ja alkuperäisteksti vastaavat toisiaan, mutta härmäläisversion sisällössä piillee jotain siitä, mitä uusin “lentoon lähtösi” pitää sisällään. Eller vad?

“Tie mittaamaton
mun edessäin on,
tie elämän halki vie.
Tie murheita tuo,
myös riemuja suo…” jne

*) ks myös:”Hitit. Iskelmän 50-luku”