Manoffeeta kesän viimeisissä kesteissä

Toissapäivän postauksen kuvaan nyt selitys: Reissuissa (paha) tapani on ostella kaikennäköisiä kiinnostavan oloisia ruokapurkkeja ja kastikkeita ja Kiinasta mukaan tarttui purkki kondensoitua maitoa. Kotona sitten miettimään, mihin ihmeeseen sitä käytän. Kuukkeloimalla osuin – taas kerran – Ullan Elämä makeaksi -blogiin, ja siellä on ohje banoffee-kakulle. Sovelsin siitä manoffeen. Banaanien sijaan siis mansikoita. Keksipohjan olen tehnyt tosi ohuen (suunnilleen puolet tuosta Ullan ohjeen pohjasta), sen päälle viipaloitu banaani, sitten toffeeksi keitetty maito, sitten vispattu kerma ja sitten päälle PALJON mansikoita. On ollut kesän tykätyin kakku. Oulusta kondensoitua maitoa löytyy Kauppahallin kiinalaisesta ruokakaupasta.

Manoffeen lisäksi kesän viimeisissä kesteissä oli tarjolla myös rapuja, Arezzon ankkaa ja omatekoista limoncelloa. (Reseptit niihin on Reseptikansiossani). Olen kokkailuissani joskus paremminkin onnistunut, mutta mitään totaalista floppia ei eilen sentään ollut. Kaiken kaikkiaan ruokaa riitti niin, että melkein kahdeksan tuntia vietettiin La Festan ison pöydän ympärillä. Bual 1971 Madeira oli [minulle] pettymys, mutta kaikki italialaiset olivat hyviä, jolleivät erinomaisia.

Nyt juhlakausi alkaa olla päätöksessä: tavallista vähemmän kestejä, mutta sitten sitäkin isompia (vappuna brunssi, sitten lakkiaiset, murmelin synttärit, kalaasit Gruppo San Lorenzolle ja nyt rapufesta BO:lle). Lisäksi parit pienemmät kinkerit. Onpahan ollut La Festalle käyttöä. Nyt on kyllä tauon paikka.

Nyt ulos: siellä on kaunis, syksyinen sunnuntai.

2 kommenttia artikkeliin ”Manoffeeta kesän viimeisissä kesteissä”

  1. Hei Manoffeemestari! On se ihimeainetta se kondensoitu – tiiviiseen olomuotoon puristettu (?)- maito! Julkistan seuraavassa lukijoillesi, parahin ”Tuulestatemmattu”, muistikuvani ensi kosketuksesta tähän nektariin. Elettiin 1940 -luvun puoliväliä (about). Sota oli ohi, kaikesta oli pulaa; helpotusta ahdinkoon toivat (mm) ”amerikanpaketit” (USAn Red Cross). Todennäköisesti näistä paketeista olivat peräisin ne peltipurkit perheemme ruokakomerossa, joiden sisältöön olin tutustunut ja ihastunut. Olin oppinut tuntemaan sisällön nimellä ”milkki”. Ikää minulla oli 2-4 (?) v. Muistikuva: Seison ruokakomeron ovella, osoitan ylimpiä hyllyjä ja esitän yksisanaisen toivomuksen:”Milkkiä!” Mitäpä muuta purkeissa olisi voinut olla kuin kondensoitua maitoa.

    Vastaa
  2. Koivu: Jännä juttu. Siis että kakku toi sinulle tuollaisen tuokiokuvan sodan jälkeisestä Suomesta, varhaislapsuudestasi. Hankkinet nyt ”Milkkiä” lisääkin? Sen käyttömahdollisuuksia on monia. Ihan tavallisen täytekakun väliinkin sitä voi laittaa.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.