Maanantai

Pehtoori on pohjoisessa, kuopus lukee – kerrankin, esikoinen miettii mille ryhtyisi seuraavaksi viideksi vuodeksi ja siinä sivussa pesee ikkunoita.

Toivottavasti ei pääsekkään Siwan tai Prisman kassalle töihin. Työllistän kyllä.

Itse väistelen artikkelia. Mielettömän lämmin, ja vasta huomenna on aprillipäivä. Tähän aikaan vuodesta olen oikein tyytyväinen etten ole enää MY:n pj. Enkä OKTR:n. Ne teetättivät kovasti töitä. Töitä, joihin ei ollut kovastikaan intohimoa.

Paljon askeleita

Viikonloppu ”Tansseja” vaille paketissa. Sataa vettä. Aamuisin ei ole satanut. Olen ollut hyvin varhain lenkillä, IPod taskuun (John Blunt, Apulanta, Il DIvo, Elton John, Chisu kaikki sulassa sovussa antavat tepastelulle tahtia ja intoa), aurinkolasit silmille ja eiku ”täytyy kävellä näin”.

La Festan sisustaminen vie puutarhalle, Kodin Ykköseen, ruokakauppaan, siinä sivussa murmelille ruokaa, sovitukseen ja soitto verotoimistoon (Argh!), haudalle, Linnanmaalle, sitten rauhoitu: rauhoitu. Lasi viiniä, hämyvalot, istu alas, murra pala suklaata. Rauhoitu.

Esikoinen sanoi, ettei hänellä ole kiire muuttaa pois kotoa. Sanoi ”viihtyvänsä kotona”. Katson häntä ja poikaystäväänsä ja onnentunne tuntuu kipuna rinnassa. Voih…

Ai niin: bloggailen uudella puhelimella. Oli ”pakko” vaihtaa, sillä toukokuun ”pakomatkalla” vanha ei olisi toiminut. Siis ”pakko”.
Rauhoitun, nyt.

Sälekaihtimet kiinni!

Ennenkin on käynyt näin: kun kevät on siinä vaiheessa että tänne sorvin ääreen tullessa pitää laskea sälekaihtimet, jotta aurinko ei häikäise kirjoittaessa, minun intoni olla töissä romahtaa. Tänäänkin olisi NIIIN paljon muuta mieluista tekemistä muualla kuin täällä – nykyisin kovin hiljaisella – työpaikalla.

Olisi suuremmoista lähteä pitkälle, aurinkoiselle aamulenkille. Jatkaa aloitettua huushollin järjestelyä. Leipoa pieniä ”harjoitussyötäviä” kevään kekkereihin. Päivittää BO:n sivusto. Tehdä digikuva-albumit festariin valmiiksi. Käydä shoppaamassa kevätjakku. Ja ostamassa kattiloita uutta kaasuliettä varten. Mennä SPR:lle ojentamaan kätensä. Nauttia pitkä, kiireetön lounas perheen kanssa. Käydä puutarhalla pehtoorin kanssa suunnittelemassa ”ruukkupuutarhaa”.

Olisi suuremmoista … Mutta: tenttikysymykset ja proseminaari, nettilehti-projektin aiepaperi ja artikkeli Pohjoisesta paikallishistoriasta vaativat laskemaan sälekaihtimet!

Erilainen pääsiäinen

Kummitädin hautajaiset Imatralla pääsiäislauantaina. Siis toissapäivänä. Minulla outo olo, vieläkin. Paljon takaumia lapsuuden mummolavierailuista, silloinkin nähtiin serkkujen kanssa. Niinkuin nytkin. Nyt kun meitä yhdistävät vanhemmat ovat poissa. Nurkkilan saunakamarin tuoksu, pelottava käynti Kankarella, nokkoset Ison Kiven vieressä ja serkkujen kellohameet.

Imatra oli varmasti Suomen kylmin paikkakunta lauantaina. Sää oli tavattoman kaunis, kristallisen kylmä, vai tuntuiko minusta vain? Ainakin Valtionhotellin vessan ikkunat oli kuurankukitettu, pakkasmittari näytti -17 C.

Muistotilaisuudessa merkillinen tunne, sellainen sukupolvien kulku, … En osaa kirjoittaa sitä auki.

Illaksi palasimme Helsinkiin. Meccaan syömään. Ristiriita siinäkin. Ennen Via Crusis -tapahtumaan menoa pääsiäislauantaina Helsingissä Meccaan. Noh … Via Crusis (Ristin tie) on tullut koettua Roomassa. Olisi haluttu kokea Helsingissäkin, mutta klo 21 Tuomiokirkon portailta alkanut tapahtuma  ei kerännytkään 30 000 osallistujaa.
Emme mekään kauaa olleet: Ristin tiellä Golgatelle pyrytti ja tuiskusi, vihmova tuuli ajoi meidät hotelliin. Kymmeneltä olin syvässä unessa. Nurkkilassa.

Pääsiäispäivän aamuna vielä odottelua, lukemista. 

Ja kuinka tuntuikaan hyvältä istua illalla kotiruokapöytään, lapset kotona ja me. On pääsiäinen.

Suuri Kevätsiivous alkoi tänään. 
Sormet kipeänä jynssäämisestä. Tuntuu hyvältä. 
Ai, niin: tein porolasagnea tänään. 
Vallan mainiota! Yritän joku päivä muistella reseptin.
Ja pistän sitten reseptikansioon. 
Sapuskaa LappItalia -henkeen!

Etelässä

Torstain saldo: paljon kävelyä melkein autiossa Helsingissä. VilliSilkin valikoima mahdollisti kankaiden oston kevään ja kesän juhlakampetta varten. Astioiden ja espressokeittimien perässä kuljettiin. Ei yhtään museota eikä arkistoa. Ja illaksi oli varaus Postresiin. Ei tämä niin huono reissu olekaan! Harvoin, hyvin harvoin on syöty niin hyvin. Ja niin kauan kun minä voin päättää Helsingin reissulla asutaan Klaus K:ssa.

Pitkäperjantaina tuulisella Espalla aamuyhdeksältä oli kylmää aurinkoista ja autioita. Vain muutama ihminen. Käveleskeltiin kauppatorilla ja monumentaalikeskustassa. Oudon näköinen Helsinki. Klaus K:n aamiainen on minun makuuni. Paljon hedelmiä ja erilaisia vasta leivottuja sämpylöitä ja leipiä. Niiden voimin jaksettiin istua kolmen tunnin matka Imatran junassa. Meni nopeasti kun luin La Bella Figuraa. Letkeä italialaisen kulttuurin kuvaus. Ja kuinka osuva!

Imatrankosken rannalle Valtionhotelliin: historian havinaa. Kun pehtoori ei halunnut lähteä vastapäiseen museoon lähdimme tutustumaan valtaisaan Imatran keskustaan. Pitkäperjantai ei täälläkään erityisen vilkas. Hangasojallakin on varmasti enemmän elämää! Illallispaikaksi oli varaus ravintola Buttenhofiin; se on jotenkin legendaarisessa maineessa. Vähän arvelutti sisään mennessä. Tuli mieleen pietarilaiset perheravintolat, varsinkin kun täällä yleensä ja siellä oli paljon venäläisiä, sisustuksen 70-lukulaisuus ei ehkä heti kolahtanut, mutta ruoka (sampiblini! hmmm) oli makoisaa ja palvelu välitöntä ja ystävällistä.

Hotellin paksujen seinien suojassa yö sujui hyvin. Hautajaisaamu on aurinkoinen ja huuruinen. Pakkasta kovasti.

Pakkaaminen ja huoli

On ikävää pakata matkalle, jonne ei oikeastaan edes haluaisi lähteä. Jos oltaisiin lähdössä mökille ei tarvitsisi pakata. Ja olen huolissani – jo nyt! – kuopuksesta. Ja esikoisesta. Vasta nyt!

Pehtoorista en ole huolissani. Pehtoori pakkaa ja jakaa huolestumiseni ja yrittää estää sen. Niin pehtoorin kuuluukin.