Mökkielämää lumisessa Lapissa

Näinä menneinä lumettomina päivinä ja unettomina öinä ei voinut uskoa, että vain 500 km kotoa pohjoiseen, täällä maailman uutisvirran yhden juonteen keskipisteessä (Ivalon (aiheettomat) Korona-epäilyt), lähes kokonainen  vuorokausi kuluu lunta lapioidessa ja nukkuessa. Tänään metrinen hanki on vielä vähän noussut: lähes koko päivän on satanut pehmeää, valkoista lunta. Se ei ole haitannut meidän mökkieloamme. Ihan tyventä on ollut, eikä pakkastakaan haitoiksi asti (-10 C).

Lapin tiaisilla ja muilla linnuilla sen sijaan lumi on hieman heikentänyt elinolosuhteita! Lumikuorma on käynyt ylivoimaiseksi.

Pehtoori kyllä korjasi tämän tänään, ja aikoi ensi viikolla tiputella lumia Tuulentuvan katolta, jottei tapahtuisi mitään dramaattisia romahduksia.

Mies on tällä kertaa ollut myös ”lumilinko-vastaava” ja tehnyt kaikki polut saunalle, purolle ja liiteriin sekä ajellut pihan. Minä olen tyytynyt hifistelemään, siistimään ja hiomaan.  Nyt on hyvä täällä pihapiirissä kulkea.

Minulla kun oli vähemmän hommaa, lähdin pienelle hiihtolenkillekin. Ja kuinka maailma onkaan pieni!! Ei sielllä laduilla montaa vastaantulijaa ollut, mutta kuinka ollakkaan! Juuri Piispanojan päivätuvan kohdalla  hoksasin jotain tuttua kahdessa reippaassa hiihtäjässä! Naantalilaiset! Olimme hämmästyneitä ja iloisia! Ja ihmettelimme! Että voitiinkin sattua yhtä aikaa… !

Mökille palauduttua kannoin pöpökarkotuksessa olleet petivaatteet sisälle ja sitten pääsin saunaan. Niin hyvä! Ja ruokakin oli linjassa päivän hyvien juttujen kanssa: Lokan peledsiikaa voissa paistettuna. Taas kerran tuli todistettua, että runsaassa voissa paistaminen sopii vaalealle kalalle. Eikä oheen tarvinnut kuin salaattia, munakokkelia ja vähän palsternakkaa. Oli hyvää.

Ja eihän me tässä illalla paljon muuta ole puuhattu kuin katsottu yksi Netflix-leffa (Crazy Rich Asian -kirjasta (Ökyrikkaat aasialaiset) tykkäsin, leffa oli ”muovinen”), yhdet villasukat sain neulottua valmiiksi, tietysti vähän lukemista ja nuorten kanssa chattailyä. Kuvien kanssa en ole tänään paljon jaksanut puljeerata.

Hyvää mökkielämää.

Lähteä ja tulla

Liki lumettomasta Oulusta lähdimme aamulla pohjoiseen.

Liikennettä oli rutkasti, vastaan tuli kymmeniä rekkoja, jollei satoja. Mutta Rovaniemelle asti tie aivan sula, sen jälkeen luminen ja jäinen, ja lumipenkat alkoivat nousta. Vuotsossa lunta kasattu talojen räystäille asti. Ihan oikealta tammikuulta alkoi näytttää. Jaatilassa oli pakkastakin melkein – 20 C, mutta täällä ei nyt ole kuin kymmenkunta pakkasastetta.

Porttipahdan sillalle, Zippi ja Suhaus -kahvilan kohdalle, tullessa pieni hämmästys!

Nopeusrajoitus tien oikeassa reunassa 80 km/h ja vasemmassa 100 km/h? 😀 Vai miten tämä pitäisi tulkita?

Nyt on enimmät lumityöt jo tehty, asettauduttu.

Lähteminen tuntui aika vaikealta, mutta hyvä oli taas tulla. Ehkä jään tänne.

HeippaRRRallaa…

HeippaRallaa! Kiitos! HeippaRallaa! Hei, mummi, kiitos!

Apsu huuteli puolenpäivän aikoihin Riekonmarjan päiväkodin eteisessä kun näki, että se olikin mummi, joka tänään tuli häntä vastaan. Yllätys se ensin oli vähän mummillekin, mutta mukava yllätys. Ja tuossa hihkumisessa on huomionarvoista tuo R. Nyt ärrä kuulostaa isosti hyvälle ja joka kerta kun poika hoksaa puhessaan hyvän ja reippaan ärrän toistaa sen riemuissaan! Rallaa!

En muista koskaan ennen kuulleeni että päiväkodissa ei siksi olla ulkona, että pihalla on niin liukasta ettei lapsia voi päästää sinne leikkimään. Meidän lasten aikana oli pakkasrajat ja kunnon vesisadekin piti lapset sisällä, mutta eipä silloin tammikuussa koskaan tällaisia ”kaljamakelejä” ollutkaan.

Ei me iltapäivälläkään menty mihinkään ulos: pelattiin pari tuntia Muumien VIidakkopeliä, jossa mummin ei todellakaan tarvinnut ”antaa” Apsun voittaa. Ihan oikeasti nelivuotiaan näkönopeus on jotain ihan muuta kuin mummilla.

Sitten iltapäivän ruokalistalla toivottiin olevan ”perunapalleRRRRRoita” (Pommes noisettes) ja jätskiä! Mikäpä siinä!

Pappakin tuli autotallista puunaamasta autoja, ja sai seuraavaksi hävitä pelin toisensa jälkeen. Pikkukakkonen ja ”tappetti” ~ rallipeli tabletilta viihdyttivät vielä ennen kotiinpaluuta.

Syyrialaista Oulussa

Pian pari vuotta on ohjelmassamme ollut oululaisten etnisten ravintoloiden testaaminen. Keskimäärin melkein kerran kuussa on jossain käyty, ja on yritetty etsiä ennen testaamattomia.

Kun tästä harrastuksesta vastikään Kalevassa ison ruokajutun yhteydessä minuakin haastateltiin ja kun tänään kävimme yhdessä uudessa paikassa, niin vihdoinkin päätin taulukoida tähän astisen ”tuloslistan”. Etsin blogipostauksia kategoriasta ”Oulun etniset ravintolat” ja hoksasinpa, että muutamista käynneistä on vielä tekemättä kirjallinen selonteko ja muutama on ilmeisesti jäänyt kokonaan mainitsematta. Listasta puuttuvat ainakin Espanjalainen ravintola (jo lakkautettu, – enkä ihmettele, – ruoka oli hyvää, mutta paikka uuvahtanut ja palvelu vielä uuvahtaneempaa) sekä Hagia Sofia, jossa on käyty kahdestekin. Ja jonne ei kyllä enää taideta mennä. Ensimmäisellä käynnillä palvelu oli tolkuttoman hidasta (odotimme melkein tunnin ruokia vaikka paikassa ei ollut juuri ketään meidän lisäksemme) ja nyt vastikään käydessä palvelu toimi, mutta, mutta — ruoka ei ollut sellaista kuin siellä joskus vuosia sitten olemme saaneet: aika mautonta ja Iskenderin annoskoko oli kutistunut liiankin kanssa).

Listasta puuttuu myös Hanko Sushi, jossa olen (yksikseni) käynyt ainakin kolme kertaa, mikä ehkä kertoo siitä, että pidän siitä ja sen susheista. Istanbulissa olemme käyneet KOLME kertaa kahden vuoden aikana. Se kun on minusta/meistä yksi olen kolmesta parhaasta ravintolasta, se on rotissöörikilven ravintola, siellä on tuttuja töissä sekä keittiössä että salissa, siellä on erinomainen ruoka, huomaavainen, asiantunteva ja ”sopivasti läsnäoleva” palvelu. Jos sitä vertaa Oulun toiseen (juurikin tuohon Hagia Sofiaan) turkkilaiseen, niin ollaan ihan eri tasolla. Todella nolottaa, etten ole kertaakaan tehnyt arvioita, mutta ensi kerralla kun käymme, niin teen! Ehdottomasti. Ja siellä varmasti käymme.

Nyt kun arvostelut on koottu, hoksaan, että asteikkoa olisi voinut käyttää vähän ronskimmin, erot näyttävät aika pieniltä, mutta kyllä ne kertovat järjestyksen. Hinta ei juurikaan ole vaikuttanut arvioihin, mutta miljöö ja palvelu, siis koko kokemus.

Monta kiinalaista ja intialaista on vielä käymättä tai ainakin arvioimatta 🙂 , joten projekti jatkuu.

Tänään vuorossa syyrilainen Damsko, joka (vain FB:ssä sivut ja nekin aika huonot 🙁 ) luokittelee itsensä fast food -ravintolaksi. Siellä on ainutlaatuista shawarma-hiiligrilli, jossa valmistuvat kebabit, burgerit ja grillivartaat. Pitkällä listalla on myös tex-mexiä, burgereita ja pizzaa. Ja Falafelejä!

Olimme siellä tänään iltapäivällä, jolloin paikalla oli sekä maahanmuuttajia, ehkä juuri Syyriasta, ja kahdessa pöydässä suomalaisia lapsiperheitä (hampurilaiset ja pizzat heidän pöydissään näyttivät hyviltä ja kelpaavan). Palvelu oli hyvää, nopeaa (fast food) ja sellainen kiinnitti huomion, että Pehtoorille puhuttiin ja tarjoiltiin ensin – maassa maan tavalla? miehet ensin.  – Tai siis ravintolassa kulttuurin tavalla. No, ei häirinnyt minua, hoksasinpa vain.

Pehtoori tilasi shawarma-grillin tuotteita. Grillistä lihaa ja vihanneksia, riisiä, leipää, hummuksen ja tabullehin kera. Ja totesi annoksen vähintään riittäväksi. Minä mietin kauan ”liharullien” (ohutta leipää jossa lihatäyte) tilaamista, mutta otin kuitenkin falafelia, josta minulla ei paljon verrokkikokemuksia ole. Annos oli turhan iso: ranskalaiset jätin syömättä, enkä edes kaikkia falafelejä jaksanut, vaikka oheissoosit tekivät rapsakoihin juures/kasvispalleroihin hyvän maun. Minttu salaatissa oli erinomaisen hyvä jippo! Oikein maittava annos, mutta … ensi kerralla — jos tuonne menemme, otan jotain muuta.

Ja ennen kuin saimme tilaamamme ruoat tuli ”keittiön terveisenä” tms. kipolliset jotain. Kun kysyin, mitä se hyvä, kuuma, raikas keitto oli, tarjoilija kertoi, että linssikeittoa. Noh, jotain sellaista olimme ajatelleetkin, ja se oli kyllä tosi hyvää. Joku raikas, tuntematon maku siinä kiehtoi.

Toinen ylimääräinen annos tuli pääruoan jälkeen. Pieni pala ”mannaa”. Jotain pähkinä/manteli kakkua (vrt. baklava Kreikassa). Mannaa? Raamatussa (ja Toorassa ja Koraanissa) puhutaan mannasta*, ja muistan että joskus on mietitty, mitä tämä taivaasta satava manna on? Nyt ollaan sitten Oulun Heinäpäässä päästy syömään. Hyväähän se manna on!

  • Raamatussa toisessa Mooseksen kirjassa mainittu ruoka, jolla Jumala pitää Egyptistä pakoon lähteneet israelilaiset hengissä näiden vaeltaessa erämaassa neljänkymmenen vuoden ajan.

Hintataso ei ole turhan korkea. Kahden hengen (lopulta kolmen ruokalajin ruoka) maksoi yhteensä 25 euroa. Halusimme juomaksi vain vettä, paljon muuhun ei ollut mahdollisuuttakaan. Ravintolassa ei ole A- eikä B- oikeuksia. Vaikka ei tästä meidän toistuvien käyntien paikkaa tulekaan, toivon menestystä ja paljon kävijöitä. Oululaiseen ravintolamaailmaan mahtuu hyvin yksi syyrialainenkin ruokapaikka.

JA pisteet? Hmmm… Ei missään tapauksessa huono, mutta en kyllä ihan varauksettomasti hehkuta. Ehkä uutuuden viehätys, yritys, siisteys, palvelun sujuvuus ja iloisuus, perushyvä ruoka kuitenkin riittävät jopa lähelle nelosta, siis 4 – .

 

Digitaalisessa maailmassa

Tänään olen käyttänyt kaiken mahdollisen datailutaitoni, ja aamupäivän käytin mm. blogin varmennustallennuksen kokonaisvaltaiseen varmennustallennukseen. Tuhannet kuvat, massiivinen tekstiaineisto ja yli 12 000 kommenttia talteen sekä tietokannan iso päivitysoperaatio ja erinäiset säädöt hävittivät viime päivinä häirinneet ongelmat.

Operaation seurauksena ainakin minulla blogin sivujen (ja postausten/päivitysten) latautuminen nopeutuivat. On niin pro-olo kun sain nuo tehtyä. Eikä juurikaan kirosanoja vaan kuuntelin samalla Kauko Röyhkän – tai siis lukion rinnakkaisluokalla olleen J-P Välimaan – elämäkertaa. Tulvahteleepa muistoja 70-luvun musiikista ja kouluajoilta! Epe´s levykauppa! Vieläkin on hyllyssä sieltä tilattuja älppäreitä.

Myös Adoben kanssa ohjelma/katalogi- etc. tiedostot onnistuin (luullakseni ja toivottavasti) saamaan talteen, sillä keskiviikkona tietokone lähtee täydelliseen buuttaukseen ja putsaukseen. Josko saisin sorville tällä tavoin  vielä ainakin toiset neljä vuotta sujuvaa ja ongelmatonta toiminta-aikaa.

Aamupäivän satoi lunta, ja ajattelin, että lähdenkin vasta illalla kuvailemaan valkoisia puistomaisemia Ainolaan ja jokivarteen. Kävin kuvailemassa – parahiksi ennen kuin illan vesisade alkoi. Ja ei, en ollut puistoissa. Eikä ollut valkoista.

Sunnuntaina ruoan parissa

Lakukekkerit tänäänkin (eilen leipää, tänään kakkua). Syntisen hyvää, tässä on pelkkiä kaloreita ja siksipä maistui erinomaisen hyvälle. Isosta kakusta jäi paljon, mistä pakkasin puolet pikkuperheelle dogibägiin kotiin vietäväksi. En oikein tiedä, miten moisen sorruin edes tekemään, mutta jo tekovaihe maistui hyvälle. Kun vielä pääruoaksi olin (mistä ihmeestä sekin idea??) päättänyt tehdä jauhelihapiirakkaa, retroruoka vailla vertaa, niin kyllä oli poikkeuksellinen ruokapäivä tänään.

Jauhelihapiirakka oli meidän opiskeluajan ”kotipilheissä” ja arjessakin vakioruoka: pellillinen voitaikinaan leivottua jauheliha-riisipiirakkaa (aika lailla tällaisella reseptillä tein tänään..) tuhtia ja edullista tarjottavaa. Jälkkärikakku ei ole edullinen. Ohje suoraan Valion sivuilta

Yksi hieman keveämpi ruokavinkki: granaattiomenan siemenet ovat mitä mainioin salaatin raikastaja: vihreää salaattia, tomaattia, kurkkua, ja sitten fetaa, pähkinäpurkin pohjat tällä kertaa mukana ja paljon granaattiomenaa. Erityisen hyvin sopii jos pääruoka on lihaa tai muutoin raskaampaa…

Kaloreiden kerryttämisen lisäksi olen ehtinyt niitä tänään kuluttaakin: tarvoin hienoisessa räntäsateessa (ilman kameraa!) ja kuuntelin dekkaria. Sellainen apaattinen lenkkeily-moodi. Ikävä Lappiin!

Kauppa-asioita

[Tuollaisen uuden kuvankäsittelytekniikan opettelin.]

”Jotain meni pieleen” -lukee taas tässä blogin editorisivulla. Viime päivinä postausten ja niiden julkaisemisen kansa on ollut rutkasti ongelmia. Pitkiä pätkiä tekstejä olen onnistunut saamaan hävöksiin, kuvat eivät ole latautuneet ja kaikkea muuta on mennyt pieleen. Sellainen hieman syö naista tai ainakin postausintoa. Mutta minä yritän vielä.

Siis tänään merkittävintä, tai sellaista, mistä ehkä olisi ilo raportoida, on (taas?) ruoka. Tammikuun puolivälin ankeaakin ankeamman vesisateen vuoksi päivällä ei ollut ulkoilua, joten luppoaikaa tuntui olevan tavallistakin enemmän. Ajelinpa sitten Ruskon remontoituun ja laajennettuun Citymarkettiin! Se oli hieno! Siellä oli tilaa, eikä tolkuttomasti väkeä, vaikka oli lauantain puolipäivä. Valinnan varaa kaikissa tuoteryhmissä paljon, ja erikoisuuksiakin. Pestoa marokkalaisittain, meksikolaisittain ja intialaisittain. Ostin kaikkia. Ostin risottoriisiä, valmis-hollandaisea, uudenlaista tuoremehua, Fun light garnaattiomenaa. Oikein harrastin shoppailua. Ison marikassillisen herkkuja kannoin kotiin.

Mukana myös made. Parin viikon takainen surkeahko kokeilu jäi hiertämään sen verran että halusin yrittää uudelleen: kohti uusia pettymyksiä? No ei sentään. Tänään sain meille kahdelle oikein hyvät kala-annokset aikaiseksi. Ja opin sen, että made kannattaa kypsentää selkäruotoineen kaikkineen; kypsennyksen jälkeen ruodot lähtevät helposti.

Kaikkein paras – itse asiassa pahin, joka tulee viemään minut turmioon! – löytö oli Fazer leipureiden uutuus! Lakritsi-saaristolaisleipä. Syntisen hyvää! Mihin enää tarvitaan kakkua tai keksejä, limppuja tai lakuja? Tässä on kaikki! Pieni sipaisu suolaista Oivariinia, ehkä vielä pieni ripaus sormisuolaa ja se on siinä! Graavilohi ei tämän kanssa varmaankaan sovi, mutta Aura-juusto kylläkin, – jollei muuten tule kaloreita tarpeeksi. 😀

Todella toivon, että tällainen kiusaus häipyy pikaisesti markkinoilta!

Ja sitten vielä yksi viinisuositus. Meillä on ollut kerran aiemminkin tätä: silloin kuhafileiden kanssa. Sopi niille vielä paremmin kuin tänään mateen kaveriksi, mutta pitkästä aikaa on tarjolla oikein miellyttävä chardonnay, jossa ei ole tammikypsytyksen jättämää raskautta, vaan hienosti hapokkuutta, raikkautta, makua. Giesen Chardonnay Uudesta-Seelannista (15 €).

Tulppaanejakin ostin, kuten ylhäältä hoksaat. Tuolla tekniikalla voisi tehdä vaikka minkälaisia onnittelukortteja tai julisteita tai jotain…

Paljon hyvää on tarjolla!