Tuulestatemmattua on muuttanut

Tosia ja tuulestatemmattuja juttuja päivittäin on luettavissa uudessa osoitteessa.

Nämä vanhat postaukset pystyttiin pelastamaan ja on nyt siirretty uudelle palvelimelle. Mistä olen ihan tavattoman hyvilläni!

Koko sivusto on remontin alla… mutta Tuulestatemmattuja juttuja on luvassa taas joka päivä.

Siis tervetuloa tänne www.tuulestatemmattua.fi



Lumen keskellä

Univajeet alkaa olla kuitattu, siitäkin huolimatta, että eilen piti iltasella, myöhäisellä, pakkasella vielä koettaa täysikuuta kuvailla. Ja että se kuu tai satunnaiset huolenpoikaset herättelivät yöllä. Mutta kaikkinensa Myötätuuli on tehnyt tehtävänsä, Lappi antanut taas unta ja ulkoilua.

Tänään on ollut hyvä ilma, aurinkokin paistellut. Tiedottajahommia, kouluun täydennyksiä ja toimintasarjan uusintaa tänään. Pehtoori on saanut toimia. 😉 Aika usein, liki pääsääntöisesti se olen minä, joka täällä teen lumityöt, mutta nyt lumi on ehtinyt (Pehtoorin) edellisen käynnin jälkeen jäätyä, joten lingollakin melkoista puskemista, jotta piha ja polut on saatu kuntoon. SIis Pehtoorin toimesta tällä kertaa. Ja katoillehan minä en ole koskaan mennytkään, joten se on tänään ollut Pehtoorin ykkösjuttu. Ja minä olen kuvannut. Olenpa jo raakamuokkaukset tehnyt ja laitoin tuonne kuvasivulle.

Auttakaapas hyvät lukijat,  – käykää tähdittämässä kuvia. Annahan tähtiä mielestäsi parhaille kuville… Sarjassa pitäisi olla viisi kuvaa, jokaisen tuoda jotain uutta, pitää olla pysty- ja vaakakuvia, laajoja ja lähiksiä, sarjan kuvien pitää olla sidoksisia toisiinsa ja toisaalta jokaisen pitäisi toimia myös itsenäisesti … Tai sitten anna vain sellaisella tykkää-fiiliksellä pisteitä. Kuvat ovat täällä.

Lunta on paljon! Eipä yleensä pääsiäisenä enää näin paljon, ei vaikka pääsiäinen olisi aikaisemmin. Harvoin maaliskuun puolellakaan näin paljoa…  Kaunistahan se on, eikä täällä ole haitaksi. Se takaa hyvät hiihtokelit ja huomenna ajattelin mennä mäkeen! Viime talvena en käynyt kertaakaan. Mutta tällä viikolla menen, ehkä jo huomenna.

Hangasojalla ja koko Saariselällä on paljon porukkaa, niinkuin yleensäkin pääsiäisen tienoilla. Ja ohjelmatarjontaa joka lähtöön: Kuukkelissa on tänään ohjelmallinen illallinen! Kuukkelissa, ja Tunturihotellissa tällä viikolla Suvi Teräsniska, Tuure Kilpeläinen ja ties ketä. Ja nyt parhaillaan tuossa ”naapurissa”, Laanilan Savottakahvilassa, on Valtteri Torikka. Ja me täällä möksällä vain torkuskellaan, oleillaan. 😉

Eilen kävimme sentään Kaunispään huipulla lounaalla = kaarnikkamehulla ja lohileivällä. Siellä on Huippu-ravintolan laajennus ja remontti nyt ihan valmis, joten kyllä kelpaa. Ravintolan vieressä oleva vanha ”Ylämaja”, jonka olette kuvissani nähneet ”kesät talvet”, on nyt jotenkin entistä hylätymmän näköinen.

Ylämaja on alunperin ollut ”kulohälytystupa”.

Se on valmistunut 1952, edellisen 30-luvulla rakennetun saksalaiset polttivat Lapin sodan loppumetreillä. Mökissä on tähystystorni ja sieltä näkee juuri ja juuri Pyhä-Nattasen huipulle, jossa on seuraava kulohälytystupa. Tällainen ketju on aikanaan ollut tärkeä metsäpalojen ehkäisyssä.

Mökkiviikolla porokeittoa

Runsaahkoiden lumitöiden, mökille kunnolla asettautumisen ja rantasaunan jälkeen oli illansuussa aika istahtaa mökin ruokapöytään. Tänään oli soppapäivä! Uusi soppa meidän ruokapöydässä. Mutta tulee jäämään listalle! Madekeiton ja borssikeiton kanssa on nyt kärkikolmikossa kun soppia on yli tusina testailtu ja postailtu.

On alkuruokakeitoksi turhan tuhti, mutta erinomainen ulkoilupäivän ja talven ruokaisa keitto, jonka oheen luomu-ruisreikäleipä suolakiteiden kanssa sopii erinomaisen hyvin.

Porokeittojahan on monenlaisia, on lihakeittoa, poroliemikeittoa, koparakeittoa ja luikkuvelliä, muiden muassa. Koparakeitto? – Sitä en ole maistanut, enkä haluakaan. Olen kerran ollut mökissä, jossa koparakeitto oli liedellä kypsymässä, ja totta totisesti ei näky eikä tuoksu (haju!) ollut houkutteleva. Koparakeitto tehdään poron sorkista. Ei ole minun ruokani. Enkä ole koskaan syönyt luikkuvelliäkään: se tehdään poron ydinluusta. Luikkuvelliin luikut halkaistaan rautapataan, lisätään vettä ja riisiä tai ohraryyniä, sitten suurustetaan ja lopuksi vielä maitoa. Tässä kohtaa olen kyllä ennakkoluuloinen.

Ennen äsken syötyä poro-juustokeittoa paras porokeitto on ollut kermainen korvasieni-savuporokeitto, jota on Oulussa Sokeri-Jussissa ollut listoilla ja monissa Lapin ravintoloissa, joskus olen tehnyt itsekin, mutta nyt on uusi ihan mahdottoman hyvä porosoppa reseptikansiossa.

Klikkaamalla kuvat isommiksi,
näet pohjoisen valon ja herkullisen keiton kunnolla. 😉 

Poro-(leipä)juustokeitto

400 g poronkäristyslihaa
2        sipulia silppuna
2 rkl  voita
1 pkt  kylmäsavuporo Koskenlaskijaa
1½ l  lihalientä fondista
5        isohkoa perunaa kuutioina
4 rkl  raastettua parmesaania
5        katajanmarjaa
mustapippuria
soijaa
leipäjuustoa (oman maun mukaan)
persiljaa
voita

Sulata käristysliha kuumassa padassa. Lisää silputtu sipuli ja voi ja kypsyttele, kunnes liha on ruskistunut ja sipuli kuullottunut. Anna hautua miedolla lämmöllä puolisen tuntia välillä sekoitellen.

Lisää lihaliemi ja sulata juusto liemeen. Lisää kuutioidut perunat, parmesaaniraaste, katajanmarjat, soijaa ja mustapippuria. Keitä miedolla lämmöllä, kunnes perunat ovat kypsyneet. Se tuoksuu ihanalle jo tässä vaiheessa.

Ripottele kuutioitu leipäjuusto sekä persiljasilppu keiton päälle. Niitä voi kyllä sekoitella keiton joukkoon kypsentämisen loppuvaiheessa.

Annoksesta riittää neljälle, – jos hyvin käy. 😉



Tornion tulosten jälkeen mökille

Tässä tulokset (vanhojen täydennyksiä ja uusia)

Miljöö:
8 henkilö (keittiömestari) : täydennettävä
9 maisema: hyväksytty
10 miljöö: hyväksytty

Digi:
13 toimintakuva (hääkimppu): uusittava
14 kollaasi/montaasi: hyväksytty
15 digitointi: hyväksytty
16 Tornio-sarja: täydennettävä (mutta tosi hyvä! 

Suunnittelu ja kaupalliset taidot:
17 Liiketoimintasuunnitelma: täydennettävä
18 Haastattelu: hyväksytty
19 Lyijykynäkuvaus: uusittava
20 Kirjalliset (tentti) : hyväksytty

Aika tyytyväinen olen tulokseen, tietysti se, että lyijykynä-simultaani ei mennyt läpi, harmittaa. Miljööosa olisi mennyt, mutta studio ei. (kuvat täällä… ) Juurikin ne ristivarjot aiheuttivat pomppaamisen, ja seurauksena on se, että Tornioon on kesän kynnyksellä suunnattava studiokuvaukseen. Onhan minulla rästissä toinenkin studiokuvaus, joten olisi ollut joka tapauksessa mentävä – jos meinaan opinnoissa edetä.

Torstaisen kuvausurakan tuloksena sarja ”Tornio – uutta ja vanhaa. Elämänmenoa ja ihmisiä Torniossa” meni läpi, ja monia kiittäviä kommentteja siitä tuli. Pieniä kuvankäsittelykorjauksia muutamiin täytyy tehdä, mutta ”pikku vikoja, helppo korjata” – kuten sloganimmme kuuluu. Se sarja kokonaisuudessaan on täällä.

Uusinnoista ´henkilö miljöössä´ [keittiömestari työssään] meni läpi, mutta ´toiminta´ [hääkimpun teko] ei. Siis kolmannen kerran reppasin siitä, enkä oikeastaan ihmettele. Nyt on jo ´suunnitelma D´ vireillä.

Periaatteessa oli mahdollista, että meidän 20 hengen VAT-porukasta ensimmäiset olisivat tänään valmistuneet ja saaneet oikeuden ’Valokuvaajan ammattitutkinnon suorittaneen’ -´titteliin´. Mahdollista kyllä, mutta yksikään ei saanut. Tänään kaikki 20 näyttöön kuuluvaa tehtävää oli ollut mahdollista suorittaa ja saada läpi, mutta kukaan meistä ei ole vielä klaarannut koko projektia.

Porukasta on kaksi varmuudella keskeyttänyt ja kaksi mitä ilmeisimmin. Meistä jäljellä olevista kuudestatoista kahdella on kiinni enää yhdestä uusinnasta ja muutamista pikku täydennyksistä. Minä taidan suortitusteni kanssa olla jossain keskivaiheilla, kolme uusintaa ja viisi täydennystä jäljellä.

Täydennyksiä voi lähettää jo viikon kuluessa (paljonpa tässä ehtii!!), mutta varsinainen ensimmäinen rästinäyttö on kesäkuun toisena viikonloppuna, ja sitten sen jälkeen vasta lokakuussa. Siihen minä tähtään. Siis, että silloin olisi kaikki hyväksytty. Silloin koulun aloittamisesta on tasan kaksi vuotta. Tavoitteita pitää olla, ja kuinka hyvälle tuntuukaan kun saa edes osasuorituksia tehdyksi.

Tänään näyttötutkinnon palaute sujui nopeasti, – jo ennen yhtä homma oli ohi. Mikä tietysti sopi minulle erinomaisen hyvin, ja kun jo aamulla aloittaessamme aavistelin, että pääsen lähtemään ajoissa, soittelin Pehtoorille ja ehdottelin, että vaihtaisi aiemmin hankkimansa junalipun varhaisempaan. Onnistuihan se, ja vähän ennen kolmea poimin miehen Rovaniemen rautatieasemalta kyytiin, tai oikeastaan kuskiksi, ja siirryin kartturin paikalle. Hyvä keli, kesärajoitukset, liikennettä vähän, valoa paljon, kohti mökkiä ja pääsiäistä. Hyvälle maistuu olo.

Neljäs näyttö Torniossa lopuillaan

Kisastudiosta palattu. Meitä oli vain kuusi, kuten koko viikonloppuna. Opinpa taas paljon uutta, elämästä ja itsestäni. Muistanpa taas että minähän elän – yleensä, tavallisesti – melkoisessa kuplassa.

Onhan tänään taas ollut aika mukava ja hieno päivä-  —

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tänään ei ole ollut vattilaisia kuvaamassa simultaaneja Tornion kaduilla, ja sen huomaa säästä. Tänään on ollut huikean kaunis sää, pikkupakkasta ja aurinkoa siniseltä taivaalta. Suojassa varmaan paljon lämpöasteitakin.

Tänään ohjelmassa oli mallina olo, haastattelu ja liiketoimintasuunnitelman läpikäynti, käsittely ja kommentointi. Olin ”käsimallina”, J. teki lyijykynäsimultaanin miljöössä elävän mallin, eikä minkään Aapisen ja aakkosten kanssa. Ja minä lupauduin ”taitelijaksi” hänen kuviinsa. Tunteroinenhan siinä puoleltapäivin vierähti. Oikeastaan oli ihan mielenkiintoistakin, ja opettavaista. J. on ihan pro ja oli oikeasti ammattikuvaaja jo koulun aloittaessamme, joten mallinohjauksesta opin omakohtaisesti jotain.

Haastattelu meni hyvin, – eihän minulle puhuminen koskaan ole ollut mikään ongelma. 😉 Ja liiketoimintasuunnitelmakin todettiin hyvin tehdyksi, relevantiksi ja siitä nostettiin esiin monia pointteja ikäänkuin positiivisesti esiintuoden. Mutta se, että olin tehnyt ”rahoituslaskelmat” kovin ylimalkaisesti tarkoittaa, että luulen, ettei mennyt tämäkään heittämällä läpi.

Päivällä kävin kaupoissa: ostamassa ruokaa ja juomaa… matkahan jatkuu täältä länsirajalta huomenna kohti pohjoista! Mökille ajelen, matkalla poimin Pehtoorin kyytiin.

Kävellyt olen pitkin poikin Torniota, edelleen kameran kanssa, vaikka simultaania ei enää olekaan. Pikkukaupunki on kyllä hiljainen, … jotenkin viehättäväkin.

Iltapäivällä oli aikaa paistinkääntäjien tiedotushommille… ja sitten seitsemäksi syömään … ja pikku Berliiniin: gamut-viskille, malli-kuohuvalle, kisastudio tunnelmiin. Juuri palasin.

Lyijykynäpäivä

Eihän tämmöinen helppoa ole. En perfektionismista kärsi, enkä niin kauheasti odottanutkaan, mutta kyllä nyt on sellainen aika nujerrettu olo. Ja tasan tarkkaan ihan itse olen nujerruksen aiheuttanut, tai siis, että parempaan en pysty. Mutta minä yritin! Hitto, että minä yritin!

Pitkän päivän jälkeen ei ole oikein onnistunut olo. Tolkuttoman huonosti nukutun yön jälkeen annoin vähän ennen kuutta periksi ja ryhdyin muokkaillemaan vielä kuvia, kertaamaan opittua, suunnittelemaan päivän studiokuvausta… Ja turhaanko? Noh, sunnuntaina sen kuulee.

Pienen tovin jossain välissä mietin, että kuinka se on elämässäni niin käynyt, että käytän ison osan perjantaipäivästä ja illasta kuvaten lyijykyniä ja muokaten kuvista mainoskuvia…

Kuvaten lyijykyniä Torniossa! Sellaista se on liki kuuskymppisen entisen yliopistolehtorin elämä. 😉 Ja kun kahdeksan jälkeen illalla ei ollut enää mitään tehtävissä, kun kuvat oli luovutettava arvosteltavaksi, oli hillitön nälkä. En ollut aamuviilin ja croissantin jälkeen syönyt mitään! Lemon Batterya ja kahvia pitkin päivää litkinyt kuin paraskin opiskelija…

Kauan mietin, että lähdenkö vielä, – enää – mihinkään etsimään ruokaa… Yksikseni tässä asuntolassa kun olen… mikä on oikeastaan aika mukava – vietän yhden sortin pääsiäisretriittiä tällä kertaa (ennen usein mökillä) tällä tavoin…

Pääsiäisretriittiin ei todellakaan oikeasti kuulu rasvaiset blinit… niitähän nautitaan ENNEN paastoa, ei sen viime metreillä, mutta sellaista kohti tänään vaelsin melkein suoraan koulusta. Sen kun kävin kameralaukun, jalustan etc. kämpille tuomassa, huulipunan sipaisemassa- , lähdin tepastelemaan Suensaaren toiseen kärkeen kohti Aino-ravintolaa. Toinen kerta sinne blinille. Kannatti, opiskelija on nyt vähän ulkoillut, kävellyt, syönyt hyvin ja epäilemättä kypsä nukkumaan levollisen pitkän yön.

Nyt kyllä tuolla yläkerrassa joku laulaa… laulaa tavattoman kauniisti, omalla äänellään, ei teknopoppia tai huonoa räppiä niinkuin näissä opiskelijakämpissä joskus naapurihuoneistoista on tapana, .. nyt joku laulaa kauniisti ”Kevät toi, kevät toi muurarin … ”

Kevät tulee Tornioonkin…

Torniossa opintiellä

Kello on melkein kymmenen, – oli lähdettävä koululta (tuossa kadun toisella puolella), koska hälyt menee siellä päälle kymmeneltä. Ja takaisin voi mennä vasta seitsemältä. Ja kyllä melkein silloin on mentävä, sillä jäipä tämän päiväisen 180 kuvan perkaaminen, valinta (7 kuvaa noista), käsittely ja viimeistely, metatietojen täyttäminen ja  tekstittäminen sekä suomeksi että englanniksi vielä pahasti kesken.

Ja pitäisi ennen puolta päivää vähän vielä kerrata ennen tenttiin menoa — sitä minä mietin, milloin olen viimeksi ollut tentissä? Lyhyen, vaatimattoman taidehistorian perusopintojen suorituksen aikana puolenkymmentä vuotta sitten tein pari esseetä, mutta tenttisuorittamiseen asti en koskaan ehtinyt. Luulenpa, että olen käynyt tentissä edellisen kerran joskus viime vuosituhannen puolella, taitaa mennä 1980-luvulle. Siispä jännää on!

Tänään olen käyttänyt päivän (digitaalisen työnkulun) simultaanin tekoon. Aiheena oli: — ai niin, mutta en saakaan sanoa ennekuin aamulla, sillä osa porukastamme tulee vasta  aamulla tekemään tehtävää. Kuten tapana on meidän vattilaisten (vaikka vain pienen osan) ollessa Tornio – Haaparannalla täällä on jotensakin surkea keli. Yleensä sataa jotain; niin tänäänkin, mutta minusta se loi oikeastaan mukavan tunnelman kuviin, vaikka eihän kovin mukava ole räntäsateessa kulkea.

Matkalla koululle….

Koska edellisellä kerralla reppasin paljolti sen takia, että kuvissani henkilöt oli kuvattu liian kaukaa (vieläpä telellä), niin nyt päätin, että menen rohkeasti, juttelen, kysyn lupaa ottaa kuvia. – ja niin myös tein. Ja kiitos kaikki ihanat, jotka autoitte ja lupasitte ottaa kuvia. Enemmän tuli myöteisiä vastauksia kuin kielteisiä, muutamat innostuivat jopa oikein poseeraamaan. Olin niin iloinen heistä kaikista. Kuvissani on nyt lapsi, maahanmuuttajia, nuori poika koiran kanssa, yksi raksamies, opiskelijanuorukainen, postinkantajanainen, tyylikäs leidi, vanha nainen poikansa kanssa, … Muutama otos on mielestäni ihan kelvollinen, saa nähdä, onko jury niistä samaa mieltä. Olisipa. Minä niin jo haluaisin vähentää tätä Torniossa ramppaamista ja kuvaamista. Sunnuntaina on palaute.

Tuo ”Torniotar” on hyvä kauppa, sinne menen lauantaina kun on luppoaikaa. Palkitsen itseni lautasliinoilla ja ehkä jollain pääsiäiskoristeella tai uudella keittokulholla! Jokaviikkoinen soppamme uhkaa pahasti jäädä tällä viikolla keittämättä…

Kohti viimeistä virallista näyttöä

Kyllä nyt on rutistettu! Siinä se kuitenkin on. Kymmenen sivua miniyritykseni liiketoimintasuunnitelmaa rahoitus-, myynti- ja kannattavuuslaskelmineen.

Kaikkea sitä! Onneksi on netissä varsin perusteellinen ja hyvin ohjattu sivusto, jossa voi tuota suunnitelmaa työstää.
https://www.liiketoimintasuunnitelma.com/
mutta tuskien taival tuo oli. Ja vielä CV ja julkaisuluettelokin piti päivittää. Yhteensä parikymmentä sivua on siis nyt paketissa.

Sattui just sopivasti tälle päivälle kun tytär julkaisi (joutui julkaisemaan) Uuden Suomen etusivulla blogitekstin, josta oli kyllä ylösrakennukseksi äitinsä liiketoimintasuunnitelmaan… 😀

Ja onhan se taas hutera olo näyttöön lähdössä. Sinne ja siellä kun on taas paljon muutakin kuin tuo ylläoleva.

NÄYTTÖ 4 (viimeinen, tehtävät 17 – 20))

Suunnittelu ja kaupalliset taidot –suoritukset

17 Kirjallinen liike-/toimintasuunnitelma, jossa otetaan huomioon toimintamuoto. Liike- tai toimintasuunnitelma laaditaan ohjaamaan tulosvastuullista ammatinharjoittamista. Liiketoimintasuunnitelma on keskeinen työväline kehitettäessä menestyvää liiketoimintaa ja esimerkiksi rahoituksen hakemiseen.

18 Tutkintotilaisuudessa: Haastattelu. Henkilökohtainen suhde valokuvaajan ammatissa toimimiseen. Haastattelussa käsitellään tehtävän 17 suunnitelma.

19 Tutkintotilaisuudessa: Kuvaustyö ja siihen liittyvä tarjous, aikataulu ja kuvaussuunnitelma. (tarjous, aikataulu ja kuvaussuunnitelma on alustavasti tehty – me kuvataan lyijykyniä!!)

20 Tutkintotilaisuudessa: Kirjallisia kysymyksiä mm. aiheista ammattikäytännöt, tekijänoikeudet, valokuvaajan oikeudet ja velvollisuudet, sopimuskäytännöt, valokuvaajan ammatissa toimiminen.

 

Siis on tenttiä, haastattelua, studio- ja miljöösimultaania ja tuo pumaska! Ja täydennyksiä ja uusintoja edellisiltä kerroilta. Kaksi kokonaista sarjaakin olen kasannut. Teatteriravintolan keittiö miljöönä ja toimintana hääkimpun teko. Löytyvät tuolta: KLIKS!

Nyt pakkaamaan, aamulla kohti Torniota!

 

Toiminimi

klikkaa isommaksi!

Muistikuvia.  Se siis on toiminimeni nimi. Mitäs pidätte?

Entäs mainoksesta? Muokkailin Oulussa ilmestyneessä Kaiku-lehdessä syksyllä 1909 olleesta F. Suomelan valokuvausliikkeen mainoksesta. 😉 . Nimi on vain markkinointinimi. Sillä: kävipä nimittäin niin, että kun lähetin Patentti- ja rekisterihallitukseen rekisteröintipaperit (onnistuu 1.3. alkaen myös sähköisesti ja maksaa vain 75 euroa) asianmukaisesti täytettynä ja tarkistettuani PRH:n tietokannoista, ettei samannimistä yritystä ennestään ole, tuli muutaman päivän päästä ilmoitus, jossa oli Y-tunnus ja korjauskehotus, sillä ”Nimi on lähes sama kuin aiemmin rekisteröity Muistikuva”, joten ei kelpaa. Minä olin niin pettynyt! Kaiken kukkuraksi tuo Muistikuva-yritys ei edes ole toiminnassa ja se on perustettu joskus vuosikymmeniä sitten, joten sekaantumista tuskin tapahtuu.

Lähetin uudet ehdotukset, niitä piti olla kolme. Yritin siten, että lisäsin vain eteen Tmi. Siis uusi yritys: Tmi Muistikuvia. Koska minusta tuossa Muistikuvissa on niin hyvin se historia ja kuvat, kirjoitettu ja kuvattu, mennyt ja konkretia, etten millään halunnut siitä luopua. Mutta eipä sekään kelvannut. Kakkosvaihtoehdoksi tolvaisemäni ”Muistojen Kuvat” meni läpi. Mutta se on niin lälläri!! Siis virallinen nimi on tuo, mutta käytän edelleen tuhannen kesken olevassa liiketoimintasuunnitelmassa, kaikissa laskuissa, tarjouksissa, nettisivuilla etc. Muistikuvia-nimeä. Niin saa tehdä – otin selvää.

Tämän minun, ainakin tässä vaiheessa, pelkän paperiyritykseni perustamiseen on liittynyt sellainenkin juttu, mitä en osannut ollenkaan odotttaa: vuorokausi sen jälkeen kun olin lähettänyt anomuksen, eikä mitään tietoa (minulle) ollut PRH:sta tullut, alkoi puhelin soida ja sähköpostilaatikko täyttyä. Vakuutusyhtiöt, operaattorit ja tilitoimistot haluavat ”neuvotella kanssani yritystoimintani vakuutus-, tietoliikenne- ja kirjanpito- sekä laskutusasioista”. Enpä ole vielä neuvotteluihin lähtenyt. 😉 Ainakin tusinan verran on tullut yhteydenottoja; ihmettelin kovasti, mistä nämä ko. yhtiöiden myyjät tietävät rekisteröinnistä tai edes vireillä olosta ennen kuin minä, ja löytyihän se tietokanta: PRH:n Virre-palvelussa taitaa noilla yritysten perustamisjutuista kiinnostuneilla olla hälytysjärjestelmänsä kytkettynä.

Kuten sanottu, mainostettu, ”Valokuvia otetaan joka päivä — kohtuullisilla hinnoilla”. Muistikuvia kerrotaan ja luodaan. Muistikuvia. Se se on.

Opiskelija viime tipassa …

No niin, onhan sitä taas saatu pieni näyttöahistus aikaiseksi – ja suurin syy siihen on, että olen jättänyt ihan liian paljon tekemistä tälle viikolle. Menen Tornioon jo torstaina, jotta voin tehdä rästissä olevaa, uusittavaksi vaadittua digitaalisen näytönosan simultaania rauhassa. Voin käyttää siihen koko torstain. Helmikuussa tekemäni ”Ihmisten arki Torniossa” kun ei mennyt jurylta läpi, joten nyt uusintayritys. Perjantaina on sitten toinen simultaani ja lauantaina tentti ja haastattelu, ja niitäkin varten pitäisi vielä lukea, ottaa harjoituskuvia ja tehdä kaikenmoista. Ja enää ei siis ole kuin kaksi päivää jäljellä.

Tänään heräsin kyllä varhain, mutta tänään on ollut velvotteita ja tekemistä joita ei voinut siirtää ”pois edestä” ~ äidin asioilla ja luona, ja sitten paistinkääntäjien kokous vielä illansuussa.

Minun toiminimeni on nyt kaupparekisterissä: kerron nimiprosessista huomenissa. … nyt on jatkettava vielä kuvauspakettien hinnoittelun tekemistä ja tarjouskirjepohjan laadintaa ja … ties mitä! Auts!