Lapseni pöydän ympärillä:
nämä ovat niitä ihmisiä joille minut on tarkoitettu
olemaan hyvä.Eeva Kilpi
~~~~~~~~~~~~~~
Juhannuksen aatonaattona …
Olisi pitänyt ottaa hanskat! Oikeesti! Juhannuksen aatonaattona lähdin yhdeksän jälkeen reippaasti kävelemään kohti Nallikaria, tai tarkemmin ottaen Nallikarin kylpylä Edeniä, josta olin varannut hieroja-ajan, koskapa Saariselällä oleva ykkös-luotto-paras-hierojani ei ollut vapaana silloin, kun minulle olisi sopinut ja koskapa niskat ovat olleet jo aika kauan, ovat olleet jo aika jumissa.
Kävellessä, kylmissäni liki juostessa, kaipasin paitsi hanskoja myös sontikkaa. Ripsahteli välillä vettäkin. Mutta lopultakin, ei se mitään. Pääsin hierojalle; nyt jumit hävitetty, enkä kastunut. Pehtoori tuli minua vastaan ja lähdimme torille, halliin, kauppaan, toiseenkin. Ja huomiselle nimpparisankarille haettiin pieni lahjakin. Oli niin ilo eilen tähän asti pisimmän (10 vrk) eron jälkeen nähdä. Puolin ja toisin ilo.
Huomenna taas nähdään…
Ja tänään nähtiin Pehtoorin kanssa kaupunkireissulla tuttuja parin vuoden takaiselta Ligurian patikkareissulta! Mukavaahan sellainen. Keskikaupungin cappuccinot pettymys. Samoin oululaisten ruokakauppojen valikoimat: karitsan fileet ja kirsikkahilloke jäivät löytämättä. Noh, menuun pieniä muutoksia. Ja silti ja huolimatta siitä, että jo eilen olimme molemmat tehneet vanhustenhuoltokäynnit ja roudaukset, oli autonperä täynnä evästä; ihan vaan täällä Rantapellossa nautittavaksi. Niistä sitten jo jalostinkin jotain huomiseksi… Nämä ovat huomisen jälkiruoan perusainekset… Arvaatkos?
Mansikoiden ja kermavaahdon – ja juhannusjuuston – lisäksi. Juhannusjuustosta sukeutui muuten melkoinen keskustelu, kun laitoin sen tuonne FB:n Oulu tutuksi -keskustelupalstalle. Kyselin Oulu-palstalla olevilta: ”Tykkääkkö? Osaatko tehdä itse, kuuluuko juhannukseen? Millä nimellä kutsut? Kuuluiko jo/vain lapsuuteen?” – Kuvaani (joka siis eilisessä postauksessakin) sai kolmattasataa tykkäystä ja sadan kommentin (sadan!!) keskustelun. Pääosin keskustelu ihan leppoisaa, minulle uutta tietoa tuovaa, mutta sitten aina (?!) on muutamia besserwissereitä, joiden täytyy paitsi puhua asian ohi, myös osoittaa (tai yrittää edes) omaa erinomaisuuttaan tyyliin ”ainoa oikea tapa keittää juhannusjuusto on … ”
Täällä blogissa olleen eilisen postauksen yhteydessä olevaan kyselyyni tulleiden vastausten jakauma hämmästyttää minua!
Taidan tulkita sen niin, että lopultakin aika iso lukijoistani on (ent.) Oulun läänin ”ulkopuolisia” tai sitten siten, että juuri he viitsivät/ovat valmiimpia osallistumaan kyselyihin. Kuitenkin liki reilut 200 kävijää on nähnyt kyselyn ja vain 12 on edes maistanut tai pitää jokavuotisena perinteenään tätä paikallista herkkua. Joka tapauksessa kiitokset kaikille klikanneille ja Katrille kommentista!
Päivään on kuulunut myös loppukesän matkaohjelmien lukkoonlyöminen, varausten tekeminen ja toivo lämpimästä… Huomiseen!
Juustokeitto juhannuksen soppana
Mikäs se olisi juhannuksen soppa eli keitto? – Makia juustokeitto tietenkin.
Makiaa juustua, juhannusjuustoa, punaista heraa, makiaa juustokeittoa syödään Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla nimenomaan juhannuksena, mutta – varsinkin ennen – usein myös kesän muissa juhlissa.
Sen paikka ruokavuodessa johtuu siitä, että karjan päästyä laitumille maitoa oli saatavissa paljon ja sitä oli varaa keitellä juustoksi asti. Onpa se kuulunut kosiorituaaleihinkin: talojen tyttäret kilpailivat, kuka keitti makeimman juuston ja nuoret miehet kiertelivät juhannuksena maistelemassa juustokeittoja. Arveltiin, että hyvän juhannusjuuston keittäjä olisi taitava emäntä muutoinkin.
Minä en ole koskaan itse keittänyt, Pehtoori oli minut emännäksi kelpuuttanut ilmankin. Juttuhan on niin, ettei Pehtoori paljon makiasta juustokeitosta perusta, ei vaikka äitinsä sitä ennen keitti, ja opettipa minuakin keittämään. Mutta en koskaan ole kuitenkaan tullut itse keittäneeksi, ehkä siksi, että anoppi antoi minulle aina purkin mukaan, kun juhannuksen tienoilla heillä käytiin. Ja jollei anopilta saanut, niin isäni – joka ei-oululaisena kyllä oppi tuosta paikallisesta herkusta tykkäämään – toi sitä meillekin asti ostettuaan Kauppahallista irtomyynnistä.
Minä ostin tänään marketista kaksikin purkkia, paljolti juuri tämän ”Jokaviikkoinen soppamme” -postauksen takia. Tämä onkin tässä sarjassa ensimmäinen – ja todennäköisesti viimeinen – viikon keitto, jonka tyydyn hoitelemaan ”purkkiruokana”.
Koivulan – isorakeisempi – ”Makia juustokeitto” on tutumpi ja sitä on ollut myynnissä pitkään. Tuo oikeanpuoleinen Arctic Milkin ”Makia juhannusjuusto, punainen hera” on minulle uusi tuttavuus. Ja pidin siitä kyllä enemmän.
Juustokeiton tekoon ei tarvita muuta kuin vanhan ajan täysmaitoa ja juustonjuoksutinta, suolaa, hella ja aikaa. Valion resepti on sellainen, jonka muistan anopilta saaneeni (siis vähän siirappia mukaan) Valio Juhannusjuusto. ja mainio on Valion minuutin mittainen youtube-video: se on hyvin selkeä ja kertoo, miten homma hoituu.
Makiaa juustoa syödään yleensä jälkiruokana, monet syövät myös juhannusaamiaisella ja välipalaksi. Oikeaoppisesti siihen ei laitella mitään lisukkeita, – minä tykkään laittaa vähän sokeria: makiaa makialle.
Laitoinpa aiheeseen liittyvän kyselynkin tähän. Ja kommenttilaatikko on tietysti avoin!
Pois räntäsateen alta
Mökin varjon puolen lämpömittari näytti ennen aamuseitsemää +2 C, ja päiväksi oli luvannut vesi- ja räntäsadetta, joten ei ollut ollenkaan vaikea suunnata kohti etelää ja kotipihan vehreyttä. Semminkin kun olimme saaneet monta hienoa Lapin kesäpäivää viettää tunturissa ja Hangasojan varressa. Ja kyllähän siellä vajaassa viikossa ehti ihan kesä alkaa ja lehti puihin tulla. Mökkitien päässä lumikasa oli sulanut jo melko pieneksi.
Matka sujui joutuisasti, puokkiin ajellen, Rollossa pikaisesti lounaskahvilla: Shell, Joulupukin pajakylä, ChocoDeli, Coffee House vai Neste? – Coffee House, koska siellä on varmimmin croissanteja, joihin olen taas koukkuuntunut ihan turhan lujasti.
Mökki – Rovaniemi väli on aina Pehtoorin ajo-osuus ja loppumatka minun. Matkaan kuluneen viiden ja puolen tunnin aikana suunnittelin a) juhannusviikonlopun ruoka-asioita. Tuleehan tytärkin Helsingistä ja pikkuperhe tietysti ja systerinikin, joten on juhannuksen lisäksi monta hyvää syytä kokota ja tarjota jotain tavallistaki parempaa. Vaikka aatto nyt menee perinteisesti, mutta entäs muuten?
Ja toinen miettimisen aihe oli minun kesäkuvaretkeni. Viime vuonna se jäi väliin. Miksiköhän? – Surkeat kelit, paljon tekemisiä ja kulkemisia muutenkin? Torniota, luokkakokousta, kapitulia, Kukkolankoskea, mökkiä, Helsinkiä … No mutta, nyt olen taas kesäkuvaretken ajatellut tehdä, ja suunta ja alustava reitti alkavat olla mietittyinä. Palkinnot ja kilpailijat pitäisi vielä löytää, mutta on kai lukijoiden joukossa edelleen mukaan lähtijöitä? Kenties uusiakin osallistujia? Löytäisinköhän jostakin sponsoreita palkintojen saamiseksi? Pitääpä miettiä.
Kotiin päästyä puutarhan ja yrttipenkkien huoltoa, – ei yhtään menetettyä kesäkukkaa. Ja sitten kokkitakkien metsästystä! – Paistinkääntäjien kimppatilaus kokkitakeista pitäisi olla huomenna klo 11 jaossa, eikä minulla ole niitä! Menee vähän jännäksi, löytyvätkö postin reiteiltä? Tänään olen ajellut ja soitellut niiden perään… Saapa nähdä. Noh, onneksi Kuusamoa kauempaa kukaan ei ole tulossa hakemaan niitä … 😮
Epävakaata
Yön satoi, päivän on satanut. Pilvet roikkuvat. Nyt mittari näyttää +8 C. Etten sanoisi, että pienoinen ”Lapin kesä on huippua” -tunnelman lässähdys on tapahtunut.
Tosin samaan aikaan Hangasojalle ja Saariselälle alkaa valua yhä enemmän väkeä, mökki toisensa jälkeen kansoittuu, Kuukkelissa oli jo jono ja raitilla näkyi kävelijöitä…
Aamupäivän sain kulumaan paistinkääntäjien tiedottajan roolissa. Olenko sanonut, että menin ihan itse keksimään, että Oulun voutikunnalla voisi olla oma FB-ryhmäkin, ja että ihan itse voisin olla sen moderaattori? No näin on kuitenkin päässyt käymään. Sekin on tänään ollut yksi syy roikkua Facessa. Ja ohessa olen laatinut pienen novellin mittaisen jäsenkirjeen kuvineen ja päivittänyt nettisivut etc. Mutta onpahan ollut tekemistä…
Iltapäivällä jo seuraavan tänne tulon valmistelua monin tavoin, kuivamuona- ja viinivarastoja täydentelimme, manklailin lakanat ja pyyhepyykkikin on hoideltu. Mutta ulkona ei mitään, emme lähteneet tarpomaan sateeseen.
Ja sitten: minulla on uusi ”design-kattaustuote”. Pehtoorihan on ylönkatsonut ja naureskellut minun handmade, DIY-”lapas-tarjoittimelleni”, mutta eipä ole moinen estänyt minua uutta luomasta. 😀
Kahden hengen maanantaipäivällisen alkuruoka design-luomuksella. 😀 Ruokakuvausharjoituksia samalla. Ruoka nyt ei ollut erikoista, mutta piti kokeilla tuota Lappi-designia…
