On kertynyt muutamia kesäruokapöytiin sopivia uusia kokeiluja, joten kokoanpa ne tähän.

~~~~~~~~~~~~~~

Lohikakkuset
(joita olen tehnyt usein ennenkin, ja ohjeenkin julkaissut, mutta hieman tuunasin sitä, joten laitanpa uudelleen)

Pohjaan
150 g voita
3½ dl vehnäjauhoja
½ dl vettä
1 dl emmental-raastetta

Täytteeseen
250 g lämminsavulohta
½ sipulia ja tilliä

Päälle
1 prk pippuri- & sitruunaruokakermaa
1 kananmuna

Nypi pohjan ainekset sekaisin, ja laita jääkaappiin puoleksi tunniksi. Leivo taikinasta pötkö ja paloittele 12 osaan, jotka pyörittelet palloiksi. Painele taikina silikonisiin muffinsivuokiin tai italialaisiin leivosvuokiin (leivontatarvikehyllyssä on).

Murustele lohi, sekoita se tillin ja sipulihakkeluksen kanssa ja täytä muffinsivuoat. Sekoita kerma ja muna keskenään ja kaada vuokiin. Uuniin n. 200 astetta ja 15–20 minuuttia.

Kuvassa on haukimurekepihvien ohessa; tein näitä Aapelin synttäreille tupla-annoksen, josta pari säästin että saatiin iltasella osana ruokaa nauttia. NÄitä voi tarjota iltateellä, kesäillassa valkoviinin kera, alkupalana salaattipedillä, lakkiaispöydän suolaisena… Ihan luottoleipomus on minulla tämä.

3

Haukimurekepihvejä
en ollut koskaan ennen tehnyt, mutta perjantaisen kauppatorin aamukuvauksen jälkeen kävin hallissa, ja Pekurin kalatiskissä oli jauhettua  haukea. No minä kauppiaalta (joka on Pehtoorin veljen vaimo eli olemme ”miniäksiä”) kyselemään ohjetta miten moista työstän. – Kananmunaa ja mitä muuta?

Uskoin kun kerrottiin, että parempaa tulee ilman kananmunaa, ”laita smetanaa, ja mitä sattuu kaapista löytymään…” No laitoin purkillisen smetanaa, ruokalusikallisen ruohosipuli Creme Bonjouria, puolikkaan sitruunan mehun, paljon silputtua tilliä ja hienoa merisuolaa ihan reilusti (ainakin teelusikallinen). Paistoin voissa lettupannussa, ja kun rupesin näyttämään, että kalapihveistä ei tule oikein kiinteitä, lisäsin pinnalle vähän juustoraastetta. Hyviä olivat, oikein hyviä (kuva lauantaina postauksessa).

Eilen hiiligrillattujen (aika onnistuneesti marinoituneiden) lampaanfileiden oheen tein bulgurista lisukkeen, johon vegeosaston lisäsi Italian lipuksi… 😉 Parsan välttelijät ja raakaa sipulia karsastavat saattoivat valita, mistä kohtaa ottaa.

3-3

Bulgurista lisuke
Tämä vähän karun näköinen lisuke valmistuu keittämällä bulguri paketin ohjeen mukaan, joskin keitinliemeen yksi kanafondinappi. Kun bulguri on keitetty sen sekaan lisätään ruokalusikallinen voita tai kunnon loraus oliiviöljyä, ehkä vähän sitruunamehua, (raakaa) paloiteltua paprikaa, silputtua makeaa sipulia ja kevyesti ryöpättyä parsaa. Tämä on haaleana ja kylmänäkin hyvää, jos jää niin seuraavana päivänä evässalaatin joukkoon loput. Fetakuutiot sopivat myös hyvin, erityisesti hiiligrillattujen herkkujen ollessa kyseessä. Keep it simple!

Ja sitten vielä jälkkäriä. Eilen vihdoin keksin, mitä tehdä mansikka-vaahtokarkkimassalla (muuta kuin syödä lusikalla suoraan purkista ja tuntea itsensä sokeriseksi ja huonoksi ihmiseksi… ).

3-2Rahka-mansikka-vaahtokarkki -jälkkäri

1 prk mangorahkaa
1 prk vispikermaa
tuontimansikoita, joiden päälle on ripoteltu vähän sokeria edellisenä iltana
2 tl vaniljasokeria
1/3 prk Stuff Marshmallows-vaahtokarkkimassaa

Pilko mansikat lasin pohjalle, vispaa kerma, sekoita joukkoon rahka, vaniljasokeri ja viimeiseksi Stuff.
Tee aamupäivällä, anna makuuntua jääkaapissa iltapäivän lopulle, nauti pois. Ei ollut edes sietämättömän makeaa, hyvää kylläkin.

 

 

Huomenna ihan uudenlaisten herkkujen parissa,  – ruokakirjeenvaihtajanne on lähdössä pikkureissulle. Sellainen kesälomafiilis tässä jo viikonlopun ollutkin…

Kirjoitettu kello 18:51

Viikonloppu on mennyt puutarhan, valokuvaamisen ja Aapelin ehdoilla. Niin ja auringon ja hyvin syömisen.

Juuri sain palautetuksi, monta tuntia etuajassa ;), tämän viikon kuvaustehtävän: ”Kuvatkaa kahdeksan kuvan essee/reportaasi/tarina, jossa on selkeä alku ja loppu. Aihe on täysin vapaa.”

Ensimmäinen ajatukseni oli kuvata juttu otsikolla ”Kauppatori herää kesäaamuun”. Olin torilla perjantaina ennen seitsemää, – oli ihana aamu, mutta kyllä oli niin verkkaista torin herääminen, ettei siitä kahdeksan kuvan sarjaa saanut, ei millään. Vain yksi vihanneskauppias, ja sitten kahdeksan jälkeen yksi rihkama- ja yksi metrilakukauppias hiljalleen alkoivat purkaa autojaan myyntikojuihin. Ja väkeä ei juuri ketään.

Sitten kehiin Plan B. Juttu kesäkukista: huvi ja hyöty samalla kertaa. Ja kahdeksaa kuvaa varten sitten parisataa otosta, joista sain rakennetuksi jonkinlaisen ”repparin”. Ja samalla laitetuksi kesäkukat.

Tänään sitten Huvilan siivous.

Huvila

Huvila-3 Huvila-4 Huvila-5 Huvila-6

Sen siivoan kunnolla vain kerran vuodessa, ja siihen kyllä uppoaa hyvinkin puolipäivää, varsinkin kun Kärscher-ikkunanpesulaite on mökillä.

Loppu päivä ja ilta meni tehden ja nauttien sapuskaa nuorille ja nuorten kanssa. Ja Apsua kuvaten. Nuoripari pyysi, että ottaisin joku päivä Aapelista 1-vuotiskuvat. Studiokuvina. Sen verran säästöbudjetilla ovat, että tällaiseen päätyivät. Mielellänihän minä, joskin vähän arastellen – päätettiin, että ensi viikonlopuksi studion taas kasaan.

Olisi kyllä kannattanut tänään vähän enemmän suunnitella niin olisi saanut paremmat kuvat kuin missään studiossa ikinä. Oltiin pihalla, ja Aapeli sai eka kertaa olla nurmikolla ja näki eka kertaa saippuakuplia. Voi sitä riemun määrää!

Saippuakuplia

Kirjoitettu kello 22:00
La
28
05
2016

Aapeli on ykkönen

Puutarhapäivä. Paitsi kaksi tuntia oltiin Aapelin synttäreillä.

Apsu on yksivuotias.

Aatu 1 v. (2)

Ja mikään ei ole ollut ennallaan sen jälkeen kun tämä pieni tuli maailmaan ja muutti mummin maailman.

Oli merkillinen tunne mennä pojanpojan synttäreille. Niin monet syntymäpäiväjuhlat kuin olen omilleni järjestänyt, ja nyt sitten yhtäkkiä minä olenkin se mummi, joka lähden lapsenlapsen synttäreille.

Valon lapseksi olen tätä pientä ryhtynyt puhuttelemaan. Apsu on valo, ja suunnilleen kolmas sana, jonka oppi oli …amppu. Lamput, aurinko, ulkoilma ovat ilo ja niitä kaikkia me tervehdimme, käsi (vasen) ojossa katsellaan aurinkoa ja lamppuja. 😉

 

Kesä-5

Oli hassua mennä pojan ja Miniän kotiin vieraaksi. Kaikki oli hyvin, enkä minä ollut vaikuttanut asiaan, – hassua. Ja merkillisen mukavallehan se tietysti tuntui.

Kuka on oppinut poseeraamaan, kun kamera on esillä? Onneksi ei minun kameralleni, vaan vain tädin miehen kännykameralle, jossa sentään oli salama ja kunnon ääni, toisin kuin mummin ihan taviksessa järkkärissä. …

Kesä-7

Mummin kamerasta ei paljon välitetä…

Kesä-6

Tämä toukokuun aurinkoinen pihalauantai on ollut ilo, paljon uutta viritelmää… keittiössä ja puutarhassa… niin kuin nyt vaikka haukimurekepihvit…

Kesä-8

Palaan niihinkin huomenissa, maanantaina.

 

Kirjoitettu kello 21:26

Aamuseitsemältä torilla. Yhdeksältä kotona kääntymässä. Kymmeneltä puutarhalla. Puoleltapäivän kotona leipomassa. Parin tunnin päästä kaupan kautta pyöräiltyä Caritaksessa. Iltapäivällä palaveri kukkakauppa Kanervan showroomissa. Neljältä treffit, – mieheni kanssa. Seuraavat pari tuntia La Vidassa. Auringon alkaessa paistaa jo alempaa pyöräily kotiin. On jo ilta.

Kesä

Hyvä päivä tänään.

Kesä jo. Nyt voi lopettaa D-vitamiinien joka-aamuisen syömisen, etsiä korurasiasta helmet, joita on mukava pitää farkkujenkin kanssa, lakata varpaankynnet punaisiksi, tehdä kouluun harjoitukset kesäaiheista, pukeutua farkkutakkiin ja Converseihin, siirtyä aamiaisilla puurosta viiliin, kulkea yhä useammin lyhyet kaupunkimatkat yms. mielummin pyörällä kuin autolla, aloittaa Donna Leonin uusi dekkari, käydä haudalla vähän harvemmin, suunnitella pian tekevänsä gazpachoa, miettiä ilolla ja odottaen, että pian näkee tyttären, kuvailla kesäkukkia, laskea päiviä, että pääsee taas mökille, valmistella työleiriä, vähentää koneella notkumista, tuoksutella illan tullen – metsän reunassa – laskeutuvaa kosteutta, nauttia sääskettömistä hetkistä. Kaikkea sellaista.

Valo tuntuu hyvälle, lämpö ihanalle.

Elämä on.

Kesä-2

Pensasmustikoista on moneksi.

Kesä-3

Kovasti koetin olla ostamatta liikaa kesäkukkia. Mutta tulihan niitä taas paljon. Ja samalla kuvasarja yhteen jos toiseenkin tarkoitukseen… Palaan asiaan.

Kesä-4

Niin paljon tänään, että postausta on pilkottava tulevina päivinä.

Kirjoitettu kello 20:05
To
26
05
2016

Viiniä ja huoltoa

Viinin maistajaiset tänään.

Sokkona maistelimme, emmekä – tietenkään – arvanneeet/tienneet, että teemana oli GSM (= grenache, syrah, merlot). Hieman sellaista arvailimme, mutta emme tiennneet ennen kuin pullojen etiketit paljastettiin.

 

Torstai-4

Ja kympin rhonelainen oli melkein yhtä hyvä kuin vasemman reunan kallis Hahn. Sokkomaistelu on hyväksi.

Torstai-3

JA trendiruokaakin oli Ruskossa tarjolla: Paahdettuja paprikoita, Hmmm.  ja paljon muuta hyvää.

Torstai

Ei sovi unohtaa, että aloitimme (torstai)illan Ruinartilla.

Torstai-2

Tällaisina päivinä kun  pitkälle iltapäivään kului äidin kanssa kierroksella ja illansuussa siirtyminen ´vapaalle´ viinikerhon tapaamiseen, tulee mieleen, kuinka onkaan hyvä, että huomenna ei ole työpäivä. 😉

Kirjoitettu kello 23:08

Näin hyvissä ajoin ennen viikonloppua voisin julkistaa, ylpeänä esittää, kaksi uutta jälkkäriä, jotka olen itse kehittänyt: Creme brûlèe Omar ja Panna Cotta Hopeatoffee, per favor!

Omar -idea syntyi kun joku viikko sitten olin päättänyt – vastoin tapojani – leipoa aika perustavallisen täytekakun, ja tehdä siihen pinnalle kuorrutuksen Omar-karkeista, kuten olin jostain ruokalehdestä/blogista joskus bongannut. No en sitten tehnytkään, vaan tein sen valkoisen sokerikuorrutekakun, joten Omar-pussi jäi kaappiin. Oli parasta käyttää se johonkin jälkkäriin, ettei tulisi napostelluksi ihan ilman syytä. Siis jos? – Päätin kokeilla, eikä se ollutkaan huono kokeilu.

Creme brulee Omar

Creme brûlèe Omar (kuudelle)

1 prk (3,3 dl) kuohukermaa
1 dl maitoa
4 keltuaista
1 pussillista (= 15? kpl) Omar-karkkeja

Pinnalle hienoa ruokokidesokeria, ja muutama karkki paloiteltuna.

CB

Pilko omarit pieniksi kuutioiksi. Kuumenna maito ja kerma kiehuvaksi hiljalleen ja sulata siinä samalla omarit.
Sekoita keltuaiset ja kaada kerma-maito-omar -liemi ohuena nauhana sekaan.
Sekoita hyvin, mutta älä vaahdota. Kaada seos siivilän läpi annosvuokiin.

Nosta annosvuoat syvälle uunipannulle ja laita uuniin.
Kaada uunipannulle kuumaa vettä niin, että se ulottuu annosvuokien puoliväliin.
Kypsennä uunin alaosassa (190 astetta) noin parikymmentä minuuttia.

Ota uunista, kun massa alkaa olla hyytynyttä, mutta ei vielä kovaa.
Laita jääkaappiin jäähtymään. Pinnalle ruokokidesokeria, ja tohota pinta rapeaksi.

Päälle vielä muutama karkkikuutio.

Ja sitten toinen jota tein viime viikonlopuksi. Idean sain koulussa yhdeltä makean ystävältä. Hyvä idea olikin. On sen jo muutkin kyllä keksineet. Mutta Omar Creme Bruleeta ei ole. 😉

 

Musta panna cotta ~ Hopeatoffee Panna Cotta (neljälle)

1 liivatelehti
3 dl Vispikermaa
1 tl vaniljasokeria
(1 tl lakritsijauhetta)
5 Hopeatoffeepötköä

Liota liivatelehteä kylmässä vedessä.
Pilko toffee palasiksi, sulaa siten paremmin.
Kuumenna kerma, lisää toffeet ja sokeri (ja lakujauhe).
Sekoita niin kauan että toffee on sulanut.
Nosta kattila pois liedeltä ja laita liivate seokseen.
Jäähdytä vähän aikaa kylmässä vesihauteessa samalla sekoitellen (estää kuorettumisen).
Jaa pannacotta kahvikuppeihin tai laseihin. Pidä peitettynä jääkaapissa n. 3 – 4 tuntia.

Jo oli hyvää.

Hopeatoffee Panna Cotta

Molemmat helppoja hyviä, vaikea töpeksiä.

Huomenna minulla onkin leivontapäivä. Aapelin synttärit on tänään, sankari juuri piipahtikin, mutta juhlat on vasta lauantaina, ja minä lupasin tehdä ainakin lohipiirakoita.

Kirjoitettu kello 20:42

Melkein koko päivän koneella. Infoa, karttoja, yhteystietoja, sähköposteja, aikatauluja, etc. Vihdoinkin nuo hommat kulki.

Ja sitten olen kokeillut uusia juttuja Photarilla ja Light Roomilla. Ehei, ei mitään oikeita koululäksyjä, vaan Fantasia-kuvia yhteen haasteeseen värkkäilin. Tässä yksi. Siinä kaikki.

Fantasia

Tarvitsin tänään tällaista fengsui-hommaa – ihan omanlaistaan aikuisten värityskirjatouhua.

Kirjoitettu kello 21:29
Ma
23
05
2016

Uuteen aamuun

Päivä alkoi varhain, ja oli vahva tunne, että on jonkin uuden alku, tai paremminkin niin, että vanha on jäämässä taakse.

Vaikka eihän nyt mitään kovin mullistavaa eroa päivien kulkuun liene tulossa.

Kävelin Linnanmaalle palauttelemassa avaimia, muutaman paperiasian hoitamassa. Kummasti noilla reiteillä tuli mieleen ”sun kaduillas koulutie” …

Uuteen aamuun-2

Lämmintä, leppoisaa.

Uuteen aamuun-3

Iltapäivällä Aapeli tuli pariksi tunniksi. Miniä on ruvennut tekemään satunnaisia sijaisuuksia, ja Juniori on kesätöissä. Toisen aamuvuoro ei ehdi loppua ennen kuin toisen iltavuoro jo alkaa, joten mummi (ja pappa) saavat olla parituntisen tärkeitä. Ainakin avuksi. 😉 Ja tänään Apsulla, ylihuomenna yksivuotiaalla!, oli menoa ja meininkiä niin paljon, ettei edes muistanut vanhempiaan. Vierastaminen ja ikävöinti alkanee olla ohi: eilenkin oltiin monta tuntia kimpassa, kun me Pehtoorin kanssa ensin poljimme nuorten luo Herukkaan, ja sitten neljästään + Aapeli pyöräkärryssä pyöräiltiin tänne meille grillaileen. On kuulkaa lapsella riemu istua kärryssä, katsella kaikkea ympärillä ja vilkutella kun ajellaan rinnakkain.

Meidän muksujen aikaan ei paljon pyöräkärryjä ollut, ei meillä ainakaan. Aika paljon kuitenkin kesäisin pyöräiltiin, jopa kuljetin Esikoista Aapelin ikäisenä tarhaankin pyörän tarakalla olevassa istuimessa. Tyär oli sitten vähän vanhempana sellainen, että tahtoi aina nukahtaa kyytiin. Ei kovin pitkälle kotoa päästy kun selässä alkoi tuntua ”pilkkiminen” – pyöräilykypärä naputti selkään. Juniorista taas oli hillitömän hauskaa paiskoa lapasia, tutteja tai mitä tahansa irtonaista ojanpenkoille; pikkuisen se joskus kävi työlääksi tuo pyöräilytouhu.

Kunhan Aapeli lähti, oli sitten vuorossa edeltävän sukupolven huoltoasioita. Tiedottajan ja valokuvausopiskelijan hommat ovat olleet tänään taka-alalla, mutta huomenissa on sitten niiden vuoro. Sellaista näinä päivinä…

Uuteen aamuun

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Minulla on vahva tunne, että wordpress (”alusta” jolla blogi on) on heikentänyt kuvien laatua viime aikoina aika olennaisesti. Tai sitten minulla on jossain editorin asetuksissa joku ruksi heilahtanut jotenkin väärään asentoon. Mutta entistäkin enemmän kannustan aina klikkailemaan kaikki kuvat isommiksi. 

Kirjoitettu kello 20:45

Vieläkin olen ´jossain muualla´, – eilisessä akateemisessa juhlassa ja niissä kaikissa muistoissa, joita se herätti ja joita se toi mieleen.

Eilen oli hyvä, väistämätön, hetki, miettiä edellistä kymmentä vuotta, miettiä työuraa taaksepäin, ja ajatella luopumistani siitä. Onhan tätä lähtölaskentaa jo hyvinkin vuosi, ja enemmänkin, tehty, mutta eilen se konkretisoitui: oli viimeinen ”virallinen” tehtäväni Oulun yliopistossa, päiväni kustoksena. Eilen oli yhden parhaista, yhden ´omistani´, väitöstilaisuus. Alle yhdeksässä vuodessa yliopistoon pääsystä nuori mies väitteli tohtoriksi, ja siinä välillä suorittti kaikki erinomaisin arvosanoin, ohessa töitä tehden, mm. tutkimusapulaisenani.

Poikkeuksellisen paljon olemme olleet tekemisessä, poikkeuksellisen paljon hän on opintojaan minulle tai minun ohjauksessani suorittanut. Ja silti itse, täysin omatoimisesti, opintonsa hanskannut. Juttutuokioita on riittänyt, asiasta ja sen vierestä. Olenhan minä ystävystänyt opiskelijoiden kanssa ennenkin, toki. Melkein joka vuosikurssilla on joku priimus, lellari tai muuten sellainen, jonka kanssa synkkaa syystä tai toisesta erityisen hyvin. Olenpa saanut kutsun muutamien opiskelijoiden häihinkin ja minulle on lähetetty esikoislasten kuvia tai lehtileikkeitä nimityksistä koulumaailman virkoihin tai tietoja lisäopinnoista jossain muualla Suomessa tai ulkomailla. Kontakteja vuosien takaa saatikka viime vuodelta tulee edelleen. Ja eilen väitöksessä oli minun kandilaisiani, mikä lämmitti.

Mutta ei ole ketään muuta, jonka opiskelu-uraa olen ensimmäisestä päivästä väitökseen asti päässyt ohjaamaan, seuraamaan, myötäelämään tällä tavoin, ja koko ajan.

Eilinen herätti merkillisen(?) kiitollisuuden ja ylpeyden tunteen.

_MG_0749

Olin kovin iloinen, että väitöksessä oli oppiaineeni kollegoita, molemmat emeritusprofessorit, molemmat nykyiset professorit, valmistuneita ja nykyisiä opiskelijoitani, –  ja Pehtoori sekä Juniori. Juniori oli samppanjapalkalla kuvaamassa, olisipa ollut vielä karonkassakin.

Karonkka Uudella Seurahuoneella oli hieno, ja herkullinen, herkkäkin. Vain vähän kyynelehdin, mutta en ollut ainoa. Kyyneleisiin oli moniakin syitä. Ilon ja haikeuden kyyneleitä olivat.

Mutta elämä jatkuu… tosin ei minun elämäni akateemisessa maailmassa juuri ollenkaan. Mutta näinhän minä olen halunnut. Oli hienoa lopettaa se näin. Jäi hyvä mieli. Oikein hyvä mieli.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

 

Tänään olen luvannut julkistaa kuva-arvoituksen. Mikä oli meidän koulutehtävä, johon ottamani kuvat julkaisin täällä?

Kukaan ei osannut kuvasarjastani löytää annettua tehtävää, mikä ei ole ihme. Lupasin kaikkien arvanneiden kesken arpoa palkinnon. Yleensähän täällä blogin arvonnoissa onnettarena on ollut joko Esikoinen tai Miniä, mutta tänään – ensimmäistä kertaa – arvonnan suoritti Aapeli. Arvonnassa olivat mukana – vastausjärjestykssä – Maisa, Katri H., Jarin, Reijo, Tiina, Inkku, Anneli ja Laura. Kiitos kaikille innokkaasti osallistuneille ja hyviä arvauksia esittäneille. Jokainen sai arvontapalloon numeronsa (Maisa  = 1, Katri H. = 2 etc) , ja pallot olivat Aapelin syöttötuolilla odottamassa. Se pallo, johon pojanpoika ekana tarttuisi, olisi voittaja! Ja näin kävi:

https://goo.gl/photos/33TXhejSobBNfhhC6

Onnea voittajalle = numero KOLME!! Torikahvit, samppanjaa tai jätskiä on luvassa palkinnoksi!

Ja mikä oli tehtävänanto?  – Se meni näin: ”Lukekaa asuinpaikkanne sääennuste sinä päivänä jolloin kuvaatte ja tehkää ennusteesta viiden kuvan sarja.”

Oli siis kuvitettava yhden päivän sääennuste. Ja taas oli tehtävä SARJA. Valitsin kuvauspäiväkseni keskiviikon, jonka ennuste meni näin:

Säätiedotus 18.5.2016 klo 6

Selkeää tai puolipilvistä ja poutaa.
Aamupäivällä pilvisyys lisääntyy.
Päivällä lounaasta leviää sadealue Pohjois-Pohjanmaan ylle.
Yöllä edelleen sadetta.
Heikkoa tuulta.

Säätiedotus

Tänään saimme jo palautteen noista sarjoista, ja opesta tuo auto-perspektiivissä pysyttelemiseni oli hyvä ratkaisu. Oli se ainakin vähän erilainen kuin monien muiden pilviä, peltoja ja rantamaisemia kuvaava ratkaisu. Että ei siis ihan mönkään mennyt. 😉

Kirjoitettu kello 20:29
La
21
05
2016

Väitöspäivä

_MG_0734 (Custom)

Hieno päivä oli.

Muistan tämän kauan.

Kirjoitettu kello 23:26

1-6

Postaukseni otsikko voisi (kuvien perusteella) olla ´makron paluu´, sillä tänään – vihdoin – sain 100-millisen makro-objektiivini takaisin korjauksesta ja huollosta. Kallis kuukauden etelänreissu objektiivilla on ollut, mutta nyt minulla on taas toimiva linssi, joka on paras mahdollinen sekä ruoka-, kukka- että henkilökuvauksiin. Ihan minun ykköslinssini.

1-5

Ja tuo kukka? – Tähtisilmä! En voinut vastustaa kun käväisin yks päivä puutarhalla tekemässä alustavaa katselmusta. Tänä vuonna – taas – olen päättänyt tyytyä vähiin kesäkukkiin. On pysyttävä vähissä. Meillähän on pihalla – kiitos Pehtoorin – koko kesän kukkivia, kaikkia ihania… Niin kuin nyt nämä kevätkaihonkukat.

1-9

Ja koivut. Niitä meillä riittää, mikä tuntuu kyllä muutaman tunnin puutarhatouhuamisen jälkeen silmissä ja syvällä nielussa – kiva kun huomenna kustos on umpiturvoksissa. Turha varmaan sitten selitellä, että on siitepölyä rutkasti ilmassa…

[kannattaa klikata kevään vihreys isommaksi]

1-3

1-4

Hyvä on, koivut ovat ihania, mutta ne allergisoivat, – tänä vuonna enemmän kuin aikoihin. Siitä huolimatta tämä kevään, alkukesän, vehreys ja linnunlaulu ovat jotain ihan hurjan ihanaa.

1-8

[Yllä minun ”äitienpäiväruusuni”. Tykkään siitä hyvin paljon.]

Siitä huolimatta emme Aapelin kanssa lähteneet ulos, vaikka mieli teki. Ja kyllä me keksimme sisälläkin kovasti puuhailua. Tänään(kin), kun Apsu oli parituntisen mummilla hoidossa, me mm. katselimme lamppuja. Aapeli tykkää ihan erityisen paljon lampuista, ihan sama, onko niissä valoa vai ei, joka tapauksessa ne ovat huippujuttu. Valon lapsi. Ja meidän kaappikello. Kun se aina puolelta ja tasalta soi, on se melkein päivän kohokohta: pikkuisella meinaa henki salpautua, kun se on niin jännää. Ja sitten meillä oli isänsä vanhoja Fischer Price -leluja, tietokone, superpallo, (edelleen isänsä vanhoja) kirjoja, kukkuu-leikkiä ja kaikkea älyllistä, mitä mummi tarvii huomiseen akateemiseen loppuhuipennukseensa (ne muutamat lauseet) virittäytymisessä.

Siitä puheenollen…

Olisi aika ryhtyä tekemään karonkkapuhetta, totta puhuen viimeistelemään. Kaikki muu alkaakin onneksi olla valmiina. Jännittää tietysti vähän, lopultakin hyvin vähän. Varsinkin jos vertaan omaan väitökseeni, joka oli liki päivälleen 12 vuotta sitten.(Kakstoista!!!)  Silloin meni jännityksen vuoksi jopa ruokahalu, kuten olen jo joskus täällä kirjoittanut:

Ainoa kerta, jonka muistan, jolloin en ole voinut syödä, oli väitöstä edeltävänä perjantai-iltana. Menin silloin töiden jälkeen kampaajalle ja hankkimaan vielä jotain tarpeellista seuraavaa suurta päivää varten, ja kun tulin kotiin, oli mieheni tehnyt ruoan: savustanut nieriää ja tehnyt salaatin, avannut pienen samppanjapullon. Parasta mitä voin tietää, mutta ei. Mitään en pystynyt syömään. Enkä juuri väitöspäivän aamunakaan. Että vähän jännitti. Karonkassa kaikki kyllä sitten maistui kaksinverroin!

Tänään olen syönyt hyvin, ulkoillut paljon ja hyvillä mielin olen. Huominen kustospäivä on erilainen kuin se ensimmäiseni vastaava. Huomenna on minun päiväni kustoksena, viimemen ´jobi´ yliopistomaailmassa.  http://www.oulu.fi/yliopisto/node/4084 Olisipa ilo nähdä (blogi)tuttuja yleisön joukossa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Huomenna kannattaa osallistua paitsi väitökseen, myös arvontaan: mitä olen kuvannut? Tässä vaiheessa voisin sanoa, että yksikään aiemmista vastauksista EI ole oikein. Kyllä kyse heijasteista ja auto on se toinen ´tehokeino´ ja kolmas on puna-vihreä, jota kuvissa käytin, mutta mikä on se ASIA, jota yritin kuvata?

Kunhan jotain vastaat, olet mukana. Osallistumalla olet mukana arvonnassa, joka suoritetaan (vasta) sunnuntaina. Siis osallistumisaikaa on huominen lauantai.

 

Kirjoitettu kello 19:46
To
19
05
2016

Moneksi

Nallikari by night 2

Toimenpäivä tänään. Reitillä Caritas – OYS – Caritas – Hammarin Sähkö – K-Market – Caritas – Stocka – Puistolan Deli – Cilja Q (ompelija) – ”lahjanostokauppa” – Linnanmaa – Paljekirppis vierähti ihan täysi työpäivä. Siis äidin kanssa ja luona vierähti aamupäivä ja iltapäivä lauantaisen väitöksen valmisteluissa. Väittelijän kanssa pidimme vielä kahvipalaverin kaupungilla. Ehkäpä hänelle oli mukava vielä käydä asioita läpi, vaikka kyllä pärjää ja osaa asiansa,  ja karonkkansa on järjestellyt erinomaisen hienosti. Mutta ikäänkuin sellainen tsemppimeetinki.

Näin outsiderina – emeritana – minulla on ollut yksi järjestelyihin liittyvä lisäjuttu hoideltava. Koska minulla ei ole enää kampuksella työhuonetta, eikä avainta edes käytäville, oli järjestettävä itselle avaimia ja käyttöön yksi siisti, isohko työhuone, jotta voidaan väittelijän ja vastaväittäjän kanssa ennen väitöstä tovi istahtaa ja jutella, ja että voidaan hattukotelot ja päällysvaatteet jonnekin laittaa. Ulkoistetun kustoksen erityisongelmia tämmöiset. 😉

Nallikari by night

Iltapäivän lopulla kävin tyhjentämässä kirppispöydän, joka on kaksi viikkoa ollut käytössä ja jonne olen käynyt parikin kertaa täydentämässä kirjapinoja ja viemässä kaikenmoista rompetta ja kampetta. Maanantaina jo kävin pudottamassa kaikkien silloin jäljellä olleiden tavaroiden ja vaatteiden hinnat puoleen, joten eipä tänään paljon enää ollut hyllyillä. Yksi iso kauppakassillinen vain. Tosi hyvin kävivät 119 tuotetta kaupaksi, ja rahaakin tuli melkein neljäsataa, josta pöytävuokra vei 60 euroa. Lupasin kaiken tuoton ”Aapelin matkakassaan”.

Majakka iltavalossa

[Postikorttikuvat toissailtaiselta, liki yöhön venyneeltä, kuvausretkeltäni.
Klikkaahan kuvat isommiksi.]

Kirjoitettu kello 20:46

Kasapäin kodinhoidollisia hommia ja opiskelujuttuja tänään. Pehtoori on yksin huhkinut pihalla, minä vielä hoidellut kaikenmoisia paperihommia, ja sitten tilannut sen uuden tietokoneen. Viimeinen perustelu sen tekemiseksi oli tämä aamulla tullut sähköposti:

Käyttöoikeutesi rrs-tunnukseen on henkilökuntarekisteritietojen mukaan päättymässä.

– –  tunnuksesi sulkeutuu kahden (2) viikon kuluessa.
– Ota kopiot tärkeistä tiedostoistasi, sähköposteistasi ja sähköpostiosoitteistasi ennen määräaikaa.
– Muistathan käydä katsomassa Lähtevän työntekijän muistilistan jos palvelussuhteesi on päättymässä: http://u.oulu.fi/tarkastuslista

Terveisin
Tietohallinto

Terveisiä vaan tietohallinnolle, että ei ole pikkuhomma tämä ruljanssi. Minä olen saanut tuon em. rrs-tunnuksen 1.1.1994, joten minulla on yli 20 vuoden ajalta sähköposteja (tulleita ja lähteneitä) tallennettuna, niitä on vieläkin yli 10 000, vaikka jo viime keväänä deletoin tai siirsin muille erinäisiä kansioita ja vaikka satunnaisesti postilaatikoita olen siivoillutkin. Arvelisin, että noiden joukossa on noin sata viestiä, jotka haluaisin säilyttää, ja ehkä 20, jotka ovat minun urallani ja elämässäni olleet niin tärkeitä, että ne haluaisin jopa tulostaa.

Tietoliikenteessä on siis alkamassa uusi aikakausi, ja menetän yliopiston sähköpostiosoitteen mahdollistaman ”oppilaitoslisenssihinnan”/henkilökuntaoikeuden moniin ohjelmiin, mm. Adoben ohjelmat (Photari, Light Room, Dreamviewer etc. joita käytän päivittäin ja paljon) ja MS Officen. Olen lehtoristatuksella nuo saanut edullisesti käyttööni, nyt täytyy vaihtaa Tornion Ammattiopisto Lappian opiskelijastatukseen ja koulun sähköpostiosoitteeseen, jotta edes osa olisi edullisempia. Ja tässä yhteydessä on siis hyvä vaihtaa myös tietskari.

Tosin tuota koulun sähköpostia en käytä muuten kuin noiden lisenssijuttujen kanssa, joten kesäkuun alusta lähtien on käytössä VAIN reija at satokangas.fi -osoite. Olkaapas, ystävät ja kylänmiehet, ystävällisiä ja vaihtakaa oulu.fi -osoitteeni tuohon siviilipostiin, etten jää paitsi posteistanne.

Minun olisi tilattava uudet käyntikortitkin. Työkäyntikortteja en ole vuoteen juuri tarvinnut, mutta minulla on jo monta vuotta oma ”siviilikäyntikortti”, jossa on www-sivujeni (ja siis tämän blogin, keittokirjojeni, matkasivujeni) osoite, jota on kyselty reissuissa, paistinkääntäjä-, ruoka- ja valokuvausyhteyksissä. Mutta kun siinäkin on tuo oulu.fi -osoite. Olisi suunniteltava ja tietysti kuvattava uusi kortti. Oma kortti, jossa on myös www-sivujeni (ml. keittokirjat, matkasivut ja tietty tämä Temmattu) osoite, on ollut hyvä ruoka-, reissu-, paistinkääntäjä- yms. muissa harrastushommissa. Siksipä taidan uuden tehdä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tämän viikon etätehtävä kouluun alkaa olla tehtynä. Olen sitä tänään kasannut.  Enpä kerrokaan, mikä tehtävä on, mutta tässä ovat (ehkä) ne kuvat, jotka tähän harjoitukseen palautan.

Osaatteko arvata, mistä on kyse? Mistä asiasta tämä minun viiden kuvan sarjani on tulkinta. Mitä meidän piti kuvata?

Kaikkien arvanneiden kesken arvon, .. no arvon vaikka aamukahvit Oulun kauppatorilla tai samppanjalasillisen Voxissa tai jätskit Rotuaarilla. Vastausaikaa lauantaihin asti.

Kuvat kannattaa klikata isommiksi.

Harjoitustehtävä_

Harjoitustehtävä_-2

Harjoitustehtävä_-3

Harjoitustehtävä_-4

1-2

 

* (Ja jos joku vattilainen lukee näitä höpinöitäni, niin osallistuminen tähän kielletty. 😉 )

Kirjoitettu kello 21:05

Yleistila hyvä, asiallinen, orientti nainen.

Minulla on mustaa valkoisella, lääkärin allekirjoituksella varustettu paperi, jossa lukee, että olen ´asiallinen´, mutta mitä hittoa tarkoittaa, että olen ´orientti´. Itselle tulee orientti-sanasta mieleen ”Itämaat”. Eivätkä minun blondattu habitukseni ja sinertävän-vihertävät silmäni sinne suuntaan kyllä viittaa.

Olen tänään käynyt läpi tämän kevään lääkäreissä ja poleilla käyntejä, epikriisejä, ja tehnyt vakuutusyhtiölle niistä korvaushakemuksia, ja kahdessakin lausunnossa lukee tuo ”asiallinen, orientti nainen”. Googlailinpa sitten, että mitä ihmettä tuo tarkoittaa? Se on ammattislangia, jolla sairauskertomuksessa tehdään tiettäväksi, ettei vastaanotolle tullut ollut sekava, eikä poissaoleva, vaan tolkuissaan ja osasi orientoitua oikein kyseessä olleessa tilanteessa. Miksi se pitää ilmaista noin?

Noh, ihan sama. Toinen uusi juttu, joka tässä on tullut eteen, on vakuutusyhtiön nopea toiminta korvaushakemusten kanssa. Jo pari tuntia sähköisen hakemuksen lähettämisen jälkeen tuli joko päätös tai lisäselvityspyyntö. Ja rahat tilille Erinomaista. Sain muuten osan siitä kännykän näytön maaliskuisesta rikkoontumisesta aiheutuneesta aika rapsakasta laskusta kotivakuutuksesta takaisin. Sen sijaan uutta hammaskiskoa vakuutusyhtiö ei (vieläkään) laske ´sairauden hoidoksi´, ei vaikka tiukka purentani aiheuttaa muutakin kuin hammasongelmia. Senpä kyllä melkein arvasinkin. Eikä senttiäkään yli 500 euron laskusta korvattu.

Sääilmiöitä-3

Kolmas uusi juttu näiden sairausvakuutusasioiden kanssa oli Omakanta-palvelun käyttökelpoisuus. Kun vakuutusyhtiöstä tuli sähköpostin kautta tieto, että lisäselvityksenä pitää olla mm. nuo lääkärien lausunnot, niin eipä tarvinnut lähteä mapeista penkomaan (ja olisiko kaikki sittenkään olleet edes tallessa) ja skannailemaan, vaan klikkauduin vain Omakanta.fi -palveluun, ja kun olen antanut suostumukseni kaikki tietoni sinne tallentaa, oli ne sieltä näppästi poimittavissa. Omatietokantaan olen tallentanut myös elinluovutus-lupaukseni, jonka kyllä tein sille keltaiselle kortille jo 50-vuotispäivänäni.

Kaikenmoista tässä on ollut, pari kuukautta enemmän vähemmän remppaa ja riesaa kropan kanssa: en todellakaan ala operaatioita ja komplikaatioita, sairauskertomuksiani tänne toistelemaan, semminkin kun kaikki alkaa olla kondiksessa, mutta vyöruususta on pakko sanoa: olihan kerrassaan kivulias tauti. Rakkulat ja piinaava, aika ajoin paikalleen lamauttava, h…etillinen kipu tosiaan kulki ´vyönä´ toisesta rinnasta kainalon kautta selkäpuolelle. Mitenkään päin ei voinut olla, vaikka melkoisessa lääketokkurassa pari viikkoa menikin. Se vaan, että nyt kun se on kerran ollut, se voi uusia aika helposti. Ensi kerralla menen ajoissa lääkäriin: kolme ensimmäistä päivää ovat kuulemma ratkaisevat viruslääkityksen tehoamiseksi, minä menin viidentenä. Ei siinä sitten enää auttanut kuin napsia 3000 mg parasetamolia vuorokaudessa.

Enää olen vain asiallinen ja orientti, enkä enää kipuileva ja lähden juuri nyt Taskisenrantaan kuvailemaan auringonlaskua. Jos saisin hienompia kuvia kuin nämä Möljällä viime viikolla otetut.

Sääilmiöitä-2

 

Kirjoitettu kello 20:55
Ma
16
05
2016

Krug ja pikkujobeja

Tänään alkoi – ja päättyi – ilmoittautuminen ensi kesän paistinkääntäjien kapituliin, joka pidetään Oulussa. Ilmoittautuminen alkoi aamukymmeneltä ja puoleen päivään mennessä 330 paikkaa olivat menneet. Aamupäivällä oli vähän säpinää minullakin. Aika paljon on kokoustettu ja tehty jo tätä ennen, paljon vielä tehdään. Minun osalleni ei suinkaan ole kasautunut kovinkaan paljon hommia verrattuna moniin muihin, mutta toki olen minäkin osani tehnyt.

KrugJos paistinkääntäjien pressen hommat työllistävät, niin kyllä siinä on hyvätkin puolensa. Tuossa illansuussa pääsin maistamaan muutamaa samppanjaa, ja tilkkasen Krugin samppanjaa.

Se ei olekaan ihan mitä tahansa samppanjaa, vaan juuri se pullollinen, joka maistettiin ja josta riitti kymmenelle, oli tehty vuosien 1990 – 2007 välillä kasvaneista rypäleistä, 12 eri vuodelta ja viini oli koottu 183 eri (reservi)viinistä. Grande Cuvee taso pyritään pitämään tasalaatuisena vuodesta toiseen, ja siksikin tällainen valtava prosessi. Se on siitä jännä samppanja että siinä on – toisin kuin useimmissa muissa – melko tasaisesti kaikkia kolmea (pinot noir, chardonnay ja meunier) samppanjarypälettä. Krugin Grande Cuvee on Alkon tilausvalikoimissa: 179 euroa!

Siinä on hyvin hienostunut, voimallinen maku, yrttinen ja makupaletti on kaikkinensa hyvin lavea. Huikea se on. Oli hienoa maistaa tuo huippusamppanja toisen kerran (edellinen Grande Champagnessa kuukausi sitten), mutta en omalla rahalla tuollaista pulloa ostaisi. Samalla rahalla saa kolme erinomaista, hienoa huippu samppanjaa.

Kirpparihommia, sääilmiöiden kuvausta, väitösasioita, lenkkeilyä ja kaikkea muuta touhua on mahtunut tähän maanantaihin.

[Kaikki kuvat kannattaa klikata isommiksi.]

 

Sääilmiöitä

Sääilmiöitä 2

Kirjoitettu kello 20:49

Monta viikonloppua Torniossa asuneena olen miettinyt että koulun ja sen asuntoloiden läheiselle hautausmaalle olisi syytä lähteä yksinäiselle ekskursiolle. Muutaman kerran olen ohi kulkiessa poikennut kirkkomaan kautta, kamerankin kanssa, mutta ei mitään kunnon perehtymistä vaikka tämä hautalehto on oikeastaan aika pieni.

[kaikki kuvat suurenevat – ja paranevat – klikkaamalla]

Hiljainen kaupunki - Tornion hautausmaalla_-2

Hiljainen kaupunki - Tornion hautausmaalla_-3

(Ylläolevassa on YKSI (ja monta muuta) virhe. Mikä?)

No kun sitten tänään aamulla koulussa tehtäväksi ilmoitettiin, että on kaksi ja puoli tuntia aikaa kuvata ja käsitellä kuvat teemalla ”Hiljainen kaupunki”, tiesin mihin minä suuntaisin: minulle Tornion hiljainen kaupunki on hautausmaalla. Tietysti. Löysin uusia nimiä, ja hyvänen aika, ”titteleitä” (= filos. tohtorin leski!! — vielä 50-luvulla naisen asema, leskeyskin, määriteltiin miehen koulutuksen perusteella!) otin uusia kuvia. Ei satanut, onneksi ei myöskään paistanut.

Hiljainen kaupunki - Tornion hautausmaalla_-7

Osa näistä kuuluu siihen viiden kuvan sarjaan, jonka rohkenin pistää näytille… hirveä kiire valita ja muokata. Nyt, täällä kotona, rauhassa, ottamistani kuvista lähtisi parempia, mutta… osa tehtävänantoa ja oppimista on ottaa kuvat nopeasti, toimeksiannon mukaisesti, tehdä ne nopeasti ”julkaisukelpoisiksi” ja päästää käsistään. Uudelleenkuvaamisen mahdollisuutta, saatikka loputtomaan muokkaamiseen ja tuntien tuhraamiseen, ei ole aikaa…

On oltava epämukavuusalueellaan, ja uskottava, että kyllä se tästä.

Hiljainen kaupunki - Tornion hautausmaalla_-4

Hiljainen kaupunki - Tornion hautausmaalla_-6

Kassakaappimestarit? – Älkää minulta kysykö… 🙂

Hiljainen kaupunki - Tornion hautausmaalla_

Mitäs mieltä olette alla olevista kuvista? – Hiljainen kaupunki?

Itselle tuli tuosta näkymästä väistämättä mieleen 70-lukulainen rakentaminen; hautausmaan lähiö?

Hiljainen kaupunki - Tornion hautausmaalla_-9

Hiljainen kaupunki - Tornion hautausmaalla_-5

Lopultakin … mukava päivä tänäänkin. Itseasiassa erittäin. Oli jopa pieni, orastava tunne, sellainen, että minäkin opin. Ja nyt meillä vattilaisilla tahti kesää kohti vain kiivastuu. VAT-koulutuksessa ei ole mitään kesälomaa, päinvastoin. Kesällä on valo, joten VALOkuvauksen opiskelijat opiskelevat. Ja nyt on joka viikko tehtävä sen verran kuin talvella kuukaudessa. Tehdään sitten.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Sen sijaan…

minusta tuntuu että tämän blogini kuvahaaste on pienoisessa aallonpohjassa. Hienosti on 3o haastetta jo toteutettu, eikä ole mitään aietta lopettaa tätä, mutta että saataisiin keskenämme uusia kuvia, uutta intoa ja yritystä, ajattelin, että jos siirryttäisiin siihen, että aihe olisi laveampi. Ehkä uusiakin tulisi mukaan. Kännykkä- ja pokkarikuvaajat ovat erinomaisen tervetulleita. Minulle vain sähköpostia (reija at satokangas.fi – osoitteeseen) ja avaan kuvien lähetysoikeuden ”Kevät”-kansioon. Olen edelleen sitä mieltä, että tämä on hauskaa, opettavaista ja kuvaamiseen innostavaa.

Siis toukokuun loppu menee teemalla ”Kevät”. Nyt on melkein 2½ viikkoa aikaa ottaa kuva, kuvapari tai jopa kuvasarja (3 – 5 kuvaa), teemalla kevät. Kuvien tulisi kuitenkin liittyä toisiinsa jollakin tavalla. Väri, sävy, teema, valo, aihe, …

Kirjoitettu kello 21:00

Miljöössä työskentelyn orientaatio jatkui tänään liki kymmentuntisella kuvien katselulla. Katseltiin satoja kuvia edellisten vattilaisten näytöistä, katseltiin paljon hylättyjä ja paljon hyväksyttyjä sarjoja, keskusteltiin, kuunneltiin, kysyttiin. Yhtä mieltä oltiin, että oli hienoja sarjoja, käsittämättömän hienoja ja käsittämättömästi hylättyjä. Ja sellaisiakin, joista me (ope mukaan lukien) ei tajuttu, miten ne oli päässeet läpi.

Valokuvaus on näkemisen taidetta.

Unohda järki ja looginen ajattelu.

Viidennellä meni repparisarja (reportaasisarja) läpi.

Se on kaikki siinä! Valo sen piirtää.

Valota vähän oikealle.

Maisema voi olla muutaman kiven kokoinen.

Valottakaa pimeä rohkeasti.

Mustaa syventämällä voi luoda illuusion, että kuva terävöityy.

Sarja ei saa hajota.

Miljöönäytön maisemaosiossa läpäisy on ollut pirskatin vaikea.

Entistä vakuutteneempi olen siitä, että vain kuvaamalla ja katsomalla, arvioimalla, saamalla arvioita kuvista ja taas kuvaamalla opit kuvaamaan. Minulla on vielä ihan hirveästi opittavaa ja kuvattavaa, kuvattavaa ja opittavaa edessä.

Nuoremmat jaksoivat vielä toisessa asuntolassa järjestellä bileitä, mutta vanha ei jaksa liittyä seuraan.

Nupulla-2

 

Torniossa sataa vettä, ja edelleen opiskelu tuntuu hyvälle.

Kirjoitettu kello 21:24

Yhdeksäs lähiopetusviikonloppu Torniossa on nyt. Puolet on niistä on siis jo kasassa; ensi vuonna tähän aikaan koulu on käyty. Mutta se ei tarkoita vielä tutkinnon suorittamista. Kouluhan on nimenomaan ”tutkintoon valmistava koulutus”. Koulutuksella pyritään siihen, että näytöt menisivät läpi. Näytöt on koulutuksen päälle, ja nekin suoritetaan Torniossa.

Valokuvaajan ammattitutkinto muodostuu neljästä pakollisesta tutkinnon osasta:

Studiossa työskentely
Miljöössä työskentely
Digitaalinen työnkulku
Suunnittelu ja kaupalliset taidot

Koulun opetusjaksojen lisäksi on siis käytävä Torniossa vielä useammankin kerran. Ainakin mikäli aikoo tutkinnon suorittamista yrittää. Sen suorittaminen kun ei kurssilaisille ole mikään itsestäänselvyys; kaikki eivät edes yritä, kaikki eivät onnistu. ’

Viime kerralla kuulimme, että yleensä kahdenkymmenen opiskelijan porukasta noin puolet suorittaa tutkinnon, ja yleensä vain 1/20 suorittaa sen kerralla, eli ettei tutkinnon osia tarvi parsia eikä paikkailla. Joten ei missään tapauksessa mikään läpihuutojuttu. Tutkintoa varten rakennettavan portfolion ja paikan päällä tehtävien näytön osien suorittamiseen menee vielä koulun suorittamisen jälkeen rutkasti aikaa. Huomenna meille tulee aamupäivällä yksi entinen opiskelija kertomaan omista kokemuksistaan koulutuksesta ja näytöistä – mielenkiintoista.

1 Pikisaaren sillan aamu (Custom)

Meidän porukassa on jo nyt niitä, jotka enemmän tai vähemmän saavat elantonsa valokuvauksesta, ja sellaisia, joiden arvelisin selviävän näytöistä jo nyt. Kuten on ollut puhetta, minullahan on lähes koko ajan sellainen surkeimman suoriutujan olo tässä joukossa, mutta olenhan minäkin oppinut ihan valtavasti. Ja ei ainakaan voi väittää etten olisi yrittänyt.

Silta-6 (Custom)

Edellisen kerran jälkeen oli tehtävä kaksi studioharjoituskuvasarjaa (Aapeli-kuvat ja samppanjakuvia olette nähneet) ja sitten viime viikolla tuli vielä ”bonus”  – kuvaa valoa, viiden kuvan sarja ja nimenomaan luonnonvaloa. Ja minullahan ei löydy ideaa ei millään. Viikon olen sitten kulkenut kamera kainalossa pitkin Oulua ja sen rantoja. Toissailtana lähdin jopa yhdeksän jälkeen illalla Möljälle ja kaupunkiin hakemaan iltavaloa, ja eilen olin taas jo kuuden aikaan aamulla Pikisaaren kupeessa. Lopulta olen koonnut sarjan Pikisaaren sillasta. Tässäkin postauksessa niitä, ja lopullisesti viiden kuvan sarjasta tuli tällainen. Ja taas sellainen, minä en ole oppinut mitään, miksen ole parempi?  Mutta minä yritän.

Oulun aamu-3 (Custom)

Meillähän on kaksi opettajaa, joiden kesken opetus on jaettu jotensakin siten, että rovaniemeläinen AL opettaa (enimmäkseen) studiossa työskentelyä ja digitaalista työnkulkua ja tornionjokivartinen JH enemmän miljöössä työskentelyä. Liikennetoimintasuunnitelman teossa meitä ohjaavat ja opastavat (varsin niukasti) muutamat tuntiopettajat. Tähän asti, talven pimeydessä, aluksi olemme käyttäneet pidennetyt viikonloput pääsiassa digitaalisen työnkulun ja kuvankäsittelyn opetteluun ja studiossa työskentelyyn. Koulutus on ollut pääasiassa hyvin paljon tekemistä, vain vähän on teoriaa, valokuvauksen mestareita käyty läpi etc. Ja olen kyllä pitänyt opetuksesta, se etenee, asiaa tulee valtavasti, kuvista saatu palaute on rehellistä ja kriittistä, mutta myös rakentavaa ja antoisaa.

2 Aamun aurinko (Custom)

Tänä viikonloppuna on sitten open vaihto. Samalla siirrymme miljöökuvauksen opetteluun, ja siinä meitä opastaa JH, joka on ollut viime viikon hyvin paljon julkisuudessa; toissa päivänä viimeksi telkkarissa. Hänen näyttelynsä Kansallismuseossa on avoinna elokuun loppuun asti. Onhan hienoa, että meillä tuollainen ope. Katsokaahan… 

Oulun aamu-7 (Custom)

Ja huomenna homma jatkuu heti aamusta.

Kirjoitettu kello 21:15

Kun sitä unta kerran sittenkään riittänyt, vaikka väsytti, ja kun kerran näytti, että tulee kaunis aamu, niin lähdinpä kuitenkin vielä kaupungille kuvaamaan. Paikkomaan viikon (läksy)kuvauksia. Ja kyllä kannatti: vihdoinkin edes muutama sellainen otos, että kehtaan laittaa arvioitavaksi.

Ja sitten vihdoin pihahommiin minäkin. Tänään vietimme koko päivän takapihalla.

Kasvimaa ja yrttipuskat ovat kokeneet meillä ehkä enemmän muutoksia kuin mikään muu osa puutarhasta, ja nyt sitten taas uusi juttu tekeillä. Vuonna 2009 se oli vielä tällainen, ja vuoden 2012 kesällä Pehtoori teki yrttilaatikot, mutta nekään eivät olleet menestys. Isot koivut vievät maasta voiman, ja lisäksi yrttien väliin puskee sellaista sammaleen kaltaista, ja lipstikka ja raparperi ja sekä ruoho- että valkosipulit kasvoivat oikeastaan nurmella, joten ”jotain tartti teherä”.

Ja tässä on meidän ratkaisu. Kaivonrenkaat! Niitä on kolme. Maalasin ne tänään, kimpassa täytettiin ja sitten Pehtoori maisemoi lähitienoota. Kunhan ympäröivä nurmi alkaa vihertää ja saan yrttiympyrät kasvun alulle, laitan lisää kuvia. Hyvältä vaikutti.

Pihalla_

Pihalla_-3

Pappani kirjoitti vuoden 1951 maatalouskalenteriinsa melkein jokaiselle toukokuun päivälle, että ”kylvötyössä” tai ”rakennuksella”, eikä merkityt tuntimäärät olleet vähäisiä. Hän osasi tehdä kivi- ja poraushommia, joista kuvassa yksi laskutuskin. Pappa opetteli kirjoittamaan vasta aikuisena, ja vaikeaa on kirjeistään saada selvää, vaikka minulla pitäisi kyllä olla kokemusta sellaiseen.

Pihalla_-5

Tänään leuhkinkin Pehtoorille, että ihan isänisän geeniperimä vaikuttaa siihen, että kivihommat kuuluu minulle. Tein meidän takavaraston oven eteen uuden nupukivilatomuksen ja yhden rännin alta lähtevän pienen ”kiviojan”, joka kyllä totta puhuen näytti kuin olisi hampaita rivissä, eikä oikomishoidosta olisi edes kuultu. Pappa olisi varmasti tehnyt paremmin.

Pari kevyempääkin hommaa itselleni omin: japaninmarjakuusen leikkaus on niitä harvoja minun juttuja pihan ”paraatipuolella” ja sitten siirsin turppaallisen valkovuokkoja, jotka tänä keväänä näyttävät voivat erinomaisesti. Kiitos ja kumarrus niistä Oulunsalon suuntaan. Ovathan ne meidän pihapiirissä kukkineet jo vuosikausia, mutta yleensä määrä on ollut yhdestä kymmeneen, nyt on pieniä turppaita useampikin. Mikä ei Oulun seudulla ole mitenkään itsestään selvää.

Pihalla_-4

Kirjoitettu kello 19:32
Ke
11
05
2016

Teesit seinälle

Tämän päivän kohdalla kalenterissani luki ”Naulaus”.

Historiatieteissä meillä on jo yli kolme vuosikymmentä ollut tapana (joka tosin lopahti välillä), että 10 päivää ennen väitöstilaisuutta, jolloin kirjan on oltava valmis, se ”naulataan” seinään. Niinhän Lutherkin teki. Vai tekikö sittenkään? – Ei kai ole päästy ihan varmuuteen, naulasiko Luther aikanaan teesinsä Wittenbergin kirkon oveen, mutta ainakin hän jakeli ”disputaatiotaan” varsin laajalti sekä kirkonmiesten keskuuteen että yliopistoihin. Siis julkisti väitteensä. Siitähän väitösprosessissakin on kyse. Ja tämän puolituhatvuotisen perinteen yksi jatkumo otettiin historian laitoksella käyttöön 1980-luvun alussa. Ja olenpa minäkin oman opukseni muutamin  professorin ja omin saatesanoin (22.5.2004) seinälle ripustanut.

Tänään oli sitten minun vuoroni olla ”professori emerita”, jonka ohjattava on saanut väitöskirjansa valmiiksi ja tänään hän kirjansa julkisti ja väikkäri virallisin, pienimuotoisin menoin, pienin puhein, seinälle laitettiin. Tämä oli minulle toinen ja varmastikin viimeinen kerta tässä roolissa. Hyvällehän se tuntuu kun työ on tältä osin jo liki tehty. Yhden parhaista opiskelijoista olen saanut virallisestikin olla ohjailemassa tohtoriutumiseen asti.

Väitös on ensi viikon lauantaina. Ja aihekin on myös ”maallikoita” kiinnostava, joten kannattaa tulla paikalle. Parituntinen väitöstilaisuus on mukava joskus kokea, ja historian väitöksissä ei tarvitse huolehtia, että tieteen kieli olisi ymmärtämätöntä asiaan vihkiytymättömille. Väitökset ovat ihan avoimia tilaisuuksia, ja ainakin meidän alan väitöksissä on aina myös ”suurta yleisöä” eli muitakin kuin oman tieteenalan ihmisiä tai väittelijän läheisiä ja tuttuja paikalla.

http://www.oulu.fi/yliopisto/node/4084

Ja onhan luonnollisesti jännittävää seurata, kuinka selviän kunnialla niistä kolmesta, vai peräti neljästä, lauseesta, jotka minun on kustoksena väitöksen alussa ja lopussa ääneen sanottava.

Silta

 

Kirjoitettu kello 19:43

Tänään taas sellainen päivä, että minä hyvin syvästi olen ihmetellyt, miten koskaan täyspäiväisenä duunarina ehdin mitään muuta kuin töitä tehdäkään. Tänäänkin on koko päivä hujahtanut ihan hurjasti touhuten ja liikkeellä ollen.

Kuvat kannattaa klikata isommiksi.

Ilta-aurinko, siitepöly-2

Öinen ja aamupäiväinen sade ovat paitsi viilentäneet kelin, myös vieneet siitepölyjä. Siis hyviä puolia sään muutoksessa.

Ilta-aurinko, siitepöly

Tänään taas huolenpitoa sukupolvien yli ja hommia yhtä lailla yliopiston, paistinkääntäjien, kodin, oman elämän, koulun, ystävien vuoksi ja ilolla. Juuri palasin kuvaamasta. … 😉

Kirjoitettu kello 21:30

Multakuorma

Siinä se taas on. Moneen vuoteen ei sitä ole ollutkaan.

Hämärä muistikuva on että koko 1990-luvun ja 2000-luvun ekan vuosikymmenen lopulle asti tuollainen ilmestyi joka ikinen kevät toukokuun toiseksi viikonlopuksi portinpieleen: Pehtoorin perinteinen äitienpäivä- ja syntymäpäivälahja minulle. Multakuorma! Tasavuosijuhliin (40- ja 45-vuotissynttäreihin) kuului myös kymmenkunta kuutiota hiekkaa (tarvittiin pihakiveysten alle). Huumorimiehiä tämä minun siippani.

Homma on sitten edennyt niin, että puutarhamme ykkössuunnittelija, huolehtija, ruusufriikki, ruohonleikkaaja, pensaitten leikkaaja, penkkien putsaaja on näyttänyt minulle, mihin multaa tarvitaan, milloin uuden kukkapenkin tekemiseksi, milloin nurmikon painumien tasoittamiseksi, milloin mihinkin. Ja minä olen lapioinut kuutio toisensa jälkeen ja kärrännyt osoitettuihin kohteisiin. Monta vuotta toukokuussa ei tarvinnut paljon salilla tai lenkillä käydä, sillä hyötyliikuntaa kotipihassa oli ihan riittämiin.

Eikä ole ollut vain yksi se äitienpäiväviikonloppu kun kujan koko insinöörikaarti seisoskeli meidän pihan kohdalla, ja kuorossa äijät kehuivat, kuinka se on iloista katsella kun riuska naisihminen lapioi. Synttärimaljoja (”haluaisitko siiderin jos toisin?” ja ”tulkaahan  välillä meidän pihalla käymään valkkarilasillisella”) on joskus tarjoiltu, mutta osakseni on tullut ennen kaikkea rajatonta kannustusta ja samalla ovat miehissä kehuneet Pehtoorin oivaltavaa lahjanantamisideaa.

Sattuipa sitten väitöskeväänä, että ilmoitin, että toukokuussa en mitään multakuormaa ehdi kärrätä, koska opetusta ja kaikenmoista väitökseen (22.5.) ja karonkkaan liittyvää puuhaa oli enemmän kuin aikaa, eikä Pehtoori sitten multaa tilannut. Osti minulle synttärilahjaksi tohtorinmiekan. 😉  Naapurit olivat kuitenkin jo niin tottuneet varmaan keväänmerkkiin meidän portinpielessä, että olivat kautta rantain mieheltä kyselleet, entä onko jotain sattunut?

Festan rakentamisen, puutarhan uudelleen perustamisen ja kiveysten lisäämisten jälkeen multakuormaa ei ole juuri tarvittu, mutta nyt tuommoinen perjantaina taas tuli. Mutta minäpä en ole – ainakaan vielä – lapiollistakaan kärrännyt. Lääkärintodistuskin hommasta laistamisen syyksi olisi esittää jos Pehtoori sellaista kyselisi; ei ole kysellyt, mutta on kyllä mieluusti jaellut multaa useamman kuution veljelleen ja meidän Juniorikin on peräkärryllisen pihalleen hakenut, ja niinpä mies on itse kärräillyt multaa takapihalle, jossa laitetaan (taas) yrttimaa uuteen uskoon. Ja kyllä minäkin tässä vielä ehkä ihan vaan perinteiden ja muistojen verestämiseksi joku päivä urakkaan mukaan lähden. 🙂

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja suoraan edelliseen liittyen tämän viikon kuvahaasteen aihe on ”Keväthommia”.

 

Kirjoitettu kello 21:24

Se on ihan turha yrittääkään selittää, kuinka hieno on ollut viettää ensimmäinen äitienpäivä mummina. Ja mitä sitä selittämään… leuhottamiseksi se menisi. 😉 Elämä on.

On vain todettava, että aurinko, kevät, liikkuminen, valmiiseen ruokapöytään istuminen, levollinen, kivuton olo, perhe, viestit, puhelut, rakkaat lähellä ja kaukana ovat tärkeitä, tärkeämpiä kuin mikään muu.

Pehtoori kiistää heränneensä aamuviideltä, mutta varhain kuitenkin, minkä seurauksena olemme syöneet erinomaisen hyvin. Ja Juniori tuli kotikotiin samppanjan ja halausten kanssa, Miniä tilaamansa kyltin kanssa, tyär soitti jo aamulla ja Aapelin kädenjälki on lahjapaketissa. Ei minulta mitään puutu… tytär kun vielä olisi ollut livenä, mutta pääasia ettei ole meren takana. 😉

Eka mumminpäivä

 

Olin lupautunut tekemään jälkkärin. Olen itsekin yllättynyt, jotta kuinka hyvää oli. Palaan asiaan.

Miten sen Suurlähettiläiden laulun sanat menivätkään:

Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan
Kuka voisi kellot seisauttaa
ja ajan pysäyttää
kun maailma antaa kaikkein parastaan

Juhlaviikonloppu on jatkunut.

Eilen iltapäivällä jo liki kesäisessä lämmössä pyöräilimme kaupunkiin. Nyt ajan kanssa tutustumaan uuteen Valkeaan, ja muutamia lisäkommentteja edellisen jälkeen: onko tosiaan niin, että Valkeassa oleva ”Suomalainen Kirjakauppa” on nyt Oulun ainoa kirjakauppa?  Siellä ei montaa kirjaa ole. Se on kioski, jossa myydään kyniä ja vihkoja, muutamia lehtiä ja karkkia. Ja minua ei yhtään lohduta, että ”voihan kirjat tilata netistä”. Hyvänen aika!! Kirjat ostetaan kaupasta, ei tilata netistä. Kirjakaupassa täytyy voida KÄYDÄ, kirjoja täytyy voida katsella ja selata. Kirjakaupassa voi käydä kun on 20 minuuttia aikaa ennen hammaslääkäriä tai kampaajaa. Nyt Oulun ainoassa ”kirja”kaupassa ei enää voi. Ennen Oulussa oli Kirjola, Nikan kirjakauppa, Tuiran kirjakauppa, Akateeminen, Nispero, Pohjalainen kirjakauppa. Nyt meillä on kauppakeskuksessa pieni kioski, jonka oven päällä lukee ”Kirjakauppa”. Auts!

Toinen elämäni laatua heikentävä, mutta todennäköisesti melkoisesti taloudellista säästöä tuova muutos on se, että kun Stocka syksyllä lopullisesti häipyy, Oulun ykkösastia- ja keittiösisustustarvikeliike on Sokoksen pieni osasto!? Entisen Sokoksen astiaosasto, jossa anoppini teki pitkän työuran, Hirvonen ja Stockan vastaava osasto, ovat olleet ilo ja ruoka/kattausfriikin ihmisen arjen ja juhlan ilostuttajia, mutta tämä uusi osasto, jossa on muutamia Muumi-mukeja ja Arabian astiastojen osia, ei tule olemaan minun juttuni.

No, nämähän eivät tietenkään ole isoja asioita, minulla säästyy rahaa ja peltomarketit voivat Oulun seudulla edelleen hyvin, mutta vähän kuitenkin harmittaa.

Mutta positiivistakin (jo aiemmin mainitus Polarn O. Pyretin lisäksi) on. Ouluun on saatu uusi sushiravintola. Hanko Sushi on rantautunut Ouluun.

valoa kohti-4

Liki puolet vuodestaan Vantaalla asuva sisareni on jo kauan kehunut Hanko Sushia, ja olen siitä lukenut ja kuullut muiltakin kiittäviä kommentteja, joten sinne siis eilen syömään. Pidimme paikasta ja sen susheista. Eivät olleet tiiviiksi puristettuja riisipalleroita, vaan maukkaita suupaloja, kauniisti aseteltuina ja erinomaisen hyvän soijan kanssa tarjoiltuja.

valoa kohti-3

Sushin jälkeen jälkiruokaviinille (cavalle) Viinibaari Voxiin, ja sieltä seitsemäksi teatteriin: Taivaslaulu. Kirjan luettuani tiesin suunnilleen mitä odottaa, arvostelut ovat olleet kiittäviä, mutta silti se oli odotettuakin parempi. Vaikeasta aiheesta ja monikerroksisesta kirjasta tuskin on ollut helppo dramatisoida ja tehdä näytelmää, mutta hyvin siinä oli onnistuttu.

Hyvä teatteriesitys, elokuva, kirja, konsertti ei unohdu kotimatkalla, vaan kulkee mukana pitkään ja niin Taivaslaulu on tehnyt. Pidin monista pienistä nyansseista, joilla teksti oli saatu elämään, lavastuksesta, puvustuksesta (Jokapoika-paidat, Unikko-kuosit ja Hai-saappaat). ”Saarnat”, joilla pantiin myös katsojat asemoimaan itsensä suhteessa lestadiolaiseen liikkeeseen, muistuttivat kirjan runollisesta, kauniista kielestä.

valoa kohti-5

Kotimatkallakaan ei vielä kylmä.

Ainoa, mikä tämän aamun lenkillä Nallikarissa harmitti, oli se, että minulla ei ollut kahvitermosta mukana.

valoa kohti-6

Iltapäivällä aurinko helli, anoppilassa kävimme ja sitten kaksistaan erinomaisesti söimme. Ettonetkin otin.

Ja tänään on vasta lauantai.

Kirjoitettu kello 18:51
Pe
06
05
2016

Kaupankäyntiä

Kun käyt kaupassa, laitatko AINA sen pulikan omien ostostesi perään? Joudutko usein laittamaan sen jonkun edellä olleen asiakkaan ostosten ja omiesi väliin, kun hän ei ole sitä tehnyt? Vai etkö ole koko pulikka-asiaa koskaan edes kunnolla ajatellut?

En minäkään ollut ennen kuin joulun alla ollessani Oulun Citymarketissa ostoksilla. Olin ostamassa jouluruokia kotiin, äidille ja nuorelleparille ja taisipa joukossa on vielä joku joululahja ja wc-paperipaketti, mikä tarkoitti, että minulla oli kärry täynnä tavaraa. Jonot tietty aika pitkät ja yritin olla nopea: laitoin ostokset hihnalle, ja sen tehtyäni siirryin ohi kassan lastauspäähän ja rupesin latomaan tavaroita kolmeen eri kauppakassiin. Juuri kun ostosvirta alkoi hihnalla huveta ja ajattelin siirtyä kassan kohdalle maksamaan, hoksasin, että kassalla ja jälkeeni tulleella asiakkaalla (noin 40-vuotias tuikean näköinen näinen) oli joku sanaharkan poikanen käynnissä.

Kassa oli pyytänyt naista laittamaan sen pulikan, jota minä en sillä kertaa ollut hoksannut laittaa, minkä johdosta ostoksemme olivat menneet sekaisin. Ja mitä tekee tämä asiakas? – Tuputtaa myyjälle, että hän voi sille mitään, että edeltävä asiakas (= minä) haluaa maksaa hänen ostoksensa. Myyjä sanoo, että tuskin haluaa ja että ei hän voi tietää, mistä menee asiakkaiden ostosten raja, jollei ole sitä pulikkaa. Minkä jälkeen tämä vihainen asiakas kysyy kassalta, että ollaanko Sittariakin myymässä Saksaan? Myyjä katsoo riitapukaria nenänvartta pitkin, eikä sano mitään.

Asiakas alkaa marmattaa, että kun alkaa Sittarissa olla yhtä huono palvelu kuin Liitelissä. Ilmoittaa ykskantaan, että Oulussa on Sittarissa ja Liitelissä ihan yhtä huono palvelu, mikä luonnollisesti tarkoittaa, että varmaan on jo Sittarikin myyty Saksaan. … Tämä tupina jatkuu sen ajan, että minä maksan (vain) omat ostokseni, ja kanssa-asiakaskin joutuu maksamaan omat ostoksensa (neljä tuotetta, alle 20 kymppiä). Loppukaneetiksi hän ilmoittaa kassaihmiselle, että ”sinunkin paikallesi voitaisiin ottaa vaikka kuinka monta hyvää asiakaspalvelijaa kun vaan pistäisin asian eteenpäin.” Jotta potkut tästä sitten oli kassalle tulossa. Ja sitten siuvaantunut nainen pysähtyy eteeni, ja hyvin reippaalla äänellä ilmoittaa minulle: ”JA sinä. Opi laittamaan pulikka ostostesi perään, etten MINÄ saa haukkuja SINUN takiasi!”

Että sellainen kauppareissukokemus. Sen jälkeen olen AINA muistanut laittaa pulikan. Ei ole enää minulla sattumankauppaa tuon asian kanssa.

JA Lidlistä puheenollen: kävinpä siellä aamulla, koskapa siellä on minusta ihan hyvä palvelu ja mm. muutamia erikoistuotteita, joita ei ole muualla, esimerkiksi sellaista Müsliä, joka on äitini feivorittia. Sitä hakiessani löysin sitten jotain, mitä Oulusta ei ole moneen vuoteen saanut: tuorepastalevyjä! Ei siis kuivalasagnea vaan tuorelevyjä. Ostin heti monta pakettia. Jos ensi viikolla tekisi vaikka canelloneja.

Eilen soitin yhteen eteläsuomalaiseen kukkakauppaan ja yritin tilata kukkia. Olin ensin yrittänyt verkkokukka.fi -palvelun kautta, josta on yksi, aiempi positiivinen kokemus, mutta kun valikoimissa ei ollut sellaista kimppua kuin halusin, soitin lähimpään mahdolliseen myymälään suunnilleen heti kymmeneltä kun liike avattiin. JA mitä tekee kauppias? On puhelimessa hyvin tuskastunut, ei tunnu voivan ottaa tilaustani vaan ”Avasin juuri kaupan, ja täällä on ASIAKKAITA, monta, ja puhelin soi, ja minä tulin ihan vasta töihin…. ”  – Nii-in? Hieman tulin ajatelleeksi, että ei kai se minun vikani, ja eikös ole hyvä, että on asiakkaita? Niinhän siinä sitten kävi, että lupasin tehdä tilauksen netin kautta. En muuten tehnyt. Löysin puhelimeen kukkakauppiaan, jolle asiakkaat olivat ilo, eikä taakka. 😉

Kaupankäynnin ihmeellisyyksiin (jotensakin surkea aasinsilta) vielä: tilasin viime viikon alussa itselleni Salomonilta uudet kengät. Siis suoraan Salomon.com-sivuston enkä suomalaisen nettivälittäjän kautta. Ja kuinka onkaan ollut jännää seurata kenkieni matkaa kohti Rantapeltoa.

Salomonit tulossa

Tuostahan voisi kirjoittaa pienen novellin. Tuo tiistaina 3.5. klo 1:47 kirjattu ”Hätätilanne tai huono sää on viivästyttänyt toimitusta” kiinnostaa. Minulla on siihen jo monta juonenkäännettä mielessä. Eindhovenissa Hollannissa sattui kerran yksi pienen linja-automatkaseurueemme kriisitilanne: onko venenäyttely vai yöunet tärkeämpi juttu? Siitäkin voisi kirjoittaa. Nyt Salomon-tilaukseni kohdalla hieman huolettaa, että Glostrupin jälkeen popoistani ei ole kuulunut mitään. Jäivätkö ne Juutinrauman tulliin? Tanskan salmien yli eivät ole vielä tulleet, vaikka jo kaksi vuorokautta ovat olleet melkein rannalla? Mitä on tapahtunut?

popot

Kirjoitettu kello 15:30

Yhtäkkiä, iltapäivällä pihan poikki kävellessäni kuulen naapurin ison ruohonleikkurin äänen, siitepölyn tukkimaan nenään tuntuu häivähdys nurmenleikkuusta, vaikka varmasti enemmän oli kyse lehtiroskan keräämisestä, silti: kevät, häivähdys kesästä. Että me tällainen aurinkoinen päivä saatiin!

Facessa ja Instassa ja haastekuvissa* on viikolla ollut toinen toistaan hienompia auringonlaskukuvia, ja yökuviakin, mutta eihän meitsi enää yhdeksän jälkeen mihinkään ulos lähde, liki nukkumaanmenoaika silloin on. Saatikka että öisin Koitelinkoskella tai jossain järvien rannoilla auringonlaskuja olisin kuvailemassa!  Pois minusta sellainen kukkuminen…  Noh, ehkä kevään ja kesän edetessä joku ilta itseni ja kanssakuvaajat yllätän ja kalustoni kanssa rantaudun jonnekin odottelemaan vuosisadan komeinta auringonlaskua. Ehkä.

Aamuihminenhän minä, mutta onnistuin tänään pidättelemään monta monituista tuntia intoani lähteä ulos. Sijaistoimintoina pyykkiä, kakun koristelua, pöydän kattamista, äidin ja oman veroilmoituksen täydennystä, keskiviikon ”puheen” luonnostelua, kunnes sitten yhdentoista tietämillä totesin, että NYT on tarpeeksi lämmin, – nyt lähden pyörälenkille. Vaikka ei merenrannassa, länneltä tuullessa, mikään helle vielä ollut, kyllä hanskat oli pyöräillessä ihan tarpeen.

Ensin Meri-Toppilan rantaan, Möljän kautta Nallikariin, sieltä kaupunkiin, rautasillan kautta takaisin kohti kotia ja vielä kaupasta vähän tomaatteja ja sen sellaista hyvää. Juniori oli ilmoitusluontoisena asiana kertonut tulevansa tänään mielellään perheineen syömään. Tällä kertaa tulivat myös tekemään safkaa. Juniori ja Pehtoori grillillä, Miniä viimeisteli alkupaloja etc. ja minä sain olla Aapelin kanssa. Elämä on.

Sokerikuorrete

Sokerikuorrute-3

Minähän en varsinaisesti ole mikään leipuri, saatikka että tekisin mitään (onnistuneita) täytekakkuja (pl. italialainen suklaakakku), leipominen ei ole vastenmielistä, ja aina sitäkin ruoanlaiton ohella harrastelen, ja/mutta jostain merkillisestä syystä eilen tein kakkupohjan ja täytin sen (mangoa, kookosta, maitosuklaata, rahkaa, kermaa)  ja tänään ihan täpinöissäni koristelin. Ja kaikki vain valokuvauksen vuoksi? – Höpsis. Nyt kun Juniorilla ei ole herkkulakko, niin ajattelin, että kerrankin saattaisi jälkkäriksi kakku upota ja upposihan se. Kaiken muun lisäksi. 🙂

Sokerikuorrute-4

* Tänään on niin sunnuntaiolo, että tuntuu, että pitäisi uusi haaste kuvasivustolle asettaa, mutta eihän vielä. Tällä viikolla haasteena tekstuuri – rakenne, koostumus, käsin koskeltava… käykäähän katselemassa... Siellä on nyt(kin) hienoja tulkintoja aiheesta. Ja sitten on vinkattava kun Juniori on sisarestaan ottanut kuvan, jossa on ihana kevätillan aurinko. Ehkä olen jäävi arvotelemaan, mutta tykkään kovasti. 😀

Kirjoitettu kello 20:04
Ke
04
05
2016

Ulkoillen

Kuivasjärvellä

Pikkuisen tuntee itsensä kelvottomaksi kun istuu sisällä ja koneen ääressä, vaikka on niin kaunis kevätilta.

Mutta ei enää jaksa lähteä mihinkään ulkoilemaan, sillä liki koko päivän on tullut oltua liikkeellä, ulkona.

Kävin aamusella kasvitieteellisessä ja Kuivasjärvellä kuvailemassa aikeenani saada uusi kuva tuohon banneriin. Eipä kohdalle sitten sattunut sopivaa. Odottelin että yo:n kirjasto aukeaa, jotta kävisin Inarilaisesta ja Lapin Kansasta lukemassa ”Pieni pala Lapin historiaa” -kirjan arvostelut, mutta lehdet olisikin pitänyt tilata varastosta,  – ennen kuukauden lehdet oli saatavilla ihan kätevästi. En jaksanut jäädä ulkokamppeissa odottelemaan, ja kun ei siellä muutakaan tekemistä ollut. 🙂

Kirpparipöydille vein vielä täydennyksen, järjestelemässä kävin. Kaupan kautta kotiin, parit paistinkääntäjäpäivitykset ja sitten ulos. Pehtoori on jo pari viikkoa touhunnut puutarhassa, ja nyt vasta kunnolla liityin joukkoon.  Ikkunalaudat pihalamput, yrttipenkki, metsänreuna … näitä marginaalejahan minun pihajutut tahtovat olla.

Kyllä sitten ruoka maistui. Ja taas tein broileriruokaa. Ennen pidin broiskua välttämättömänä pahana (ja pelkkänä kevennysaineksena), mutta nyt olen toistuvasti ostanut luomu-, maustamatonta, vilja- tai jotain muuta kananpoikaa, joka tapauksessa ”ei-puhkimarinoitua-tehokasvatettua-broiskua”. Ja tänään juju oli chorizossa. Sitä sattui olemaan yksi pätkä jääkaapissa, joten siitä tuli maun antaja.

Padan pohjalle kolme valkosipulin kynttä sekä kuorittu ja viipaleiksi leikattu chorizo. Seuraavaksi ruskistumaan suolalla, pippurilla ja timjamilla maustetut broilerin fileet (jossa luut ja nahka paikallaan). Kun toinenkin puoli oli saanut väriä, lisäsin pataan kymmenkunta kokonaista, kuorittua salottisipulia ja purkillisen tomaattimursketta. Reilu puolituntia hiljalleen kiehuen ruoka valmistui. Oheen maalaisleipää ja uunikasviksia. Kyllä ulkoilun jälkeen maistui.

Kuivasjärvellä-2

Ei viherrä vielä.

Kirjoitettu kello 19:45
Ti
03
05
2016

Arkiruokaohjeita

Tietokoneen työpöydän ”BLOGI”-kansioon on jäänyt muutama resepti, joita ei ole tullut postailluksi, joten kokoilenpa ne tähän. Arkeen tai vaikka viikonloppuun kelpo ohjeita, nopeita ja edullisia, aika keveitäkin.

Suolaiset (vappu)muffinsit

3 dl vettä
25 g hiivaa
1 tl suolaa
1 rkl hunajaa
400 g vehnäjauhoja
35 g voita
100 g vuohenjuustoa (tai omaa lempparijuustoasi, briekin käy tai vaikka Aura)
1 kananmuna
200 g suikaloituja kasviksia (Laitoin nipun kevätsipulia silputtuna, puolikkaan punaisen paprikan ja kymmenkunta kirsikkatomaattia joista poistin mehun ettei vetistä taikinaa. Porkkana, purjo ja kesäkurpitsa sopivat varmasti myös.)

Kaada vesi kulhoon ja liuota hiiva siihen. Lisää jauhot, hunaja ja suola ja vaivaa taikinaksi. Vaivaa pehmeä voi taikinaan ja anna kohota tunnin ajan.
Tee taikinaan kolo, johon lisäät kananmunan, paloitellun brie-juuston ja suikaloidut vihannekset. Vaivaa taikinaksi (minä ainakin tarvitsen desin jauhoja vaivatessa…).
Jaa taikina pieniksi pulliksi ja laita pullat muffinivuokiin. Anna vuokien kohota tunnin ajan ennen paistamista.
Paista uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia, kunnes muffinit ovat päältä kullanruskeita ja sisältä kypsiä. Ota muffinit uunista ja anna jäähtyä ritilän päällä. Pieni sipaisu voita syödessä on – ehkä – tarpeen.

vappumuffinsit

* * * * *

Sitten arkiruoka, joka ei enää paljon helppone, vaatii kyllä vähän tekemistä. Ohje on sekoitus omaa raejuustolasagnea ja Vappu Pimiän versiota… (tämän ohjeen kirjoittaminen menee nyt vähän hazardilla, sillä on jo pari viikkoa, kun lasagnen tein, mutta perusidea varmasti selviää).

 

Tonnikala-pinaatti-lasagne 

Laita ensin tomaattikastike muhimaan: oliiviöljyyn pari murskattua valkosipulinkynttä ja yksi silputtu (makea) sipuli. Sitten kaksi purkillista Muttia (tms. tomaattimurskaa), suolaa, pippuria, ehkä peperencinoa, 1 tl sokeria, basilikaa. Anna kiehua miedolla lämmöllä kymmenkunta minuuttia, ja lisää lopuksi purkillinen tonnikalaa (valuta neste/öljy pois).

Sitten juusto-pinaattikastike: tarvitset kaksi pkt tuoretta baby-pinaattia tai kaksi pientä pussia pakastepinaattia. Joko ryöppää tuore pinaatti pikaisesti kiehuvassa vedessä tai sulata ja valuta pakastepinaatti. Sekoita pinaatti ”kolmen juuston” -ruokakermapurkilliseen ja lisää  vielä purkillinen raejuustoa.  Lisää teelusikallinen suolaa, muskottipähkinää ja pippuriakin.

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Kokoa lasagne normaalisti ja laita vuoka uuniin. Puolen tunnin päästä ripottele pinnalle sopivasti juustoraastetta ja laita vuoka takaisin uuniin kymmeneksi minuutiksi. Sitten uunista ulos ja folion ja patalappujen alle muhimaan.

Tätäkin lasagnea kannattaa tehdä niin iso annos, että puolet jää pakastettavaksi; sehän tekee lasagnelle oikein hyvää.

Tonnikalalasagne

 

Lukukauden lopetussapuskalla meillä oli smetanabroileria, joka sekin oli sellainen ”laitanpa-vähän-tätä-ja-sitten pikkuisen-tuota-ja-kunnolla-kermaa” -viritelmä.

 

Smetanabroileri

 

6 broilerin rintafilettä

2 tl  (paahdettua) paprikajauhetta
1 tl curryjauhetta
1 tl suolaa

Sekoita ylläolevat mausteet ja hiero broilerin pistaan. Laita palaset uunivuokaan ja 200-asteiseen uuniin 10 minuutiksi.

Sekoita sillä aikaa
1 prk (120 g) smetanaa
1 prk sitruunapippuriruokakermaa
1 silputtua purjo
3 pieneksi kuutioitua Myrttisen tms. suolakurkkua

Ota vuoka uunista, ja levitä seos fileiden  päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste, alenna uunin lämpö 175-asteeesen ja paista vielä 20 – 25 minuuttia.

Tämä ei ollut oikein kaunista kuvattavaksi, mutta maistui oikein hyvälle tagliatellen ja insalata capresen kanssa.

Insalata

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Seuraavalle lähiopetusjaksolle sain juuri kaikki etätehtävät palautetuksi. Yksi kansiollinen niistä tuo hyvää mieltä… käyhän kurkkaamassa. Kansiossa kuvia on kuusi (valittuina ja muokattuina sadoista) ja nyt vielä yksi pitäisi karsia. Minkä otan pois? KLIKS

Kirjoitettu kello 19:44
Ma
02
05
2016

Laiskan ahkerointia

Tänään jatkui ja kesti! Festan siivous. Eikä todellakaan ole ollut kyse mistään keskilattiaimuroinnista ja moppaamisesta, vaan  minä olen putsannut ja puleerannut kaiken! Kaiken.

Siivouksen riemua-2

Vaihtanut kukkiin mullat, jynssännyt uunin ja jääkaapin, pessyt (koneessa tosin) kaikki meidän Riedelit ja muut lasit, siivonnut kaapit, terottanut veitset, putsannut ja täyttänyt pippurimyllyt, pessyt liinat ja vahannut pöydän. Luutunnut ikkunalaudat, kaapit, laatikostot.

Siivouksen riemua

Pessyt harjalla lattiakaakeleiden saumatkin. Kaappien päältä ja alta, välistä ja joka paikasta pyyhkinyt kaiken. Deletoinut kuivuneet sinappipurkit ja viisi vuotta vanhemmat maustepurkit, jotain astiakaapeista huomenna kirpparille vietäväksi tuominnut. Ovenpielet ja tuolit on pyyhitty. Tasot kiillotettu. Kaikki.

Siivouksen riemua-4

Laiska töitään luettelee. No niin tekee, mutta kyllä tämä on vapauttavaa ja ihana kun tekemisen jälki näkyy. Kesää kohti.

Siivouksen riemua-3

Ja kun pari tuntia illansuussa kävin kaupungilla (kapituli)kokoustamassa, jatkui sen jälkeen ”vapautusliike”: olen hinnoitellut isot kasat kirjoja, vaatteita ja erinäistä meillä käyttämätöntä (mm. kukkaruukkuja ja mihinkään kuulumattomia laseja yms.) tavaraa, joka huomenna lähtee kiertoon ja kirpparille. Pitkään aikaan en ole kirpparihommia harrastellut, mutta huomisesta alkaen on pöytä vuokrattuna ainakin viikoksi, ehkä toiseksikin. Pitäisi vielä käydä varastoja ja vaatehuoneita läpi, mutta ehkä sitten syksyllä toinen kerta. Joka tapauksessa jo tämä on vapauttavaa.

Kirjoitettu kello 20:36

Olen kateellinen.

Olen kateellinen vaikka viimeiseen asti pyrin sitä välttämään. Kateellisuus ei ole hyväksi kenellekään; ei kadehdittavalle, ei kadehtijalle. Olen tätä ihmiskunnan helmasyntiä pyrkinyt välttämään viimeiseen asti. Mutta nyt olen kateellinen. Kenelle ja mistä?

Pehtoorille. Pehtoori on – vielä – tuolla pihalla, pesee piazzaa painepesurilla. Tekee siistiä jälkeä. Sellaisesta pidän. Minä en enää jaksanut, tai en halunnut enää. Olen tänään monta tuntia kuurnannut Festaa: ja nyt on vihdoin ollut aika tulla sieltä pois.

Ja totta puhuen emme me koko päivää ole touhunneet, kuurnanneet. Hyvä on, aloitimme aamuvarhain: haravat, luutut, puutarhasakset, mikrokuituliinat olivat käytössä jo kahdeksan jälkeen. Ja kuinka se tuntuikaan hyvälle tehdä siistiä, valmistella kesää. Molemmat tahoillamme.

Puolelta päivin olimme jo vapunvieton vireessä, yo-lakit valmiina, siistiä yllä, lähdimme hakemaan yhdet ystävät, joiden kanssa lähdimme toisten ystävien luo. Meillä oli kutsu kotibrunssille. Ja sellainenhan meille sopi enemmän kuin hyvin. Ei ole paljon vappulounaita harrastettu, joten ei ole kokemusta niistä, mutta tällainen kotibrunssi kuohuvineen monine herkkuineen oli meille mitä mieluisin vappupäivän juttu.

Uusia ja vanhoja tuttavuuksia tavattiin moninkertaisesti, ja se aurinko, lämpö, olemisen sietämätön keveys. Vappu. Lupaus lämmöstä ja kesästä. Hyvä niin. En mie tiiä, voiko olla parempaa kuin tämä aurinko, lämpö, kevät, ystävät, liki kivuton olo, siivoamisen riemu, lempeä kateus …

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ensi viikon kuvaushaaste on ”tekstuuri”. Olisi tunnettava kuvasta, miltä joku tuntuu… Aasinsilta siihen vappukuva… Aapeli kokeili, miltä vappupallo tuntuu …

 

Aapelin vappu 2016

Kirjoitettu kello 19:40