Kepeitä ja makeita kesäviinejä

Juhannusviikon tiistai. Olisikohan aika mainita muutama sananen kesän viineistä? – Nyt on kyllä aika laiskasti tullut kokeiltua uusia, mutta jotain voin sentään todeta meidän kotipiazza/La Festa/Myötätuuli -testailuista.

Heti alkuun kesän tömppäviini. Mökillä on laatikkoviini eli tömppä yleensä silloin, kun siellä on muitakin kuin me kaksistaan, mutta viime viikon työleirillä meillä oli etelä-afrikkalainen Inception. Se on varsin edullista (2 l/24 €) ja se on kyllä melkein liian makeaa punaviiniksi: ”Keskitäyteläinen, vähätanniininen, puolimakea, kirsikkahilloinen, mustikkainen, vaniljainen, kevyen tervainen”. Tämä on shiraz, mourvedre ja petit verdot -rypäleistä tehty, ja minulle tulee mieleen muutaman vuoden takainen, yleisestikin hyvin pidetty ”Yellow Tail”-viini. Ei ehkä paras hienostuneen ruoan kaveri, mutta juhannuksen takkatulen tai kokon ääressä maistuu varmasti.

Yhden rosen jo kehuinkin viikonloppuna. Ja toinenkin on ehditty kokeilla. GEM. Alkon kausimyyjä Juniori sanoi, että sitä menee paljon, ja mekin päätimme testata. Sitä paitsi pullo on kaunis. 😉 (Mikä on luonnollisesti ratkaiseva tekijä rose-viiniä valitessa.) Kyllä siinä maistuivat marjat, vadelma ja mansikka, ja kepeää kesäjuomaa saa pullollisen 13 eurolla, mikä ei ehkä ihan vastaa laatua. Ai, niin, mutta tuo kaunis pullo. 😉

Kuohuviineistä voisin olla aika pitkälle samaa mieltä kuin Viini-lehden TOP5.

TOP 5 – Juhannuskuohuviinit

Kaksi ensimmäistä ja viimeinen on ollut minunkin suosituksissani joinakin vuosina jouluna, ja kyllä ne kelpaavat juhannukseenkin. Kolmantena – ja nimenomaan kalalle – Rinta-Huumo suosittelee Alsacen Crémantia eli paikallista kuohuviiniä. Vaikka ei olekaan kovin edullinen niin on kyllä sen väärti. Suosituksissa oleva vähän halvempi on Alberto Nani Organic Prosecco Extra Dry mekin testattiin joku viikko sitten viikonloppuna; proseccosta pidän ja tässäkin lisäarvona ”kuvauksellinen pullo”. Mutta eipä meistä kumpikaan sen makuun oikein ihastunut. Ei, emme poiskaan kaataneet, mutta toiste en varmasti osta.

Valkkareita? Eipä juuri ole uutuuksia maisteltu. Kesäkuun alun viininmaistiaisissa pidin tavattomasti Ironstonen Reserve Viognierista. Yleensäkin pidän Viognier-rypäleviinistä, mutta tämä kalifornialainen reserve oli paitsi varsin tyyris, myös erinomainen. Kuiva, mutta paahteinen, ja maistoin persikkaa ja muita hyviä hedelmiä maussa. Ironstonen Chardonnay on myös oikein hyvä. Ja halvempi.

Punaisissakin pysytelty pitkin kevättä aika lailla tutuissa. Jos jostain löydät australialaisen syrah Hedonist-viinin, niin osta! Ihan amaronen veroinen herkku.

Ai niin, melkein unohtui. Onhan me löydetty yksi hyvä valkkari. Jo hiihtolomalla? Moselin alueelta sataprosenttinen riesling litran muovipullossa. Paljon epiteettejä, joiden pitäisi saada minut jättämään tällaisen hyllyyn, mutta meillä on ollut jo pari, kolme kertaa tämä. Ja aina vaan se on hyvä. Se on raikas ja maukas. Edullinen ja helppo olematta pliisu. Frame – vaikka piknikkoriinkin.

Mökkiruokajuttuja

Teettekö ikinä tällaisia kasasalaatteja? Vähän kuin italiansalaattia, mutta ei kuitenkaan. Tämmöiset ovat meillä hyvin tavallisia mökkiviikon lopussa, samoin kuin kaikenmoiset tahnat leipien päälle ja mousset jälkkäriksi. Eli on kyse kaapintyhjennysruoista. Ota mitä sattuu olemaan. Niinkuin nyt tuossakin, pätkä kurkkua, puolikas paprika, aurinkokuivattujen tomaattien purkin pohjat, samoin hillosipulti, turkkilaista jukurttiakin oli vähän, sinappia taitaa olla vähän mukana, jne.  Tämmöiseen päätyy joskus notskimakkara joka on jäänyt, omena tai juustonkannikka ja pähkinäpussin loppu.

Ajatuksena, ettei mitään jätetä kaappiin, eikä myöskään heitetä pois. Ja näiden tekemisessä – sidosaineena – on ovallista Creme Bonjour Cuisene. Meillä on nykyisin melkein aina purkki tilli-sitruunaa kaapissa, – se on mahdottoman hyvää paistetun ja savustetun kalan ”sinappina” ja tonnikalasalaatissa ja vaikka katkarapumössöä tehdessä.

Tässä on raudusta ja Cuisinesta Kuukkelin savupororieskalle tehty tahna, sekä Sallan kurkkua! Matkalla mökille kävimme taas Sodankylän Pohjantähti-K-kaupassa, jonka pihalla jo mainostettiin: ”NYT taas on Sallan kurkkua”. Ja minähän tietysti etsimään sitä HeVi-laareista. Ja kyllä olikin mainostamisen väärtiä.

Se on sellaista kesäkurpitsan kokoista, ei direktiivin mukaista, mehukasta ja melkein makeaa, silti raikasta kurkkua. Jos sattuu kohdalle, suosittelen.

Muutenkin mökkiruoka oli taas ”aina sitä samaa” – lohta ja hilloja.

Mutta mikäpäs niissä. 😉

Ja sitten Pehtoorin iloksi oli mukana myös raparperipiirakkaa. Minulla on pari vakkarireseptiä, joilla ne alkukesän pari raparperipiirakkaa yleensä teen, mutta kun olin taas aikeissa ennen möksälle lähtöä tehdä kookos-raparperipiiraan, Pehtoori esitti, ettenkö voisi tehdä pullataikinapohjaan ja sellaista kuin äitinsä tekee. Taitaa aika monella miehellä olla joku äitinsä kotiruoka tai leipomus, jota aina välillä kaipaa. Pehtoorilla yksi niistä on just tämä piirakka. Olen joskus vuosia, vuosia sitten sellaisen tehnyt, ja osasinpa vielä: mies oli tyytyväinen ja anoppikin tykkäsi kun olin sitä pojalleen leiponut. 😀

Sen juju on paitsi se pullataikinapohja, niin myös kuorrutus, joka kaadetaan puolivälissä paistamista sokeroitujen (+ pari rkl perunajauhoja) raparperipalojen päälle. Piirakkavuoalliseen laitoin kaksi kananmunaa, 1 dl sokeria, 1 dl kuohukermaa ja 1 tl vaniljasokeria, jotka siis sekoitetaan keskenään.  Meheväähän siitä tulee.

Canonin kanssa kaupungilla ja kotona

Eilisiltapäivä, -ilta, tämä aamupäivä ja päivä mennyt kuvaillessa. Tosin kuvatessa kaikkea tekemistäni, joten vain vähän ”lavastellen”.

Ja todellakaan ei ollut lavastettavissa upea haloilmiö, joka aamun pyörä/kuvauslenkillä sattui kohdalle. Onneksi oli laajis mukana, ja koko 22 asteen kaari mahtui kuvaan. Ja Oulun kaupungin profiilia aika hyvin siihen alle.

Monin tavoin yritin käyttää ilmiötä hyväksi kuvissa, mutta olisin – taas kerran – kaivannut jotain mahtitikkaita, ylempää olisin halunnut kuvata. No mutta aika tyytyväinen olen tähän vaikka itse sanonkin. Kortteja aion tästä(kin) tehdä. Myyntiinkin uskon saavani 😉 .

Laitoin yhden halokuvan myös FB:n kuvapalstoille. Ja taas kerran ihmettelen kommentointeja, tykkäyksiä tai niiden puuttumista. Noh, on kuva saanut satoja tykkäyksiä, mutta myös muutamia kummallisia kommentteja. Ehkä minä palailen joku päivä näihin … Ja jo nyt voin taas kerran todeta, että blogini kymmenvuotisen historian aikana olen tullut kohdelluksi varsin hyvin, täällä ei ole kummallisia kommentteja, päinvastoin.

Tänään myös mökkireissun jälkeistä puutarhurointia: pupu mokoma on syönyt takapihan penkistä salaatteja ja lehtikaalin taimia! Argh! Aikaisen kesän ilona hyvin alkunut yrtti- ja salaattiviljelyni meinaa koitua vain jäniksen iloksi, mikä ei ole kiva juttu.

Pihapiirissä tuli tänäänkin todetuksi, että isojen koivujen kaato-operaatio oli vain hyväksi. Valoa riittää nyt kaikille kasveille, eikä nurmi ainakaan vielä ole kärsinyt auringonvalosta, toki Pehtoori sitä on kastellutkin. Ja minun minikivikkokasvustonikin voi oikein hyvin.

Mansikoita eilisen torireissun jäljiltä, ja edelleenkin on todettava, että punainen on vaikea kuvattava. Huom. alla Nachtmann Bossanova -lautanen, jollaisia olen ostanut kaksi nimenomaan ruokakuvauksia varten. Ne ovat minusta kovin kauniita, ja ruoka pääsee esille hyvin. Minulle on luvattu yhdestä oululaisesta ravintolasta, että saisin hakea sieltä lainaksi tuollaisia kuvauksia varten. Ainakin vielä ovat nuo kaksi omaa riittäneet. 😉

Kesälauantai koti-Oulussa…

Nyt olen aika lyhytsanainen.

On ollut kesälauantai. Oulussa, kotona.

Usein tämä on ollut jotenkin hirmu hieno lauantai: viikko ennen juhannusta, viikko tai kaksi ennen loman aloitusta. Nyt tämä on ollut siirtyminen lomalta lomalle. Mökiltä kotiin. Ja tänään on ollut mitä mainioin kesäinen ilma. Lämmin, merellinen, mielyttävä tuuli.

Ja aamuun heräsin aika hyvin nukkuneena. Aika hyvin me Apsun kanssa nukuimmekin.

Kun puuhasimme lähtöä Liikennepuistoon, ilmoitti pappakin alias Pehtoori lähtevänsä mukaan.

Puisto kiinni (ykstiyistilaisuus ~olisipa siitä netissä mainittu, ei olisi tullut nostatettua innostusta etukäteen…). Onneksi vieressä leikkipuisto, skeittipuisto ja tavallinen puisto sekä merenpoukama ja puhalluskukkia.


Kiersimme, kaarsimme.  Ja näimme mm. hienon 18-vuotiaan Salla Ikosen tekemän graffitin.

Ja mitä kommentoi Apsu? – Miksi? Kuten kysyy kaikkeen mahdolliseen ”miksi”? Siinäpä yrittää aikanaan työkseen kysymykseen ´miksi´ vastannut mummi selittää… 😉

Palauduimme torin ja Kauppahallin kautta Rantapeltoon. Aika Apsun lounaalle, päikkäreille (nukahtaminen ei ole mikään pikkujuttu, muistattehan…) .. ja sitten taas päikkäreiden jälkeen yhdessä kaikkea.

Hiljalleen aloitin lauantain safkan valmistelun … jo kohti keskiaika-kalaaseja menukokeilut. Olisipa kuukauden päästäkin vielä Perämeren lohta mahdollista saada.

Ja pimientoksia., palaan niihinkin taas. Ja olihan meillä ihan erinomainen rose, jota voi kyllä suositella, vaikka en mikään roseen ystävä olekaan. Tässä paitsi marjaisuutta myös viinillisyyttä. oikeinkin paljon tykkäsimme tästä molemmat.

 

Kesälauantai. Miltähän se tuntuisi, jos aina olisi ihana, lämmin, tuulinen, sääsketön, aurinkoinen, leppoisa, herkullinen kesälauantai? Ehkä se ei enää tuntuisi niin hyvälle kuin tänään.

Koilliskairasta Suomen Tivoliin

Mökkiviikko tuli täyteen tänään: kotiin oli luvattu tulla ajoissa.

Apsun vanhemmilla molemmilla tänään iltavuoro ja huomenna aamuvuoro, joten meillä ”Apsu-vuoro”. Eipä ollut vaikeuksia herätä kuudelta, nostella kassit, kamera- ja kylmälaukku autoon ja hurautella (yhden pysähdyksen taktiikalla ja kuskin vaihdolla, 5 t. 20 min.) pilvisessä säässä kotiin. Lähtösiivoustakaan ei tarvinnut tehdä. 😉 Eikä niin kovasti harmittanut lähteäkään kun pian päästään taas uudelleen.

Sen että ehdimme kassit purkaa, pihakukat kastella, tuli Apsu.

Kun kerran oli lämmintä, eikä muutakaan ohjelmaa, lähdin pojan kanssa Hietasaareen Suomen Tivoliin. Jo viime vuonna kävimme eka kerran porukalla, mutta tänään oli pojalla ihan omanlaista osallistumista.

Siellähän se liki kolme tuntinen hurahti. Tuntui ensin, että ei mihinkään uskalleta mennä ja sitten yhä uudestaan rata-autoihin ja autokaruselliin, maailmapyörässä ja pomppulinnassakin käytiin. Ja suurin kysymys lähtiessä oli: ”Miksi tyttö töni?” Päiväkotielämästä paitsi olleesta ja aika vähän muiden lasten kanssa tekemisessä ollutta kolmivuotiasta hämmästytti suuresti pomppulinnan kyynärpäätaktiikka.

Mutta hämmästytti ja kummastutti maailmanpyörän kyytikin: ”Miten voidaan olla puiden päällä?” ”Miksi?” Ja rata-autoradalla: ”Mummi, kaasua!” Ja jonglöörejä katsoessa vähän jännitti taitajien puolesta: ”Ei putoa!” Enimmäkseen iloa ja hymyä. Lujasti kädestä puristamista, ja taas kummatelua.

On hyvä olla kotona. Ja olla mummi.

Kesälomatorstai

Aamupesulla purolla, 10 tunnin yöunien jälkeen. Mitäs näette kuvassa? – Minä näen auringonvalon ja lämmön. Hangasojalla on tänään ollut kesä. Aurinkoa ja lämmintä, parhaimmillaan + 15 C. Halusin jo jonnekin ylös, liikkumaan muutenkin kuin hyötyliikkumaan. Siispä kohti Kiilopäätä.

Pitkospuilla ja portailla pitkiä pätkiä päällystetty reitti Kiilopään huipulle oli remontissa. Soralla ja kivellä koko reitti, mutta toki pääsimme huipulle. REitillä vielä lumensulamisvesien lampareita, pieniä kevätpurojakin.

Ja huipulla näkyvyys Sokostiin asti. Lumilaikkujakin vielä. (Alla oleva kuva oli tänään Ylen uutisten säätiedotuksessakin…)

Polkurempan takia päätimme palata alas toista reittiä: uusi polku kulkee pohjoisen/koillisen kautta. On vähän pitempi, ja kovin rakkainen. Siis paljon hitaampi, mutta toki kaunis sekin. Toiset vaan tepastelee käden selän takana … Minulla kamera ja uusi objektiivi… reppu jossa toinen obiska ja siksikin paljon varovampaa alaspäin meno. 😉

Iltapäiväksi paluu möksälle. Jossa lämmintä, aurinkoa, valoa, ei sääskiä. Pehtoori viihtyi sisällä, minä en millään. Ja jatkoin pari päivää vireillä ollutta ”kaarnalaiva racing” -puuhaani. Yksi tämän viikon kuvahaasteiden aiheista on ”liike”. Ja minä pöhkö olin keksinyt, että kuvaan kaarnalaivoja mökkipuron ”koskessa”. Ensimmäinen ongelma on ollut se, että olen hukannut puukkoni. Milläs vuolet kaarnalaivoja? – No muutaman kuitenkin tein, kokeilin ja hain Pehtoorin avuksi uittamaan.

..

 

Tämmöistäkin voi kuulkaa mökkihöperö puuhailla. 😀

Lisäksi paljon ”kuvituskuvia” … kuten tämäkin. Ensi viikolla taas Vastavaloon lähetettävää….

 

Lapin kesä ja mökkinaapuruus

Koko päivä ulkona. Huolimatta siitä, että lämmintä on ollut vain about + 4 C, ja tuntunut vielä kymmemmälle. Ja välillä – lyhyesti tosin – on satanut rakeita. Ei vettä kuitenkaan. Ihan vaan rakeita.

Aamupäivällä lähdimme Kutturantien varteen: ajatuksena täydentää korvasienisaalista. Yhden näin, mutta samaan aikaan olin äidin kanssa puhelimessa, joten en edes sitä poiminut. Vaihdoimme paikkaa. Aholammen tienvarteen auto, ja siitä metsään. Toinen tunti kului siellä metsässä kulkiessa, missä siinäkään ei mitään vikaa. Päinvastoin: kauniita mäntykankaita, ”erämaalampi” kuvattavana ja hyvä hengittää ja liikkua. Mutta ei korvasieniä. Ei sitä yhtäkään.

Eikä meillä nyt niin pakottavaa tarvetta ollut saada niitä sieniäkään enää lisää. Meillä kun oli eilen ”mökillekuljetus”! Pari, kolme litraa sieniä oli terassilla muovipussukassa ja jälkeenpäin tuli viesti: ”jos jaksat vielä keitellä…. ” – Jaksanko?

Tällaistakin voi bloggaaminen saada aikaiseksi. Olemme ”Lähes naapurin” kanssa tutustuneet blogini kautta. Molemmin puolin on oltu avuksi muutaman kerran ja tavattukin täällä Myötätuulessa, mutta että korvasieniä kassillinen! Erinomaisen iloisia olimme tästä ja todellakin jaksoin tänään ne ryöpätä ja pakastaa. Toivon mukaan nautimmekin niistä jossain välissä yhdessä.

Iltapäivä sitten mökin pihapiirissä: haravointia, hiekkaprojektia, kaarnalaivojen tekoa 😉 , liiteri- ja puuhommia, katajoiden perkausta, risusavottaa (onneksi ei enää ole metsäpalovaroitusta: yhteensä ainakin 20 kottikärryllistä risuja polteltu) ja rantasaunaa. Hyvä on kaupunkilaisen mökkipuuhissa olla. Mietin, että mitähän, jollei meillä olisi tätä paikkaa? Paljon puuttuisi. Tärkeä tämä on.