La
30
07
2016

Juhlasta juhlaan

Silloin kun on pikkusiskon 50-vuotisjuhlat tai siis kesäjuhlat Iijoen rannalla, voisi luulla tuntevansa itsensä vanhaksi.

Ei ainostaan voisi, vaan tunsinkin. Mutta vain hetken.

Olipas mukavat, makoisat, leppoisat juhlat.

Hyvää ruokaa, uusia tuttavuuksia, minunkin opiskelijoita yksi, systerin vanhoja kavereita, heistä meidänkin elämää tangeeranneita monta.

Juttua riitti koko illaksi, ”kuka lauloi kenen juhlissa” :). Älyllistä haastetta [tietokilpailu, jee –  niistä tykkään, vaikkei pärjättykään ilman ”kilauttamista kaverille”.] ja ruokaa ja juomaa riitti. Sää mitä parhain.

Kuukauden sisällä oma lukion luokkakokous 40 vuoden takaa ja tänään nämä juhlat… väistämätttä elän muistossa omaa nuoruutta….

 

1-53

Kaikkea hyvää toivon.

 

Kirjoitettu kello 23:47

Karibialainen paistinkääntäjä-piknik on nyt koettu. Jo kuudes rotissööri-piknik, eikä voi väittää, että olisi ollut pettymys.

Teemana oli siis karibialainen keittiö. Kuka on käynyt Karibialla? – Noh kuitenkin, hyvä haaste se oli. Meitä oli paikalla taas melkein kolmekymmentä, ja kaikilla omat viritelmänsä illansuun ruokajuhlaa varten.

Aamupäivän mietin, mitä näistä teen?

Piknik

Joku hämärä ajatus karibialaisesta ruokakulttuurista oli: lime, hedelmiä, mereneläviä. Ja niin taas riskeerasin, että soveltelin ihan omiani. Ja tällainen niistä tuli. Tarjollepanohan on osa makua, eikö? – Mutta kyllä olin iloinen, että sekä ravintoloitsija että keittiömestari sanoivat pitäneensä hedelmäsalsa-salaatti-katkarapu-viritelmästäni.  Mitäkö siihen laitoin, noin niinkuin tarkkaan ottaen? – Yritän tässä joku päivä miettiä ja kirjoitella ohjeen.

Piknik-21

Yksi parhaista herkuista oli häränhäntämuhennos (oik. yläreuna), jonka Viskaalin väki toi tullessaan. Erinomaista. Ehkä palaan siihenkin.

Piknik-4

Ja illan pääruokahan oli possu. Sitä oli vähintäänkin riittävästi. Ja riittävän kokoisina palasina; hyvä on, kyllä noista kimpaleista riitti aika monelle.

Piknik-2

Ja entäs karibialaiset jälkkkärit?

Mohito-kakku tietysti!! Ihan ylivertainen, vaikka kyllä minä pidin myös kookossorbetista, rommikakusta, rommimarinoidusta anannaksesta, limekakusta,… kaikesta.

Piknik-5

Piknik-6

Kuten huomaatte, söimme vallan hyvin. Nautimme seurasta, ruokakeskusteluista. Keskusteluista liittyen valokuvaukseen, ruokaan, kesään, kapituliin, Ouluun, vanhenemiseen, lastenlapsiin, viiniin, Lappiin, Pariisiin – ja tietysti reissaamiseen. Aika läheisiä aiheita meille.

Kuitenkin ensimmäisten joukossa lähdimme kohti kotia. Meillähän on huomennakin juhlat …

Piknik-10

Kun pyöräilimme läpi lämpimän Oulun keskustan

Piknik-22

ja Pikisaaren, pysähdyimme Hietasaaren sillalle kuuntelemaan rokkia (= Qstock-viikonloppu), katselemaan pilviä, kuvaamaankin, …  ja yhtäkkiä yhytimme tutut. Kun meillä Pehtoorin kanssa oli vielä piknik-eväitä pyörien koreissa, pidimme vielä mukavan ”pitstopin”. 🙂

Piknik-9

[Kaikki kuvat kannattaa klikata isommiksi.]

Kirjoitettu kello 22:07
To
28
07
2016

Karibialainen safka

Oulu-3

Kaupunkipäivä tänään.
[klikkaahan isommaksi]

Kampaaja oli vasta kymmeneltä, tarkoituksena oli ollut kävellä sinne ja ehkä takaisinkin. Tarkoitus oli. Ei toteutunut. Oli niin paljon asioita toimitettavana, että päädyin menemään autolla keskustaan, kiertelin kameran kanssa puolitoista tuntia, mm. kapitulimatskuihin tarvitsen kuvia kesäisestä kotikaupungista. Sitten kampaajalle, ja sieltä asioille. Ihan työpäivän verran kului kaikkeen päivittämiseen aikaa.

Nyt hiuksista ei uskoisikaan, että viikko on taas mökkiolosuhteissa niiden kanssa tullut elellyksi. Siis tukka hyvin, kaikki hyvin.

Huomisesta alkaa ”juhlaputki”, joka huipentuu kolmen viikon päästä Kapituliin. Huomennakin on paistinkääntäjien kanssa kokoontuminen. On vuorossa kuudes (ks. viime vuotinen) rötissööri-piknik, jonka teema on vaikea! Karibian keittiö kun ei ole tuntuimpia. Ilmeisesti vain kerran elämässäni olen syönyt karibialaista ruokaa oikein illallisen verran. Ollessamme Playa del Carmenilla (Cancun, Meksiko) hotellissa järjestettiin joka (?) ilta teemaillallisia ja mekin tyttären ja Pehtoorin kanssa ostimme liput ”Caribean Night” -happeningiin. Mutta mitä me siellä syötiin? Mausteisia lihapatoja ja toinen toistaan hienompia hedelmäjälkkäreitä. Ensimmäisenä minulle tulee mieleen ananas ja rommi, kookos ja lime. Ja noistahan minulla olisi oivallinen piknik-nyyttäri-jälkkäri (grillattu rommimarinoitu ananas) kehiteltynäkin, mutta kun se on JO varattu. Siis mitä teen? Mitä me viedään?

Meksikolaisia herkkuja olisi vaikka ja kuinka, mutta kun ne eivät oikein ehkä karibialaisesta mene. No ei meitä ulkopuolellekaan jätettäisi, vaikka oman salsan ja guacamolen kanssa paikalle ilmaannuttaisiinkin, mutta kun haluaisin oikeasti tehdä jotain jamaikalaista tai kuubalaista safkaa. Ei kellään blogin lukijoista, armoitetuista kokeista, olisi jemmassa joku hyvä karibialainen resepti, josta voisi viritellä piknik-evästä 30 hengelle?

Kirjoitettu kello 18:53

Sateen jälkeen

Yöllä oli satanut. Kovasti.

Lapin hellekesä loppui eilen illalla. Tai ainakin taukosi. Sateen ääni kuului yöllä unen läpi – sekin on mökillä mukavaa. Tiettyyn rajaan asti luonnollisesti.

Olimme päättäneet lähteä muutenkin alas, ei sade meitä kotimatkalle ajanut. Jo eilen pakkasimme, lukitsimme liiterin, saunan, pakkasimme vähät tavaramme, jääkaapintyhjennys letutkin paistoin vielä iltasella.

Hilloja ja lettuja

Olimme ajoissa liikkeellä, ja ajoissa kotona. Matka meni sujuvasti, viis tuntia ja vartti Tuulentuvan pihasta Rantapeltoon. Jossa jo ennen yhtä. Oli hyvä aika tulla pelastamaan kukat, leikkaamaan nurmi, tekemään rutkasti tiedotushommia, joita olen siirtänyt ja siirtänyt, nyt on maanantaihin asti aikaa tehdä yhtä sun toista rästien purkamiseksi. Ja siinä välissä on parit juhlatkin; nehän ne tietysti olivat yksi syy, että Ouluun palasimme.

Ja hyvä, ellei paras, syy oli tietysti Aapeli, jota ei oltu nähty yli viikkoon. Apsu oli tässä välissä käynyt ekan junamatkansakin; piipahtanut serkkunsa häissä Vantaalla. Mutta olipa se ilo sitten yhdessä tänään syödä ja pitkään leikkiä ja laulaa. Aapeli laulaa, ei mummi. 😉

Aapeli-4

Aapeli-3
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

PS. Hyvät kuvahaastesivun ystävät! Erityisesti Maisa ja Katri H., joka jo lähetti sekä omat lomakuvansa että kommentoi minun ja Maisan kuvia ja Jarin, joka myös ehti kommentoida. Onnistuin äsken deletoimaan koko ”Kesälomakansion”. Kertakaikkisesti tuhoamaan. Anteeksi! Voitko Katri H. lähettää kuvasi uudelleen. Minä laitan tänään, huomenna omat ja Maisan kuvat uudelleen. Ja te jotka ette ole vielä lähetelleet kesälomakuvia niin pistäkäähän tulemaan. Koetan olla töpeksimättä vastaisuudessa.

Kirjoitettu kello 20:01

Aamiaispöydässä aika varhain (klo 7 tai jotain) mietittiin  – kuten tapana on – mikä olisi päivän ohjelma. Mitä tehtäisiin, minne lähdettäisiin?

Oli vielä aika aurinkoista, mutta säätiedotus pelotteli sateella ja ukkosella, sään viilemisellä, joten eipä ihme, että Pehtoori sanoi – ihan puun takaa! – että ”Lähdetään Ouluun.” – Ihan yhtä nopeasti torppasin moisen ajatuksen. En todellakaan ollut vielä valmis lähtemään kotiin. En ole vieläkään. Semminkin kun mitään säätilan radikaalia romahdusta ei ole tapahtunut.

Hyvä on: aamupäivällä satoi. Mutta sepä edesauttoi, että saimme siivottua aika hyvin. Ja minä keräilin täältä mökin vähistä tavaroista ja vaatteista kirpparille vietäväksi kaikenmoista. Apsun matkakassan kartuttaminen on tärkeä juttu.

Paljon ennen puoltapäivää otin kameralaukkuni ja suuntasin – taas – kohti Tankavaaraa. Ajattelin, että kokeilen, josko Kultakylästä saisin onnistumaan ”Miljöö” -etätehtävän. Sää kuvaamiselle mitä parhain: sateetonta, liki selkeää. Siis ei jyrkkiä varjoja, muttei sadettakaan häiritsemässä. Sain luvan kuvailla vapaasti: taas kerran hoksasin, että kun kysyy mitä ja mihin kuvaa, on avoin, niin ei haittaa vaikka kuinka kauan ja paljon kuvailee.

Kultakylä, Tankavaara

Vähän siellä häiritsivät punaiset henkilöautot (kiitos siirtämisestä), vihreät roskikset, kulissimaisuus, turistit lenkkareissaan, … mutta kaikkinensa oli mukava kuvaussessio.

Kultakylä, Tankavaara_

Kultakylä, Tankavaara_-2

Kultakylä, Tankavaara_-3

Kultakylä_-2

Kultakylässä oli paljon työmiehiä yms., sillä ensi viikonloppuna on kullanhuuhdonnan SM-kisat. Jäinpä sitten juttelemaan monenkin kanssa. Parituntinen humahti äkisti. Ja lämpötila nousi taas hellerajoille.

Paluumatkalla mökille lämpötila laski, ja hoksasin, että Kaunispää alkoi peittyä sumuun: josko ajelisin vielä kerran sinne? Josko maisema-sarjani täydentyisi siellä. No tuli ainakin erilaisia maisemakuvia!

Kaunispää, Huippu

Mökille palattuani oli notskilounaan vuoro, ja lämpötilan vaihtelu (+ 24 C Tankavaara, + 14,5 C Kaunispään Huippu – matkaero noin 40 km)) tasaantui mökkipihan kesäiseen lämpöön (+ 21 C), jossa oli hyvä olla.

Rantasaunottiin, syötiin iltasella terassilla, hiljalleen lähystyvää ukkosta kuunneltiin, pakattiinkin jo. Huomenna maalikyliin …

Kirjoitettu kello 19:39

Nyt ukostaa. On mourunnut jo pari tuntia.

Oiskohan tämän ensimmäinen postaus tällä mökkireissulla kun kirjoittelen sisällä. Muina päivinä on se aika, jota ei ole touhuttu tai oltu tunturissa, on istuttu terassilla. Ainakaan vielä ei sada, on edelleen lämmintä, mutta synkeää. Sähköt on jo kahdesti räpsähtäneet.

Aamupäivällä oltiin taas tunturissa. Monen tunnin patikka: Iisakkipää – Vahtamapää –  Rumakuru – Luttojoen sivuhaara (kai) – Saariselkä.

Patikka Saariselkä Vahtamapää_

Olipa leppoisaa, mutta reipasta patikointia, semminkin kun minulla ei kovastikaan kuvaustarvetta. Silti taas kymmeniä kuvia kortilla. Oli vähän erilaista, kurun pohjalla kosteikkoja, paljon vihreää. Vain kerran on sulan kelin aikana tällä reitillä edes osittain oltu.

Patikka Saariselkä Vahtamapää_-6

Patikka Saariselkä Vahtamapää_-5

Patikka Saariselkä Vahtamapää_-4

Tänään auringossa, leppeän tuulen vilvoittaessa siellä oli hyvä kulkea. Paikoin oli sellaisia pätkiä, että melkein odotin alppilehmien kellojen kalkatuksen kohta jostain kuuluvan.

Sepä virittikin siihen, että patikan jälkeen ajelimme autolla Kaunispään Huipulle – ´hütte´ se on näissäkin maisemissa. Iso remontti on Huippu-ravintolassa meneillään, hyvältä näytti jo nyt.

Patikka Saariselkä Vahtamapää_-9

Kun kahvilapiipahduksen jälkeen menin taas ulos kuvailemaan, niin jopas yllätti kun tuttuihin törmäsin. Serkun tytär miehensä kanssa on lähtenyt pääkaupunkiseudulta asuntoautoilemaan pohjoiseen ja niin me tapasimme Kaunispään laella. 😉

Minulle edellisestä käynnistä Huipulla ei ollutkaan kulunut kuin puolivuorokautta. Eilen illalla sinnittelin, enkä simahtanut unille tavalliseen tapaan kovinkaan aikaisin, vaan puolikymmenen aikoihin pakkasin auton ja hurautuin kylille, siis Kaunispään päälle. Auringonlasku/kuunnousukuvia olin tietysti metsästämässä.

Kesäloma-6

Puolille yön kuljeksin kameran, jalustan ja muutaman linssin kanssa, ja olin ihan ihmeissäni, kuinka paljon porukkaa tunturin laella oli tuohon aikaan vielä liikkeellä: parkkipaikalle majoittuneita karavaanareita ja maisemia katsomaan tulleita lapsiperheitä. Joku maantiepyöräilijäkin. Ja yksi telttayöpyjäkin.

Teen kotiin päästyä, kunnon koneella ja kuvankäsittelyohjelmilla, kuvasarjan reissun yökuvista, – joihin en (niinhinkään) ole kovin tyytyväinen. Nyt yllä kuitenkin jo yksi, vähän ennen auringonlaskua otettu. [Kaikki kuvat kannattaa klikata isommiksi.]

Kirjoitettu kello 18:50

Koska sääennusteessa luvattiin Koilliskairaan +30 C asteen hellettä tälle päivälle, mihin sitten jo puolelta päivin päästiinkin, lähdimme patikalle jo heti kahdeksan jälkeen. Tankavaaraan ajellessa katseltiin, että ilmassa on sellainen hellepäivän auer, joka yleensä on Välimeren maissa aamuisin. Kuin ohut usva. Eipä ole taidettu ennen täällä sellaista nähdä. Ja kunhan Pikku Tankavaaran huiputimme, oli lämmintä jo +25 C. Ihan tyven, mutta ei hiostava.

Helteinen Saariselkä-4

Eipä patikkapolulla juuri muita näkynyt, yksi valokuvaaja sentään tuli vastaan ihan loppuvaiheessa. Tankavaaran ”Kuukkeli”-reitti on hyvin kaksijakoinen: mennessä huipulle taivalletaan tiheässä metsässä, oksien ja kivien mykeltämällä polulla.

Helteinen Saariselkä-9

Tunturin laki on melko tasainen, siellä on rakkaa ja mustikkaa (siellä niitä oli nyt paljon, ja olivat jo aika kypsiäkin), vähän puita.

Helteinen Saariselkä-2

Ja sitten paluureitti on aika lyhyt lasku, kunnes eteen avautuu minun lempparisuo, Tankasuo.

Helteinen Saariselkä-3

Sen reunamilla oli hillojakin.

Helteinen Saariselkä-6

Mutta eihän mitään marjanpoimintareissua oltu aiottukaan, joten tepastelu jatkui. Loppureitillä on varmaan pari kilometriä pitkospuita, jotka olivat nyt tosi huonossa kunnossa, melkein vaarallista niillä askeltaa. Mutta kyllä patikointi kuitenkin maistui.

Möksällä sitten saunan lämmitystä ja ruoan laittoa. Tekaisinpan uudenlaisen pikaisen broilerkastikkeen pastalle. Haluatteko kuulla?  – Kerron silti.

250 g maustamattomia broilersuikaleita
1 valkosipulin kynsi
oliiviöljyä
1 prk Creme Cuisine tilli-sitruuna
1 limen mehu
suolaa, pippuria
vettä

Kuumenna oliiviölhyä pannussa, lisää valkosipuli ja broileri. Ruskista pinta.
Mausta broiler, ja kaada limemehu päälle.
Lisää joukkoon ainakin puoli purkkia Creme Cuisinea, ehkä koko purkki jos pasta vaatii kastiketta. c
Anna hautua kymmenkunta minuuttia.
Maistuihan se pastan ja salaatin kanssa Myötätuulen terassilla lasillinen rose-viiniä seurana.

Helteinen Saariselkä-10

Tässä istuskellessa mietittiin, kuinka tammikuussa täällä ollessa terassin mittari jämähti -40 C asteeseen, alemmas siinä ei voi mennä. Tänään siis 70 astetta lämpimämpää. 70!! Ja näkymäkin on hieman erinäköinen.

Tuulentuvan terassi_

WhatsApp-Image-20160723

La
23
07
2016

Aamuyön retkellä

Kello oli soimassa klo 4.00. Niin paljon kuitenkin odotin sitä, että nousin jo ennen puolta. Neljältä olin jo Kaunispäällä. Aurinko oli silloin jo näin korkealla!

Aamuyö Saariselällä

Olinpa minäkin päättänyt, että koetan yökuvausta, kuten tuntuvat kaikki koulukaverini näinä päivinä tekevän. Ja nyt kun täällä on periaatteessa ihan huippumaisemat, – maisemiahan me kaikki 20 nyt kuvailemme. Ja oikeasti halusin nähdä, millainen on Saariselän kesäaamuyö. Olin ottanut mukaani purkkikahvia, sitä siemailin Kaunispään huipulla, ja mietin, mihin suuntaan kuvailisin, millä linssillä. Ja sitten melkein vieressä, melkein pelottavan lähellä on komea hirvas.

[Kaikki kuvat kannattaa klikata isommiksi.]

Aamuyö Saariselällä-2

Se oli hyvin keskittynyt omaan aamiaiseensa, kunhan vain itsekseen mutusti heinää, ja juuri tämä kuvan hetkenä oli pieni tauko. Hirvaskin katsoi auringonnousua. Ja jatkoi taas syömistään. Odotin ja odotin, – olisikohan Pokemonien metsästäminen helpompaa. Siihen en muuten ryhdy. Olen ihan liian digi-ihminen muutenkin.

No niin, lopulta tämä – melkein mieltä osoittaen – käänsi minulle vain takalistonsa: ”Kuvaa sitä!”.

Kuvasin.

Aamuyö Saariselällä-4

Jatkoin matkaa…

Aamuyö Saariselällä-6

Lähdin ajelemaan muualle, mutta palasin parin tunnin jälkeen uudestaan Huipulle.
Silloin valo oli tällainen. Kuva kohti etelää. Tunturi on Kiilopää.

Aamuyö Saariselällä-3

Siinä välissä ajelin Vuotsoon asti (40 km Saariselältä etelään). Siellä kuvauksellista oli Vuotson kanava, joka oli ihan tyven ja jonka rannalle oli yksi jos toinen asuntoasunto pysähtyt yöpymään. Asuntoautoja oli muuten paljon pitkin P-paikkoja, pikkuteitä, tunturien kupeessa.

Vuotsossa sitten aamuviideltä kävelin ja menin kävelysillalle…

Aamuyö Saariselällä-2-2

Tästähän tulee kohta perinne: lauantaiaamun lenkki riippu/kävelysillalla.

Aamuyö Saariselällä-8

Vuotson kanava yhdistää Lokan ja Porttipahdan tekojärvet (altaat), joiden rakentaminen aloitettiin jo 1960. Samaan aikaan ryhdyttiin suunnittelemaan myös Vuotson kanavaa ja pian alkoi senkin rakentaminen. Kanava valmistui kuitenkin vasta  vuonna 1981. Lokan vedet juoksutetaan Porttipahdan altaaseen ja siitä edelleen Kitiseen.

Tänä aamuna näytti, ettei mitään juoksuteta mihinkään, eipä paljon virtaillut. Oli hiljaista, lämmintä, oli Lapin kesä.

Aamuyö Saariselällä-5

Vuotsosta palasin yhden jos toisenkin suon reunan kautta, pikkuteitä ajelin, pysähtelin kuvaamaan… Mutta vähän pettynyt olin aamun valoon. Siis, että aurinko oli niin korkealla jo aamuviideltä, aamukuudelta, etten kuviin saanut aamun tuntua, vaikka kuinka yritin.

Neljä tuntia kierteilin, ja muistikortilla on pitkästi yli 200 otosta. Tulette vielä näkemään muutamia.

Aamuyö Saariselällä-7

Mökille palatessani Pehtoori oli parhailleen herännyt, siinä sitten aamiaista nautimme.

Minulla päivä enemmän ja vähemmän unentarpeinen. Aamupäivällä torkahdin, iltapäivällä otin oikeat unoset. Lämpimässä, liki tyvenessä, edelleen täysin sääskettömässä kelissä puuhailtiin pihapiirissä. Pehtoori sai maalausprojektit loppuun, mie puuhailin pieniä, kaupassa käynti ja safkan teko ehkä merkittävimmät meriitit tälle päivälle. Kävin lähimetsässä etsimässä mustikoita (vähän) ja sieniä (ei ollenkaan), siivoilin ja sen sellaista kovin vaatimatonta. Kyllä se mökkiterassilla nuorten kanssa whatsappeillen sujuikin. Oikein yritin ´olla´.

Ja nythän saa mennä nukkumaan?

Kirjoitettu kello 20:19
Pe
22
07
2016

Kotitunturissa

Hangasojan aamu oli aurinkoinen ja lämmin. Jo aamulla tuntui, että meidän Hangasojan mökistä on tullut KESÄmökki. Tätä ei ole oikein koskaan tullut ajateltua kesämökkinä, aina vain Lapin mökkinä tai Hangasojan mökkinä. Mutta tänään täällä on ollut aika ajoin + 28 C, ilma on kuin linnunmaito, leppeä etelätuuli on vilvoittanut. Aamuseitsemältä istuskelin meidän mökin portailla ja ihmettelin, – taas sellainen pieni ja kiitollinen olo. Tuo ’pieni’ ei vaan koskaan konkretisoidu. 😉

Aamupäivän vietimme tunturissa. Patikointi vaan on niin mukavaa. Minä koetin myös maisema-sarjaa kuvata. Sadasta kuvasta muutama välttävä otos. Tässä yksi.

Tunturiin-4

Mökille palattua notskilounas ja muita mökkijuttuja, kuten saunapuita, maalaamista, terassikalusteiden öljyämistä, vähän trimmeriä. Ikkunoiden ja saunan pesusta mainitsimme jotain sivulauseissa, mutta aihe vaiettiin aika pian kuin yhteisestä sopimuksesta olemattomaksi. Tulee päiviä, jolloin ei ole helle, jolloin ei voi istua mökkiterassilla laittelemassa kuvia, jolloin on oikein hyvä pestä ikkunoita ja saunaa. Tänään ei ollut se päivä.

Tänään oli patikkapäivä, ja perjantai. Ihan kuin olisi kolmas perjantai peräkkäin. Toissapäivänä viininmaistiaiset, eilen mökille tulo ja tänään oikeasti perjantai. Kaikissa noissa on perjantaielementtejä. Tämmöinen ei ole ollenkaan hassumpaa.

Klikkaa ihmeessä kuvat isommiksi! Laaja Lapinmaa vaatii kuvillekin tilaa. 😉

Tunturiin

Tunturiin-2

Iisakkipään reitille, tai oikeastaan sen viereen, on tehty uusi Auroraksi nimetty pieni ”city-patikka”, jonka mekin olemme jo useasti viimeisen vuoden aikana kävelleet (mm. Aapeli vaunuissa ja eksnaapurit tai VMP mukana) ja koko ajan on ollut EU-rahalla ”taukotupa” tekeillä, kovin verkkaista on rakentaminen ollut. Nyt se on avattu. Komea on. Ehkä ´tupa´ei ole se mitä tuosta ensimmäisenä käyttäisin.

Tunturiin-6

Tepastelu jatkui kohti huippua.

Tunturiin-7

Illansuussa oli aika oikealle ruualle. Ostettiin eilen Sodankylän Pohjantähti-kaupasta pannusiikoja (peled-siikoja Lokan altaasta). Enpä sellaisia ole ennen paistelllut, mutta jos suinkin mahdollista paistan mieluusti toistekin. Jukra, ne oli hyviä!

Peled-siika

Peled-siiak-2

Ja viini? Black Tie is back. Alsacen Pinot grigio & riesling -viini oli myynnissä viime kesänä, kunnes äkkiä loppui. Nyt sitä taas saa. Sopi kala-aterialle ihan erinomaisen hyvin. Se on puolikuiva, mutta ei tee siitä yhtään huonoa ruokapöytäänkään.

Aurinko on vielä korkealla, se kuitenkin laskee horisontin taakse pariksi tunniksi. Yötöntä yötä ei enää alkuviikon jälkeen ole ollut. Mutta lämpö jatkunee, mistä olen kovin iloinen.

Kesämaistiaiset, BO, 7_2016-5

Kokkolan kurkkukeitoksi nimetyn kesäisen, kylmän keiton kehittelin saatuani Kokkolan Vanhankaupungin ravintolan kokilta tietää, mitä aineksia hänen keittoonsa kuului. Ainesmäärät oli siis laitettava ”mutu”-tuntumalla. Minun keittoni ei ollut saman näköistä kuin Kokkolassa, eikä saman makuistakaan, mutta aika lähelle. Ja hyvää oli, myös konossööriystävien mielestä. Tarjosin tätä eilen viininmaistiaisissa….

Kokkolan kurkkukeitto

3 kurkkua
pätkä inkivääriä raastettuna (vajaa ruokalusikallinen)
3 valkosipulin kynttä
1 limen raastettu kuori ja mehu
1 prk (1 dl) creme fraichea
1 prk (2 dl) ruokakermaa
3 rkl Creme Bounjour -tuorejuustoa (inkivääri-sitruunaruoho) Tätä ei ollut alkuperäisohjeessa, mutta minulla sattui olemaan kaapissa purkin loppu, joten laitoin joukkoon.
1 rkl kasvisfondia (tätäkään ei ollut alkuperäisessä ohjeessa)
tuoretta minttua

Raasta kurkku ja laita siivilään painon alle valumaan ”prässin alle yöksi”, sanoi kokki.Seuraavana päivänä lisää joukkoon inkivääri, valkosipuli ja lime ja hurauta Pamixilla (tai blendillä) sileäksi.

Juuri ennen tarjolle laittoa lisää creme fraiche, kerma, tuorejuusto ja fondi. Ja taas Pamixilla kuohkeaksi.

Eilen oli niin ihana helle, että laittelin vielä jäitä keittoon.

Kyllä tätä on varmasti kalaaseissa eturuokana. Muutenkin kuin juhliin tätä kannattaa tehdä; nyt kun kurkkukilo maksaa euron, tämä on erinomaisen edullistakin. Keiton kanssa oli tarjolla (Haaparannasta hankittua) leipää, skagenröraa, tunnbödia ja kutunjuustoa.

Pääruokana oli hiiligrillattua Perämeren lohta, salaattibuffa ja kermaviilikastiketta, jossa yrtit omasta maasta. Ja jälkkäriksi Omar Creme Brûlèe.

Kesämaistiaiset, BO, 7_2016-8

Lähes kaikki viinitkin oli Haaparannan Systemistä ostamiani. Italialaiset valkkarit (jopa Tommasin ja Masin) olivat vähän pettymys, mutta punaiset halvat, zinit saivat liki kiitettäviä arvosanoja.  Erityisesti kannattaa muistaa 7 Deadly Zins. (ks. täältä)

Kesämaistiaiset, BO, 7_2016-6

Ihana kesäilta sujui leppoisesti höpötellen, pihalla ja Festassa vietimme hyvinkin viisi tuntia.

Kerhollemme on muodostunut sellainen tapa, että se kuka voittaa keväällä pidetyn Challengen, tarjoaa siinä palkinnoksi saamansa samppanjan kaikille sitten kun maistiaiset on hänen kotonaan. Pehtoorihan voitti kisan, mutta me vaihdoimme samppanjan toiseksi: tarjosimme alkuun Moet & Chandonin Ice Imperialin. Jääpalojen kera kuten kuuluu. Kyllähän sekin kapusi kiitettäviin pisteisiin.

Arvokas se on, mutta meitä on kymmenen (eilen tosin oli paikalla vain kahdeksan) maksajaa, joten lasillisen hinta on halvempi kuin ravintolassa huono cava. Nämä ”jääkuohuvat” ovat nyt kovasti in. Isot samppanjatalot tekevät niitä, ja myyvät paljon, ja Alkossakin on jo monta kuohuvaa (cavaa, proseccoa, etc). Kyllä tämmöisinä helteisinä päivinä ovat oivia aperitiiveja tai puutarhakutsujen sulostuttajia.

Kesämaistiaiset, BO, 7_2016-9

Minulla oli tavoitteena tehdä eilisestä maistelusta kouluun ”reppari” ~ kahdeksan kuvan sarja, reportaasi jostain tapahtumasta, kuvasarja, jolla on alku ja loppu. Oli vähän turhan kunnianhimoinen tavoite: kuvata, olla illan emäntä, maistelun järjestäjä ja osallistua ja nauttia. Sarjalle kun on paineita kovastikin sillä sen pitäisi olla yksi syyskuun näyttöön menevistä sarjoista. Ehkä … mutta luulenpa, että teen vielä toisen sarjan.

[klikkaa kuvat isommiksi]

Kesämaistiaiset, BO, 7_2016-7

Tänään aamulla jätimme lenkit ja salit väliin, viimeisetkin eilisen lasit pesimme, kastelimme puutarhan kukat, pakkasimme viinien loput ja saamamme kukkakimput ja istahdimme autoon ja ajoimme helteiselle Hangasojalle.

Olipa poikkeuksellisen takkuava matka, paljon liikennettä, hidastelevia ulkomaalaisia, karavaanareita ja jotenkin malttamatonta odotusta mökille pääsystä. Se, että lähdettiin poikkeuksellisen myöhään (= klo 11), mahdollisti sen, että kävimme matkalla lounaalla.

Rovaniemellä on (Paistinkääntäjä-)ravintola Monte Rosa, jonka sisustus oli aika kasaria, mutta ruoka erinomaista. Otimme (taas) (gourmet)burgerit: kolme pientä burgeria. Nyhtöporo punasipulihillokkeen kanssa, lohiburgeri wasabimajoneesin kanssa ja naudanlihaburgeri savuBBQ-kastikkeen kanssa ja kaikissa ”hand-made” sämpylät. Ohessa oli erinomaisia ”ranskalaisia” (joita en kyllä juuri jaksanut syödä) ja tryffeli-majoneesia.

IMG-20160721-WA0005.jpg

Koko matkan oli poikkeuksellisen kaunis keli, ihania, kesäisiä, satunnaisia pilviä, tyyni Ounasjoki, metsissä auringon siivilöitynyt valo,. .. Rollon jälkeen ajoi Pehtoori ja minä kuvasin: luontokuvaaja, joka räpsii auton ikkunan läpi. 😉

Ja entäs täällä! Voi kun tietäisitte!

Ke
20
07
2016

Viininmaistiaiset

Tänään oli meidän huki järjestää viininmaistiaiset. Oli  mukava, oli kesä.

Ja hyvä ruoka.

 

Kesämaistiaiset, BO, 7_2016

Kesämaistiaiset, BO, 7_2016-3

Palaan huomenna asiaan …

 

Kirjoitettu kello 23:52

Pitkästä aikaa täyden yön (8+) nukkuneena oli juhlaa herätä aurinkoiseen kesäaamuun. Siispä autolla Tuiraan, ja kamera mukana etsimään ”vesiaihetta”. Haastekuvaa etsiessä tulin kokeilleeksi kaikenmoista, löytäneeksi uusia näkymiä. Ja sitten ihan perinteistä suihkujen kuvaamista. Patosillalla pysähdyin ihmettelemään kun niissä näkyi todella selvästi sateenkaaren värejä, ja siinä siltaremontissa olevat miehet ryhtyivät hekin pohtimaan, onko se valoilla tehtyä vai luomua. Pistin kuvia FB:n ”Oulu tutuksi” -ryhmään ja siellä todettiin että luomua on.

Silloilla-2

Mutta sitten toinen kuva herättikin enemmän ihmetystä. Että miten tehty? Selitin että Oulussa on viime aikoina satanut niin paljon vettä, että Merikosken Silloillakin alkaa suihkut toimia.

Silloilla

Kokeilin suunnilleen ensimmäistä kertaa (digiaikana, rulla-aikaan näitä joskus Pehtoorin kanssa koetettiin ottaa, en oikein muista onnistuivatko ikinä) ns. päällekkäiskuvausta tai kaksoisvalotusta. Siis seisoin Silloilla ja otin kuvan Merikosken sillasta ja valotin saman kuvan päälle toisen kuvan kääntymällä oikealle, jossa suihkut ovat. Vaati tietysti vähän ”mittaamista” ja valotuksen yms. täsmäämistä, mutta näin aloittelijana edes tuollainen onnistuminen innostaa jatkamaan.

Koulun ”Maisema”-etätehtävän palautteen loppukaneetti ”Ei hassumpaa” on sekin minulle jo paljon, joten tänään on oikein valokuvaaja olo. 😉

Ja on oikein mummi-olo. Eilen ja tänään olen saanut Apsun tänne hoitolaiseksi. Ja kyllä me siivottiinkin keittiön laatikoita ja avainkoria ja säädeltiin kaikki nappulat, mitä talosta löytyy. Ja papan kanssa Apsu kuuntelee tietysti musiikkia. Tänään ei Tapani Kansaa eikä Souvareita, vaan Antti Tuiskun ”Sata salamaa” on vieläkin kova hitti.

Apsu (2)

Apsu

Myös vanhemman sukupolven huoltohommissa on eilen ja tänään kulunut meillä molemmilla aikaa, mutta toki on ehditty valmistella huomisia kesäviinimaistiaisia, jotka on meillä. Ruoankin lupasin viiniystäville tarjota, joten kurkkukeitto on jo tekeytymässä. Viinit olen hankkinut jo aika päiviä sitten. Pehtoori on pessyt pihan ja puutarhan päivitys reissun jälkeen on tehty. Tulostin on edelleen kytkemättä tietskariin tai siis yhteys toimi, joten prujua on ollut turha työstää, joten tavallista vähemmällä valmistelulla menee tämänkertaiset kinkerit.

Kirjoitettu kello 21:09
Ma
18
07
2016

Uutuuksia kaupasta

Tuotesijoittelu blogissa jatkuu…

Eilen kun päivällä syötiin pitkään ja paljon, Juniori toi meille, jotka juuri olimme palanneet Kyröstä, Kyrö Distelleryn uutta lonkeroa. Karpalo ja rosmariini ovat (gini)lonkeron mausteena, ihan kuten suosittelevat giniäkin maustettavan. Minen (enää) paljon lonkeroista perusta, mutta tämä oli aika hyvää. Juuri kesällä, mieluiten tietysti helteellä, ja vielä jonkinlaisen urheilusuorituksen tai mökkisaunan jälkeen. Aavistuksen liian mehumaista minun makuuni, mutta vain aavistuksen.

Kyrö karpalolonkero-4

Uutuustuote (ainakin minulle) on La Fermièren jukurtit. Löysin niitä Sokoksen Herkusta, jossa oli myynnissä sitruunaa, mustikkaa, vaniljaa ja sitten hunaja-luonnonjukurtti, joista viimeinen olikin selkeästi parasta. Olen nyt ostanut noita monta purkkia, huolimatta siitä, että on parempiakin, halvempiakin jukurtteja. Nämä maksoivat (muistaakseni) 1,40 € kappale.

Kyrö karpalolonkero

Mutta juju onkin noissa purkeissa. Ne on savisia, ihanan sinisiä. Eilen tein jälkkäriksi isoon vuokaan mustikka-rahkapiirakan ja sitten koe-erän yhteen purkkiin. Ja se kesti uunin. Siis minulla on uudet uuninkestävät jälkkäriastiat, joihin voi tehdä annospiirakat tai vaikka leipäjuusto-kerma-hillajälkkärin.

Kyrö karpalolonkero-2

Ja ensi keväänä istuttelen yrtit itämään noihin.  Tai teen niistä kylppäriin Topz- ja meikkisivellin purkit. Entäs klemmareita ja/tai muistitikkuja työpöydällä noihin. Ei ole kallista designia, mutta mukavia pikkupurkkeja ovat.

Kirjoitettu kello 20:53

Seinäjoen asuntomessut? – Eipä ole kokemuksia asuntomessuista vuosikymmeneen, parit vapaa-ajanasuntomessut on aika lähimenneisyydessä koettu, mutta kun kaivelee menneistä muistoja, niin tuntuma oli, että pohojalaaset olivat tehneet komiat, pareet kuin monilla muilla. Homma toimi, eikä käynyt ahtaaksi missään vaiheessa. Jonotella ei juuri tarvinnut. Saimmepa syödyksi erinomaisen lounaankin, kun messualueella oli oikein ala carte -ravintola.

Päällisin puolin näytti, että oli pohjalaistaloja ja paljon leikkimökkejä (alla). Talojen hinnat, koot ja sisustukset vaihtelivat: 700 000 euron Tango-talo oli mieletön ja sitten oli ihan mukavan näköinen talo 300 000 euroa.

Talon koosta riippumatta sisustukset olivat paljolti musta-valkoisia, ja/tai harmaita. Eipä kovin värikkäitä huusholleja ollut tehty.

1_-2

Kattojen valaisu oli uudenlaista. Paneeleja ja listoja, mitkä tekivät valaistuksesta viihtyisää. Ehkä jotain sellaista mekin mahdollisen eteisen remontin aikana sovellamme. Kadehdittavan hienoja säilytystiloja ja -ratkaisuja. Koko seinän kokoisia ikkunoita oli monessa talossa, mikä oli ainakin minulle uusi juttu.

1_-11

Jonkinlainen trendi oli myös se, että keittiö, olohone ja ruokailutila olivat yhtä avointa tilaa. Kauniin ja avaran näköistä, kyllä, mutta … ei ainakaan meidän kotiin sopisi. Paitsi, että Festassa on keittiö ja iso ruokapöytä samassa tilassa. 😉 Mutta siellä on sentään sellainen seinäke näköesteenä minun hieman epäjärjestykselliseen sapuskan tekoon.

Asuntomessuilla meillä ei ollut mitään suuria linjoja tarkasteltavana, pikkujuttuja bongasimme. Ja yksi niistä oli Duster-mattoteline. Vähän kuin Oskarin orsi potenssiin kymmenen.

1_-21

Sepä päätettiin mökille tilatakin. Siivoukseen liittyvät jutut olivat varsinkin Pehtoorilla aika tiuhaan mielessä; minä kun menin ihastelemaan ja ääneen miettimään jotain uudenlaista sisustus- tai valojuttua oli Pehtoorin kommentti: ”Vaikea puhdistaa” tai ”Lika näkyy nopeasti” tai ”Kuka pystyy tuon pesämään?” No joka tapauksessa tuuletustelineen mökille tilasin.

Tässä alla yksi juttu, josta on ollut puhetta pitkään, ei vain ole löytynyt toimittajaa/tekijää. Nyt löytyi, molemmat pidimme tästä. Festan ”henkilökunnan” oven päälle tuosta sovellus. Portiikki on se firma, josta noita voi tilata.

1_-6

Yksi teema, jota messuilla tarkastelin, oli valokuvien käyttö sisustuksessa.

1_-28

Niitä ja muita kuvia messuilta olen koonnut kuvakansioon, joka on TÄÄLLÄ. Siellä on myös kuvia Etelä-Pohjanmaalta ja Kokkolasta. Olen tänään muokkaillut ja valinnut ihan teitä varten, joten olkaa hyvät.

~~~~~~~~~~~~~~

PS. Tytär on palannut turvallisesti Suomeen.

Kirjoitettu kello 21:43

Mistähän aloittaisin? – Ehkä siitä, että alan vanhemmiten ja maailmanpoliittisen tilanteen ”näin ollen” yhä enemmän kannattaa kotimaanmatkailua. Miksikö?

Tästä tulee nyt pitkä, … mutta tämä on tärkeä. Monella tapaa.

Eilen olimme koko pitkän iltapäivän asuntomessuilla  Seinäjoella. Huomenna on aika tehdä postaus messukokemuksista, ja laitella paljon kuvia. Lähdimme messualueelta joskus neljän jälkeen, joten totesimme, että Tuuri ja sen kyläkauppa eivät ole meitä varten, vaan että käymme katselemassa Seinäjoen keskustaa ja Aalto-keskusta, piipahdamme kaupassa ja lähdemme sitten kohti Isoakyröä, jossa ystävät meitä odottivat. Kuten vakilukijat tietävät VMP on ollut meidän mökillä usein, ja he ovat usein kutsuneet meitä käymään heidän kesäpaikallaan Isossakyrössä: nyt me teimme sen ja ajelimme Kyrönjokivarteen.

Mutta ensin siis vietimme päivän Seinäjoella, jossa messualueelta ajelimme kohti Aalto-keskusta katsomaan ”Lakeuden ristin”. Se on ”aaltomaisuudessaan” vaikuttava. Kirkko ei ehkä ulospäin sykähdytä, mutta sen interiööri on pelkistyksessään kaunis. Ja kellotapuli, kaikkine 65 metreineen!  Olihan se hissillä ylös mentävä.

Pohojalaasta-2

Pohojalaasta

Pohojalaasta-3

Korkeuksista katselimme, ja vielä kerran totesimme, että Seinäjoki on paljon isompi kuin olimme ajatelleet.

Sitten ajelimme kohti Isoakyröä. Yhtäkkiä tien varressa hoksaamme: komeaakin komeampi kirkko! Niitähän meillä toki on ollut tapana kiertää ja kun kerran oli aikaa… Siispä pysähdyimme.

Pohojalaasta-4

Ylistaron 1800-luvun puolivälissä rakennettu kirkko, jossa on lehtereitä kahdessa kerroksessa, oli komeaa katseltavaa. Toki olimme jo tähän mennessä oppineet että näillä main tämä komeus ja ”paree ku grannissa” -asenne on kohtuullisen vahva. 😉

Pohojalaasta-5

Sehän nyt näkyi siinäkin, että jopa virsikirjoooooosa on ”isompitekstinen” ladonta.

Pohojalaasta-6

Kirkkomaalla halusin tietysti käydä. Hiekkahaudat ja melkoinen pröystäily (hautausmaallakin!!!) olivat silmiinpistäviä.

Pohojalaasta-7

Kuuden jälkeen olimme Isossakyrössä. Olipa mukava. Näiden ihmisten kanssa ei ole vaikeaa, ei Hangasojalla, Kataloniassa, Isossakyrössä, Kitzbühelissä, Rantapellossa, Kreikassa, Värtössä tai ei missään. Ei ollut vaikeaa edes Pohojanmaalla, vaikka kyllähän sitä karjalais-lounaissuomalaiset saatikka pohjoispohjanmaalaiset itsensä pohojaalaisessa miljöössä itsensä pieneksi tuntevat. 😉 Opimme aika paljon paikallisesta mentaliteetista… 😉

Pohojalaasta-20

Puutarhan katselimme, asettauduimme, iltapalalle istahdimme, tuliaisviinit nautimme, kuuntelimme Suomen suven rankahkoa sadetta, höpöttelimme liki puolille öin, ja sitten juuri ennen nukkumaan menoa uutisista tuli tieto ”Turkissa vallankumous”. Eikä mennyt montaa minuuttia, kun tajusin, että tytär on vielä Houstonissa, ja hänellä on maanantaina lento (Turkish Airways) Houston – Istanbul – Helsinki.

Lapselle tekstari: ”Entäs jos palaisittekin toista kautta?” Sen jälkeen paljon tekstareita, ja yhden aikaan yöllä luettuani nettiuutisia ja viesteiltyämme nukahdin ”kyllä tämä tästä”.

Heräilen puolen tunnin välein, katselen luuria. Ennen kolmea (Houstonissa klo 23) tyär viesteilee, että ovat ostaneet uudet liput, eivät lennä Istanbuliin. Nukahdan levollisena, mutta levottomaan uneen. … Jossain välissä tajuan, että tyär on yrittänyt soittaa, monta kertaa… Ei ole luottokortilla limitiä ostaa lippuja… en saa yhteyttä, valvon, mietin, huolestun, pelkään maailmaa, terroristeja, ajattelen (minä joka rakastan matkustamista!), että merta edemmäs ei kannata lähteä. Mietin, mihin maailma on menossa, millainen maailma on silloin kun Aapeli on nuori?

Nukahdan taas… Aamuseitsemältä tyttäreltä tulee viesti, että lennot ´Houston – NY – Reykjavik – Helsinki´ on varattu. Olen niin helpottunut … Helpottunut vaikka aamu-uutisten kuvat Istanbulista kertovat, että Euroopassa(kaan) ei ole rauha. Mietin, mihin kannattaa lähteä…

Silti. Nautimme aamiaisen, eikä sada. Olisimme Pehtoorin kanssa olleet valmiita lähtemaan kohti Oulua, mutta ystävät – onneksi – veivät meidät kävelylle. Olihan käytävä katsomassa – liki, – melkein pihalla oleva Napuen taistelutanner. Isonvihan alkuna voidaan pitää Napuen taistlua (19.2.1714), joka käytiin Isossakyrössä juuri ´tässä´. [Ginihän on väistämättä hyvää. Jos ginistä pitää. Minä pidän. Jos on juotava väkeviä, niin sitten giniä, ja jos on juotava giniä, niin sitten Napue-giniä.]

Napue

Muistomerkillä kuten liki sen kupeessa olevan ”Kyrö Distellery Companyn” pihalla kävelimme, ylitimme Perttilän sillan, joka on Suomen vanhin (1909) riippusilta, ihailimme Kyrönjokivartta ja mittaamattoman laajaa maisemaa.

Sillan tolpassa on mainio varoitus ”Juostenajo kielletty”.

(kaikki kuvat kannattaa klikata isommaksi.)

Pohojalaasta-24

Pohojalaasta-17

Pohojalaasta-16

Ajelimme vielä Orisbergin kartanon maille. Sen kappelin ja kellotapulin kävimme katsastamassa, – ei muuten ole mikä tahansa ”takahikiän” pikku kappeli: on Engelin piirtämä. Orisbergin kartano on Etelä-Pohjanmaan ainoa herraskartano. Se on perustettu jo 1600-luvun lopulla, jolloin alueelle tuli (hollantilaisten) perustama ruukki. Nyt paikalla on aika laajamittaiselta näyttävää maataloutta harjoittava kartano, linna oikeastaan. Hieno paikka oli se.

Pohojalaasta-21

Pohojalaasta-22

Pohojalaasta-23

Ennen puoltapäivää lähdimme kohti kotia. Isonkyrön kirkossa kävimme. Siellä oli – valitettavasti – gospel-konsertin harjoitukset, mutta kyllä me silti pääsimme sakastiin katsomaan Pyhää Lauria. Komea keskiaikainen kirkkohan se on…. Kuvasaldo sieltä tänään noin 30.

Pohojalaasta-13

Koskapa ei ollut kiire päätimme mennä vielä syömään hyvän lounaan. Surffailin Pehtoorin ajaessa, ja valituksi tuli Fäboda Cafe Kitchen. Parhaalla tahdollakaan ei voi väittää sijaintia keskeiseksi, mutta kyllä se 10 km kannatti merenrantaan ajaa. Sitä paitsi hampurilaiset olivat gourmetia, eivät todellakaan mitään fast foodia (puolisen tuntia odoteltiin, mutta kannatti.)

Pohojalaasta-14

Pohojalaasta-15

Kaksi yötä pois kotoa, varsinkin kun sää suosi, tai siis ei satanut, oli oikein mukava.

Huomenna asuntomessuraportti. ; )

 

Kirjoitettu kello 23:15
Pe
15
07
2016

Pohojanmaalle

Nyt Isokyrö. Mutta palataanpa vielä eiliseen.

Kokkola, gourmet, samppanja, lomanen_-9

Koska Villa Carleborgiin ei voinut majoittua ennen kuin viideltä, veimme vain auton hostellin pihalle, ja lähdimme kävellen kohti aurinkoisen Kokkolan vanhaa kaupunkia, Neristania.

Kokkola, gourmet, samppanja, lomanen_-3

Kovin oli hiljaista, mutta kuinka ollakkaan, törmättiinpä yhteen opiskelijaani. Tietysti. 😉 Etsimme Zinna-sisustusliikettä, jossa edellisellä Kokkolan retkelläni (toissa kesän kesäkuvarundilla) kävin, ja johon tykästyin. Nyt toivoin löytäväni kaitaliinat Festaan, ehkä ison Pappelina-maton, senkin Festaan, mutta liike oli muuttanut, pienempiin tiloihin, joten valikoimakin oli pienentynyt. Eipä siis mitään ostoksia.

Kokkola, gourmet, samppanja, lomanen_-2

Seuraava kohde oli Cupla-samppanjakioski. 😀 Viehättävä sisäpiha, jossa tarjoillaan laseittain samppanjaa. Philponnat on ollut suosikki ennenkin. Eikä menettänyt suosikkiasemaansa eilenkään.

Kokkola, gourmet, samppanja, lomanen_

Sitten kiertlemäään vanhan kaupungin idyllisiä katuja. Tuli mieleen viime elokuun Naantalin kävelykierrokset. Auringossa Kokkolan melkoisen laaja vanha kaupunki on kyllä viehättävä. Teen kuvista kansion kunhan kotiudumme.

Kokkola, gourmet, samppanja, lomanen_-11

Kävimme vielä Olivette-putiikissa. Tuliaisia kesävierailulle. Ja tässä taas muistui mieleeni se vanha herkkuputiikki -haaveeni, josta en vieläkään ole täällä kertonut tarkemmin. Mutta otanpa nyt piakkoin asiakseni siitä kertoa… Mutta Olivette on siis kyllä ehdottomasti käynnin väärti.

Kokkola, gourmet, samppanja, lomanen_-5

Kokkola, gourmet, samppanja, lomanen_-4

Oli aika majoittua, hetki huilata Carleborgissa, ladata päivän kuvasaalis ja valita blogattavaksi, mutta mitä ihmettä!! USB-portit rikki!!! Ei onnistunut, argh. Siispä eilisessa postauksessa vain kännyräpsyjä.

Carleborg?

Pohojalaasta-8

Vanha nahkatehtailijan villasta tehty hostelli, joka on vähän degeneroitunut, virttinyt, ei turhan kliininen, mutta viehtättävä. Ehkä puolentusinaa huonetta koko hostellissa. Yhteisvessa ja keittiö. Meidän huone ”Pitsi” oli iso ja katto korkealla. Ihana ikkunasyvennys, hyvät sängyt. Mutta voi kuinka siellä oli kuuma! Ei mitään ilmastointia. Ja iltapäivän huoneeseen paistanut aurinko ja +25 C asteen lämpö takasivat että yö oli kuuma. 😉

Kokkola, gourmet, samppanja, lomanen_-7

Huilaushetken jälkeen lähdimme vielä takaisin Neristaniin. Vanhankaupungin ravintola on rotissöörien kilpipaikka, joka viimeksi jäi kokematta, mutta nyt. Mitä viehättävin ravintolarakennus, sisustuksesta tuli vähän mieleen ”meidän” Maikkula. Ruokalista oli lupaava. Päädyimme seuraaviin: kurkkukeittoa, ”Päivän lähiruoka”, joka oli Alavetelin naudanliharibejä, ja jälkkäriksi artesaanijäätelöä (mustikka-valkosuklaa).

Kurkkukeitto on tosi, tosi hyvää, raikasta, täyteläistä. Ja kun sitä tarjoilijalle kehuin, tuli pian kokki kertomaan reseptin! Teen kotona pikimmiten, kerron sitten. Ja kuvia on! MUTTA!  Siis lisää tulee myöhemmin.

Ribsit olivat ihania, voimallinen kastike sopi hyvin. Jälkkäri oli kaunis kuin koru, mutta jätski jäi vähän vaatimattomaksi.

DSC_0583

Mutta kaikkinensa kun yksi syy Kokkolaan matkaamiselle oli nimenomaan Vanhankaupungin ravintola, ei tullut pettymystä, päinvastoin.

Carleborgin 89 euron yöpymishintaan ei kuulunut aamiainen, joten lähdimme torille aamukahville ja croissanteille. Oli kylmä (+ 16 C). Piipahdimme vielä ystävien luona kesäpaikallaan, joka on melkein Kokkolan keskustassa. Sitten kohti Seinäjokea ja asuntomessuja.

Olimme reilusti ennen puoltapäivää perillä, ja reilu neljä tuntia vaeltelimme. Kuva- ja muuta raporttia tulee myöhemmin.

Etelä-Pohjanmaata on koettu, – – paljon nähty. Kirjeenvaihtajanne jatkaa huomenna…

 

Kirjoitettu kello 23:28
To
14
07
2016

Etelään lomalle

Onhan tästä puhuttu. Aiottu, kierrelty ja kaarreltu.

Nyt se on tehty: olemme Kokkolassa. Lähdimme aamupäivällä, pienessä uhkaavan sateen varjossa.

Matkalla kävimme Limingan Arboretumissa, Pehtoorille ensimmäinen kerta, minulle toinen, se on hieno. Palaan asiaan kuvien kera ensi viikolla. Jatkoimme matkaa kohti Kokkolaa. Matkalla aamupäiväkahvin ja pienen lounaan aika: olimme saaneet vinkin että Kalajoella on Ouluntien varressa kelpo Cafe & Wine Bar.

Collage 2016-07-14 13_29_23

Ei ollut vielä viinin aika, mutta olihan siellä pienen paikkakunnan ostarin ”kuppilaksi” ihan huippu tiski ja erinomaista oli kahvi.

Etelän loma

Matka jatkui kohti Kokkolaa, josta yösijaksi olin varannut Villa Carleborg -hostellista. Onhan tämä ihan excellent … tai noh… palaan asiaan. Joka tapauksessa aina voittaa S-ryhmän etc. ketjujen yösijat.

DSC_0572

Olen ottanut tänään noin 200 kuvaa, voi että harmittaa, etten niitä tänne (vain kännykuvia liitellyt) saa liitetyksi. Odotelkaahan huomenna tai viimeistään lauantaina, niin liittelen paljon lisää. Mutta se, mitä yritän sanoa on, että kannattaa lähteä lomalle etelään, Kokkolaan.

Kirjoitettu kello 22:46
Ke
13
07
2016

Turistina Oulussa

Eilen, kuten tänäänkin, oli mitä mahtavin kesä Oulussa, joten heittäydyin turistiksi. Kiertelin (pyörällä ja kävellen) monta tuntia Toppilansaaressa, Nallikarissa, torilla, hallissa, kävin katsomassa valokuvanäyttelyn (Robert´s Coffeessa on opiskelukaverini näyttely heinäkuun ajan). Pitkä pyörälenkki ja lounasaika riittivät perusteluksi sallia itselle Iced Mocha. Hmmmm….

DSC_0543 DSC_0545

Tärkein homma oli ottaa kuvia: tämän viikon etätehtävä on viiden kuvan sarja maisemasta. Urbaanimaisema ja panoraama ovat olleet tehtävinä, mutta nyt ”vain” maisema. Ja mihinkäs minä sitä muualle kuin Ilokiville kuvaamaan. Päivällä oli tyven, veden pinta peilityyni ja aurinko paistoi korkealta.

Möljällä Ilokivillä-2

Otin kymmeniä otoksia, – ja päätin, että tulen illalla auringonlaskun aikaan uudelleen: valo on maisemakuvassa(kin) se tärkein juttu. Lähdin iltakymmeneltä takaisin merenrantaan. Ja kuinka olikaan hieno tunnelma. Ihan kuin jossain ulkomailla.

Möljällä Ilokivillä-11

Lapsiperheitä oli rannassa, nuoria pareja kahlaamassa kaukana rannasta, veneet palasivat mereltä, oli lämmin, leppeä tuulenvire. Ihan taianomainen ilta.

Möljällä Ilokivillä-4

Olin vähän ennen puoltayötä kotona ja päätin, että lähden vielä kolmannen kerran sinne, että herään tänään aikaisin ja menen aamulenkille. Heräsinkin, ja olin jo kuuden aikoihin (autolla) Möljällä ja Ilokivillä, mutta aamuaurinko ei näyttäytynyt, eikä ollut rasvatyyni vedenpinta, kuten olin toivonut.

Aamun kuvista onnistunein taitaa olla kännykällä otettu ja appsilla ”rullalle kierretty” kuva, joka on tuossa sivupalkissa ”Instagram”-logon alla. Se on tehty ”Tiny Planet FX Pro” -appsilla, jonka saa ladatuksi puhelimeen. Taisi maksaa pari euroa. Sillä on kiva joskus kuvia muokkailla, nimenomaan jos kuvassa on joku teksti niin saa jänniä Insta- yms. kuvia. Toinen kuvien muokkaukseen hyvä ”lisäosa” on liki ammattimainen Nik Collection. Se tuo lisäarvoa Lightroomiin ja Photo Shoppiin ja mikä parasta, se on nyt ilmainen. Helppo asentaa ja tarjoaa paljon hyviä säätötyökaluja.

En ole vielä maisemasarjaa työstänyt loppuun asti, viiden valinta on vaikeaa, ja ajattelin, että josko tässä loppuviikosta kokeilisinkin tehdä vielä toisen, paremman … meillä kun alkaa olla tutkinnon ensimmäiseen näyttöön enää vähän aikaa, joten olisi hyvä treenata paljon. Ja maisema on kuulemma juuri se, josta pompataan eniten ja useimmin. Nipullinen kuvia on kansiossa, KLIKS.

Turistipäivään kuului myös kaupunkikierrokselle osallistuminen. Oulun seudun oppaat järjestävät taas kesäkierroksia; aiemmin olen osallistunut vain hautausmaakierroksille, mutta eilen illalla menin parin tunnin tourille jossa käveltiin pitkin ja poikin Kakaravaaraa, ja opas kertoi alueen rakennuksista ja elämästä 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alussa. Paljon oli tuttua asiaa, mutta paljon uuttakin. Varmasti tulen teille täällä anekdootteja jakamaan….

Kakaravaara

Tänään hoidellut rästihommia koulun, kodin, tiedottajan to-do-listalta. Leikkinyt Aapelin kanssa, ja nukkunut ulkona päikkärit! Ah, onnea.

Kirjoitettu kello 20:24

Lapsuudesta asti olen tottunut siihen, että ruokapöydässä on satunnaisesti jotain Haaparannasta roudattua. Lapsuudessani isä toi tilausajomatkoilta voita, Kellogseja, ”keltasta mehua”, TOY-purkkaa ja saippuakuplapulloja, joita ei vielä 1960-luvulla Suomessa oltu nähtykään ja kerran sain Penol-tussit. Se taisi olla kun oltiin perheen kanssa käymässä…

Ajokortin saatua käytiin joskus – tosi harvoin tosin – ajelemassa Haapiskella, ja sitten kun 1983 sain onnikkakortin, ajelin koko kesän ja pitkälle syksyyn melkein kerran viikossa eläkeläisreissuja, ”rasvareissuja” (2½ kg margariinia + 2½ kg voita, näkkärilevy, 10 kg sokeria, kannu mehua ja ja purkki mansikkahilloa oli vakio-ostokset) Ruotsin puolelle.

Keminmaan historia -projekti oli seuraava vaihe, jolloin Haaparannalle tuli helposti ajeltua. Kerran kuussa kävin Kemissä ja Keminmaassa arkistossa ja toin kotiin rasvat ja mehut, ”pororieskaa” ja lapsille lauantaikarkit. Myös väitöskirjaprojekti vei usein niin lähelle länsirjaa, että ihan säästösyistä (mm. kannatti käydä siellä tankkaamassa) ajelin Tornionjoen länsipuolelle. Tässä vaiheessa alkoi myös Systembolagetin tarjonta kiinnostaa. Ja joskus ajeltiin mökille tai mökiltä Haaparannan kautta.

Ja nyt on sitten pian vuoden kestäneiden valokuvausopintojen myötä tullut vähintään kerran kuussa käytyä Haaparannan kaupoissa.

Mitäkö sieltä ostan? – Minun ostokseni ovat yleensä Ica Maxista tai Coopista ja sitten Systemistä.

1-50

Kannattaa klikata kuvat isommiksi.
Sattuipa viime perjantaina kaunis Volkkari,
ja vielä passelin värinen, olemaan ICAn edessä parkissa.

2

Paitsi että ostan opiskelijaboksiin aamiaiset ja iltapalaksi jotain, niin sitten kotiin tuomisia myös. Enimmäkseen ostan jotain sellaista, mitä Suomesta ei saa; en siis osta niinkään halvemman hinnan takia, paitsi viinejä. Pororieskaa ostan aina tuollaisen ison pussillisen, muutaman otan meille, ja loput nuorelle parille. Ruotsalainen omenahillo on ainoa oikea italialaiseen suklaakakkuun, ja pannarin kanssa. Jollei ole lakkahilloa. Vihreitä lasagnelevyjä ja erilaisia erikoisnäkkäreitä ei Oulusta juuri löydy, siksi niitäkin joskus tuon.

Haaparannasta

Ehdoton ostos ovat juustot. Västerbottenia ostan usein, ja sitten (norjalaista) kutunjuustoa ja ehdottomia ovat Kavlin sulatejuustotuubit. Näistä on moni alkuruoka saanut ovat viimeistellyt ulkonäkönsä, tuulihattu täytteensä, ruissipsit nokareen koristukseksi. Moneen on niistä…

Haaparannasta-3

Viime viikonloppuna kävin myös Candy Worldissa (liekö se on Pohjoismaiden suurin karkkikauppa? – Taitaa olla) hankkimassa kesän juhliin vaahtokarkkeja. Ja sitten Reese´s! Oli tullut tuollaisia pussissa olevia pieniä… Ajattelin, että sopivat jälkkärilautaselle yhdeksi ”komponentiksi” ja ovathan ne hyviä sellaisenaan päivällisen jälkeen  jääneen punaviinitilkan kanssa.

Haaparannasta-2

Candy World on siinä  Ikean ”takana”. Samassa kompleksissa on myös Iittala Outlet, Hemtex, Intersportin Outlet… ja ties mitä. Niissä en ole tullut koskaan käyneeksi. Sen sijaan Partioaitan ja Fjällrävenin Outlet ja Coopin yhteydessä oleva Haglöfs Outlet on tullut tsekattua, mutta eipä ole hakemaani niistä kohdalle sattunut.

1-51

1-48

Kuvassa yllä näkyy yksi monista nuuskakaupoista, joita Haaparannalla on kai puolenkymmentä. Ja ne on isoja.

1-49

Trafiikkia niiden liepeillä on: ison kassin kanssa – enimmäkseen nuoret miehet – noista näyttävät ulostulevan.

Ja System? – Sieltä tuon samppanjaa ja amaroneja. Viinikerholle, viemisiksi, juhliin. Alkossa Tommasin Amarone maksaa neljäkymppiä, Systemissä sen saa kympin halvemmalla. Sama koskee samppanjoita.

SieppaaJa sitten tuon tietysti viinejä meidän viikonlopun ruokapöytään: eniten on Zinfandel-rypäleestä tehtyjä viinejä tullut nautittua. Niitä kun Haaparannan aika pienessä liikkeessä on suhteellisesti kaikkein eniten. Ne on hyviä ja monet maksavat alle 100 kruunua pullo.

mms_20160712_172310

Tietysti IKEA, ja Haaparannasta muutaman kymmenen kilometriä pohjoiseen, Korpikylässä oleva Butiken på Landet ovat olleet Haaparannan reissujen perusteluissa mukana.

1-52

Haaparannalla en tiedä oikein hyviä ruokapaikkoja yhtäkään, konditoria keskustassa on oivallinen, mutta Ruotsin puolen Kukkolankoskelle kannattaa kesällä ajella, ja Torniossa on hyvä kiinalainen (Golden Flower) ja hotelli Olofin alakerrassa Ofelia. Torniossa on Aineen taidemuseo ja Rantakatu mukavia paikkoja kävellä, ja Alatornion kirkko tutustumisen arvoinen.

Siispä miten olisi pieni shoppailu- ja turistimatka Perämeren pohjukkaan?

Kirjoitettu kello 20:54
Ma
11
07
2016

Juhlasta juhlaan

Viikonlopun ”jälkitöitä” vielä tänään.

Luokkakokouksessa otin pitkälti yli 200 kuvaa, joista perkasin enemmän kuin puolet pois ja loput muokkailin ja laittelin luokkakavereille nettiin kansioon. Ja sitten tein myös koulua varten kaksi kansiota: reppari (reportaasi) luokkakokouksesta sekä henkilökuvia. Näitä vastaavia muut tekivät ja analysoivat lauantaina ja eilen Torniossa kun minä lintsasin. Sain siis suorittaa koulutehtävät soveltaen etänä. Josko kiinnostaa, niin nekin ovat VAT-kansiossani KLIKS

Kauniista säästä huolimatta iso osa päivästä eilen ja tänään mennyt koneella… Aamupäivän kauppa- ja Caritas-reissun jälkeen menin kuitenkin Pehtoorin kanssa puutarhahommiin. Aivan kesällehän se tuntui. Taas viriteltiin ajatusta pienestä kesälomamatkasta, – ehkä Pohjanmaalle päin. Seinäjoella olisi asuntomessut, Kokkolassa vanhassa kaupungissa paljon mukavia paikkoja jossa olisi mukava piipahtaa, Tuurissa ei olla käyty koskaan, Lapuan haluaisin nähdä, ystävien kesäpaikkakin olisi sillä suunnalla, mutta kun sitten katselimme säätiedotusta, niin siellä suunnalla ei oikein hyvälle lähipäivien kelit näytä.

Nyt on aika aloittaa seuraavien juhlien valmistelu: kalaasikutsut lähtevät huomenna.

1-2

 

 

 

Kirjoitettu kello 20:43

Vielä eilisessä, vielä lukiovuosissa… On oikeasti vaikea palata tähän päivään, todellisuuteen. Eilinen iltapäivä ja ilta olivat aika huikea sukellus omaan menneeseen…

Eilen oli vihdoin – talven ja kevään odotuksen ja järjestelyn jälkeen – luokkakokous. Olin aamupäivän vielä Torniossa, koulussa. Kuuntelin viikonlopun tehtävienannot ja ensimmäisen kuvausssession ehdin tehdä, mutta sitten lähdin, livahdin, kohti Oulua.

Ope kyllä ymmärsi luokkakokouksen ainutkertaisuuden, ja myönsi ”luvallisen poissaolon”, kunhan teen repparin luokkakokouksesta. Kurssikaverit lähtivät Arpelaan ja muualle kuvailemaan erilaisia kesätapahtumia, mutta minä lähdin  kohti Oulua, kohti luokkakokousta. Eka kertaa ”lintsasin” VAT-koulutuksesta.

Merikosken lukiossa reaalialinjalla 1974 – 1977 olleet oli kutsuttu koolle. Melkein kaikille (38?) saimme lähtemään kutsun, – lopulta paikalla oli 20 oppilasta ja kolme opettajaa, joista yksi oli reksi. Viime hetkellä tuli surullisia peruutuksia, ja sattui monia esteitä, aika moni ei ollut vastannut kutsuun ollenkaan ja muutamia jäi sitkeistä yrityksistä huolimatta tavoittamatta, mutta olipa meitä kuitenkin koolla ihan huippujengi.

Kokoonnuimme ensin koulun pihalle: ”virallinen” luokkakokouksen aloitus sujui sateettomassa säässä mukavasti. Halauksia, jälleennäkemisen riemua, hämmästystä: ”Sinäkö se oot?”. Tunteiden ailahduksia, flashbackejä, kommentteja: ”Eihän siitä oikeasti voi olla 40 vuotta?” – Mutta kaikkinensa ei turhaa vaivaantuneisuutta, ei vuosikymmenien eroa, – hyvin alkoi.

Pehtoorin kanssa olimme hankkineet tarpeeksi piccolokuohuvia ja vaahtokarkkeja… ja sitten yksi meistä, yksi luokkakavereista, joka on ammattinäyttelijä ja jonka kanssa olimme suunnitelleet lyhyttä improvisaatiotuokiota, tuli ja vapautti tunnelman omalla pienellä esityksellään. Erinomaista. Sitten otettiin tietysi uusi luokkakuva.

Ennen —

B

ja jälkeen —

1-47

Tovi ihmeteltiin, vaihdeltiin kuulumisia, ja kyllä oikeasti oli vaikea uskoa, että osaa luokkakavereista ei oltu tavattu vuosikausiin, vuosikymmeniin!! Oli lopulta vain muutamia, joita en olisi tunnistanut kadulla tavatessa, mutta kun eilen tiesimme, ketä oli koulun pihalle tulossa, oli helppo löytää kasvoille nimet.

Koululta lähdimme kävellen kohti Lasarettia, mikä oli oivallinen juttu. Siinä reilun vartin matkalla ehdimme jutella, ei tullut pönötys olo…  oli aikaa ottaa paikkansa.

Lasaretin terassilla, kun sade ei sittenkään tullut meitä kiusaamaan, ehdimme jutella, kysellä, tunnustella, muistella. Puolikuudelta siirryimme sisätiloihin: mihinpä muualle kuin Merikoski-saliin. Se oli meidän.

Söimme, katselimme kuvia lukiovuosilta, itse kunkin menneiltä vuosilta, luokkakuvia, juttelimme, kiersimme ja kaarsimme, muistimme ja muistelimme.

Ilta meni äkkiä, liian äkkiä. Se, että emme olleet tulleet yhteen paikkaan yhtäkkkiä, vaan kokoonnuimme ensin koulun pihalle, kävelimme hissuksiksiin ravintolaan, olimme vielä ulkona ennen illallista, auttoivat hyvän ”moodin” löytämisessä, oli helppo olla. Oli vaan niin mahdottoman mukava nähdä monia … Muistella, muistaa. Näin ainakin minä sen koin.

Ilta meni, kuten sanottu, liian nopeaa.

Onneksi en ollut ainoa, jolla oli kamera mukana… (kuva Markku Kuuselo)

Mikähän se Reijaa naurattaa (Pekka ja Reija Satokangas, Jukka Aarni)

Aika monet meistä, mekin!! lähdimme jatkoille. Kohti keskustaa. Yritimme Leskiseen, Jumpruun…. Lopulta istahdimme BAR 1:n patiolle. Jatkoimme siitä mihin illallisella, vai lukiossa?!, oli jääty…

Olimme ihmeissämme siitä, kuinka paljon Oulun keskustassa oli väkeä (nuoria) puolenyön aikaan ja sen jälkeenkin… Yhtä kauempaa emme me jaksaneet. Mutta hieno päivä oli. Once in a lifetime. En unohda…

1-104

Kirjoitettu kello 20:56
Su
10
07
2016

Luokkakokous

Luokkakokouksesta palattu.

Huikea olo.

Epätodellinen olo.

Olipa hieno päivä ja ilta.

Ja vielä jatkotkin…

 

 

Kirjoitettu kello 01:22
Pe
08
07
2016

Kesäopintoja

IMG_20160708_211811

Kesälomamatkalla jossain Pohjois-Suomessa… eiku koulussa Torniossa.

Lähdin kotoa poikkeuksellisen aikaisin, jotta ehdin käydä shoppaamassa Haaparannalla ja lounastamassa tässä hotelli Olofin (opiskelija-asuntolaan ei ollut heinäkuussa pääsyä) alakerrassa olevassa Ofelia-ravintolassa. Kanasalaatin jälkeen olin valmis opintoihin.

Tornio – Haaparanta -tienoilla on paljon turisteja. Ikean pihalla satoja autoja, ja monet muutkin kaupat turistien kansoittamia. Palaan asiaan alkuviikosta (NYT vihdoin tulossa postaus ”Mitä Haaparannalta kannattaa ostaa?”)

Iltapäivä ja ilta kului etätehtävien palautuksessa, keskustellessa, nauraessa. Kesällä (vaikka kylmänä ja sateisanakin) naurua on enemmän kuin talvella – vai onko se vain niin, että minä olen helpottuneempi, jotain oppinut?

Tänään meitä oli kovin vähän (12/20) sillä monet ovat kuvauskeikoilla (hää- ja polttarikuvauskeikkoja) tai lomamatkoilla. Ehkä se olikin syynä, että keskustelimme tavallista enemmän ”filosofisia” – kuten ope sanoi: siitä, miten kuvilla viestitään, miten niillä otetaan kantaa, mitä niillä halutaan ”aiheuttaa”. Sitäpä tässä kuvablogin pitäjänäkin mietin.

Ja muistan vihdoin asettaa heinäkuun kuvahaasteen (josko nyt osallistuisin itsekin – vaikka kyllä kai kesäkuun haasteeseen tulin täällä blogissa vastanneeksi aika moneen kertaan). Mutta siis heinäkuussa kuvahaasteena on ´kesäloma´. Lähettelehän 3 – 5 kuvaa kesälomastasi. Maisemakuvia, kotikuvia, lomaruokakuvia, reissukuvia…. Ihan mitä vain. Kännykuvat sopivat tavallistakin paremmin: jollet aiemmin ole osallistunut niin NYT on hyvä mahdollisuus.

 

Kirjoitettu kello 21:51
Aihe: VAT
To
07
07
2016

Näillä keleillä

1-38

Etanan latana näytä sarves onko huomenna pouta!

Ei hyvälle näytä!

Ei naurata

On niin kosteaa, ettei tarvi kastella edes niitä kukkia, jotka ovat markiisien alla tai terassilla. Ja loput mätänevät penkkeihinsä ja purkkeihinsa. Se on surullista.

Eikä totta totisesti tarvitse kihartaa hiuksia, jos sellaisia haluaisin. Onhan kutrit niin kiharalla ja kaarella ettei mitään rajaa. Ehkä en pidä sitä sateen ja kosteuden tuomana lisäarvona. Ei, en pidä. No mutta lämmintä sentään on.

Sen verran sade keskipäivän tienoilla taukosi, että tilauskuvauskeikalla sain potrettikuvat otettua ulkona. Siihen ilma oli mitä parhain: ei kirkasta auringonvaloa, ei jyrkkiä varjoja, vain sopivan dramaattisia ukkos- ja sadepilviä taustalla.

Samalla reissulla luokkakokousasioiden hoitamista, ja kummasti alkaa jo vähän jännittää, tai noh, ainakin vähän kutkuttaa lauantainen luokkakavereiden tapaaminen.

1-44

Ja totta totisesti, alkaa ärsyttää, ettei saada lähdetyksi mihinkään.

1-45

[Kyllä nämäkin kuvat kannattaa katsoa isompana.]

Unohtui muuten toissapäiväisessä ”sinisessä” postauksessa kertoa, että tuon meidän Huvilan kaikki pienet siniset tilpehöörit on ostettu reissuista. Siellä on puoli Eurooppaa, Meksiko, Etelä-Afrikka ja Kiina tilpehööreinä läsnä. Minä, joka naureskelen turhalle krääsälle ihmisten kirjahyllyissä, Kanarian saarilta ostetuille kastanjateille kirjahyllyssä tai Kreikasta tuoduille ”koboloille” ~ rukousnauhoille, joita taksikuskeilla roikkuu peruutuspeileissä, ostelen ihan samanlaisia pieniä matkamuistomyymälöiden pikkuisia tuotteita – mutta vain sinisiä – itsekin pitkin maailmaa: ”Noku Huvilaan.”

1-46

Tänään on ollut sellainen olo, että todellakin olisi ollut mieluisaa olla jossain huitsinnevadassa, mieluiten sateettomassa ja lämpimässä sellaisessa, ostelemassa matkamuistoja.

Niinpä olen ihan innossani pakannut huomista Tornion reissua varten. Edes sinne siis!

 

Kirjoitettu kello 20:31

Niin se aika rientää.

Tämä päivä on mennyt etsiessä, katsellessa, skannaillessa vanhoja valokuvia. Sadepäiväksi sopivaa puuhaa. Luokkakokousta varten hommaan ryhdyttiin.

Minulla, meillä, on yli 30 albumillista kuvia. Paljolti meidän yhteiseltä taipaleelta, jota on nyt ollut jo muutama vuosikymmen. Näinä päivinä tulee täyteen 35 vuotta yhteistä asumista, jota edelsi viiden vuoden seurustelu ja pari vuotta aiemmin kihlautuminen.

Muutimme kesällä 1981 yhteen asumaan. Virallisesti ´vasta´ silloin. Jo aiemmin poikaystäväni, siis Pehtoori, oli toki bunkannut opiskelijakämpässäni suunnilleen kaikki viikonloput ja lomat.

Vielä häitä edeltävänä kesänä kihlatun historiansietokykyä oli testattu Kreikan ekskursiolla, jossa olin toisena matkanjohtajana. Kuten kuvasta näkyy: kuvaaminen oli tuolloin vielä ensisijaisesti Pehtoorin harrastus. Kerron joskus tuosta kamerasta …

Olympiassa-4

Kesällä 1981 oli siis aika muuttaa yhteen. Avoparina, tai susiparina, kuten meidän taloyhtiön 1950-luvulla asuttanut alkuperäisväestö meitä pari vuotta ennen avioitumistamme hienovaraisesti nimitteli. Toivoniementie vitosen viidennen kerroksen isosta kaksiosta tuli meidän ensimmäinen yhteinen koti. Eikä sen jälkeen ole ollutkaan kuin tämä toinen. Olemme aika vakaata sakkia: turhaan paria tai kotia vaihdella.

Avoliitto

Tänään ei varsinaisesti ollut tarkoitus näitä muistorikkaita hetkiä isommin juhlistaa, mutta sattuipa, että meillä oli pizzatreffit VMP:n kanssa. Ystävien kanssa kävimme Cantinassa italo-tunnelmissa, ja sen jälkeen heidän luonaan juhlasamppanjat nauttimassa.

Ystävyys heidän kanssaan melkein yhtä pitkä kuin meidän kahden yhdessäasumisen taival. … Kaikki nämä vuodet. 😉

Kirjoitettu kello 21:19

Kun tyttäreltä aamuyöllä tuli whatsappi (jonka olin pyytänyt lähettämään) en enää nukkunutkaan kunnolla. En vaikka olinkin helpottunut, että oli turvallisesti saapunut Houstoniin. Lähti sinne eilen aamulla kaverinsa (mask., ei poikakaveri) kanssa katsomaan heidän yhteistä opiskelukaveriaan, joka on avioitunut amerikkalaisen miehen kanssa. Ainahan reissut vähän huolettavat, ja tällä kertaa lisäjännitystä toi se, että lensivät Istanbulin kautta (tyttäremme tuntien hän valitsi Turkish Airways´n  epäilemättä siksi, että se oli varmaan halvin). Minua ei lohduta, eikä rauhoita se, että ”tuskin toista terrori-iskua viikon sisällä samaan paikkaan tehdään”. Parin viikon reissulla on myös muutaman päivän road-trip New Orleansiin, mikä kyllä minuakin kiehtoisi.

No mutta siis: olin hereillä ja touhussa jo hyvin varhain ja Caritaksessa kauppojen, apteekin ja torin kautta ehkä turhankin aikaisin. 😉 Päivää liian aikaisin olin SPR:n oven takana: Veripalvelu on supistanut aukiolojaan entisestään, mitä en sitten tiennyt/muistanut, joten kiinniolopäivä oli tänään.

Iltapäivällä aloitin ponnekkaasti skannaamaan kuvia  ja penkkari- ja potkiaislaulujen sanoja (jotka minulla on vielä tallessa, toisin kuin kenelläkään muulla 😉 ) luokkakokousta varten, mutta sen kun alkuun pääsin, saatiinkin Aapeli taas iloksemme, mummilaan illaksi. Nyt kun kulmahampaat alkaa olla ”puhki”, on poika entinen hymyilevä ja levollinen.

Yksi menossa oleva kuvahaaste on ”sininen”. Otin lauantaina jo eräänkin kuvan meidän Huvilasta, aikeena käyttää niitä, mutta eipä ne oikein sovi lisämääreen ”Art” alle. Teinpä niistä kollaasin (klikkaa isommaksi). Tiedättehän Olavi Virran Sininen Huvimaja -tangon. ..

Sininen huvimaja

Niin mieluusti jo Huvilassa istuskelisin vaikka näitä blogijuttuja kirjoittelemassa, mutta tämä suvi ei oikein tässä pääse alkua pidemmälle…

1-35

Kirjoitettu kello 20:39

Macarons! Nuo ranskalaisten ihanat pienet mantelileivonnaiset. Minähän olen yrittänyt niitä tehdä itsekin, eräänkin kerran. Epäonnistunut surkeasti, ja sen jälkeen olen tyytynyt ostamaan Stockalta. Tai Ranskasta. Hävyttömän kalliitahan ne ovat, mutta joskus …

Macarons-2

Tänään sain niitä ison rasiallisen. Ranskasta, De Gaullen lentokentältä tuotuna tuliaisina. Ne olivat nimenomaan tuliaisia, eivät palkka, sanoi sisareni, jolta ne tänään sain.

Tänään olin systerin luona Iissä talkoohommisssa, ja tuli hyötyliikuttua monta tuntia, joten ei mitään tarvetta enää lenkille, mitä sääkään ei olisi suosinut. Eikä sää kyllä oikein suosinut piha- ja ulkosiivoushommia Iissäkään, jossa oli vielä enemmän sääskiä kuin meidän möksällä Lapissa. Mutta hyvältä tuntui vähän huhkia, tässä koneella napotus kun väistämättä jumittaa niskoja ja käsivarsia, on hyvä olla välillä pois ja tehdä ”oikeita hommia”.

Macarons

En raskinut vielä rasiaa avata, ja nyt mietinkin, milloin olisi sille hyvä tilaisuus. Minulla tahtoo olla paha tapa jemmata tällaisia erikoisherkkuja niin kauan, että ovat jo ylivuotisia. Joskopa tässä saisi järjestettyä pieniä kestejä pihapiirissä, JOS saataisiin taas kesäkelit, niin voisi vieraillekin näitä tarjoilla… Katsotaan.

Tänään ei erikoisherkkuja todellakaan tarvinnut kotona nauttia, sillä kävimme iltapäivän lopulla ystävien luona ´tervehdyskäynnillä´. Heidän kauniissa puutarhassaan, isolla pihallaan, on mukava kävellä, ihailla istutuksia ja kaikkia viehättäviä yksityiskohtia… Samoin kodissaan. Josko meihinkin tarttui pieni rempan kipinä. Eteistä haluaisin vähän uusia, ja ehkä vähän muutakin. Mutta ei nyt kesällä. Nyt on niin paljon kaikkea muuta puuhaa.

Kirjoitettu kello 20:41

Blogissani alkaa nyt ryhtiliike. Tilannehan on se, että kävijämäärät ovat tämän vuoden puolella pudonneet liki 400 päivittäisestä kävijästä lähelle 350 kävijää. Pudotus on siis melkoinen.

Itsetutkiskelun jälkeen olen tulkinnut syiksi
a) yliopistojuttujen poisjäämisen (minkä myötä opiskelijani ja monet kollegani ovat varmastikin luopuneet täällä käymisestä),
b) olen ehkä täällä blogissa itsekseni höpissyt koulustani ja etätehtävistä niin paljon, ettei jaksa moniakaan kiinnostaa,
c) mitään reissuja ei ole tehty sitten viime vuoden syksyisen Ligurian patikkareissun ja
d) olen kovasti laiskistunut kokeilemaan, ja varsinkin kirjoittamaan, mitään uusia ruokajuttuja. Sunnuntaisin pääosassa on meillä nykyään Aapeli (niin kuin äskenkin. Nuoripari kävi vähän tavallista pitempään kauppareissulla ja Aapeli ja pappa kehittivät uudenlaisen koripallopelin), eikä uudet safkat. 😉

1-41

e) viinisuosituksiakin on ollut (kai) tavallista vähemmän, ja sehän taas johtuu siitä, että meillä on talvi nautittu pääosin Systembolagetin tarjonnasta. Kkerran kuussa kouluviikonloppuisin käyn Haaparannasta ostamassa viinejä, joita ei Suomesta saa ja jotka ovat halvempia kuin Alkon tuotteet. Niitä en paljon ole viitsinyt täällä mainostella.

Mutta nyt! Ensinnäkin voin kertoa, että yksi mielenkiintoinen matka on varattu. Se ei todellakaan ole ihan lähiaikoina edessä, mutta tulossa siis taas matkaraporttia. Toiseksi kesä tuo väistämättä uudenlaista kokkailua; kalaaseihin ei ole enää kuin kuukausi, joten on korkea aika pistää koekeittiö töihin.

Ja ehkä kesän juhlien myötä tulee käytyä taas Alkossakin ja sitä kautta tännekin viinisuosituksia. Tässä jo yksi esimerkki. Järjestimme nuorten kanssa piccolokuohuvien maistelun. Ensi lauantaiseen luokkakokoukseen kun pitää valita piccolot…

Jätin maistelusta pois tavalliset Freixenetit, joita meillä on kyllä testattu, maistettu ja kulutettu ihan kyllin, ja niitä olen jouluviinisuosituksissa tainnut parikin kertaa kommentoida. Mitään Balletia en edes pistänyt ehdolle, ja samppanja on liian kallista, joten maistelussa olivat nämä.

1-35

Itse pidin eniten Codorniun Annasta (toinen vas.), keskimmäisestä cavasta (Jaume Serra) ei piitannut kukaan, Codorniun Classico todettiin vähän mitäänsanomattomaksi, ja ensimmäisen sijan jakoivat prosecco (vas.) ja saksalainen sekt eli Henkellin talon kuiva skumppa.

Ja sitten eilisiin kasvisgrillauskokeiluihin. Kurkkua grilliin? – No niinhän minä kuulin Vappu Pimiän yksi perjantaiaamu kouluun ajellessani radiossa kehottavan, ja sitten viimeisessä Viini-lehdessäkin oli moisesta mainittu.

Siispä  – tietenkään – mistään ohjetta etsimättä/löytämättä päätimme kokeilla. Kokeilussa oli sekä taviskurkku että avomaankurkku. Molemmista rapsuttelin siemenet pois, sutiloin oliiviöljyllä ja ripottelin pintaan Maldon-suolaa ja osaan myös grillimaustetta. Tulos? – Ok. Yllättävänkin makoisaa tuli. Mutta! Tänään sitten Juniori kertoi, että oli löytänyt ohjeen Vapun (Vappendaali) Instagram-tililtä. Ja tällä mekin kokeilemme ensi kerralla: ”vähän minttua, valkosipulia, suolaa, oliiviöljyä ja sitruunamehua, marinoin vähintään puoli tuntia ennen grillausta.👌😋”

Kesäherkkuja grillliin-3

Ja eilisessä postauksessa ollut paprika. Paprika sopii broilerin tai possun lihan oheen paremmin kuin Perämeren lohelle, ja sen valmistaminen käy näin: pese paprika, hiero pintaan öljyä ja grillaa ihan mustaksi. Pistä muovipussiin tai kääri folioon. Kymmenen minuutin jälkeen voit repiä palaneen kuoren irti, leikata paprikan viipaleiksi (poistaa tietysti siemenet ja kalvot), lorauttaa pinnalle balsamicoa, oliiviöljyä ja myllystä pippuria ja meri/maldonsuolaa. Se on siinä.

Kokeilimme eilen sekä keltaisen että vihreän kesäkurpitsan grillausta. Mukailin ohjetta Viini-lehden reseptin pohjalta. Ja koska keltaisesta ei tullut erityisen hyvää, eikä varsinkaan verrattuna (luomu)vihreään, niin enpä siitä edes kerro. Mutta vihreä kesäkurpitsa jalostuu grillissä näin:

Halkaise kurpitsa, raaputa teelusikalla siemenet kulhoon, lisää joukkoon nopaksi paloiteltua savusulatejuustoa (tai jotain omaa lempparijuustoasi (feta, chevre, cheddar), oliiviöljyä, suolaa, pippuria, valkosipulin kynsi, 2 tl hunajaa, chiliä tai peperonciona. Sekoita massaksi ja täytä kurpitsa. Grillaa noin 15 minuuttia. Nämä oli hyviä. Vaikka pääruuaksi.

Kesäherkkuja grillliin-2

Sitten kun kerran grillauksesta on puhetta, niin olettehan löytäneet HK:n Maakarit -artesaanimakkarat? Me olemme testanneet jo nuo kaikki kuusi. Ja kaksi on ylitse muiden (Dylan oli huonoin): Nürnbergin Günther ja Jaavan Rahmad ovat lihaisia, ihanan mausteisia, ei tuhottoman rasvaisia hyviä ruokamakkaroita, jotka coleslaw´n tai salaatin kanssa ovat meille maistuneet.

Kesäherkkuja grillliin

Tähän hätään ei nyt ole jälkkäriohjetta, mutta makeaksi lopuksi vinkki: Salmiakki Suffeli. Mökillä oli meillä joka päivä iltapäiväkahvilla ja toinen pussillinen nautittiin juhannuksena ihan vaan makean nälkään. Ovathan hyviä!

1-43

Seuraava uusi kokeilu olisi lehtikaali. Minulla on jo kaksi isoa ”puskaa” sitä – tällainen punainen ja sitten tavallinen. Mitä niillä tehdään? En ole ikinä tehnyt mitään. Olisiko kellään vinkkiä, miten noista kannattaisi valmistaa jotain hyvää?

Grilliin-2

Ja sitten vaikka vinkkiä miten blogiani pitäisi ehostaa, uudistaa, kohentaa, jotta kävijämäärä palautuisi entiselleen? Mitä puuttuu? Mikä on pielessä?

Kirjoitettu kello 21:12

Pihalle kuuluu musiikki. Tulee merenlahden yli, Varjakasta, siellä on tänään Suvirock.

Miksei me olla siellä? Siellä on monia tuttuja, – siis ´vanhojakin´. Sinne mennään piknik-eväiden kanssa ja nautitaan musiikista ja luonnosta, ruoasta. Miksei me olla siellä?

Miksei me olla kartanokierroksella? Tai Kuusamossa karhunkierroksella – kuten on pitkään aiottu.

Ehei, me olemme kotosalla. Vaikkei olisi mikään pakko.

Me käytiin erikseen ja yhdessä lenkillä, ruokakaupassa, pari tuntia puutarhapuuhissa ja sitten ryhdyimme kaksistaan laittamaan ruokaa – kahdelle.

Kaikkea uutta kokeilimme. Olipa mukava.

Tästä se lähti.

Grilliin

Enemmän tai vähemmän vegesafkaa tuunattiin. Savujuustolla täytetyt kesäkurpitsat olivat erinomaisia. Ensimmäistä kertaa kokeilimme grillattua kurkkua. Sekä avomaan että tavallista kurkkua hiiligrilliin, ja oli hyvää.

Grilliin-6

Perämeren liki valkoinen lohi maistui näiden kanssa erinomaisen hyvälle.

Grilliin-7

Grilliin-5

Mustaksi grillattu (poltettu) paprika luovutti kuorensa helposti sen jälkeen kun se oli ensin ollut tovin muovipussissa. Sitten vain päälle balsamicoa, oliiviöljyä, pippuria ja Maldon-suolaa. Sopii kalaa paremmin lisukkeeksi lihalle.

Minulla on vakaa aie, suoraan sanottuna pakkosauma, tehdä täällä blogissa ryhtiliike. Tarkoittaa että ryhdyn, palaan, julkaisemaan reseptejä aika usein. Ylläoleviin herkkuihin kirjoittelen huomenissa, viimeistään maanantaina. Sitä ennen kannattaa klikata vaikka tätä vanhaa sivua…

Kesäpöytään piirakoita

 

Kirjoitettu kello 18:53

Papinjärven aamu-4

On sellaisia päiviä, jolloin

1) Heti aamulla huomaat, että kahvi on loppu. Kahvi ON loppu! Se ei ennusta hyvää tulevalle päivälle.
2) Kuoritakin vetoketju jää jumiin. Tiedäthän, vähän kangasta jää väliin ..
3) Unohdat aurinkolasit kotiin, kun niitä kerrankin olisit tarvinnut.
4) Mietit lenkille lähtiessäsi kauan, otatko mukaan sontikan tai ehkä vain vaikka kertakäyttösadetakin Niken taskuun, etkä ota, ja TIETYSTI juuri silloin, kun olen lenkkisi ääripäässä, kolmen kilometrin päässä kotoa, alkaa sataa.
5) lenkille lähtiessäsi mietit kauan, otatko mukaan kameran, etkä ota, ja kuinka ollakkaan! –  meri on kauniimpi kuin koskaan.
6) käy niin, että kun laitat pyörää lukkoon, sattuu niin, että se lukon liikkuva osa ottaa kiinni pinnoihin. Pyöräytät rengasta, ja yrität uudelleen, ja taas! siinä on pinna edessä. Argh!
7) olet kaupungilla, ja JUURI tänään olet lähtenyt liikenteeseen vähän kuin puolihuolimattomasti, tukka on pesty eilen, ripsiväriä ei ole, huulipuna on lapsellisen pinkkiä, olet lenkkarit jalassa [olkootkin uudet, trendinmukaiset valkoiset, kevyet, citylenkkarit] ja JUURI tänään kohtaat pitkästä aikaa ihmisen, joka oli kollegasi vuosia sitten ja jolla oli tapana silloin tällöin sanoa jotain positiivista ulkonäöstäsi, siitä että olet huoliteltu. Ja jonka sanomisilla oli merkitystä sinulle. Juuri tänään kohtaat hänet.
8) Sinulla on vähän kiire sovitussa aikataulussa kiinnipysymiseksi, ja matkalla huomaat, että bensaa on ihan turhan vähän: ehditkö käydä tankilla?
9) aiot tehdä kahden hengen päivälliselle ihan erityisen hyvää salaattia, jossa keskeisenä osana on manteliöljy, jota sinulla on kotona AINA, – paitsi tänään.
10) puhelimen akku loppuu juuri sillä hetkellä kun sinulla on tärkeä puhelu kesken ja laturi on jossain huitsin kaukana, tavoittamattomissa.

Kaikenlaista on, kaikenlaisia päiviä. Yleensä nuo kaikki ja paljon muuta sattuu samalle päivälle. Tänään ei mitään noista.

Kaikkien noiden välistä, katveesta, hyvin lutviutunu päivä. Sitähän tässä ihmettelen. ;D

 

Papinjärven aamu-6

 

11) Tyär palaa Helsinkiin, vaikka juuri olet tottunut siihen, että hänen kanssaan voi jutella livenä.

Aamuvarhain vein tyttären lentokentälle.

Se hyvä puolihan näissä aamuajeluissa on, että tulee lähdetyksi kuvailemaan. Ajelin Papinjärvelle aamukuuden jälkeen. Ei ollut enää sitä hienoa venettä rannalla, eikä sumua kuten viime vuonna, mutta oli kyllä sama lintutarkkailijamies joka nyt katseli kaverinsa kanssa kuikkaa poikasineen. Siinä tovi rupateltiin, sääskien keskellä. Koetin otella kuvia, mutta tällä kertaa ei paineita toisin kuin viime vuonna kun kouluun pyrkiminen oli ajankohtainen; silloin piti portfolioon saada hyviä luontokuvia(kin). Tänään vain ilokseni, ja teidän blogissakävijöiden iloksi, kuvia otin.

Ja tietysti suosittelen, ehdottomasti, klikkaamista isommaksi.

Papinjärven aamu-5

Kirjoitettu kello 19:01