 |
|
Luetut
Munkki Serafim
Vapaus
Vuoden kristillinen kirja palkinnon saanut kirja, jossa vapaus aatehistoriallisena ja filosofisena kysymyksenä on käsitelty hienosti. Kirja oli luettava hitaasti, mietittävä. Mystiikkaa oli yllin kyllin, mutta paljon ajateltavaakin: " Vapaus on olemisen vapautta: vapautta jostakin, vapautta johonkin,
vapautta joltakin, vapautta jossakin - ja niin edelleen niin paljon kuin kieli antaa myöten." Nii-in. Kuinka hyvin tämä nuori munkki kirjoittaakaan!
Hannu Väisänen
Vanikan palat
"Asunto on ensimmäisessä kerroksessa, mutta meillekin on annettu parveke siinä toivossa, että talo joskus kasvaisi." Välttelin tämän kirjan lukemista kauan: ajattelin etten halua ahdistua, mutta ei olisi kannattanut vältellä. Väisäsen leikkii lauseilla ja tunnelmien - sen ahdistuksenkin - tekemisellä niin, että teksti vie muassaan.
Pitäisinköähän kirjasta yhtä paljon jos en olisi minäkin elänyt lapsuuttani Oulussa. Jos en olisi kiivennyt Intiön vesitorniin ja kokenut sitä, kuten Väisänen osaa sen kirjoittaa: "Aika ajoin tulee vastaan pieni ikkuna. Niiden kohdalla minä aina pysähdyn. Tunnen kaikki niiden tarjoamat maiseman alut, ja kuitenkin ne aina yllättävät, koska näyttävät tutut seudut joka kerran uudesta, oudosta kulmasta, ja aina ylemppää, aina oudommin vääntyneinä, aina savisempina, koska niitä ei koskaan pestä." 1960-luvun Koskelankylä ja 1950-luvun kasarmi olivat monin tavoin toistensa kaltaisia. Vainikan palat olivat yhtä makoisia kuin kansakoulun ruokatunnilla. Ja minä oikeasti pidin niistä!
Ari Auranen
Lestadiolais-uuspietistinen konservatiiviteologi - Uuras Saarnivaaran elämä ja toiminta vuoteen 1966
Eihän tämä ihan minun ykköskiinnostukseni kohde ollut. Mutta kun oli työn vuoksi luettava, opin taas paljon uutta. Teologiasta, eksegetiikasta, dogmatiikasta ja historiastakin. Henkilöhistoriaa voi kirjoittaa niin monin tavoin. Vaikka tämä oli väitöstutkimus - tai ehkäpä juuri sen takia - tämänkin olisi voinut tehdä toisin.
Suomalaisen arjen historia 3
Luennon tekemisen ohessa tuli tämä artikkeleista koottu suurteos luettua suunnilleen kokonaan. Kirja on komea, kirjoittajakaarti Suomen eturivin historiantutkijoita ja sitten meitä vähän tuntemattomampia :). Kirja on tarkoitettu "suurelle yleisölle". Sen kuvitus on komea niinkuin tällaisissa teoksissa tuppaa olemaan. Mutta muutamien artikkelien kohdalla kirjasarjalle asetettu tavoite nimenomaan arjen historian tutkimisesta ja kirjoittamisesta on jäänyt unohduksiin.
Hannu Väisänen
Toiset kengät
Tämä Väisäsen toinen romaani oli valoisampi kuin ensimmäinen. Kaunokirjallisuutta lukiessa eläytyminen romaanin henkilöihin usein lisää lukukokemuksen nautintoa. Tätä lukiessa ei tarvinnut eläytyä, samaistua, elin ja olin samassa ajassa. Kirjan ajassa ja siinä josta se kertoi.
Elias Canetti
Marrakešin ääniä: merkintöjä matkan jälkeen
Tämä kirjahan olisi pitänyt lukea ennen Marokon matkaa. Sama maailma kuin Coelhon Alkemistissa, mutta tässä kerronta kevyempää. Novellit pysyvät mukavasti kasassa. Näkisikö ja kuulisiko Marrakeshin torin ja sen äänet yhtä hyvin jollei olisi käynyt? Kirjan ilmestymisestä on kulunut neljä vuosikymmentä mutta ei 2000-luvun Marokko ollut kovastikaan erilainen kuin Canetti merkinnät kertovat.
Ulla Svensk
Unelmakakut
Ullan unelmat -bloginpitäjän (nykyisin MTV3:n blogi) hieno kakkukirja. Kadehtien lueskelin ja katselin kondiittori-leipurin ammattitaitoa ja kaunista kädenjälkeä. Joukossa on helppojakin reseptejä. Reseptiikka on selkeä ja kuvat herkullisia. Jos pitäisi valita yksi kakkukirja niin tämä.
Carlo Ginzburg
Juusto ja madot. 1500-luvun myllärin maailmankuva
Mikrohistorian klassikko vihdoinkin käännettynä suomeksi. Olisipa ollut silloin kuin tein väitöskirjaa. Toisaalta oli mielenkiintoista huomta että täm ä 1976 ensimmäisen kerran julkaistu "ohjelmanjulistus" historian "normaalien poikkeusten" ottamisesta historiantutkimuksen kohteiksi jne. on jo pitkälti tehty. Uusi historia on ja on ollut jo vuosikymmenen tosiasia, ... Oli tämä niin hyvin kirjoitettu että luin yöpöytäkirjana, en työpöytä.
Beppe Severgnini
La Bella Figura. Opastettu kiertokäynti italialaisuuteen
Letkeä italialaisen toimittajan itseironinen selvitys italialaisista, heidän suhteestaan ruokaan, muotiin, ulkomaalaisiin, mafiaan, kaikkeen italialaisuuden kliseihin. Parasta tässä on, että tämän tekee italialainen. Englantilaisten Toscana-kuvauksia on yllin kyllin, ja niissä kaikissa on sama ulkopuolisen ihailu, intoilu ja inho italialaisia ja heidän tapojaan kohtaan. Tämän on tehnyt italialainen vahvan itseymmärryksen ja huumorin höystämänä. Pääsiäisen junamatkat Helsinki - Imatra -Helsinki kuluivat tämän pokkarin parissa mukavasti.
Kirsi Piha
Medicien naapurissa
Kirsi Piha on perheensä kanssa hankkinut talon Marchesta ja kertoo pieniä tarinoita italialaisesta elämänmenosta. Onneksi ei lähde Peter Mayle tai Francis Mayer linjoille kirjoittaessaan, mutta ... EIi tämäkään minua niin kovasti hetkauta. Tai siis ettei oikeastaan mitään uutta italialaisuudesta. (vrt. edellinen La Bella Figura). Ja sitten sellainen minua vaivasi Pihan kirjaa lukiessa, että teksti on kovin tylsää minusta siksi, että kirjoittaisin itse varmasti hyvin samoin. Mutta kyllä tämä Hainan inparatiisisaarella oli mukavampaa allaslukemista kuin väitöskirja jota parhaillaan luen myös. Se on tosin aivan eri sarjassa...
Andreo Larsen - Liisa Savunen - RIsto Valjus (toim.) (Villa Lanten ystävät ry)
Herkullista historiaa. Kulttuurisia makupaloja Italian keittöistä kautta aikojen
Lahjakirjaksi tehty ja sellaisena minäkin sen saanut. Jo aikoja sitten, mutta nyt tuli tarve lukea. Tämä antiikin ja taiteentutkijoiden artikkelikokoelma yhdisti monta intohimoani: historian, ruuan ja Rooman. Ja kun tuö yhdistäminen oli tehty vielä ammattitaidolla ja asiantuntemuksella mutta "suurelle yleisölle" suunnaten oli lukukokemus mieluisa. Kuvitus on tämmöisessä opuksessa iso osa ja tässä se oli tehty huolella. Kelpo kirja kaltaisilleni... ;)
Matti Enbuske
Vanhan Lapin valtamailla.
Asutus ja maankäyttö historiallisen Kemin Lapin ja Enontekiön alueella 1500-luvulta 1900-luvun alkuun
Väitöskirja, jonka arviointilautakunnassa olin. Lähes 600-sivuinen väitöskirja jossa ei ole työtä säästetty, eikä auktoreita kumarreltu. Poikkitieteellisyys ja tutkimuksen transparenttisuus, sekä vankka lähdetyöskentely, jonka pohjalta tekijä on voinut argumentoida paljon uusia merkittäviä tutkimustuloksia, ovat työn isoja vahvuuksia. Matti kirjoittaa konstailematonta, selkeää tieteellistä tekstiä, jota on helppo lukea. MIkro- ja makrotason vuoropuheuan analyysia tai ylipäätään selvittämistä kaipasin. Klassikko tästä tulee, eikä aiheetta.
Riika. Kartta ja opas. Helposti perille!
Ainoa suomenkielinen Riian opas jonka löysin. Luetteloita. Mutta eiköhän tämä pieni tietoisku perillä edesauta reissulaisia
Pekka Mykkänen
Isonenä kurkistaa Kiinaan
Pekingissä puolenkymmentä vuotta asunut HS:n kirjeenvaihtaja, kiinaliasen kanssa avioitunut Mykkänen on kirjoittanut (osin taloustieteen opinnäytetöidensä pohjalta) parisataa sivuisen Kiinan yhteiskuntaa, taloutta ja elämänmenoa avaavan kirjasen. Luin sen melkein yhdeltä istumalta. Maailman talous ja -politiikka ja talouspolitiikka ja sen sidoksisuus Kiinaan selvisivät aivan eir tavoin kuin päällisin puolin uutisia seuraamalla. Kiinan viime vuosikymmenien tapahtumista lukeminen oli hyväksi. Kirja olisi kannattanut lukea ennen matkaa, mutta se kannattaa lukea vaikkei koskaan Kiinaan aikoisi mennäkään.
Khaled Hosseini
Tuhat loistavaa aurinkoa
Hosseinin romaani "Tuhat loistavaa aurinkoa" oli sellainen, jonka luin vain vahingossa. En olisi mainostekstien perusteella siihen tarttunut. Tätä ennen Hemingwayn "Kenelle kellot soivat" ja Oriana Fallacin "Mies" ovat olleet minulle ne "Suuret Pasifistiset Sotaromaanit". Tämä Hosseinin Afganistanistaniin sijoittuva kahden naisen elämäntarina pääsee nyt niiden rinnalle. Kirja on raastava. Tarina hyvin kerrottu, mutta uskoisin että kirjailija on tehnyt töitä saadakseen Afganistanin sodan ja Kabulin elämänmenon todenmukaisesti kuvatuksi. Islmailainen maailma on minulle vieras eikä tämä kirja auta sitä ymmärtämään, mutta auttaa ymmärtämään niitä ihmisiä jotka siinä maailmassa elävät.
Marina Lewycka
Traktorin lyhyt historia ukrainaksi
Aluksi tämä tuntuu harmittomalta, sitten hieman junnaavalta hömpältä. Hyviäkin hoksauksia. Englantilaisen ja slaavilaisen mentaliteetin törmäyskurssi, ja sitten jään tarkkailemaan loistavaa sulkeissa sanomista. Sulkeisiin on pistetty kertojaminän ajatukset ja tuntemukset vallan oivaltavalla tavalla. Sulkeiden käyttö ja niiden sisällä sanottu siis iso plussa. Yhtäkkiä kirja onkin yhteiskunnnallinen, kantaaottava, kriittinen.
Ja se traktorien historia. Onko se tässä vasta eka kertaa oikeasti selvitetty? Tosin marxilaisen historiankäsityksen mukaisesti - muka. Tai no, - ihan jännästi.
Kahden eri aikakaudella, erilaiseen kuitenkin samaan perheeseen syntyneen sisaren maailmojen ero oli kerrottu hyvin. Miehistä tämmöisiä tarinoita on enemmän. Hyvä että nyt naisistakin.
Alexander McCall Smith
Naisten etsivätoimisto nro 1. Mma Ramotswe tutkii
Zimbabwelaisen Skotlannissa asuvan oikeustieteen professorin kirjalliseen tuotantoon törmäsin vahingossa. Pokkari joka kertoo mma Rawotswen etsiväelämästä Botswanassa oli ihan uutta minulle. Hersyvää huumoria, tahallisesti toistavaa tekstiä jossa on aivan oma nuottinsa ja joka pistää kummasti hymyilemään. Kirjan miljöö aiemmin tuntematonta, siis lukiessa saa mukavsti paljon uutta tietoa afrikkalaisesta arkielämästä (ja esimerkiksi ruokakulttuurista).
Lämminhenkinen ja sydämensivistynyt mma Rawotswe ja etsivätoimistonsa vie mennessään. Ei varsinainen dekkari, mutta oivallista kesälukemista.
Botswanan iloiset rouvat. Mma Ramotswe tutkii
McCall Smithin mma Rawotswe sarjasta on tarkoitus tulla kymmenosainen. Ostin tämän kuudennen lentokentältä - ensimmäisen loppuessa pahimmoilleen matkalle lähdössä ja kentän kirjakioskissa ei vanhempia ollut, joten välistä puuttuu neljä osaa, mutta ei se vaikeuttanut lukemista. Pidin tästä oikeastaan vielä enemmän kuin tuosta edellisestä.
Tätä lukiessa oli jo surffailtava ja etsittävä tietoa kirjailijasta ja Botswanasta ja naisten asemasta Afrikassa ja ...
Kovin on ulkoeurooppalaista tämän kesälomani lukemisto. Globaalia jopa.
Outi Pakkanen
Pelistä pois
Taattua Pakkasta. Graafikko Anna Laine jälleen murhan äärellä. Pakkasen dekkareissa on parasta niiden todentuntuisuus, jonka taustalla on tietysti se, että kirjojen taphtumapaikkana on yleensä Helsinki, sen kadut, puistot ja ravintolat. Tässä loppuratkaisu oli jotenkin ennalta arvattava, mutta ei se haitannut. Yhtään Anna Laineen reseptiä tästä ei jäänyt kokeiltavaksi, vaikka aiemmista Pakkasen kirjoista on tullut poimittua kokeiltavaksi useampi keitos tai kastike.
Alexander McCall Smith
Kalaharin konekirjoituskoulu miehille. Mma Ramotswe tutkii
Vielä yksi Mma Ramotswen pokkari. Nyt saavat ainakin vähäksi aikaa riittää. Alkavat toistaa itseään, mutta sanonta on mainiota. Lämminhenkinen huumori on mukavaa kesälukemista.
Bailey Alison
Kiina
Kansa/Maa/Kulttuuri/Historia
Kirjan kustantaja Tammi mainostaa, että kirja
• vie lukijan ihailemaan koko valtavan maan vaihtelevia maisemia
• kertoo Kiinan historian vaiheet aina suurten dynastioiden noususta ja tuhosta Mao Zedongin aikakauteen sekä kartoittaa maan tulevaisuutta maapallon supervaltana
valottaa nyky-Kiinan elämänmenoa lukuisin, eri puolilla maata tehdyin kuvitetuin haastatteluin
• perehdyttää ikivanhoihin kulttuurisiin, henkisiin ja taiteellisiin perinteisiin, jotka ovat modernin kiinalaisvaltion kivijalka
• esittelee valokuvin Kiinan eri osien tärkeitä julkisia ja yksityisiä rakennuksia eri aikakausilta.
Kyllä kirja sen pitää, mitä Tammi lupaa. En lukenut kannesta kanteen, mutta kirja on ollut takkahuneen kirjapinossa koko kevään ja kesän ja siitä on ollut mukava lukea pätkä silloin toinen tällöin. Vaikka kirja on komea Kiinan ja sen kulttuurin "mainos" on siinä myös tietoa Kiinan ongelmista ja kipupisteistä. Monipuolinen paketti Kiinaa. Ja huippukuvia. Kerrassaan loistavia.
Sauli Niinistö
Hiljaisten historia
"Kansojen historia on voittajien historiaa, koska vain he ovat jääneet sitä kirjoittamaan. - - Tapahtumien historia on epätavallisten tapahtumien histoiraa, koska tavallisista tapahtumista ei ole mitään kirjoitettavaa. - - Tässä kirjassakin on historiaa: hiljaisten, menetettyjen, kadonneiden tai hävinneiden pientä historiaa.... " Näin Sauli Niinistö aloittaa kirjansa jota yksi jos toinenkin oli minulle kehunut. Kun se nyt sattui käteen luin pois. Ja olen hämmästynyt. Kirja ON hyvä. Se on hyvin kirjoitettu. Se ei ole tavallinen vaalikirja. Sen fiktiiviset pikku tarinat, novellit, ovat "hiljaisia" ja sellaisina melkein koskettavia. Olen hämmästynyt. En ole koskaan erityisesti pitänyt Sauli Niinistöstä, tosin ei mikään inhokkikaan ole ollut. Tämän kirjan jälkeen ehkä arvotan häntä uudella tavalla ja olen hänen kanssaan ehdottomasti samaa mieltä: "Pienistä historioista vasta koostuu suuri historia."
Marko Koskinen
Passione, intohimona italialainen keittiö.
Helsinkiläisen Sasso-ravintolan keittomestari Marko Koskisen kaunis ja kallis keittokirja on enemmän lukukirja kuin inspiraation lähde. Kirjan reseptiikka on jaettu vuodenajoittain (vrt. omani :) mitä pienet edellä, sitä suuret perässä), ja sehän italialaiseen ruokakulttuuriin sopiikin. Suurin osa resepteistä vaatii varmastikin vähän harjaantuneisuutta ja moniin tarvitaan aineksia joita kaikkia ei lähikaupasta löydy, mutta jokaisessa vuodenajassa on myös "Kotiruoka"-resepti. Niistä aloitin kokeilun. Oivallista evästä syntyy.
Kirjan omaleimaisinta ja mielestäni parasta antia ovat pienet artikkelit oliiviöljystä, italialaisesta ruokavuodesta, juustoista jne. Kuvitus on ammattimaista ja ilmeisesti Sasson kauniit astiat tuovat annokset kauniisti esille. Perfetto!
Lahjakirjaksi verraton hankinta. Keittokirjaksi on olemassa italialaisen keittiön opuksia paljon muitakin, muutamia mielestäni parempiakin.
Donna Leon
Haurasta lasia
Kaikki Leonin dekkarit luettuani olen vähän pettynyt tähän viimeiseen. Leonin ensimmäisissä oli enemmän väkivaltaa tai yleensäkin jännitystä, mutta en todellakaan kaivannut sitä. Päinvastoin. Tässä viimeisessä murhatun henkilökuvan rakentaminen on jotenkin heikompi kuin monissa edellisissä, mikä ehkä aiheutti sen, ettei lukijana sitten niin valtavasti halunnutkaan tietää kuka murhasi ja että joutuihan murhaaja varmasti edesvastuuseen ...
Donna Leonin viidestoista dekkari sijoittuu Muranoon, ja tietysti myös Venetsiaan. Ehkä Muranon lasitehtaisiin sijoitettu kuvaus ei minua kiinnostanut kuten Leonilla aiemmin miljöinä olleet luostarit, oopperat, koulut, ... Mutta taattua italialaisen elämäntavan ja yhteiskunnan syväluotausta tässäkin kirjassa oli. Ja hyvän ruoan äärellä oloa.
http://www.groveatlantic.com/leon/leon.htm
Pekka Rehumäki
Tasa-arvoa tanssilattialla. Käsityöväen sivistysseurat 1840-luvulta 1870-luvun alkuun
Taas väitöskirja, jonka arvostelulautakunnassa olin. Oikeastaan vaikeakin arvostella kirjaa, jota on vuosien varrella lukenut palasina. Jonka syntyhistoriaa on itse elänyt. Tulee väkisinkin pohtineeksi prosessia.
Väitöskirja on selvästikin oppiaineen "linjan mukainen": se on empiirisesti vahva, lähdetyöskentely on vaatinut vuosien perusteellisen työn, minkä tuloksena ilmiö on selitetty, kuvattu ja analysoitu hyvinkin perinperinpohjaisesti, jopa liiankin. Tutkimuksen käsitteistön (sivistys, liike, ...) määrittely ei eityisen perusteellista. Tutkittavan ilmiön kytkeminen ympäröivään yhteiskuntaan olisi voitu tehdä tutkimuskirjallisuuden avulla tehtyä paremmin. Mutta toisaalta vertailu ja yhteyksien osoittaminen eurooppalaiseen, saatikka Skandinaaviseen sivistysliikkeeseen on sitten sitä paremmin tehty.
Ja taas väitöskirja, jota oli ilo lukea. Historiantutkimus tieteenalana vaatii (minusta) myös tiedon tiettäväksi tekemistä jo (perus)tutkimusta tehdessä. Siinä tässä on onnistuttu vallan mainiosti.
Giulio Leoni
Mosaiikki-murha. Dante-mysteeri
Da VInci-koodin lukeneille tutunoloista tarinaa. Tämä sijoittuu Danten Firenzeen 1300-luvun alkuun. Ehkä ajantuntemus on hyväksi. Toisaalta kirjan kautta kyllä oppiikin historiasta. Jännitys, loppuratkaisun miettiminen ja odottaminen ei saa otteeseensa. Ei mitään suuria tunteita tai elämämyksiä tämän kirjan äärellä.
Tuomas Vimma
Gourmet
Merkillinen kirja.
Jyrki Sukula
Hullu kokki Piemontessa
Jyrki Sukulan ja vaimonsa viinitila Piemontessa on tuotteistettu myös tv-ohjelmaksi ja keittokirjaksi. Telkkarisarjaa seuranneena lapset ymmärsivät ostaa kirjan joululahjaksi. Minähän tykkäsin kirjastakin. Väkisinkin tuli verrattua Marko Koskisen kehuttuun ja palkittuun Passione -kirjaan. SUkulan kirja on rustiikimpi, maanläheisempi. Elämänmakuisempi. Resepteillä ei ole niin keskeistä sijaa kuin Koskisen kirjassa, eikä kirjan kuvitus eikä ylöspano muutenkaan ole niin korea, mutta kelpo kirja.
Hans Välimäki
VÄLIMÄKI
Tämäkin joululahja. Minulla on kaikki muutkin Välimäen kirjat, tämä on osin niistä kooste. Sellainen Best of -versio. Komeat kuvat, paikoin turhan pipertävät reseptit, mutta toisaalta selkeydessään kiehtoo. Gourmet-ruokaa, eikä tarinoita. Sukulan kirjan jutut olivatkin kirjan ehdoton plussa tähän verrattuna.
Yö- ja t Uusi vuosi ja uudet kirjat: Lukupäiväkirja 2009
John Dickie
Cosa Nostra, Sisilian mafian historia
Antti Tuuri
Kylmien kyytimies
Jaakko Hämeen-Anttila
Mare nostrum. Länsimaisen kulttuurin juurilla
Pekka Toivanen
Rooman konsulit
