Mitähän hyvää jouluksi? Jotain uudenlaista hyvää ja jotain perinteistä hyvää? Sitähän sitä taas mietitään... Kanelilohi voisi olla sellainen uusi ja kirsikkabostonkakku sellainen perinteinen. Kanelilohta saatiin Koivurannan kahvilassa kun historian laitos oli viettämässä joulunalusillallista. Eikä resepti onneksi ollut salainen. Poronpaistin tai kinkun lisäkkeeksi lanttu- ja porkkanalaatikon sijaan voisi jonakin päivänä tarjota juurespyrettä. Juhlavan siitä tekevät maa-artisokkakuutiot, ”sattumat”, joiden tekeminen vie vähän aikaa, mutta kyllä se aika kannattaa niihin satsata. Tämä on sellainen bataattivaahdon (parin joulun takainen juttu) jalostuneempi versio, eikä niin makea.
Jos joulupäytä onkin aika perinteinen niin uudeksivuodeksi voin sitten suositella makukokeiluja – perinteet eivät enää sido. Ja niinpä vinkit ovatkin sitten taas kerran italialaisia… Lisäke tai eturuoka ei enää latva-artisokkapaistoksesta helppone. Parmankinkkurullat ovat Outi Pakkasen dekkarista vohkittu resepti, jota voi varioida. Ja uutena vuonna maistuu varmasti lohi. Tai kuha. Kalaa kuitenkin. Molemmat suomalaiset kalaruoat saavat italialaisen kuorrutteen ja maistuvat sitten ihan uudelta. Olen tänäkin vuonna hankkinut eräänkin italialaisen keittokirjan, mutta eniten kokeiluja on lähtenyt Sopranos-tv-sarjan keittokirjan sivuilta. Sopranos on ollut syksyn "juttu", sekä olohuoneessa että keittiössä. Siis uudenvuoden jälkiruoka italialais-amerikkalaiset jäädykkeet, Tortoni.
Joulun ja uudenvuoden välipäiviksi pitäisi keksiä jotain helppoa ja huokeaa, ja kevyttäkin vielä. Siis tonnikalaa ja pastaa. Sitähän se meidän arkiruoka aika usein on. Kolmen juuston kerma on tämän ruokavuoden uusi löytö, ja sen varaan on sitten kaksikin ohjetta.
Kun uusi keittokirjani on vielä edelleen vain periaatteessa valmis, niin nauttikaapa näistä ja kolmen edellisen joulun sivustotkin kannattaa vilkaista. Itse tein pitkästä aikaa luumusilmiä ja perhe luuli uusiksi jutuiksi ja kehui hyviksi… ;)
Tunnelmallista joulunaikaa ja enkeleitä elämään....
