Jouluun
iloa ja valoa!
Tämä syömisen tarve. Mukavahan se on.
Joulun ja juhla-ajan tulo on hyvä syy lukea illat keittokirjoja ja etsiä niistä uusia tarjottavia. Ja sitten näyttää kuitenkin taas käyvän niin, että joulupöytään tulee kokatuksi kaikkea sitä mitä ennenkin: Tompan on saatava mätimoussea ja minun korvasienimuhennosta, Pekan portviininsä ja Saaran jotain makeaa hyvää, suklaista. Mutta ehkä jotain uutta sentään ujutan väliin. Osa ujutuksista on sellaisia, jotka ovat olleet tämän vuoden ”löytöjä”, uusia herkkuja, osa jo monta kertaa testattuja, kaikille meidän vieraille tarjottuja.
Jotta kaikesta maistellusta kiteytyisi se kristalli, joulureseptisivut, vetäydyimme itsenäisyyspäiväviikonlopuksi korkean paikan leirille pohjoiseen. Tuulentuvalla Hangasojan varressa testailtiin sapuskoita. Tietty se, että ollaan ulkona ja touhutaan edesauttaa sitä, että kaikki maistuu hyvälle. Mutta – joka tapauksessa - ohessa on joulun tienooksi ruokavinkkejä.
Graavikalaa on oltava. Onhan ne pakolliset lohiviipaleetkin pöytään tuotava, mutta entäs jos tänä vuonna vaihtaisikin lohen siiaksi. Tosiasiahan on se, että graavisiika on parempaa kuin lohi. Jos nyt joku KUITENKIN haluaa lohta niin tuo siikatartar-resepti sopii sellaisenaan myös lohelle. ¨
Ja sitten sellainen tämän vuoden löytö. Poronmaksacrostinit. Löytö ei ehkä ole niinkään tuo ruoka ja sen tekotapa kuin se, että meillä on nyt OMA poronlihatoimittaja. Se keittokirja, joka koko ajan on tekeillä, koostuu paitsi italialaisista myös lappilaisista sapuskoista. Opettelen koko ajan laittamaan ruokaa Lappi a la carte -henkeen, ja kuinka hyvältä tuntuikaan kun joku – Käntsy? – viime helmikuussa talvikalaaseissa totesi, ettei nämä (siis laittamani ruoat) ole mitään ala-cartea vaan ylä-cartea. No niin, siis tuollaisten jälkeen jaksan taas kuvitella, että opin jotain. Ja rohkaistuin muuntamaan yhden italialaisen broilerinmaksareseptin poronmaksalle passeliksi. Ja poronmaksan lisäksi reseptiikkaani tänä vuonna kuuluu paljon muitakin poronlihareseptejä, joista ohessa yksi ”paraatikelpoinen” ohje.
Poronlihakäärö puolukka-sinihomejuustosoosilla on hyvää!
Kun italialainen ruoka aina vain kiehtoo niin joulunakin perhe joutuu maistelemaan omia ”cucina italianan” sovelluksiani. Eikä ainoastaan perhe: pinjansiementorttua joutuivat viime kesänä nauttimaan suunnilleen kaikki meillä hetkenkään viivähtäneeet vieraat; eivätkä kohteliaisuuttaan (?) valittaneetkaan. Siis kokeile Torta pinolataa ja manteliliköörillä maustettua kermavaahtoa sen kanssa. Entäs sitten tämä Zabaione freddo? Kuulostaa paljon hienommalta kuin onkaan, ja totta puhuen minua hieman harmittaa monen ruokakestin panttaamisen jälkeen paljastaa, miten helposti mokoma ruoka tehdään… Vaikka itse en mikään jälkiruokafriikki olekaan niin tässä on sitä jotain… Kokeile vaikka. Ja kun kanelisuudessaan yllättävänkin jouluista jälkiruokaa varten joudut marsala-pullon hankkimaan, tarjoa siitä loput jälkiruoan kyytipoikana.
Joulusta on siis selvitty. Mutta edessä on vielä uusi vuosi ja lasten pitkä joululoma, jonka aikana he joutuvat itse huolehtimaan sapuskastaan kun vanhempien on kuitenkin käytävä töissä. Siis teen ISOT annokset bolognese-kastiketta ja kampanisuja.
Bolognese-kastia on haudutettava tuntitolkulla, mutta kyllä maksaa vaivan. Sen seuraksi lapset voivat keitellä spagetin ja annoksesta riittää pariksikin päiväksi. Ja jälkkäriksi kampanisuja. Tämä Lappi-buumini ja saamani hyvä resepti ovat innostaneet näiden leivonnaisten tekoon. "Ottopoikamme" Kalle nimittää niitä kommervenkeiksi, niiksi sormennäköisiksi kakkusiksi, kompuuttereiksi ja ties miksi ja syö yhden toisensa perään... ;). On ne kelvanneet työpaikan kaikille eri kampanisukoulukuntien edustajillekin. Reseptistä on kiittäminen Hannun äitiä, joka on Posiolta Pentikin kahvilan emännän reseptikokoelmista ko. ohjeen saanut.
No sitten uusi vuosi. Marinoidut mozzarellat ovat oikeastaan kesäruokaa, mutta voihan niitä silti tehdä uuden vuoden illan alkuruuaksi. Hyvää leipää niiden kanssa. Ja sitten jälkiruuaksi on hyvä tehdä suklaatryffelikakku. Ennen puolta yötä ja tylsiä lupauksia vähentää syömistä on hyvä - vielä kerran - herkutella ja nauttia suklaisesta herkusta. Se kannattaa tehdä parikin päivää ennen nauttimista. Ja ehdottomasti vaatii rinnalleen kermavaahtonokareen, ehkä joululta jääneen lasillisen portviiniä. Ja Torresin Muscatel Oro sopii tämänkin suklaalla kylläytetyn kakun kanssa.
Puolilta öin voi sitten aloittaa shamppanja-dieetin. Victoire on jo nimellään kannustava hoikkumisprojektin alkuun sopiva aito samppanja, joka on sitä paitsi maukasta. Vaikka se on kuiva, se on silti hedelmäinen, ja siis maukas. Jollei samppanja hinta-laatu-suhde oikein tunnu sopivalta kannattaa ostaa kokeeksi Alkoon uutena tullutta Lindemansin Cawarra kuohuvaa. 1840-luvulla Australiassa viinintuotannon aloittanut hollantilainen Lindeman antoi kuohuvaiselle nimen Cawarra, joka on paikallista alkuasukaskieltä ja tarkoittaa "virtaavan veden äärellä". Ainakin Hangasojan varrella se maistui.
Siellä on edellistenkin vuosien joulureseptisivut
ja linkki keittokirjaani.
Kaikkien reseptien helposti printattava versio
Muillakin suosituksissa olevilla viineillä on tarinansa, mutta olkoot nyt. Punaviini Masseria Trajonesta on kuitenkin kerrottava, että se ehdottoman hyvää viiniä. Se on pehmeää, mausteista, melkein makeaa, edullista, tanniinit eivät napsu hampaissa, eikä jälkimaussa ole mitään pistävää. Myös listaan merkitsemäni Zuccardi on tutustumisen arvoinen. Ja jos innostut kokeilemaan Tannat-rypäleestä tehtyä URUGUAYlaista punaviiniä (melkoinen harvinaisuus, sekä rypäle, että viinintuottajamaa) niin muista tuulettaa viini kunnolla ennen nauttimista. Se on tuhtia voimakasta riistalle ja porolle sopivaa, sellaista talviviiniä.
Valkoviinien saatesanoiksi riittänee, että Jean Leonin kalliimpi chardonnay kestää joulun alkupalojen suolaisuuden ja lohen rasvaisuuden. Se on niin tuhtia, että sillä voi jatkaa kalkkunaan asti. Muscat ja Parellada-rypäleestä tehty (sekin Jean Leonin) halvempi viini on sellainen helppo, makoisa viini. Ja mukana oleva ranskalainen bourgognen viini löydettiin Saariselän tunnetusti hyviin viineihin satsaavasta Alkosta. Tämä on jotenkin klassinen, muttei raskas viini. Täyteläinen se on.
